Löytöretki Kirkkonummen keskustassa

Tiivistelmä: Aivan kylän keskeltäkin löytyy hienoja ja jännittäviä palasia luontoa sekä historiaa. Paikoista, joiden ohi olemme itse kukin menneet muutaman kymmenen metrin päästä sen sadat tai tuhannet kerrat. 

Tämä pikkuinen lähiretki syntyi torstaina 10. huhtikuuta 2014 hyvin spontaanisti siten, että minulla oli asioita kylän keskustassa ja vaimoni tarvitsi autoa työpäivän jälkeen, joten sovimme minun  jättävän auton aseman parkkitaloon ja kävelevän kotiin. Kävelemään lähtiessäni minulle sitten välähti päähän, että voisin samalla tutkia kolmea aivan keskustan tuntumassa olevaa paikkaa, joissa en ole vielä melkein 30 vuoden Kirkkonummella asumiseni aikana tullut käyneeksi.

Peruskartta alueesta, kohteet merkittynä
Peruskartta alueesta, kohteet merkittynä. Lähde: Retkikartta.fi

Munkinmäki

Ensimmäiseen oli tosi lyhyt matka, radan ali. Kävelin siis katselemaan Munkinmäkeä, joka seisoo siinä kylän keskustan vilkkaimpien väylien keskellä. Juuri nyt varhaiskeväällä, kun puut ovat lehdettömät ja ruohot ruskeita, paikka ei mitenkään järin kauniilta vaikuttanut, mutta minun oli kyllä helppo kuvitella mielessäni, että kun kaikki siellä on vihreää kesällä, se on kyllä mitä luultavimmin oikea vihreä keidas, salassa näkyvillä siinä keskellä kaikkea! Tuolla noin 120 x 120 metrin kokoisella alueella näkyi lukuisia vanhoja rakennusten perustuksia. Suurin osa ylhäällä mäellä, mutta ainakin yksi myös alhaalla pohjoisessa, aivan tien vieressä. Alueen ainoa ehjä rakennus on punainen ”tapuli” alueen eteläreunalla, joka on paikalla sijainneen kartanon viljamakasiini. Tähän juttuun valitsemissani valokuvissa on tarkoituksellisesti mukana myös myöhemmin kesällä samoilla paikoilla ottamiani kuvia, näyttämään huikeaa muodonmuutosta.

DSC04678, 1024x768
Munkinmäen ainoa ehjä rakennus, vanhan kartanon viljamaksiini.

Munkinmäellä on vaikuttava historia. Se oli 1335 virolaisen Padisen luostarin omistama ja yksi heidän tärkeimmistä tiloistaan. Muiden kirkkonummelaistilojen tapaan se on ollut paljolti läänitettynä Ruotsin valtakunnan aatelisvirkamiehille. Munkkien historiakin hävisi aikanaan ja tilan nimenä oli Laggars, sekä vieressä oli Erlas. Sekin laskettiin myöhemmin Munkinmäkeen. Sisällissodan aikaan punaisten päämaja oli Munkinmäessä, ja parenteesin aikaan tila sai tavalliseen tapaan pahasti siipeensä. Päärakennus kuitenkin säilyi ja ”nykyaikoihin” tultaessa talolle suunniteltiin jopa uutta käyttöä. Hitaat kiireet tekivät kuitenkin sen, että joku kerkesi käydä polttamassa sen parikymmentä vuotta sitten. (Tämä kappale on lainattu Jukka Lehtoselta ystävällisesti saamistani kommenteista).

20140410_163023, 1024x768
Kartanosta jäljellä enää portaat, tässä varhaisen kevään ”harmaan kauneuden” ympäröiminä.

Mäen huippu on paljon korkeampi kuin olin kuvitellut ja siellä ylimpänä oli vielä jäljellä myös yhdet ehjät betoniportaat. Aika paljon roskia toki, merkkinä siitä, että sentään joku osaa hyödyntää tätä keidasta kylän keskellä. Se pahatapainen nuoriso tietenkin. Hyvä jolleivät hipit :-). Alue on lehtipuiden ja erilaisten villiintyneiden pensaiden valtaama, joten kesällä se on varsinainen viidakko, tai lehtometsikkö oikeasti. Lehtipuustossa on ainakin vaahteroita, muista mahdollisista ”jalommista” puulajeista en saanut selvää lehdettömään aikaan.

DSC04694, 1024x768
Munkinmäen täydellinen muodonmuutos kesällä, vihreä lehto keskellä kylää!

Huomaamaton mäki radan varressa

Se toinen minulle uusi kohde oli sitten pieni metsäinen mäki tai kallio lähellä Prisman parkkialuetta, suoraan sen itäpuolella. Aivan radan varressa. Nyt en siis puhu noista suurista kallioista, jotka kohoavat melkein majesteettisina Prisman koillispuolella ja näkyvät koko eteläisen keskustan alueelle. Jos siis majesteetti ei liikaa graffiteista pahastu. Vaikka tuo Degerberget -niminen kallio ei nyt kuulu tämän pikku retkeni piiriin, kehotan silti käymään siellä joskus vaikka iltakävelyllä, katselemassa pikku kyläämme siellä alhaalla, jalkojemme juuressa. Ne nuoret, ne nuoret, ovat tämänkin hienon paikan sentään löytäneet.

Mutta nyt siis tuolle nimettömälle mäelle siitä kaakkoon. Minä lähestyin häntä varovaisesti kiertäen, pitkin paksun kuivuneen heinikon peittämää radan vartta. Siinä esiintyi jossain kohtaa myös tupsupäisiä kaisloja, kertoen varmaan kallion juurella olleen vettä joskus ennen ratojen, moottoriteiden ja muiden kylän infrastruktuurien rakentamista. Virtaahan toinen ”Kirkkonummen suurista virroista”, Jolkbyån, aivan tuosta vierestä jopa nykyään. Sankkapuustoisen mäen itäkulmassa tulin pellolle tai niitylle ja näin samalla komean kartanorakennuksen luoteen suunnalla. Se on Åminnegård, joka jää niin hauskasti piiloon melkein mistä tahansa ilmansuunnasta, että on siellä kuin herran kukkarossa, tuskin kivenheiton päässä keskustan hulinasta!

DSC02147, 1024x768
Ollaan aivan rantaradan vieressä, kohdassa missä Jolkbyån virtaa radan alitse.

Neuvostoliiton linnoitus metsän sisässä

Minä suunnistin pienen avoimen kentän läpi sinne metsikön sisään. Siinä kentällä oli isoja kaivantoja, joita koetin tietenkin sovittaa venäläisten muottiin, mutta päädyin pettyneenä kuitenkin arvelemaan niiden olevan jonkun isännän kesken jäänyt talon paikan ojaprojekti tai ties mitä muuta. Mutta heti kun menin metsän sisään, pettymys kaikkosi. Sillä jo pari kymmentä metriä siellä kuljettuani tajusin olevani varsinaisella linnoitusalueella. Koko mäki on kuin reikäjuusto, aivan täynnä erilaisia kaivantoja. Lisänä myös yksi betonibunkkeri, joka vaikuttaa lähinnä joltain tulenjohto- tai tarkkailupisteeltä paremminkin kuin tykkiasemalta. Aivan rantaradan vierellä, tämä on ollut yksi monista ”Suomen pisintä rautatietunnelia” vartioivista asemista parenteesiaikaan. Pari pientä avokalliotakin oli matkalla takaisin lännen suuntaan, sekä yksi aivan radan vierellä ja yläpuolella. Taas löytyi lisää ihan kivoja piknikpaikkoja aivan kylämme keskustan alueilla, vaikkei tämä kallio nyt sentään kuutosta parempaa arvosanaa saa kauneudessa tai mahtavuudessa minun soveltamallani (kalliofanaatikon) kansakouluasteikolla.

DSC02154, 1024x768
Pääbunkkeri, lukuisten juoksuhautojen ja muiden poteroiden reunustamana.

Ennen, nyt ja tulevaisuudessa

Vasta tämän tutkailun jälkeen osasin katsoa myös tuon kallion puustoa, havaiten sen olevan tasaisen ikäistä, tiheää männikköä. Juuri sopivan kokoisia puita ollakseen vaikka 50 vuoden ikäisiä. Eli tuo linnoitettu mäki oli varmaankin ollut paljas puista silloin parenteesin aikaan. Katselkaapa mäkeä joskus Jorvaksentietä ajaessanne tai junalla ohi kulkiessanne. Ainakin minä näen sen nyt eri silmin. Ja jos noita parenteesiajan jälkiä haluaa käydä tutkimassa, se kannattaa tehdä aivan lähivuosina, sillä tulevaisuudessa ne jäänevät asutuksen alle. Tuosta ”Juhlakallion asemakaavasta” niinkuin muistakin kotikuntamme kaavasuunnitelmista löytyy tietoa Kirkkonummen kaavoituksen kotisivuilta osoitteessa http://www.kirkkonummi.fi/prime_350.aspx.

Kuutamolla

Kolmannelle minulle uudelle kalliokohteelle Månskensbergetille nousin Vanhalta Heikkiläntieltä musiikkikoulun kohdalta. Kävelin sen korkeimman alueen reunoilla, tsekkasin huipun ja poistuin alueen koilliskulmasta, Heikkiläntien kohdalla. Tämäkin kallio ja alue yllätti minut taas positiivisesti koollaan. Huiman hieno ulkoilualue on siinä Heikkilän asukkaille, kahden asuinalueen välissä. Tästä ja monesta muusta vastaavasta on pakko nostaa hattua kunnan kaavoituksesta vastaaville, että ovat jättäneet nimenomaan näitä kauniita kallioita aina ehjiksi eri alueiden väliin. Mutta saapas nähdä voiko tätä juhlia vielä tuon tulevan Juhlakallion kaavankin jälkeen. Kallion huipulta oli jopa pari pientä ”pitkän katseen” suuntaa etelään päin. Sieltä näkyi ainakin Peuramaan huippu, joka hohti vielä aivan valkoisena tähän aikaan vuodesta. Polkuja tuolla on paljon, pitääpä muistaa ajella joskus niitä maastopyörällä siellä päin liikkuessa. Kiva olisi tietää kallion nimen tausta, mahtaisiko se peräti juontua pirtun tislauksesta tai kaupankäynnistä?

Kotiin

Sitten oli suunnistettava kotiin mahdollisimman ripeästi, että ehtisin laittaa kunnolla tulet saunan pesään, ennenkuin pari kaveria tulee saunavieraiksi.  Lyhin reitti kulki Jolkbybergen -kallioalueen yli, joka ehkä paremmin tunnetaan ”vesitornin mäkenä”. Siitä ei voi muuta sanoa, kuin että kannattaa käydä katsomassa maisemia joskus! Sieltä näkee kaiken sen Kirkkonummen keskustan alueesta, mitä ei Degerbergetiltä näy.

DSC02165, 1024x768
Maisema länteen Jolkbybergen-kallioilta (vesitorninmäki). Bongaa ainakin kunnantalo, K-Rauta ja Viisykkönen.

Löytämisen riemu on helppoa ja halpaa

Itse olin suorastaan tohkeissani, miten paljon uutta sain taas nähdä tuollaisella pienellä kävelyllä tuttuakin tutumpana pitämäni kylän keskustassa! Käyttäen siihen aikaa tunnin ja 19 minuuttia. Ehkä tämä oli peräti yksi äärimmäinen esimerkki lähilöytöretkeilijän arjesta, sananmukaisesti. Uuden löytäminen on hauskaa, eikä innostuminen maksa mitään!

–Kari

Reitti Google Earth satelliittikuvalla
Kyläkävelyn reitti Google Earth -satelliittikartalla.

 

Advertisements

3 thoughts on “Löytöretki Kirkkonummen keskustassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s