Porkkala-sarja, osa 1: Vetokannas

Tiivistelmä: Harkiten toteutettu pieni autoilu- ja kävelyretki yhdelle hienon hienolle Porkkalan ulkoilualueelle meren rannoilla. Tarjoten reitin GPS-lokiin merkittyinä kymmenen maistiaista erilaisista mielenkiintoisista paikoista, kohteista ja niihin liittyvästä historiasta. Tuomaan lisää mielenkiintoa noilla  suunnilla tehtyihin retkiin vaikka perheen kanssa. Ja aloittaen samalla Lähierä-blogin oman kirjoitussarjan nimenomaan Porkkalanniemen alueilla sijaitsevista lukemattomista, kiehtovista tutkailukohteista.

 

Väljä ja kaunis Suomenlahden maisema Vetokannaksen rantakallioilta lounaan suuntaan. Täällä on tilaa liikkua jopa sinisten ajatusten.

 

Kesätauko: Nyt kesän ytimen aikoina on meikäläinenkin niin paljon kokonaan muualla kuin minkään tietoteknisen tötterön ääressä, että jopa Lähierä-juttujen julkaisemiseen voi tulla taukoja tai harvennuksia. Vaikka minua toki vähän harmittaa, etten näin voi tarjota niin monia potentiaalisia retkikohteita lukijoilleni juuri nyt keskikesän aikaan, kyllä nyt on vaan vietettävä kaikki aika ja loma ulkona! Sieltä löytyy aivan varmasti taas myös uusia, jännittäviä asioita, joista parhaat jaan sitten innolla kanssanne joskus. Mutta Porkkalanniemeä älkää ainakaan missatko tänä kesänä! Tässä ekat vinkit sinnepäin.

 

Retki 30.09.2014

Taustaa

Yksi kotikuntani Kirkkonummen monista, upeista luontopiirteistä on Suomenlahden meren rannat ja niissäkin vielä oikein erityisinä kauas Suomenlahteen työntyvät niemet, Porkkalanniemi ja Upinniemi. Ne ovat aivan ainutlaatuisia koko maammekin mittakaavassa. Kun suurimmat osat Upinniemestä ovat suljettua sotilasaluetta, ei siellä pääse aivan niin laajalti retkeilyä harrastamaan. Mutta Porkkalanniemi onkin sitten todellinen aarreaitta ulkoilijalle! Minä jätin pitkään Porkkalan tärkeimmät ulkoilukohteet vähän niin kuin unholaan tämän kirjoittelun ja tiedon jakamisen kannalta, koska lienen ajatellut niiden olevan ilman muuta niin tuttuja kaikille kirkkonummelaisille, ettei minun kannata niistä mitään kertoilla. Mutta käsitykseni on sittemmin korjattu. Ja koska nykyään artikkelini tavoittavat joskus jo lukijoita hiukan leveämmältäkin alueelta ainakin pääkaupunkiseudulta, tulen ajanoloon kertomaan erittäinkin monista erilaisista Porkkalanniemellä sijaitsevista retkeilyn ja tutkimusmatkailun kutkuttavista kohteista.

Porkkala-sarjan ensimmäinen kohde

Ensimmäiseksi valitsin tietysti sellaisen alueen, joka omasta mielestäni tarjoaa ehkä eniten monenlaisia hienoja kokemuksia kenelle tahansa ulkoilijalle, vaikka vain lyhyelläkin visiitillä. Käytän alueesta tässä nimeä Vetokannas. Oikeasti tämän retken reitti kulkee ainakin kahdella eri ulkoilualueella, mutta moisellahan ei ole merkitystä ulkoilemisen kannalta. Kaikilla saa jokainen kulkea aivan vapaasti, eikä niiden rajojakaan ole minnekään merkitty. Eri alueiden nimiä ja sijainteja voi halutessaan katsella infotaulujen kartoista, joskin itselleni ne eivät ole kunnolla selvinneet niistäkään. Mutta minä olen toisaalta tutkinut noita alueita vasta vähän yli 30 vuotta J.

Tämän retken Vetokannaksen poluille teimme yhtenä superkauniina syyspäivänä yhdessä eräkaverini Aarnon kanssa. Tarkoituksenamme kävellä siellä yksi selkeä reitti, jonka varrelle osuu tosi paljon kauniita paikkoja ja kiinnostavia asioita. Sekä ottaa niistä valokuvia. Meillehän nuo kaikki ovat tuttuja kymmeniltä, jollei peräti sadoilta erilaisilta retkiltä tuolla vuosien saatossa. Mutta jotain kai noiden paikkojen laadusta kertoo sekin, että lähdimme sinne molemmat taas mitä suurimmalla innolla, kun tilaisuus tarjoutui!

Kulkeminen Porkkalanniemelle

Porkkalantietä tuonne tietenkin mennään ja se täytyykin ajaa aivan katkeraan loppuun saakka, kunnes tulee liikennemerkki ”Yleinen tie päättyy” ja sen jälkeen kääntöpaikka. Siitäkin ajetaan autolla vielä hyvät matkat eteenpäin muutamille ulkoilualueille. Ymmärrykseni mukaan juuri tuonne yleisen tien päähän pääsee kulkemaan myös bussilla, mutta aikataulut saa jokainen tutkia itse. Tuosta kääntöpaikalta on matkaa tämän tarinan reitin alkupisteeseen tarkalleen 1,7 kilometriä, joka ei ole mahdoton taival käveltäväksikään.

Peruskartta Vetokannaksen alueista, kolme kohdetta merkittynä vas.ylälaidassa. Ote palvelusta Retkikartta.fi

Ensimmäiset kolme kohdetta jo ennen ulkoilureittiä

Nämä kolme kohdetta ovat merkityt oheiseen peruskarttaan punaisilla ympyröillä ja niiden vieressä olevilla numeroilla.

Ensimmäinen kohde olkoon ikivanha kaivos, joka sijaitsee aivan Porkkalantien varrella, juuri ennenkuin yleinen tie päättyy. Kyseisen merkin kohdalla on tien vasemmalla puolen mobiiliverkon tukiasema, jonka pihaan voi pysäköidä auton. Kohde on merkitty karttaan numerolla 1 ja se löytyy tien toiselta puolen (merkin puolelta) metsiköstä, vain 20-30 metrin päästä tiestä. Saman verran mantereelle päin tukiaseman tienhaarasta. Kyseessä on yllättävän pienen näköinen kuoppa, siihen nähden, että siinä on ainakin vuosina 1614-1616 ollut peräti Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan perustama tai siunaama kuparikaivos! Silti voi mielessään kuvitella minkämoinen homma on ollut järsiä moinen kuoppa kivikovaan suomalaiseen peruskallioon senaikaisilla välineillä ja menetelmillä. Jotka siis olivat kallion kuumentaminen nuotion avulla ja sitten sen pinnan hakkaaminen palasiksi ties minkälaisilla moukareilla. Lisää tietoa tästä kiehtovasta historian palasesta löytyy Suomen geologisen seuran sivuilta. http://www.geologinenseura.fi/geologi-lehti/4-2009/porkkala.pdf

Kustaa Vaasan aikaisen kuparikaivoksen jäänteitä lähellä kohtaa, mihin virallinen Porkkalantie päättyy.

Tämä toinen kohde, ennen edes pääsemistä valitsemallemme ulkoilureitille, on vaan pakko kertoa. Koska se on antanut nimen yhdelle alueelle, kuten myös tälle tarinalle. Vetokannas siis tarkoittaa paikkaa, mistä ennenvanhaan on kiskottu veneitä yli kapean ja matalan kannaksen, ettei ole tarvinnut myrskyisillä keleillä lähteä kiertämään Porkkalanniemen kärkiosien vaarallisten vesireittien kautta. Vaikkei juuri kukaan nykyään pysähdy maastoa tutkimaan tuossa numerolla 2 merkityssä paikassa, voi siinä auton ikkunastakin oikein hyvin havaita tuon matalan kohdan, missä on joskus kauan sitten saattanut olla vieläpä oja osalla matkaa. Tähän  matalaan ja kapeaan niemen kohtaan siis pudotellaan heti käännyttyä yleisen tien päästä alas oikealle, kohti viittoja ”Luotsiasema”, ”Merivartioasema” ja vaikka mitä muita.

Ja numero 3 on myös mielestäni oivallinen tieto näillä Porkkalanniemen kärjen alueilla liikkujille. Nimittäin Porkkala Marin, tai Porkkalan Merikylä tai Dragesvikenin satama. Moni lienee siihen tykästynyt jo pelkästään nimien runsaudesta päätellen. Eikä ihme, sillä se on oikein merkittävä vierasvenesatama, jonka ihan joka ikinen Etelä-Suomen merialueilla veneilevä tuntee. Meille muillekin ulkoilijoille se on perin mukava paikka poiketa ainakin silloin, kun kauppa ja kahvila ovat avoinna. Hyvä kuvaus paikasta löytyy ainakin sivustolta ”Visit Southpoint Finland”. http://www.visitsouthpointfinland.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=228%3Akyrkslaett-porkala-havsby&catid=74%3Asevaerdheter-i-vaestra-nyland&Itemid=33&lang=fi

Dragesvikenin venesatama ja Porkkala Marin, katseltuna laiturilta käsin.

Kävelyreitin alku ja loppupiste

Juuri tämän reittimme alkupisteenä on paikka, jonka ainakin kohtalainen osa kirkkonummelaisista tuntee nimellä ”Vetokannaksen keittokatos”. Se on merkittynä numerolla 4 satelliittikarttaan. Autolla sinne pääsee hyvin ajamaan ja perillä on pysäköintitilaa ainakin noin kymmenelle pirssille. Pikkuruisesta, oikealle kääntyvästä metsätiestä ajaa kyllä helposti huomaamatta ohi, jollei etene hyvin hitaasti niillä kohdin. Siinä tapasi ennenvanhaan olla musta viitta, jossa luki ”Keittokatos”, mutta se on tuhoutunut aikoja sitten, eikä mikään kunta taikka yhdistys ole katsonut asiakseen uutta laittaa. Tuon paikan ja pikkutien löytää hyvin peruskartalta kun katsoo ensin länsirannalta nimen Vetokannas, sitten sen alapuolelta merenlahden nimen Bussviken. Siihen kohtaan johtaa tie, joka on se oikea. Alla myös perinteinen, vanhanaikainen ajo-ohje, jonka joskus tuonne tein.

Esimerkkiretken reitti GPS-lokina Google Earth satelliittikartalla. Kohteet 4 – 10 merkittyinä.

• Aja koko Porkkalantie päähän asti (18 km) kääntymättä minnekään muuten kuin mutkissa.

• Eteen tulee lopulta kilpi ”Yleinen tie päättyy”.
• Käänny risteyksestä (kääntöpaikka) oikealle.  Seuraa viittaa “Luotsiasema”
• 0.6 kilometrin päästä käänny taas oikealle.  Seuraa viittaa “Luotsiasema”
• Aja tätä pientä soratietä varovaisesti 1.1 km kunnes tulee musta viitta oikealle ”Keittokatos” .Nykyään viittaa ei enää ole, vain jämät entisestä merkistä.
• Aja 200 metriä vielä varovaisemmin niin olet perillä.
• Pysäköi auto jonnekin.

Pysäköintialueen laidassa on hyvä opastetaulu ja kartta alueesta. Kyseinen keittokatos sijaitsee perinjuurin hienolla paikalla. Katoksessa on toisella puolella hella ja toisella takka. Se on yksi mukavimpia ja myös suosituimpia paikkoja käydä vaikka vaan piknikillä ja katsomassa uskomattomia merimaisemia vieressä olevilta rantakallioilta, joilta aukeaa vastapäätä olevan Upinniemen lisäksi myös aivan rannatonta ulappaa lounaan suuntaan. Siksi siellä voi myös kokea hurjien myrskyjen voimaa, jos sellaisia haluaa joskus mennä katsomaan. Aivan rantakalliolla on myös pöytäpenkkiyhdistelmä vaikkapa mehuhetkeen, kera yhden Suomen upeimmista näköaloista! Alas rantaan kulkevat tukevat, kaiteella varustetut puuportaat, joita pitkin voi turvallisesti mennä myös kävelemään aivan meren äärelle, esimerkiksi pyöreän soran peittämälle ”hiekkarannalle”.

Ultrahieno piknikpaikka kalliolla, Vetokannaksen keittokatoksen vieressä.

Ainakin joillekin mielenkiintoinen tieto voi olla myös, että tämä on yksi koko pääkaupunkiseudun ja etelärannikon suosituimmista sukelluskohteista. Seuraavista syistä johtuen.

• Täällä pääsee autoilla varsin lähelle rantaa ja raskaiden varusteiden kantamiseen on helppo reitti loppumatkalle.
• Merivesi on täällä suhteellisen puhdasta ja kirkasta, johtuen sijainnista aivan avomeren äärellä, sekä myös rantojen lähellä olevien kovien sora-, kivi- ja kalliopohjien vuoksi.
• Pohjalta löytyy helppoja ja miellyttäviä paikkoja kaikentasoisille sukeltajille, jopa vaaleita, vedenalaisia hiekkakenttiä. Myös vedenalaisia kalliojyrkänteitä ja lohkareita.
• Syvyyttäkin piisaa mukavasti aina 20-25 metriin saakka, joka on epätavallisen paljon Suomessa aivan rannan läheisyydessä.

Tavallisin sukelluspaikka on merkitty numerolla 5. Allekirjoittanutkin on tehnyt näillä rannoilla paljon yli sata sukellusta menneiden vuosikymmenten aikana ja melkein kymmenen vuoden ajan pidin myös yllä ”Vetokannaksen ison kiven vieraskirjaa”. Se sijaitsi nimensä mukaisesti leikkimökin kokoisen vedenalaisen siirtolohkareen juurella, pienen kallioseinämän äärellä, 10 metrin syvyydessä. Lukemattomat sukeltajat kirjoittivat kynällä varustettuun muovilevyyn nimensä, päivämäärän sekä muitakin lyhyitä kommentteja, jotka minä muutaman  viikon välein kävin ottamassa sieltä talteen ja laittamassa Web-sivulle ihmisten riemuksi. Niinä aikoina 90-luvun alussa sukeltelin noilla pohjilla niin usein ja paljon, että kaikki ahvenetkin olivat henkilökohtaisia tuttujani ja morjenstivat minulle kohdatessamme. Suurten kävijämäärien vuoksi täällä on sitten ikävä kyllä sattunut myös kuolemaankin johtaneita sukellusonnettomuuksia viime vuosina.

Yksi Suomen eniten käytettyjä laitesukellusharrastuksen rantakohteita Vetokannaksen keittokatoksen lähellä.

Muinaishautoja

Keittokatokselta lähdetään kävelemään polkua etelään päin, missä näkyy jo kauas yksi tai useampi iso kivikasa. Ne ovat retkemme kohde numero 6. Kyseessä on peräti viiden niinsanotun hiidenkiukaan jono. Oikeasti kyse on siis pronssikautisista muinaishaudoista, jotka ovat peräisin ajanjaksolta 1500-500 eaa.  Kolme haudoista on aivan peräkkäin heti alussa, kaksi muuta seisovat yksinään muutamien satojen metrien päässä polkua eteenpäin seuraten. Tämä komea viiden haudan jono oli iät kaiket hyvin piilossa tiheän metsikön sisällä, missä äärimmäisen harva ulkoilija tiesi tai viitsi mennä niitä katsomaan. Kymmenkunta vuotta sitten tehdyn metsän harvennuksen jälkeen ne ovat komeasti esillä ja niiden ohi kulkee myös hyvä polku.

Yksi muinaishauta viiden haudan rivissä. Kaikki rikottuja tod.näk. haudanryötäjien toimesta jo ikuisuudet sitten.

Tämä muinaishautojen vieritse kulkeva polku levenee loppua kohden vanhaksi metsätien pohjaksi, joka vie meidät hiekkatielle. Sen toisella puolen on pysäköintialue, joka on myös yksi hyvä paikka aloittaa ja lopettaa joku retki täälläpäin. Siinäkin on opastetaulu ja kartta ympäröivistä alueista. Kartalla merkintä numero 7. Me kuljemme nyt tuota Porkkalan luotsiasemalle johtavaa tietä lännen suuntaan, eli käännyimme polulta oikealle.

Luotsiasema

Noin puolen kilometrin päässä vastaan tulee portti sekä taulu valtion alueesta, minne on pääsy kielletty. Sen ulkopuolella on muutamia pysäköintipaikkoja autoille, molemmin puolin tietä. Tämä on myöskin aivan hieno paikka tulla vaikka vain ihastelemaan merenrantaa joskus, taikka lähteä tästä jollekin kierrokselle. Autopaikkoja on tosin aika vähän ja ne voivat olla täynnä hienoina kesäviikonloppuina. Myös sen vuoksi, että rannalla, Luotsiaseman aidan vieressä on toinen suosittu sukelluspaikka. Sinne ei ole yhtä helppoa reittiä kävellä varusteiden kanssa, mutta vastapainona ovat sitten vielä hienommat pohjien muodot kuin Vetokannaksen sukelluspaikalla konsanaan.

Tulentekopaikka reitin toisessa reunassa, lähellä luotsiaseman porttia.

Portinpielestä kun lähtee pohjoisen suuntaan aidanviertä pitkin, löytää kallioiden notkelmasta ensin hienon nuotiopaikan penkkeineen ja pienine puusuojineen. Polttopuut ovat siitä kyllä joskus loppu. Olkoon tämä paikka kohde numero 8, jonka ympäristössä on paljon muutakin katseltavaa. Alas rantaan suunnatessa saa kävellä ensin komean pirunpellon yli, minkä jälkeen tulee vedestä ylemmäs johtavan rotkelman reunalle. Tuo rotko on ainoa paikka, mistä voi sukeltaja päästä ylös vedestä joskus kun on vähänkään enemmän aallokkoa. Ja sitä muuten on tällä avoimella kalliorannalla aika usein! Rotkon toisella puolella on sitten mitä upeimpia kallioita, mistä löytää noin rajattoman määrän erilaisia mukavia paikkoja piknikille tai vain istuskelulle aavan meren äärellä. Auringonlaskut ovat täällä usein erityisen mahtavia katseltavia. Kalliorinteet ovat kauniin raidallista kiveä ja niissä on lukemattomia eri vaiheisiin ja kokoihin päätyneitä hiidenkirnuja. Siellä me vietimme nyt Aarnon kanssa ihastuttavan kahvitauon, pienen kalliopykälän ja käkkärämännyn suojatessa meitä aika navakalta pohjoistuulelta.

Yksi tämän retken huippukohdista on kahvitauko tuulisen meren rannalla, mutta suojassa!

Merenrantapaikkoja jokaiseen makuun

Matkamme jatkui sitten ylös suuren kallion laelle ja sieltä polkua pitkin eteenpäin koillisen suuntaan, kohti lähtöpaikkaamme Vetokannaksen keittokatoksella. Jos minun olisi pakko nimetä joku kaikkein hienoin polku Porkkalanniemen kärkialueiden monista sellaisista, tämän luotsiasemalta Vetokannakselle johtavan sitten nimeäisin. Polku ei ehkä sovellu oikein huonojakaisille, koska siinä on jyrkähköjä kalliorinteitä ja pykäliä.

Se on kokonaisuudessaan noin kilometrin mittainen ja kulkee läpi aivan uskomattoman hienojen ja vaihtelevien merenrantamaisemien. Toinen toistaan upeampia levähdyspaikkoja löytyy tuhansia, korkeilta kallioiden huipuilta, jyrkänteiden lailta, suojaisista kallionkoloista, sileiltä kallioilta aivan meren rannassa, kalliomäntyjen metsiköistä – ja vaikka mistä! Aivan kaikkein ruuhkaisimpina kesän huippuhetkinäkään ihmisiä ei ole ikinä ollut liikaa istumassa näillä kauniilla rannoilla, edes polun päiden lähistöllä, alle 200 metrin päässä autoistaan. Ja silloinkin tämän polun varrelta voi etsiä itselleen ikioman, juuri omaan makuun parhaiten sopivan maisemapaikan, missä ei ketään muuta ihmistä ole edes näkö- tai kuulopiirissä. Suosittelen kokeilemaan. Minulle saa valittaa, jollei muka onnistu. Tosin en uskalla ulottaa tätä takuutani enää siihen mahdolliseen aikaan, jolloin nämä alueet ovat osa Porkkalan kansallispuistoa.

Toinen keittokatos ja muita leiripaikkoja

Noin puolivälissä tätä polkua on Nurmijärven kunnan ulkoilualueen keittokatos, joka on hiukan suojassa kallioiden ja puiden takana. Tämä on merkitty reittiimme numerolla 9. Katos on nykyään vallan uusittu ja hieno, samoin sen ympäristöä on harvennettu, puuvarastot olivat täynnä ja koillisen suuntaan johtava polkukin tehty melkein kärrytien tasoiseksi. Nurmijärven kunta taitaa satsata alueeseensa vähän enemmän kuin muut. Haluan erikseen mainita, että tuossakin kohtaa on vain muutama kymmenen metriä lähempänä rantaa uskomattoman hienoja kallioita maisemien ihailuun tai kahvitauon pitämiseen, jos katoksen suojaisampi ilmapiiri ei satu miellyttämään.

Nurmijärven kunnan ulkoilualueella sijaitseva täysin uusittu keittokatos, minne johtaa nykyään myös erittäin hyvä kulkuväylä luotsiaseman tieltä.

Nurmijärven kunnan ulkoilualueella sijaitseva täysin uusittu keittokatos, minne johtaa nykyään myös erittäin hyvä kulkuväylä luotsiaseman tieltä.

Melkein pakko on myös osoittaa ihmettelemään tähän katokseen liittyvää vessaa vähän ylempänä polun varressa, etenemissuunnassamme. Sekin on nyt uusittu, mutta on ollut samanlainen rakenteeltaan jo kymmeniä vuosia. Hauskasti joka suuntaan vinksallaan oleva, missä rakenteen jäykkyys on aikaansaatu kaarelle taipuvien seinälautojen avulla, ilman minkäänlaista runkoa tai muuta tukirakennetta. Kerrassaan mainio luomus, jollaista saa muualta hakea!

Iso, uusi polku johtaa nykyään tältä keittokatokselta ylös sisämaahan päin, vieden sujuvasti sille muinaishautojen ohi kulkevalle pääpolulle, mistä kierroksemme aloitimme. Tuo polku, samoin kuin muinaishautojen ohi kulkeva, on hyvin helppokulkuinen kenen tahansa kävellä. Me kuitenkin käännyimme kallion yläosasta vasemmalle, vanhalle, rantaa myötäillen kulkevalle peruspolulle. Sen haarautumista ei ole ehkä kovin helppo huomata siinä kalliolla. Tältä loppumatkalta, kuten myös muutamilta aiemmilta polun jaksoilta löytyy myös jokusia paikkoja aivan telttaleirillekin, nuotiopaikkoineen. Niiden löytämiseksi täytyy kuitenkin mutkitella hiukan omille reiteilleen pääpolulta.

Sotasalaisuuksia

Tämän matkamme viimeiseksi, numerolla 10 merkityksi ”nähtävyydeksi”, otetaan metka, kanahäkin kaltainen, verkkoaidalla suojattu häkkyrä pääpolun vasemmalla puolella, juuri ennen saapumista takaisin Vetokannaksen keittokatoksen näköpiiriin. Verkko näkyy nykyään olevan jo rikottu, mutta sen takana oleva kallion sisään johtava teräsovi on yhä ehjä ja lukittu. Mitään virallista tietoa tuon käyttötarkoituksesta ei ole, mutta koska siitä johtaa paksut kaapelit mereen, kohti Upinniemeä, on kyseessä varmasti joku sotilastekninen asennus. Jonkunlaisena sukellusveneiden kuuntelulaitteisiin liittyvänä kaapelien pääteasemana sitä on aina pidetty ja noita pohjalla kulkevia kaapeleita on kautta vuosikymmenten käyty koputtelemassa puukonkahvalla siitä ohi sukellettaessa. Morsettaen jotain hölmöä ja kuvitellen suut virneessä, miten armeijan pojat istuvat luurit korvilla ja otsat rypyssä kummastelemassa jossain varuskunnan salaisessa kolkassa. Hohhoijaa niin.

Rapistuneita sotasalaisuuksia?

Näkemisiin!

Toivotan teille ihania ulkoiluja noilla Suomen hienoimmilla poluilla! Ja samalla sanon näkemisiin, koska minähän en tuolta pysty koskaan kauaa poissa pysymään. Kuinka ollakaan, samoilla kulmilla on muuten myös meidän Eräveljet-seurakuntamme jo yli 20 vuotta käytetty talvinen kotaleiripaikka.

–Kari

PS. Vielä muutama valokuva näyttämään lisää palasia kivoista paikoista nojatuolimatkailijoille. Ennenkuin heidänkin on pakko mennä oikeasti katsomaan 🙂

Vetokannaksen keittokatos, tämän retken lähtä ja maali, sekä fantastisen hieno retkikohde aivan sinällään!

Portaat alas nättiin niemennokkaan ja lohkareisille rannoille Vetokannaksen kallion päältä.

Merestä nouseva kalliorotkelma aivan luotsiaseman aidan vieressä. Ainoa pakotie sukeltajille täällä aaltoisammilla säillä.

Mikrohiidenkirnuja luotsiaseman aidanvieren rantakallioissa.

Vähän isompia ”minimalleja” hiidenkirnuista myös riittää katseltaviksi.

Advertisement