Luolamies pyöräilee

Tiivistelmä: Lyhyt ja napakka pyöräretki katsastamaan lopultakin kunnolla Porkkalantien alussa sijaitseva Högberget –niminen kallio mahtavine maisemineen. Samalla uudelleenvierailu kallion kyljessä olevaan epätavallisen hienoon luolaan.

20140331_143250
Outoa, ehkä jopa ainutlaatuista luolakauneutta Suomessa!

Tarinan otsikko saattoi kääntyä taitossa nurinpäin, en tiedä. Mutta tämä taitaa joka tapauksessa olla Lähierä-blogin ensimmäinen juttu maastopyörän selässä tapahtuneesta keikasta. Viimeinen sellainen ei kuitenkaan tasan varmasti, sillä juuri maastopyörä + jalkamies –yhdistelmä on jo aikoja sitten rakentunut tavallisimmaksi, tehokkaimmaksi ja hauskimmaksi tavaksi itselleni ulkoilla ja löytöretkeillä lähiseuduilla. Niin ihastunut tähän oikeastaan aivan omaksi lajiksi kehittyneeseen luonnossa liikkumisen tapaan olen, että minun oli pakko kirjoittaa siitä taannoin oma yhteenvetonsa otsikolla ” Sonaatti maastopyörälle, Opus 1, G-duuri”. Haluan kyllä julkaista senkin joskus täällä, kunhan sopiva sauma eteen tulee.

Retki tapahtui 31.3.2014

Pikalähtö taas kerran, suoraan ruudun ja näppäimistön äärestä haukkaamaan välillä raitista ulkoilmaa ja palaamaan sen jälkeen töiden pariin virkistyneenä.

Kohde Högberget, lähestyminen

Retken primäärikohteeksi nappasin nyt Porkkalantien alussa sijaitsevan Högbergetin kallion, joka kyllä on tuttukin minulle jostain vuosikausien takaa. Kävimme siellä silloin maastopyörillä yhden hyvän tuttuni kans­sa katsomassa sen peruskarttaankin merkityn luolan, jonka hän tunsi jo ennestään. Kun tuo tapahtui joskus 2000-luvun aivan ensimmäisinä vuosina, minulla oli siitä vain hyvin hämäriä muistikuvia. Sellaisia, että ”oli­han se taas yksi sellainen pieni kallionkolo, joita Suomessa luoliksi kutsutaan”. Enkä muistanut edes, kä­vim­mekö silloin ollenkaan katsomassa itse kallion laen, joten pitihän tuo korkealta näyttävä kallio tietenkin käy­dä joskus kunnolla tutkimassa.

Tukevat tossut vaan jalkaan, sopivat muutaman plusasteen vaatteet päälle, reppu selkään ja menoksi. Lähtö ottaa ajatuksesta pyörän päälle tällä tavalla noin vartin, kun sen on tehnyt monta kertaa ja varusteet ovat tu­tuilla paikoillaan. Ajelin sinne ensin kävelyteitä Pappilanmäen ja Heikkilän kautta ja sitten ihan pienen mat­kaa Porkkalantietä, mihin oli tehty jo muutama sata metriä pyörätietäkin uuden moottoritien raken­ta­mi­sen yhteydessä. Sitten karttaa ja ojanpenkkoja katsellen tien yli vasemmalle ja siitä polulle.

2014.03.31, GPS Track 1 - Pyöräretki Högbergetille
Pyöräretken reitti Google Earth -satelliittikartalla.

Polut ja paikat Högbergetillä

Välittömästi  metsän sisään päästyäni arvelin, että koko paikka lienee muuttunut siitä, kun täällä yli kym­me­nen vuot­ta sitten Jonen kanssa käytiin. Päädyin nimittäin heti runsaasti käytetylle ratsastustielle, jota pitkin läh­din ajamaan kalliota ympäri myötäpäivään. Vähän röykkyistähän se oli, maa vielä roudan kovettama ja paik­ka paikoin vesilätäköitä, mutta aivan mainiota baanaa jousitetulle maastopyörälle. Kiersin kallion kaak­kois­­reu­nalle, työnsin pyörän 50 metriä ylös hiljattain perattuun metsärinteeseen ja päätin kiivetä ensin jal­kaisin katsastamaan itse kallion ja sen huipun. Mutta käveltyäni vain muutaman kymmenen metriä ylös­päin, tör­mä­sin mahtavaan polkuun, joka kipusi kauas ylös huipuille saakka, pitkin mitä hienoimpia sileitä kal­lion­sel­kiä! Eikun äkkiä hakemaan fillari mukaan ja ajamaan ylös.

2014.03.31, GPS Track 2 - Pyöräretki Högbergetille
Polut ja paikat Högbergetillä, GPS-logi Google Earth –kartalla. Oranssien numeroiden selitykset alla.

1. Polku ratsutielle. 2. Polku ratsutielle. 3. Ratsutie kallion ympäri. 4. Polku ylös kalliolle. 5. Polku kalliolle. 6. Luola

Pysäköintimahdollisuudet

Lisätietona tämä, että jos paikalle haluaa mennä autolla, hyviä pysäköintipaikkoja ei ole ihan lähellä. Joskus ihmiset vaan laittavat autonsa parkkiin Porkkalantien penkalle, lähelle numeroilla 1 ja 2 merkittyjen polkujen päitä, muttei tuo mikään häävi eikä turvallinen paikka ole. Hyviä paikkoja aivan lähellä en osaa edes neuvoa. Mutta rahalla saa ja polkupyörällä pääsee :-). Kunnon parkkiksia löytyy sitten ainakin Peuramaalta, mistä ei sieltäkään toki ole kuin kilometrin kävelymatka Högbergetin juurelle.

Huippupaikka!

Nuo kalliopolut olivatkin sitten puhdasta, harvinaisen hienoa ajonautintoa maastopyöräilijälle! Reitti on tosiaan satojen ratsastajien puhtaaksi kuluttama ja kalliot ovat oikein harvinaisen sileitä ja ”pitkäselkäisiä”. Ja samlla ihanan karheita täydelliseen renkaiden tai tossujen pitoon vaikka märilläkin keleillä! Ylämäki on tie­ten­kin kohtalaisen jyrkkä, mutta aika hyvin ajettava vähemmänkin treenanneelle maastoherkuttelijalle. Ja pääsee sen ajamaan varmaan muunkinlaisilla pyörillä, jos on vaan potkua reisissä. Kävellen tietenkin, vaikka las­ten­vau­nujen kanssa.  Ylös todella myös kannattaa mennä, kahdesta syystä.

Koska tämä korkea kallio seisoo aikalailla yksinään peltojen reunalla, sen laelta aukeaa aivan poikkeuksellisen avoimet maisemat likimain kaikkiin ilmansuuntiin! Mikä on perin, perin harvinaista. Vain lounaan suuntaan ei kaukokatse pääse vael­te­lemaan, koska siellä kallion oma metsä peittää näkymän. Mutta lukuisat Espoon ja Helsingin korkeat ra­ken­nukset näkyvät selvästi idän ja kaakon suunnilla, samoin tietenkin monet tutut Kirkkonummen maamerkit. Kertakakaikkiaan upea maisemapaikka, missä sielu lepää kaukaisia horisontteja katsellen!

20140331_140634
Näkymä Högbergetin huipulta idän suuntaan, Helsinkiin asti! Helppo kalliopolku tuo täältä ylös.

Ihania piknik­paik­ko­ja löytyy tusinoittain, joskin minä jätin ne tällä kertaa väliin aika vilpeän etelätuulen vuoksi. Se toinen, tai piknikin jälkeen kolmaskin syy mennä ylös, on enempi pyöräilijöille. Myös kallion lakialueilla risteilee suuri määrä ratsastajien polkuja, jotka tarjoavat ainakin maastopyörällä ajaville mainiot paikat herkutella vähän enemmänkin kallioajolla.

Toinen polku alas

Minä pudottelin alas toista, vähän jyrkempää ja pykälikkäämpää polkua kallion luoteiskulmalta. Se on maas­topyörällä ajettavissa ainakin alaspäin, jalkamiehille helppo kumpaankin suuntaan. Tämä polku siis johtaa juuri samalle ratsutielle, mistä minä alueelle tulin. Kiersin sitten kallion taas uudelleen ratsutietä pitkin aina luolan kohdalle saakka, jätin pyörän ratsutien varteen ja kiipesin parikymmentä metriä ylös rinteeseen, kal­li­oiden alareunaan.

Erikoisen kaunis luola!

Heti luolan suun nähtyäni koin hienon elämyksen! Vasta nyt palasi muistiini mikä tämä paikka oikeasti on­kaan. Eihän se mikään tavanomainen luola ole, vaan vaakasuora hiidenkirnu! Niin suuaukoltaan kuin sisus­kaluiltaan jääkauden hirmuvoimien upean sileäksi ja pyöreäksi hioma. Luolan suulla vielä mallina suuri, hiou­tunut kivenjärkäle, joka on ehkä ollut jopa osallisena luolan tekotyössä silloin kenties 20.000 vuotta sitten. Kun oletusarvoisesti suomalaisia peruskallioita eivät ole mitkään voimat enää eri asentoihin kään­nel­leet viimeisten jääkausien jälkeen, niin jokaisen kannattaa huvikseen tuumailla millaiset vesivirrat onkaan tar­vittu siihen, että isot kivenmurikat pyörivät noin pystysuunnassakin. Huh huh sanoo ainakin insinööri! Tä­män jälkeen on holjaa kävellä kyyristyen sisään ”luolaan”, tutkimaan tarkemmin sen suppilomaisesti taaksepäin kapenevaa rakennetta ja fiilistelemään sen hämäryyttä sekä viileyttä. Huiman hieno paikka, kuinkahan monia tuollaisia on ylipäätään olemassa?

20140331_143042
Jäätikön sulamisvesien kovertama ”vaakasuora hiidenkirnu” Högbergetin kaakkoisrinteessä.

Minun päiväretkeni huipentui repusta kaivettuihin pullakahveihin aurinkoisella kivellä, siinä tuulen­suo­jai­sel­la rinteellä luolan alapuolella. Palasin kotiin vielä muutamien mutkien kautta, joita ei nyt kannata edes mai­ni­ta noiden riemullisten löytämisen ja näkemisen kokemusten jälkeen. Nämäkin vain vajaan kahden tunnin päiväretkellä suo­raan kotiovelta. Only in Finland, only in Kirkkonummi!

20140331_144641
Leuhhhkat eväät! Copyright M.Alatalo. Vain termiin, ei eväisiin 😀

Yksityisillä mailla

Tuolla retkelläni ajoin pois läheisen maatalon ja ratsutilan pihaan johtavaa kärrytietä pitkin, vaihtaen ystävälliset moikkaukset vastaan tulleen, koiria ulkoiluttaneen emännän kanssa. Nykyään siellä kyllä on kieltomerkkejä, joita kannattaa ehdottomasti ja tietenkin noudattaa. Koko kallio luolineen kaikkineenhan  sijaitsee kuitenkin tilan yksityisillä mailla. Ja jokainen meistä ymmärtää varmasti, ettei luonnossa liikkujien ja tilanpitoa elinkeinonaan harjoittavien yhteispeliä kehitä positiiviseen suuntaan sellainen, jos pihapiirin läpi ramppaa väkeä edes ja takaisin. Saatikka vielä parkkeeraten autojaan pihaan! Niinkutsuttuja jokamiehenoikeuksia ei ikinä kannata katsella vain omien oikeuksiensa, vaan hyvän ja ystävällisen yhteispelin kannalta! Joten jos tuolla Högbergetillä halutaan käydä ja kuljeskella, niin mennään sinne vain noita luoteisreunan pol­kuja myöten. Sekä väistetään erittäin kohteliaasti ja rauhallisesti siellä liikkuvia ratsukoita.

–Kari

Högberget, sijainti peruskartalla
Högberget, sijainti peruskartalla (oikea alakulma). Karttaote palvelusta Retkikartta.fi.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s