Pyhiinvaellus on takana! Ja kesäkin tulossa.

Ohi on! Lähierä-blogin lukijoille ja seuraajille tiedoksi, että Kirkkonummen Sanomat julkaisi tuosta retkestämme neliosaisen artikkelisarjan. Tässäpä on linkit noihin juttuihin lehden verkosta löytyvissä näköisnumeroissa.

Allaolevat linkit vievät aina kyseisen lehden numeron etusivulle, koska minä en ainakaan osaa suoraan jollekin sivulle vieviä linkkejä tuollaisiin näköislehtiin tehdä. Jos lukuintoa sattuu piisaamaan, löytyvät artikkelit kuitenkin aika helposti muutamalla sivun eteenpäin klikkauksella. Laitoin linkkien perään vielä sivunumeron ja kyseisen artikkelin otsikon.

http://arkisto.epaper.fi/kirkkonummensanomat/lehdet/1975/torstai-2342015

Sivu 8.  Otsikko : ”Kirkkonummelaiset pyhiinvaellukselle kohti Santiago de Compostelaa”

http://arkisto.epaper.fi/kirkkonummensanomat/lehdet/1985/torstai-3042015

Sivu 4.   Otsikko: ”Aikojen Kulkijat. Buen Camino, Peregrinos!”

http://arkisto.epaper.fi/kirkkonummensanomat/lehdet/2000/torstai-752015

Sivu 4.   Otsikko: ”Aikojen Kulkijat Osa 3. Portugalista Espanjan Galiciaan”

http://arkisto.epaper.fi/kirkkonummensanomat/lehdet/2019/sunnuntai-1052015

Sivu 11.  Otsikko: ”Aikojen Kulkijat Osa 4. Camino Portugues päättyy Santiagon katedraaliin”

Noista artikkeleista muutamine valokuvineen voitte saada yhdenlaisen tiiviin yleiskuvan siitä, millainen tuollainen vaellus on, samoin kuin muutaman tuntemuksen ripauksen meidän ryhmämme kokemuksista siellä. Oikeastihan kokemuksia tuli itse kullekin sellaisina ryöppyinä, määrinä ja laatuina lukuisilla vaeltamisen sekä elämän akseleilla, että niiden summeeraaminenkin olisi vaikeaa! Niinpä minä aion lupaukseni mukaisesti kirjoittaa oman tarinani tuosta erityisen tyyppisestä vaelluksesta ja julkaista sen täällä Lähierä-blogissa. Se tulee olemaan äärimmäisen erilainen, ”down to the nitty gritty detail” –tyyppinen vaelluksen uudelleen läpi eläminen, sisältäen paljon rakkoja ja laastareita, päiväkausia likomärkiä vaatteita ja kenkiä, sekä Alberque-majatalojen elämäntäyteisiä ja –hajuisia öitä. Niin kuin myös fantastisia hiekkarantoja, miljardien kukkien väriloistoa kaikkialla, herkullisia portviinilasillisia ja leivoksia puoli-ilmaiseksi joka pysähdyksellä. Unohtamatta havaintoja olemisesta osana vuosisatoja ja jopa tuhansia jatkuneessa ihmiskulttuurin virrassa.

Mutta tuo tulee joskus vähän myöhemmin, ehdittyäni istua tarpeeksi rauhassa alas valokuvieni ja muistiinpanojeni ääreen.

Tässä välissä pyrin laittamaan blogiin erinäisiä tarinoita ja artikkeleita pienistä lähilöytöretkistä, stimuloimaan teitä kaikkia menemään ulos luontoon, imemään sieltä elinvoimaa itsellenne!

–Kari