Tiivistelmä: Perustiedot jokaiselle tulien tekemisestä luonnossa, yhtenä osana niin kutsuttuja jokamiehen oikeuksia.
Tämä juttu julkaistiin erillisenä Verkkonummi.fi:ssä 15.5.2014. Alunperin tämä on ollut osana artikkelia ”Lähieräilyn keskipitkä historia”.
Varmistan tässä nyt, että ainakin kaikki tämän palstan lukijat tietävät perussäännön tulien tekemisestä luonnossa. Se on yksinkertainen: Avotuli vaatii maanomistajan luvan. Sen soveltamisen säännöt ja varsinkin olemassa olevat käytännöt ovat sitten kyllä hiukan monitahoisempia.
Mikä on avotuli?
Avotuleksi ei lasketa tulta, joka pidetään jonkinlaisessa tulisijassa, joka eristää sen maapohjasta. Hyväksyttyjä tulisijoja ovat ainakin savupiipuilla varustetut tulisijat ja muunkinlaiset ”viralliset” tulisijat. Samoin kelpaavat keittimet (Trangia, jne.) ja grillit, myös kertakäyttögrillit. Ympäristöministeriön sivuilla on hyvää tietoa niin tästä kuin kaikesta muustakin niin kutsuttuihin jokamiehen oikeuksiin liittyvistä asioista. Ne kannattaa jokaisen aktiivisesti luonnossa liikkujan kyllä lukea ja kerratakin aina silloin tällöin. Tässä sinne suora linkki.
Yleiset käytännöt
Suomessa ja monessa muussakin maassa luonnossa liikkujat soveltavat näitä sääntöjä valtaosin seuraavasti. Tulia pidetään kivillä ympäröidyissä ”tulisijoissa”, joiden pohjat on joskus myös eristetty maapohjasta kivillä, useimmiten ei. Eivätkä nämä nuotiopaikat useimmiten ole mitenkään virallisia, vaan luonnossa liikkujien itse tekemiä. Ne ovat kuitenkin ainakin omien kokemusteni mukaan tehty fiksuihin paikkoihin, joissa tulen leviäminen on äärimmäisen epätodennäköistä.
Vaikka käytäntö menee näin, on hyvä ymmärtää, että oikeasti luvallisia tulentekopaikkoja tällaiset nuotiopaikat eivät silti ole! Ainakaan silloin, kun maasto on kuivaa ja syttymisherkkää, tällaisia nuotioita ei kerta kaikkiaan pidä tehdä! Riippumatta siitäkin, onko joku maastopalovaroitus voimassa tai ei!
Yllä kuvattujen käytäntöjen mukaan mekin olemme vaan toimineet silloin, esimerkiksi Lähieräilyn keskipitkä historia –artikkelin tarinoiden syntysijoilla. Pitäen tulia kivillä rajatuissa nuotiopaikoissa ja vieläpä muiden jo valmiiksi tekemissä ja käyttämissä.
Polttopuut
Vähintään yhtä herkkä asia ovat sitten polttopuut. Toisten metsästä kun niitä ei saa ainakaan virallisesti ottaa. Tässäkin yleinen käytäntö eroaa samalla tavalla tarkalleen pykälien mukaisesta kuin tulen pitämisenkin kanssa. Suurin haaste ja herkkyys on omasta mielestäni tässä. Jos polttopuita luonnosta otetaan, se täytyy tehdä niin, ettei ympäröivä luonto kärsi eikä muutu. Käytännössä siis niin, ettei ainakaan mihinkään pystyssä olevaan kosketa, ei myöskään kuolleisiin eikä kelottuneisiin puihin, vaan ainoastaan maassa oleviin ja mieluiten ”risumaisiin” pikkupuihin ja oksiin. Rauhoitetuilla ja luonnonsuojelualueilla ei tietenkään saa ollenkaan tehdä tulia eikä kerätä puita!
Ja loppuun vielä kerran: Yleisen käytännön mukaan epävirallisilla nuotiopaikoilla pidetyt tulet eivät kuitenkaan ole ihan lain kirjaimen mukaan sallittuja. Muuta kuin maanomistajan luvalla.
–Kari
Lähierä™ 