Tiivistelmä: Lähierän Porkkala-sarja täydentyy tässä trilogiaksi esittelyllä Lähteelän ulkoilualueesta, joka on hieno vierasvenesatama ja samalla ylivoimaisesti parhaiten varusteltu Porkkalanniemen ulkoilualueista. Helppo ja miellyttävä kohde vaikka perheen kanssa vierailuille.
Tokihan myös Lähteelän alueella Porkkalassa on tullut vierailtua aika monet kerrat vuosien kuluessa, mutta tämän paikkaesittelyn kirjoitan sinne juuri tämän vuoden keskikesänä tekemäni piknikretken ympärille.
Sinne päätimme mennä kauniina heinäkuun lauantaina (18.7.2015) ulkoilemaan ja nauttimaan kahvieväät meren äärellä vaimon kanssa. Auto parkkiin pysäköintialueelle, jonka sijainti selviää oheisesta karttaotteesta. Tässä myös osoitetieto navigaattoria käyttäville, sekä suora linkki Helsingin kaupungin Lähteelän aluetta koskeville sivuille, mistä löytyy alueen tietoja hyvin kompaktissa paketissa. Muun muassa ajo-ohjeet, yhteystiedot, luettelo olemassa olevista palveluista ja ajantasainen hinnasto.
Osoite: Läntinen Källvikintie 10, 02480 Kirkkonummi
Lähteelän ulkoilualueen ytimeen asti johtaa toki myös tie, mutta se on suljettu puomilla yleisön käytöstä. Lienee huolto- ynnä muussa sellaisessa käytössä ja varmasti myös alueella olevilla venepaikkojen haltijoilla on avaimet puomin lukkoon. Kartassa on merkittynä autojen pysäköintipaikat punaisilla renkailla ja numeroilla 1 ja 2, sekä niemeke, missä sijaitsevat venelaiturit ja suuri osa palveluista numerolla 3.
Muhkea lintutorni
Aivan heti parkkipaikkojen viereisen kallion laella on lintutorni, minne ensimmäiseksi kiipesimme. Se onkin oikein jyhkeä, hieno ja perinteinen torni, rakennettu isoista tukkipuista kuten vanhat kolmiomittaustornit. Tornin oma korkeus on noin 15 metriä. Sen ja korkean sijaintinsa vuoksi sieltä aukeavatkin sitten vallan fantastiset näkymät 360 astetta joka suuntaan! Merta ja risaista rannikkoa etelän puolella vaikka kuinka paljon. Pohjoisen puolella vaihtelevia Porkkalanniemen maastoja – mäkiä, peltoja, metsiä. Myös kaislikoita, jotka kertovat muinaisista, maan kohoamisen vuoksi kuivuneista vuonoista! Ainakin kiikarin kanssa katsellen horisontissa näkee lukuisia mielenkiintoisia maamerkkejä, kuten:
- Rönnskärin majakka (Kirkkonummen vanha majakka).
- Kallbådanin majakka (Kirkkonummen uusi majakka). Näkyy juuri ja juuri yhden saaren yli.
- Mäkiluoto. Merkittävä rannikon sotilastukikohta, joka hiljeni viitisen vuotta sitten, mutta on yhä puolustusvoimien hallinnassa.
- Upinniemen sotilasalueen tutkatorneja, mastoja, jne.
- Porkkalanniemen matalavalvontatutkien valkoiset tornit.
- Kirkkonummen keskustan vesitorni.
- Laivoja matkalla Helsingin ja Tallinnan välillä.
- Helsingin kaupungin rakennusten ääriviivoja!
Lintutornihan tämä siis on, mistä muistuttaa iso Birdlife Finland –kyltti tornin ylimmällä tasanteella. Laajoista rannikkonäkymistä on helppo ymmärtää, että täällä pääsee näkemään komeasti lintujen kevät- sekä syysmuuttoa, kun suuret parvet tulevat Suomenlahden yli, tai valmistautuvat sinne lähtemään. Ja vaikka nyt oli heinäkuu jo yli puolessa, niin eikös vaan havaittu yksi pieni hanhiparvi matkalla pohjoiseen! Mitälie myöhäisherännäisiä hulivilejä mahtoivatkaan olla?
Polku perille
Me jatkoimme siitä eteenpäin kävelytietä pitkin. Se on tosi hyväksi ja sileäpintaiseksi rakennettu väylä, johtaen kauniisti mutkitellen yli hienon kallioalueen. Välillä päädytään vähän matkaa kävelemään autotietä myöten, sitten kävelypolku taas haarautuu vasemmalle. Tämäkin on yhtä erinomaisen hyväkuntoinen polku, joka kulkee aivan rannan tuntumassa.
Ensiksi tullaan ison kivilaiturin kohdalle, joka näyttää olevan peräti jonkinlainen laivalaituri. Siinä on myös yksi nuotiopaikka, sekä viitta parin sadan metrin päässä pohjoisempana olevalle saunalle. Polku jatkuu siitä rannan myötäisenä Källvikenin ytimeen. Siinä matkalla näkyi rannassa useampia erilaisia kovasti ”mökkivaltauksilta” vaikuttavia puolikiinteitä pressukankaisia telttarakennelmia. Useat niistä näyttävät olevan siellä aivan pysyvästi, pönöttäen paikoillaan yhä vielä syksylläkin. Lienevät sellaisia kuukausihintaisia telttapaikkoja, jotka ovat alueen hinnastossa mainittu. Kai maar 780 € on ihan järkevä vuosivuokra merenrantatontista? Joistain kun oli syksyksi teltat purettu ja perustukset ynnä muut kuitenkin jäljellä, niin voisi arvailla paikkaa pidettävän itsellä maksamalla vain käyttöajasta, eli kesäkuukausista. Olemmehan me ihmiset niin näppäriä, niin näppäriä.
Kävelymatkan pituus parkkipaikalta alueen keskeiselle infotaululle on noin 1,5 km. Me marssimme ensimmäiseksi lueskelemaan tuota suurta ja selkeää infotaulua, joka sijaitsee tien kääntöpaikalla.
Perustietoja alueesta
Kyseessä on Helsingin kaupungin omistama ja ylläpitämä ulkoilualue, joka on perustettu vuonna 1970. Maa-alueiden pinta-ala on yhteensä 134 hehtaaria (1,34 km2) ja lisäksi on 992 ha vesialueita. Maapinta-alaan kuuluu useita saaria. Alue on rakennettu erityisesti veneilijöille, ja sen palvelut ovat erinomaiset. Muilta Porkkalanniemen ulkoilualueilta löytyy yksi keittokatos puuvarastoineen, muutama roskapönttö ja enimmillään pari kolme pöytä-penkki-yhdistelmää jostain. Mikä on toki oikein hyväkin, koska alueet ovat siten aivan valtaosin villiä merenrantaluontoa. Täältä sen sijaan löytyy kauppa/kioski/kahvila –yhdistelmä, useampi laituri veneille, pari saunaa, useampia keittokatoksia, vedenottopisteitä, tiskauspaikkoja, lukuisia pöytä-penkki-yhdistelmiä toinen toistaan hienommilla paikoilla, jne. Ja vaikka palvelut ovat ehkä primääristi venevieraille rakennetut, ne ovat toki aivan yhtälailla myös muiden ulkoiluvieraiden käytössä. Lähteelä on siis ideaalinen ulkoilun ja piknikretkien kohde silloin, kun tykkää paremmista palveluista, vaikkapa vain pöydistä ja penkeistä rantakallioilla. Taikka pienestä hiekkarannasta sekä pukukopista uimassa käyville! Hiukan suojaisempiakin Källvikenin kalliot ja rannat ovat ainakin usein vallitsevilta lännen ja lounaan suunnilta puhaltaville tuulille, kuin Porkkalanniemen kärjen ja länsipuolen”villimmät” ulkoilualueet. Lisäksi on pientä vuokraa vasten tarjolla myös soutuveneitä, joilla pääsee halutessaan vähän vesillekin ja retkeilemään alueen saarille.
Pikniklounas sairaan hienossa paikassa
Tänä hienon hienona, aurinkoisena heinäkuun lauantaina alue oli kuin unessa siestan aikaan. Ei yhtään ihmistä missään. Laitureissa oli kiinni vajaat kymmenkunta venettä, joiden miehistöt olivat joko nukkumassa, retkeilemässä jossain muualla, tai viettämässä leppoisaa lomaelämää veneidensä kansilla. Tavallaan siesta-ajasta todella olikin kyse, sillä kaikki matkaansa jatkavat veneilijät olivat jo aikaa sitten lähteneet taipaleilleen, eikä kukaan tänne leiriin tulijoista vielä saapumassa. Niinpä jopa kahvila-kioskikin oli kiinni tähän aikaan päivästä ja auki nimenomaan aamu- ja iltahulinoiden aikaan.
Me meinasimme ensin mennä nauttimaan piknik-lounastamme yhden näköalapaikalla olevan pöydän ääreen, mutta koska aurinko paistoi siihen esteittä, valitsimme sittenkin mäntyjen suojaaman kallion. Siinä olikin aivan taivaallista istua syömässä vaimon mukaan laittamat herkulliset evässalaatit ja vetää sitten pitkäkseen kuuntelemaan kesätuulta!
Alueen nuuskintaa ja nimilegenda
Lokoisan lounastauon jälkeen kiertelimme läpi kahden kallioniemekkeen ja niiden tyven muodostaman Källvikenin ydinalueen. Ihastellen mm. hiekkarantaa ja pukukoppia, sekä hyvin uuden näköistä saunarakennusta hiukan ylempänä rannasta. Ylipäätään kaikki näytti täällä erittäin siistiltä ja hyvin hoidetulta. Ja sellaista näyttää kaikki alueen saama palaute olevan myös netissä, ilmeisesti siitä lähtien, kun aluetta nykyisin isännöivät henkilöt aloittivat toimintansa.
Kuljimme sitten ranta-alueita nuuskien, yrittäen löytää jotain merkkejä lähteestä. Sellaisesta, josta alue olisi saanut nimensä. Ja jollaisen olemassaolosta liikkuu sekalaisia huhuja. Olen joskus löytänyt niitä ”tietoja” netistäkin, mutten onnistunut paikallistamaan yhtään sellaista enää nyt. Me emme kyllä mitään jälkiä lähteestä löytäneet, ainakaan aivan Källvikenin ydinalueilta. Ja jutellessani alueen isännän kanssa myöhemmin puhelimessa, paljastui ettei hän tiedä mitään mistään lähteestä – eikä ollut edes huhuja koskaan kuullut. Mutta kiinnostui vähän minun levottomista puheistani ja lupasi kaivella asiaa. Jos tästä siis joskus jotain selvyyttä tulee, lupaan tuoda sen tietoon tämän artikkelin perään. Ja pyydän lukijoita myös kertomaan mahdollisista tähän asiaan liittyvistä tiedoistaan tai huhupuheista.
Kävelyitä kallioilla
Meidän kävelymme suuntautui sitten jonkin matkaa alueelle tuovaa tietä pitkin, mistä poikkesimme vasemmalle ylös Västerberget –nimisen kallion laelle. Se on aika laakea, matalien kalliomäntyjen peittämä ”huippu”, mistä ei aukene mitään laajoja näkymiä. Jostain puiden väleistä voi kyllä satunnaisesti nähdä sinisen meren pikkuisen kimaltelevan. Mutta kallio on niin hieno, kuin vain Etelä-Suomelle tyypilliset kalliot yleisestikin ovat ja antaa esimerkkiä siitä, millaista suuri osa Lähteelän ulkoilualueen maastoista on. Me vietimme siellä nautinnollisen kahvihetken, laivakorppujen kera. Sittenpä tästä ulkoiluretkestä oli jäljellä enää vain kävely tietä pitkin takaisin parkkipaikalle ja ajelu kotiin.
Syksyllä alueella uudelleen retkeillessämme kävelimme takaisin parkkipaikalle reitin läpi kalliomaastojen. Siis tuolta Västerberget –nimiseltä kallioalueelta toiselle, jonka kohdalla lukee peruskartassa Källviklandet. Kun seurailee peruskartassa selkeästi näkyvää avokallioselännettä koillisen suuntaan, pääsee koko matkan kävelemään pitkin upeita, vaihtelevia kalliomaastoja. Väliin osuu vain yksi lyhyt matalampi, metsäinen kohta, helppokulkuinen sekin. Seuraavassa kuvassa vielä tuonkin 20.9.2015 tapahtuneen retken reitti satelliittikartalla. Siinä näkyvien kaikenlaisten mutkien ja kippuroiden selityksenä on nautinnollisen kahvitauon lisäksi puolukoiden etsiskelymme, poimiskelumme, sekä saaliin pakkailut termospulloon ja muihin repuissa mukana olleisiin purnukoihin.
Jos joku haluaa noita hienoja kallioita tutkailla, en suosittele kulkemaan noita meidän jälkiämme aivan kallion päähän, pellon laitaan asti. Koska silloin päätyy ylittämään kaksi aitaa ja hevosille varatun heinäpellon.
Jatkoa seuraa Porkkala-sarjassa
Porkkalanniemen isompien ulkoilualueiden trion ollessa nyt katettu, sarja jatkuu sitten aikanaan retkikertomuksilla monista muista pienemmistä ja vähemmän tunnetuista, mutta hyvinkin hienoista ja kiehtovista Porkkalan alueen kohteista. Sellaisia kun tosiaan piisaa aivan yllättävänkin paljon tuolla etelärannikkomme suurella niemellä!
–Kari
Lähierä™ 