Maantiekävely on taitolaji

Kirjoitettu alustavasti 28.2.2015

Yhteenveto: Kertomus siitä, miten kirjoittaja löysi innostuksen myös kävelyyn muuallakin kuin metsissä, kallioilla, poluilla ja tuntureilla. Valmistautuessaan pyhiinvaellukseen. Ja mitä kaikkea siitä oikein seurasikaan? Paljon uutta oppimista taas, josta monet asiat kantavat kaikkeen liikkumiseen. Tähän on koetettu koota ja tiivistää kaikki noin vuoden aikana kyseisestä liikkumisen lajista saadut opit.

Huomautus ja varoitus: Tätä artikkelia ei ole kevennetty valokuvilla. Se on siltikin pitkä, yhteensä noin seitsemän niinkutsuttua konekirjoitussivua.

Miksikä tällaisesta kirjoitan? Minähän olen luonnossa liikkuja henkeen ja vereen. Niin ehdottomasti olen, eikä kaduilla, maanteillä, kevyen liikenteen väylillä tai edes pururadoilla liikkuminen ole koskaan saanut minua innostumaan, eikä vetänyt puoleensa. Toki kaikkia noitakin on tullut tallattua erilaisilla lenkeillä ja retkillä, eikä siinä mitään. Liikunta on mukavaa ja ulkona liikkuminen vielä mukavampaa. Mutta että oikein varsinaisesti kävelemään tai juoksemaan valmiilla baanoilla, kun hienoa luontoakin on aina tarjolla samoihin tarkoituksiin joka paikassa. Tarjoten liikkumisen riemujen lisäksi huikeasti näkemistä ja kokemista samalla, ilman mitään lisähintaa.

Sulaa hulluutta: Hobittikävely Sammattiin

Tapahtui 26.09.2014

Tiivistelmä: Kahden vanhan, tutun eräveijarin pitkähkö patikkamatka mökille saunomaan, eteläisen Suomen tienvarsia myöten, Tolkienin hobittitunnelmiin virittäytyen.

Varoitus: Tämä tarina sisältää kummallista kieltä ja kummallisia tyyppejä oudoissa ympäristöissä. Lisäksi se sisältää kaikkea mahdollista aivan kauhean paljon, koska se on alunperin kirjoitettu vain ”eräveljien sisäiseen käyttöön”. Tällaisiin sisälle sukeltaminen siis tapahtukoon aivan jokaisen omalla vastuulla! Tarina on yksi osa kirjoitussarjaa ”Sulaa Hulluutta”, missä tehdään erinäisiä, pieniä irtiottoja kaikkein tavallisimmasta arjesta.

Paikoillenne! (tuumailu)

Taustoina tämmöisten ajatusten kypsymiselle ovat ainakin seuraavat kaksi. Minun kiinnostukseni kokeilla, harjoitella ja testata pitempiä kävelyjä kovilla alustoilla, valmistautumisena ensi kevään pyhiinvaellukselle Portosta Santiago de Compostelaan. Ja eräkamuni Vesan kanssa keväällä sovittu juttu mennä syksyllä saunomaan rauhassa järven rannalla Sammatissa olevalle erämökillemme. Eihän ollut suurikaan keksintö koettaa yhdistää nämä kaksi asiaa – ja saada siinä kaupanpäälle samalla vielä kaksi muutakin juttua. Pitkä marssi halki Etelä-Suomen hienon syksyisen luonnon, katsellen maisemia ja ikivanhoja ihmisen asuinseutuja yhdessä samanhenkisen, hyvän eräkaverin kanssa.

Niinkuin tarinan otsikkokin kertoo, moinen taivallus ristittiin hetipaikalla Hobittikävelyksi. Koska se vaan jostain syystä sekä minun, että Vesan mielissä herätti jotain yhtäläisyyksiä erinäisiin J.R.R. Tolkienin klassisiin tarinoihin. Joiden suuria faneja me molemmat ikuisesti olemme. Mekin olimme lähdössä kauas, tuntemattomille taipaleille, pitkin polkuja ja teitä, kevyin varustein.

Syksyn huimaa kauneutta maantien penkoilla.

Sandaalit ja heinäkuinen pikitie

Tiivistelmä: Tämä on minitarina pienestä, kesäisestä pikalähdöstä hiukan erilaiselle kävelylle, kuin mitä kirjoittaja on yleensä harrastanut.

Retki 16.7.2014

Tämmöisen taustalla häämöttää Aikojen Kulkijat II -kurssin huipennus ensi keväänä, pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan. Sekä se, että vaikka itselläni on vähintään kohtalaisesti kokemusta ja maileja takana jalkaisin monenlaisissa maastoissa, eipä ole kuitenkaan pitkistä kävelymatkoista maanteillä, kovilla alustoilla. Niinpä olen päättänyt noita kuvioita ryhtyä hiukan testailemaan. Jotta tiedän miten kenkä-jalka-yhdistelmäni toimivat ja osaan mitoittaa kulkumatkani sopivasti niin, että saan sitten nauttia tuosta vaelluksesta ja kaikesta siitä erilaisesta, mitä se eteeni tuoneekaan.

Varusteurheilua kaikki tyynni.

Lähierä-blogin avaus

Tiivistelmä: Miksi luonnossa liikkumiseen keskittyvässä blogissa tulee aivan ensinalkuun maanteiden kävelyyn liittyviä juttuja?

Tervehdys teille lukijani!

Tästä lähtee liikkeelle minun blogini nimeltään Lähierä. Ennen tätä ”avauspuheenvuoroa” olen laittanut tänne jo muutamia perustietoja blogin sisällöstä, taustoista ja sen kirjoittajasta. Pohjalle myöskin pari kolme postausta tai artikkelia, jotka nekin ovat ehkä hiukan taustoittavia luonteeltaan. Tietenkin myös siksi, että täällä on hetimiten jotakin luettavaa ja katseltavaa, kun nyt lopulta alan hiukan levittää tietoa Lähierä-blogin olemassaolosta.

Aion laittaa blogiin juttuja kohtalaisella vauhdilla, koska minulla sattuu olemaan niitä vähän niin kuin varastoonkin kirjoitettuina melkoisesti. Nyt ihan alkuun, juuri tästä päivästä eteenpäin, purskautan tänne muutaman retkikertomuksen ja artikkelin, jotka liittyvät erityisesti kävelemiseen muualla kuin metsissä ja poluilla. Luonnossa liikkuminen tulee toki sitten kyllä olemaan tämän foorumin varsinaista ydinaluetta ja peruskauraa. Tähän ehkäpä hiukan poikkeukselliseen aloitusteemaan on vaan syynä se, että olen itse lähdössä tekemään oman ihka ensimmäisen pyhiinvaellukseni Santiago de Compostelaan aivan muutaman päivän päästä! Siihen valmistautuakseni aloin harjoittaa ja harjoitella myös enemmän urbaaneissa ympäristöissä patikointia jo jostain viime kesästä lähtien. Löytäen siitäkin sitten vaikka millä mitalla kaikenlaisia jänniä kokemuksia sekä uusia oppeja itselleni.

Koetan siis nyt ennen tuota reissuani laittaa tänne ainakin jokusen tähän pyhiinvaellukseen valmistautumisen aihepiiriin liittyvistä retkistä ja tarinoista. Ja joskus tuon pitkän marssin jälkeen sitten varmaankin summeeraan sen kokemukset myös tänne jossain muodossa.

Mukavia lukuhetkiä kaikille täällä kävijöille toivottaen – ja parhaansa mukaan niitä rakentaa yrittäen,

–Kari

Lähieräilyn keskipitkä historia

Eräveljet-seurakunnan tarina, osa 1

Tiivistelmä: Tässä kerrotaan tarina siitä, miten kirjoittaja itse aikanaan koki herätyksen lähieräretkeilyyn. Muun muassa yöpymisiin luonnossa ja useammankin päivän retkillä, vain pienen matkan päässä kotoa. Tarinaan sisältyy hauskoja sekä jännittäviäkin tapahtumia metsissä ja leireillä.

Erätulista

Tiivistelmä: Perustiedot jokaiselle tulien tekemisestä luonnossa, yhtenä osana niin kutsuttuja jokamiehen oikeuksia.

Tämä juttu julkaistiin erillisenä Verkkonummi.fi:ssä 15.5.2014. Alunperin tämä on ollut osana artikkelia ”Lähieräilyn keskipitkä historia”.

Varmistan tässä nyt, että ainakin kaikki tämän palstan lukijat tietävät perussäännön tulien tekemisestä luonnossa. Se on yksinkertainen: Avotuli vaatii maanomistajan luvan. Sen soveltamisen säännöt ja varsinkin olemassa olevat käytännöt ovat sitten kyllä hiukan monitahoisempia.

Nuotiotauko luonnon keskellä makkaroiden tai kahvin kera, onko hienompaa oikeasti keksitty?

Terveyttä ja mielenrauhaa metsistä

Tiivistelmä: Luonnossa liikkuminen tuottaa enemmän positiivisia vaikutuksia ihmiseen kuin mikään muu liikunta. Geeneissä se meille kaikille tulee ja nykyään tätä tukevaa tutkimustietoa tipahtelee lisää kiihtyvällä vauhdilla.

 

Voiko suomalaista kesämaisemaa kauniimpaa olla olemassa? Ei voi, korkeintaan yhtä kauniita, mutta erilaisia.