Tiivistelmä: Upea, luonnontilainen pikkujärvi aivan Kuninkaantien lähellä. Lyhyt ja helppo kävelymatka melkein erämaisen luonnon sisään vaikka koko perheen kanssa. Aivan lähellä on myös muuta muhkeaa luontoa katseltavaksi jos haluaa. Mahtava avosuo, korpimetsäinen jokilaakso ynnä muuta.
Tapahtui 27.4.2014
Kalenterin mukaan on ehkä vasta kevät, mutta sunnuntaina oli kuitenkin kertakaikkisen kaunis kesäpäivä. Aurinko paistoi ja varjolämpötilakin huiteli jossain 17 asteen paikkeilla. Vaikka tämä koko viikonloppu oli pyhitetty kotitöille, joita omakotitalossa tahtoo piisata, päätimme kuitenkin vaimon kanssa mennä myös hiukan kävelemään jonnekin luontoon ja nauttia iltapäivän kahvihetken siellä. Paikaksi napattiin tuttu, hieno Vaiponjärvi, Meikon alueen eteläisellä reunalla. Ja mentiin sen lähelle tällä kertaa autolla, kun nyt ei ollut varaa ulkoilla montaa tuntia.
Sijainti
Vaipon rantoja lähimmäshän pääsee kulkuneuvoilla ajamallla Granbackantien päähän ja jatkamalla siitä vielä eteenpäin metsätietä reilut pari sataa metriä, kunnes eteen tulee puomi. Siihen puomin eteen mahtuu pysäköimään pari kolme autoa, kun huolella parkkeeraa, ettei tuki tietä, eikä kääntymisen mahdollisuutta muilta. Metsätie on kyllä aikamoisen monttuinen ja kivinen, siinä voi helposti rikkoa autonsa pohjan tai helmat, jollei tähtäile tarkasti.
Suuri suo vaikuttaa ympäristöön
Me lähdimme kävelemään järveä ympäri myötäpäivään, siis nokat ensin kohti luodetta. Kuljimme pitkin isoa, järven kiertävää polkua. Järven sekä lounais- että luoteiskulmassa on kosteat alueet, jotka ovat sellaisia melkein kaikkina vuosina ja vuodenaikoina. Ne johtuvat lähellä sijaitsevasta isosta avosuosta nimeltä Slättmossen. Sen eteläisempi puolisko laskee suon vettä Vaiponjärven lounaiskulmaan ja pohjoisempi puolisko järven luoteiskulmaan. Nyt märkää oli vain sen verran, että pääsimme helposti etenemään tukevissa tossuissamme mättäältä mättäälle hyppimällä ja vain hiukan kiertelemällä kaikkein vetisimpiä kohtia. Joitain vuosia sitten loppusyksyn kävelyretkellä kaverini Jonen kanssa emme päässeet tuosta ”luoteissuistosta” yli edes pitkissä kumisaappaissa, muuta kuin kiertelemällä hyvät matkat pohjoisen puolelta.
Tuo aivan lähellä oleva Slättmossen on muuten niin upea, täysin luonnontilainen avosuo, että sitä kannattaa mennä tutkailemaan ihan vartavasten. Muttei tällä keikalla, vaikka minua veri veti sinne nytkin, pitkän tauon jälkeen. Olinhan kuljeskellut sen rannoilla ja aavoilla kunnolla viimeksi toissatalven lumilla. Suon avoimuuden pystyy kuitenkin aistimaan aivan Vaiponjärven länsirannoillakin kävellessään metsän läpi. Ihan pienen pienelle koukkaukselle annoin kuitenkin periksi, kävellen 50 metrin matkan ihastelemaan suon pohjoisen osan aukeaa reunaa luoteen suunnalla.
Piknik huipentaa retken
Sitten matkamme jatkui taas pääpolkua pitkin, joka onkin noiden kosteikkopaikkojen jälkeen parasta suomalaista ykköslaatua. Samantien tulimme ensimmäisen kallioniemen kohdalle, joka osoittautui meille ohi pääsemättömäksi paikaksi. Siihen teimme kahvileirin, istahtamalla kalliopenkille, naamat kohti aurinkoa. 20 minuuttia nautiskelimme suomalaisesta kesästä parhaimmillaan. Tuulenvire leyhytteli kasvoja, järvi liplatti sinisenä ja aurinko lämmitti T-paidoissaan nautiskelevia sunnuntaikävelijöitä. Vastarannan luodolla näkyvät valkoiset täplät osoittautuivat kiikarilla katsoen kahdeksi joutseneksi. Mitään sen suurempia olentoja ei koko järven rannoilla sitten näkynytkään, eikä myöskään kuulunut. On aikamoisen ihmeellistä, että tällainenkin täydellinen luonnon helmi on tässä aivan asutuksen ja maanteiden lähellä! Esimerkiksi juuri nykyisenlaisella kevyen lounatuulisella säällä ei kuulunut mitään muita ääniä kuin tuulen sekä lintujen.
Hatunnosto fiksuille viranhoitajille
Minua vanhemmilta ja viisaammilta olen kuullut, että Vaiponjärven säilyminen tällaisena luonnontilaisena on joskus muutama vuosikymmen sitten ollut uhattuna maakauppojen ja asutuksen toimesta, mutta silloisella kunnan arkkitehdilla on ollut pidemmän jänteen ymmärrystä sekä älyä toimia niin, että järven rannat säästyivät rakentelulta. Minä nostan hänelle hartaana hattua joka kerta kun täällä käyn! Ai niin, ne kahvit. Kyllähän maistuivat hyviltä siinä järven rannalla. Ja kun vaimon kanssa oltiin liikkeellä, olivat nuo eväätkin heti jonkun pykälän paremmat kuin yksin kulkijalla. Turetta mustikkapiirakkaa, njam!
Parenteesijälkiä ja laskujoki
Pitihän lenkkiä sitten jatkaa, vaikka tuohon taukopaikalle olisi kyllä jäänyt mieluusti tunniksi tai pariksikin istuskelemaan ja nauttimaan luonnon rauhasta mukavimmillaan. Vaipon pohjoisrannan polku on tosiaan erittäin hyväkuntoinen ja kaunis maisemiltaan. Sielläkin näkyy venäläisten kaivantoja rannan rinteessä, avautuen etelän suuntaan. Tässäkin kohtaa piti taas tuumailla noiden varustusten strategiaa, kun rajalinja kulki samaan suuntaan noin kaksi kilometriä pohjoisempana. Sitten tultiin järven koilliskulmaan, missä ylitettiin kiviä pitkin loikkien sen laskujoki, Vaipobäcken. Se laskee tuosta ensin aikamoisen korpimetsän läpi Timmermossenin suolle, sieltä Korsobäcken-puroon ja sitten Humaljärvestä tulevaan Ingelså-jokeen. Järven itäpäässä on rantaan asti jatkuvia suuria kallioita, joiden yli nyt vaan käveltiin, kun tauot oli jo pidetty.
Paluu uusia polkuja pitkin
Nyt oli jäljellä enää lyhyt 300-400 metrin matka polkua pitkin takaisin autolle. Mutta kun näin yhden paljon kuljetun polun haarautuvan vasemmalle, enkä ollut sellaista ennen huomannut, pitihän sitä mennä kävelemään edes vähän matkaa. Ja kun se senkun parani, muuttuen pian oikein hyväkuntoiseksi metsätieksi, niin jatkettiin yhä eteenpäin. Nähden sitten sekä kartasta, että omin silmin tien johtavan pellon laitaan Brudbergin asuinalueelle. Minä päätin joskus tulla tutkimaan, pääsisikö tuon ajelemaan läpi fillarilla. Me otimme sen sijaan suuntiman suoraan autolle, kävellen sitten läpi taas yhden aikasten suuren ja kauniin kallioalueen, jolla minä en ollut vielä ennen käväissytkään. Tämäkin keikka siis huipentui ainakin pikkuisen myös uusien polkujen ja paikkojen löytöretkeksi, vaikkei mitään sellaista ollut suunnitelmissa.
–Kari
Lähierä™ 
Nam. Herkullisen näköiset eväät ja rentouttavan kuuloinen lenkki!
TykkääTykkää
[…] lähtöalueet Humaljärvessä olivat upeat, vähintään sama täytyy ehdottomasti sanoa Vaipon järvestä erämaisen kauniine rantoineen! Ja yhdet hienoimmista paikoista ovat juuri järven koilliskulman […]
TykkääLiked by 1 henkilö