Asento! Kokemuksia erilaisista retkimajoitteista

Tiivistelmä: Katsaus koko retkimajoitteiden kenttään, perustuen kirjoittajan omiin kokemuksiin. Tämän myötä selviävät niin erilaisten telttojen, kuin myös laavujen, kotien ja muunkinlaisten suojavaatteiden sielunelämät hyvine ja huonoine puolineen kenelle tahansa.

20150911_094323, Nykyaikainen, järeä 2 hengen tunneliteltta korkean paikan leirissä
Nykyaikainen, järeärakenteinen 2 hengen tunneliteltta korkean paikan leirissä Norjan vuorilla. Kuva: Aarno Junkkari.

Artikkeli on alun perin julkaistu Verkkonummi.fi:ssä 15.12.2014. Tässä versiossa on pieniä päivityksiä mm. joidenkin telttojen painoihin ja saatavuuteen, sekä suojakankaiden käyttötapoihin.

 

Asennon oikaisu

Toivottavasti mahdollisimman moni jo tunteekin tuon otsikon ensimmäisen sanan tarkoituksen ja sen, että käytän sitä tahallisesti väärin ja harhaan johtamaan noissa otsikoissa. Itselleni termi ei ollut tuttu, ennenkuin päädyin vasta joitain vuosia sitten lukemaan ihastuttavia kertomuksia sellaisilta menneiden aikojen erämiehiltä ja kynäniekoilta kuin A.E. Järvinen ja Samuli Paulaharju. Niissä asento-termi oli käytössä luontevasti, ilman mitään selityksiä. Ja sen sisältö aukesi toki nykyaikaisemmallekin luonnon kulkijalle nopeasti. Se on leiri, eränkävijän asunto. En suinkaan tiedä pohjautuuko tuo termi edes samaan lähteeseen  asunto-sanan kanssa, arvailenpa vain. Minä joka tapauksessa rakastuin tuohon substantiiviin heti ensilukemalla ja olen sitä käyttänyt aktiivisesti itsekin siitä saakka.

Alkuun taas sama ”disclaimer” kuin kaikkiin muihinkin juttusarjani varusteita koskeviin artikkeleihin. Minä kerron omista kokemuksistani. En ole koskaan yrittänytkään tehdä mitään ”Tekniikan Maailman testejä”, joissa koetetaan vakioida kaikki asiat ja listataan sekä verrataan joka nyanssia. Minä olen vaan käyttänyt erilaisia varusteita monilla erilaisilla retkilläni, kerännyt niistä kokemuksia niin sanotusti kantapään kautta ja usein kirjaillut jotain ylöskin. Tämä on siis katsaus koko retkimajoituksen kenttään, kirjoittajan kokemuksista ammentaen ja koettaen jäsennellä ne selkeään pakettiin. Lyhyt tämä paketti ei ole, koska kenttä on tosi laaja.

Asiat järjestykseen

Kirjoitan nämä erilaisiin asentoihin liittyvät kokemukseni nyt esitellen ne erilaiset majoittumisen ja suojanpidon välineet, joita olen itse paljonkin käyttänyt, kunkin oman otsikkonsa alla. Otsikot yrittävät olla vieläpä jossain järjestyksessäkin. Tällä kertaa niin, että ”järeimmät” ovat ensin ja ”keveimmät” viimeisinä. Eikä tuo nyt tarkoita aivan pelkästään grammojen mukaan, koska kaikkia majoitteita on olemassa huikea kirjo, joiden painot menevät vaikka kuinka paljon ristiin ääripäissä. Järeys  tarkoittaa tässä myös saatavan suojan määrää, tilavuutta ja vielä muitakin asioita. Koetetaanpa …..

Kodat

Kota on yksi esimerkki asumustyypistä, jonkalaiset ovat kehittyneet oikeastaan kaikkialla maapallolla ainakin nomadista elämää viettävien kansojen keskuudessa. Mukana kuljetettava majoite, joka suojaa säiltä, jossa asutaan ja poltetaan tulia. Lapissa se on Kota, Pohjois-Amerikassa Tiipii, mongoleilla Jurtta, ja niin edelleen. Kota on todellakin erinomaisesti suojaa antava sija, jossa pystyy elämään aikamoisen vaativissakin olosuhteissa. Nukkumaan, asumaan, laittamaan ruokaa. Se on järeänlainen majoite, joka ei ole oikein selässä kuljetettavaa koko- ja painoluokkaa, vaan vaatii sitten siirryttäessä kuljetuskapasiteettia, hevosten, muulien tai vaikka moottoriajoneuvojen muodossa. Jos kyse on samoille paikoille palaamisesta säännöllisesti tai joskus, silloin yleensä kodan pitkät rankapuut säilytetään siellä paikanpäällä ja vain arvokkaat taljat tai kankaat kuljetetaan mukana.

Kodan rakentamisen ja tulien pitämisen moniin nikseihin en lähde tässä artikkelissa sukeltamaan, se kun  riittäisi vaikka oman novellin aiheeksi! Aika paljon omia kokemuksiani tältä rintamalta olen tallentanut tämän artikkelisarjan juttuun otsikolla ”Kotaparlamentin synnyt syvät”. Myös valmiita kotakankaita on nykyään ostettavissa ja niiden, sekä mukana tulevien ohjeiden kanssa kanssa pääsee tähän jännittävään maailmaan sisään paljon helpommin ja nopsemmin kuin hakemalla kaiken opin itse, lukemattomien läheltä-piti-savumyrkytysten kautta. Mutta ainahan joku valittaa, jolleivät keuhkot, niin sitten lompakko.

Plussat:

  • Suojaa erittäin hyvin luonnon voimilta.
  • Mahdollistaa tulen pitämisen lämmitykseen ja ruuanlaittoon.
  • Paljon tilaa.

Miinukset:

  • Painava ja tilaa vievä pakattuna, ei kulje helposti eräretkeilijän mukana.
  • Tulien pitäminen vaatii taitoa.

 

20140322_100913, Kotatulilla
Ruokailuaskareita kodan ihanassa lämmössä, ulkona riehuvaa myrskyä tuskin edes muistaen.

 

20140322_091106, Itse tehty kotaleiri aamulla
Itse tehty kotaleiri aamun valossa.

 

Kaminateltat

Kun järeimmästä päästä nyt eteenpäin mennään, niin muutama sana ensin kaminalla varustetuista teltoista. Niistä tutuimmat armeijan käyneille ovat tietenkin puolijoukkueteltta ja sissiteltta. Niinkuin kodatkin, ne ovat majoitteita, joissa pärjää kelillä kuin kelillä, jopa kovimmat pakkasetkin mukaanlukien. Silloin kaminaa toki poltetaan noin punahehkuisena läpi yön kipinävuorojen kanssa ja kerrotaan myöhemmin kauhutarinoita teltan seinään kiinni jäätyneistä hiuksista. Oikeasti noissa teltoissa saa kuitenkin  pidettyä vaikka +25 asteen lämpötilaa -30 asteen pakkasella ilman mitään tuplakankaitakin ja vaikkei lämpö nyt perin tasaisesti teltassa jakaudukaan, niin siellä pärjää silloin jopa kesämakuupussissakin. Näitä klassikkotelttoja on yleensä löytynyt vuokralle aina jostain kohtuuhintaan eikä voi kuin suositella sellaista turvapaikaksi jollekin kylmempien kelien metsäretkille hiukan isompien porukoiden kanssa! Puolijoukkueteltan paino on noin 20 kiloa ja kaminan paino tyypistä riippuen 6-20 kiloa. Niin kutsuttu sissiteltta puolestaan painaa vähän alle 10 kg.

Tässä linkki suomalaisen Wikipedian artikkeliin, jossa nämä telttatyypit paremmin kuvataan. Ja alla samasta artikkelista kuva vaadittuine kreditteineen, koska en kohtuullisella etsiskelyajalla löytänyt mistään omia kuviani erinäisistä seikkailuista kyseisten telttojen kanssa.

 

1280px-Puolijoukkueteltta
”Puolijoukkueteltta” by MattiPaavola – Oma teos. Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons – https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Puolijoukkueteltta.JPG#/media/File:Puolijoukkueteltta.JPG

 

Kaminalla varustettavia telttoja on nykyään toki myytävänä ja vuokrattavana monen muunkinlaisia, eri maiden puolustusvoimille valmistettuja, sekä jokusia ihan eräkäyttöönkin suunniteltuja pienempiä ja keveämpiä malleja. Sellaisista itselläni ei ole vielä kokemuksia.

Plussat:

  • Suojaa erittäin hyvin luonnonvoimilta.
  • Mahdollistaa tulen pitämisen lämmitykseen ja ruuanlaittoon.
  • Paljon tilaa.
  • Tulien pitäminen on helppoa.

Miinukset:

  • Painava ja tilaa vievä pakattuna, ei helposti kulje eräretkeilijän mukana kauas. Paitsi ehkä ahkiossa talvisaikaan.

 

Teltat yleisesti

Tässä on käsillä majoitetyyppi, joista on nykyään tarjolla ja käytössä niin huikean laaja valikoima, ettei rajoja edes löydy. Tarjonnan laajuuden ja syvyyden täytyy siis myös kertoa siitä, että kyseessä on yksi käyttökelpoisimmista (mukavuus vs. paino) retkeilijöiden majoitusvälineistä. Jätän suuret perheteltat nyt kokonaan tämän jutun ulkopuolelle, vaikka nekin tietenkin puolustavat mainiosti paikkaansa esimerkiksi autoretkeilyn majoitusmuotona.

Pyhä yksinkertaisuus

Yleensähän yksinkertaisuus on poikaa, muttei tässä. Telttoja on siis olemassa sekä yksinkertaisella että kaksinkertaisella katto- ja seinärakenteella. Oma oikein pitkä kokemukseni spulaamisesta kaikenlaisten telttojen kanssa halki vuosikymmenten kertoo lahjomattomasti, että retkeilijän kannattaa käyttää ainoastaan kaksinkertaisen rakenteen telttoja. Niissä saadaan hyvillä materiaaleilla toteutettua se, ettei ainakaan sadevesi yöpyjää kastele ja jopa ihmisten tuottama kosteuskin pysyy hallinnassa. Hyvin tai ainakin siedettävästi, aivan riippuen olosuhteiden vaativuudesta, sekä myöskin teltassa käytetyistä materiaaleista ja rakenteista.

Teltan koko ja paino

Joka retkeilijän ideaalinen telttahan olisi varmasti sellainen, jossa on ruhtinaallisesti tilaa kaikelle, eikä se painaisi ainakaan muutamaa sataa grammaa enempää ja mahtuisi pakattuna housun taskuun. Oikeasti joudutaan tietenkin aina puntaroimaan painon ja koon välillä. Jos kertakaikkiaan halutaan kevyttä ja pienessä tilassa kulkevaa telttaa, silloin saadaan myös pieni teltta. Ja jos kertakaikkiaan tarvitaan yöpymistilat kolmelle hengelle ja vielä paikat reppujenkin säilytykseen suojassa, silloin teltta painaa vähintään muutamia kiloja.

Kolmen ja neljän vuodenajan teltat

Myös teltan käyttötarkoitus vaikuttaa painoon aikalailla. Useimmiten retkeilijät liikkuvat ja yöpyvät maastoissa kevään, kesän ja syksyn aikoina, jolloin pärjätään erinomaisesti niin kutsuttujen kolmen vuodeajan telttojen kanssa. Tämän kategorian telttoja pystytään tekemään nykyaikaisilla materiaaleilla aika mukavan keveiksi ja silti hyviksi, painojen liikkuessa noin välillä 1 kg (äärikeveät 1 ja 2 hengen teltat) – 3 kg (kevyemmän pään 3 hengen teltat). Sitten jos pitää varautua oikein koviin keleihin vaikka tuntureilla tai vuorilla, saati jos retkeillään talviolosuhteissa, voi olla syytä käyttää nk. neljän vuodenajan telttaa. Niissä käytetään vahvempia materiaaleja sekä kankaissa että kaarissa ja aivan maahan saakka ulottuvia päällikankaita. Näiden seurana tulee sitten lisää painoa. Esimerkin vuoksi, tämäntyyppisiä hyviä kahden hengen tunnelitelttoja runsain aputiloin (absidit) löytyy ainakin noin 3,5 kilon painoisina.

Vielä tämmöinenkin yhtälö vallitsee telttamarkkinoilla nykyään. Jos haluat kaikkein keveimmän version jonkun kokoisesta teltasta, maksat siitä sitten paljon. Parhaimpia materiaaleja ei vaan myydä samalla hinnalla kuin tavallisempia.

Ennen menemistä jonkunverran sisään erilaisiin telttojen tyyppeihin, tässä telttamajoituksen plussat ja miinukset yleisellä tasolla, verrattuna muunlaisiin majanpidon tapoihin.

Plussat:

  • Suojaa varsin hyvin luonnonvoimilta. Eri tyyppiset teltat vähän erilailla.
  • Tilaa saa sen mukaan, kuinka paljon tarvitsee ja haluaa – tai jaksaa kantaa.
  • Löytyy sopivia joka lähtöön ja käyttöön. Jopa kukkarolle.

Miinukset:

  • Ei tulen pitämisen mahdollisuutta sisällä. Paitsi keittimen käyttö joidenkin telttojen tilavissa absideissa.

 

Harjateltta

Vanha klassinen teltan tyyppi. Yksinkertainen rakenne, joka vaatii noin minimimäärän tukirakenteita, teltan korkuisen tolpan kumpaankin päähän. Juuri sellaisilla on ainakin meikäläisen polvi useimmiten telttailunsa aloittanut ja meidän perheessämme oli aikanaan lasten kesäleikkikäytössä sellainen kahden hengen harjateltta, joka taisi sitä ennen toimia aivan majoitteena jollain omilla retkillä. Yksinkertaisina ja jollain lailla kyllästetystä puuvillakankaasta tehtyinä nuo eivät olleet perin hyvin sadetta kestäviä, eivätkä kevyitä. Tuo meidän telttamme taisi olla merkiltään ja malliltaan Maasto Kaira, minkä meidän jälkikasvumme muistavat varmaan vieläkin nimellä Maastokoira. Olisi pitänyt kaivaa joku valokuva siitä jostain massiivisen dia-arkistoni uumenista, mutten ole jaksanut.

Nykyään tämä rakenne on jo hyvin harvinainen ainakin varsinaisesti maastossa retkeilemiseen tarkoitetuissa teltoissa. Itse en oikein ymmärrä syitä tähän, koska kyllä harjatelttakonstruktiolla voidaan oikein hyvin tehdä myös kaksinkertaisia telttoja ja muistan monia sellaisia nähneenikin ainakin Euroopan retkillämme joskus 80- ja 90-luvuilla. Voisikohan johtua tällaisen rakenteen heikohkosta tuulen kestävyydestä? Mikä kyllä taas voidaan aivan hyvin hoitaa tarpeeksi järeillä harusnaruilla. Tähän kirjoittaja haluaisi valaisua ja/tai täydennystä keneltä tahansa asiaa tuntevalta.

Oman kuvan puuttuessa, näkee yhden esimerkin tästä yhäkin saatavana olevasta ikiklassikosta vaikka oheisen linkin takaa.

http://kenttakauppa.fi/teltat/424-harjateltta.html

 

Tunneliteltta

Varsin vanha ja koettu teltan rakenne tämäkin. Saadaan helposti tehtyä eri kokoisia telttoja. Tarjolla on versioita ainakin majoituskapasiteeteille 2-5 henkeä. Tämän telttatyypin ehkä mainioin piirre on suurten absiditilojen mahdollisuus, jota kaikki teltanvalmistajat myös hyödyntävät. Absidi on siis termi sellaiselle teltan osalle, joka on suojattu päällikankaalla, mutta siinä ei ole sisätelttaa, eikä pohjakangasta. Tunneliteltoissa on tyypillisesti yksi pieni absidi toisessa päässä ja tilavampi, eteisenäkin toimiva absidi toisessa. Runsaat absiditilat ovat perin käteviä siihen, että niissä voidaan säilyttää rinkat ja muut varusteet suojassa ja helposti käytettävissä vaikka sitten sateellakin. Toinen paljon hyödynnetty absiditilan käyttötapa omilla reissuillani on ollut esimerkiksi aamiaisen tai päivällisen nauttiminen siellä, kun ulkona sattuu olemaan oikein märkä tai tuulinen keli. Ja on niissä joskus mutusteltu senkin vuoksi, ettei räkkä pääse häiritsemään.

Tunneliteltat kestävät tuulta melkoisen hyvin, etenkin jos niihin laitetaan riittävän tukevasti maassa kiinni olevat harusnarut teltan kaarien tukemiseen kovissa olosuhteissa. Telttamalli on kuitenkin jonkun verran herkkä tuulen suunnalle. Se kestää erinomaisesti tuulta pituussuunnassa, mutta vähän huonommin sivusuunnassa. Tunneliteltoista on kehitetty yhäkin paremmin tuulta kestäviä versioita muotoilemalla teltan päitä keskiosaa matalammiksi hiukan lyhyemmillä kaarilla.

20130912_063159, Tunneliteltta ja louekangas -leiri ruskarinteellä
Neljän hengen tunneliteltan ja laavukankaan leiri Paistunturien ruskarinteellä.

 

Kupoliteltta

Jos kutsuin harjatelttaa yllä klassikkomalliksi, toki kupoli ansaitsee saman. Sen tuntevat varmaan ainakin kaikki 60- ja 70 -luvuilla eri tavoilla retkeilleet ja festareita kiertäneet. Siis sen yksinkertaisen, keltaisen kupoliteltan, joka oli helppo ja nopea pystyttää ihan mihin vain. Niinkuin myös tosiaan tehtiin! Sopu-telttanahan ainakin meikäläisen sukupolvi tuon tuntee.

Kupolimaista kaarirakennetta käytetään kuitenkin myös nykyään erittäin paljon erilaisissa retkeily-, erä ja jopa tutkimusmatkailukäyttöön tarkoitetuissa teltoissa, jotka ovat tietenkin kaikki myös nk. kaksinkertaisia. Tätä teltan rakennetta, josta on olemassa hyvinkin monenlaisia erilaisia variaatioita, pidetään minun ymmärrykseni mukaan kaikkein parhaiten kovaa tuulta sietävänä, eikä se ole myöskään herkkä tuulen suunnalle. Mitään selkeitä numeroita en ole kyllä itse vielä nähnyt minkään teltan tai tyypin tuulenkestävyydestä. Kupoliteltan haasteena on sitten puolestaan yleisesti pienet tai olemattomat absiditilat, ihan rakenteesta johtuen tietenkin. Joihinkin telttoihin on kyllä tehty myös absiditilaa, tavallisimmin käyttämällä ristikkokaarien lisäksi yhtä tai kahta tavallista kaarta, eli yhdistelemällä kupoli- ja tunneliteltan rakennetta.

20140827_142747, Nykyaikaisia kupolitelttoja
Kaksi erilaista, nykyaikaista kupolitelttaa esillä Partioaitan myymälässä.

 

Pyramiditeltta

Ehken auta ketään kertomalla tästäkin telttatyypistä, jonkalaisia ei taida olla ainuttakaan myynnissä nykyään. Kyseessä on siis pohjaltaan neliön mallinen teltta, jonka keskellä on yksi tukeva salko. Minä kun kuitenkin päädyin vuonna 1981 ostamaan yhden sellaisen malliltaan ”Tena Iglu Aluflex”, en voi olla sitä kehumatta. Sen sisäteltan pohja on kooltaan 200×200 cm ja koko teltta kaikkine tarvikkeineen painaa vain hiukan yli kolme kiloa! Siinä on yövytty arviolta 400 kertaa moottoripyöräretkillä, patikkaretkillä Lapissa, Norjassa, Yhdysvalloissa, Interrail-matkoilla Euroopassa, jne. Kesähelteissä ja talvipakkasissa. Se on kestänyt Lapin tuntureiden ja Kölivuoriston armottomissa tuulissa, missä viereistä kupolitelttaa pidettiin miesvoimin maassa kiinni. Sen keskisalko pamahti kerran kokonaan poikki Venetsian ukkosmyrsyn mielipuolisessa tuulenpuuskassa, mutta korjattiin heti reissun päällä.

Yksi tämän telttatyypin täysin ainutlaatuisia ominaisuuksia on se, että keskisalon pituutta säätämällä pystyy säätämään päälliteltan helman korkeutta maasta. Niin, että leudoilla, lämpimillä tai jopa kuumilla keleillä pidetään korkeaa rakoa päällikankaan ja maan välissä, erinomaisen ilmanvaihdon vuoksi. Ja rajuissa viimoissa helmat vedetään maahan asti, niin että ne voidaan vielä vaikka tukea kivillä tai lumella ainakin tuulen puolella. Merkittävä huono puoli on taas se, että tällainen teltta ei ainakaan perusmallissaan tarjoa minkäänlaista absiditilaa.

Olen halki vuosien ollut hiukan ymmälläni siitä, miksei tätä rakennetta ole teltan valmistajat enää käyttäneet. Kuitenkin nyt, ennen  tämän artikkelin uutta julkaisemista, on sitten lopultakin tullut pyramidimallisiakin telttoja taas markkinoille ainakin yhdeltä valmistajalta! Mieleni tekisi kovasti joku sellainenkin hankkia, mutten sitä kehtaa tehdä kahdestakaan syystä. Koska telttoja on tässä huushollissa jo aika hyvä valikoima mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin. Ja tietenkin koska minulla on yhä se Tena Iglu. Täydessä terässä, koska eihän sitä nyt ole vielä käytetty edes täyttä kolmeakymmentäviittä vuotta!

20140503_191211, Iglu-teltta luonnon helmassa
Pyramidi-mallinen teltta luonnon helmassa.

 

Laavut

Laavuksi kutsutaan ainakin minun kielenkäytössäni sellaista majoitetta, jossa on takaseinä ja sivuseinät, muttei etuseinää. Laavun edustalla pidetään tulia, nuotiota, rakovalkeaa tai mitä tahansa. Usein niissä myös yövytään. Laavun saa helposti tehtyä itse mistä tahansa kankaasta, kevytpeitteestä tms. ja narusta tai köydestä. Itselleni on vuosien saatossa, kavereiden kanssa, kehittynyt yksi laavun tekemisen tapa, jonka ainakin luulen olevan maapallon näppärin. Sen esittelen joskus vähän myöhemmin ihana omana hauskana kokonaisuutenaan artikkelissa nimeltä ”Maailman paras laavu”. Valmiitakin laavukankaita toki myydään ja käytetään. Niissä tulee usein mukana myös kepit, joiden varaan laavu saadaan pystytettyä muuallekin kuin puunrunkojen väliin. Joissain laavukankaissa on myös optionaalisesti käyttöönotettava etuseinä tai hyttysverkko.

Laavu on upean perinteinen, suomalainen tapa istua luonnon keskellä, tulen äärellä! Se on myös mainio suoja sateilta ja tuulilta. Sellaisen kun saa kasaan kunnon tulineen vaikka kylmimmän ja märimmänkin eräpäivän päälle, ero on noin samansuuruinen kuin sadelenkiltä kodin lämpöön tullessa! Tulen loiste lämmittää miehet ja mielet, kuivattaa märät vaatteet, sekä tarjoaa kuumaa ruokaa ja juomaa. Savu voi joskus kiusata laavulla istujia etenkin tuulisilla säillä, mutta sekin pysyy vähäisenä sen jälkeen kun oppii asemoimaan laavun suunnan oikein tuulen mukaan.

Tässä kohdassa on nyt aivan pakko kysyä lukijoilta, että mikäs se oikea laavun suunta nyt onkaan? Minun omiin kokemuksiini perustuva vastaus löytyy tämän artikkelin lopusta. Nurinpäin kirjoitettuna tietenkin ja Kontin kielellä :-).

IMG_4419, Tee-se-itse -kota talvioloissa
Ylpeät erämiehet vasta pystytetyn laavunsa äärellä 60-luvun talvisessa erämaassa. Vai oliko se sittenkin 2013?

Plussat:

  • Suojaa varsin hyvin luonnonvoimilta.
  • Tilaa on yleensä hyvin ihmisille ja tavaroille.
  • Itse tehdyn laavun koon voi säätää paikan ja tilanteen mukaan.
  • Aika kevyt kantaa, vain kangas ja narut.
  • Tuli tuli tuli! Myös lämpönä yönkin yli, jos osaa ja voi tehdä vaikka kunnon rakovalkean.

Miinukset:

  • Vajavainen suoja laavun etupuolelta, esim. tuulen kääntyessä. Etenkin pakkaslumi tulee sisään.
  • Painava sohjolumi on haaste laavulle, jonka loiva katto alkaa painua ja muodostaa pussia.

Louteet

Louekangas, tuttu nimi? Kohta ainakin, suomenkielisen Wikipedian mukaan: ”Louevaatteen liepeet kiinnitetään maahan ja louteen pitää pystyssä pitkä puinen salko louteen sisällä. Louetta varten ei tarvitse kantaa mukana kuin varsinainen louevaate. Liepeen kiinnittämiseen käyvät esimerkiksi kivet ja saloksi taas metsästä löytyvät nuoret, taipuisat puut. Louteen pystyttämiseen käytetään joskus myös pitkiä naruja. Loue eroaa samantyyppisestä majoitteesta laavusta ollen pienempi, kankainen, yleensä yhdelle tai kahdelle hengelle sopiva, useimmiten yhden tukipisteen varaan pystytetty rakennelma”.

Nykyään louekankaat ovat tosiaan tuohon kuosiin tehtyjä erityisiä kankaita, joiden takareunaksi tuleva puoli on ympyrän kaaren muotoinen ja etureunakin usein muotoiltu hienommin kuin suoraksi. Louteesta tulee siis pystytettynä ainakin yhtä hyvä suoja kuin laavustakin, rakenteeltaan ja muodoltaan vain erilainen.

Loue on hyvin perinteinen suomalainen asento, josta löytyy enemmin mielenkiintoista tietoa vaikkapa tästä Retki-lehden artikkelista.

Plussat:

  • Suojaa varsin hyvin luonnonvoimilta.
  • Kestää lumen painoa paremmin kuin laavu.
  • Hyvin kevyt kantaa, vain kangas ja narut.
  • TULET! Aivan samoin kuin laavussakin.

Miinukset:

  • Vajavainen suoja etupuolelta, esim. tuulen kääntyessä. Etenkin pakkaslumi tulee sisään.
  • Tilaa on useimmiten niukemmin kuin laavussa, tyypillinen loue on 1-2 hengelle.
Havainnekuva louteesta, with borders
Havainnekuva louteesta. Lähde: Wikipedia.fi

 

Suojavaatteet

Vielä tämänkin kategorian haluan tuoda esiin, vaikkeivät nämä normaalisti esiinny telttojen ja muiden majoitteiden rinnalla, ainakaan täällä meillä päin maailmaa. Kyse on erilaisista pienemmistä suojavaatteista, joita on käytetty jo pitkään vuorikiipeilyssä ja muissa extreme-harrastuksissa, sekä myöskin militääripiireissä. Suomenkielessä noille ei taida olla olemassa nimeäkään, tosin ”Pivi-sanaa” kuulee joskus käytettävän. Alkuperäinen ranskankielestä peräisin oleva termi on ”Bivouac Sack”, joka englanninkielisessä maailmassa tunnetaan nimellä ”Bivvy Bag”. Kaikille pelastustoimissa työskenteleville nämä ovat myös tuttuja välineitä.

Nämä ovat joukko hyvin monikäyttöisiä suojakankaita, joita voi käyttää ihmisen suojaamiseen kylmältä ja tuulelta. Myös laavuna tai muuna suojana. Joitain pystyy yhdistelemään isommiksikin teltoiksi ja muiksi kokonaisuuksiksi. Joissain on vetoketjuja, joiden avulla ne muuntuvat käden käänteessä sotilaan suojaksi sekä säiltä, että muiden näkemiseltä. Niin voivat sissit, tarkka-ampujat ja muut viettää pitkiäkin aikoja vaikka passissa, vain kädet ja kivääri ulkopuolella. Ne toimivat myös kyseisten karbaasien ainoana majoitteena, jonka sisässä yökin vietetään. Mukavuus ei ole noiden piirien varusteiden suunnittelussa aivan siellä korkeimmilla prioriteeteillä, vaan ainoastaan pärjääminen, taistelukuntoisena.

Nykyään, kun kaikki tavara liikkuu maailmassa ripeästi, tällaisia eri armeijoiden ja joukkojen käyttämiä suojavaatteitakin on kaupan vaikka minkälaisia. Itse olen hyvin tutustunut yhteen tuollaiseen suojavaatteeseen, saatuani sellaisen ostettua jo yli 20 vuotta sitten Norjasta, siellä paljon silloin retkeillessäni. Ja vettä, tuulta sekä lämpöäkin erinomaisesti pitävänä, se on vuosien varrella osoittautunut tavattoman käyttökelpoiseksi varusteeksi ainakin itselleni. Ei suinkaan passissa ja piilossa kyyröttelyyn, eikä edes yöpymiseen, vaan taukosuojana lukemattomilla pienemmillä retkillä. Se on täysin lyömätön tapa kun täytyy suojautua ja pysyä lämpimänä esimerkiksi pyörä- ja metsäretkien kahvitauoilla, merenrannan kallioilla kiikaroiden tai vain kevättalvisen hangen päällä piknik-eväitä mukavan seuran kanssa nauttien.

Näistä Bivvy Bageistakin on sittemmin tullut retkeily- metsästys ja muille siviilimarkkinoille suunnattuja versioita, jotka on valmistettu samoista, uskomattoman hyvin toimivista materiaaleista, kuin vaikka teltat ja makuupussit. Erinomaisten kokemusteni siivittämänä ostin itselleni vuonna 2013 jo toisen, vähän suurikokoisemman yksilön, jonka käyttöä myös yöpymiseen olen tässä vähitellen opetellut.  Noista mielenkiintoisista harjoituksista olen kirjoitellut koko liudan ihan pikkuisia juttuja otsikon ”Herttuan tarinoita” alle. Heti kun kerkiän ensimmäisen niistä julkaista, löytyy se edellä olevan linkin takaa.

Plussat:

  • Suojaa erittäin hyvin luonnonvoimilta.
  • Erittäin kevyt kantaa, ei lainkaan tukirakenteita.
  • Leiripaikka löytyy mistä vain kolosta, kun sopivaa maapintaa tarvitaan äärimmäisen vähän.
  • Tavattoman lämmin, lämpimämpi kuin mikään muu majoite (ilman aktiivista lämmitystä).
  • Tuulen kestävyys on tapissa. Sitten ei pysy maassa, kun kivetkin lentävät.
  • Monikäyttöisyys nimenomaan muissa, kuin yöpymistarkoituksissa.

Miinukset:

  • Tilaa on hyvin niukasti. Mukaan mahtuvat yleensä korkeintaan makuupussi ja –alusta. Suurimpiin versioihin jopa mies ja rinkka.
  • Kylmillä keleillä ilmanvaihdon hallinta voi haitata sikeimpiä unia.
  • Räkkä on myös hiukan hankala. Ehkä hyttyshatun kanssa?
  • Ei tulia makuupussin, eikä Bivvy Bagin sisälle, kiitos!
DSC05657, Mies Bivvy Bag -leirissä Lapin kunthalla
Mies ja Bivvybag-leiri Koilliskairan kuntalla. Kuukkelit olivat aamulla kummissaan uudesta kivestä!

 

Omat suosikit

Oman varsin aktiivisen ja ympärivuotisen luonnossa liikkumiseni myötä olen siis käyttänyt paljonkin kaikkia majoitteita, joista yllä kerroin. Paitsi nykymääritelmän mukaista louetta en ole kokenut, ainoastaan monenlaisia laavuja. Seuraavat retkimajoitteet ovat eniten käytössä itselläni nykyään.

Bivvy Bag. Alan piireissä Herttuaksi kutsuttu. Taukosuojavaatteena ja hätävarana melkein kaikilla lyhyemmillä retkillä luonnossa. Joskus myös majoitteena yöpymiseen.

Iglu-teltta. Pidemmillä vaelluksilla yksin tai kaksin, kun painon kanssa täytyy olla tarkkana, mutta kuivana sekä lämpimänä on myös pysyttävä.

4 hengen tunneliteltta. Pidemmillä vaelluksilla kolmen hengen porukalla, jolloin saadaan oikein hyvä teho-painosuhde ja runsaat suojatilat varusteille sekä miehillekin hankalissa keleissä.

DIY-laavu. Laavu kun on niin ihana paikka istua iltaa luonnon keskellä, tulien äärellä, niin sitä tulee usein myös ainoana leirinä käytettyä. Siis silloin, kun ollaan paikoissa, missä voi puita käyttää ja polttaa. Siinä on myös mainio nukkua, säilyttäen upea tuntuma luontoon silloinkin. Maailman parhaan laavun resepti on löytynyt pikkuhiljaa vuosien aikana. Se on täydellisen mukautuva mihin tahansa paikkaan ja yöpyjien määrään, äärimmäisen helppo ja nopea pystyttää, sekä huoleton kun materiaalit maksavat noin 20 euroa yhteensä!

Kota. Syksyjen ja talvien rankimmissakin keleissä toki pärjää ja voi nauttia myös laavussa – tai vaikka ihan telttaillenkin jos niin haluaa. Kota on kuitenkin vuosikymmenten aikana havaittu niin mahtavaksi konseptiksi, että sellaiseen me menemme vähintään kerran talvessa parantamaan maailmaa pienen, eräveljiksi kutsutun konkariporukkamme kesken.

Onnellisia leirikokemuksia kaikille muillekin toivottaen!

–Kari

 

PS. Ja vielä vastaus siihen laavun tai louteen oikeaan suuntaamiseen tuuleen nähden: Kovuttain sintin kooleen tuntin.

 

Mainokset

5 thoughts on “Asento! Kokemuksia erilaisista retkimajoitteista

  1. Laaja katsaus erilaisiin majoitteisiin.

    Pyramiditelttojen ystävälle hyviä uutisia: Jos ko. telttatyypillä tarkoitetaan nelikulamista ja -tahoista keskisalolla pystytettävää telttaa sisäteltalla tai erityisesti ilman, löytyy niitä varmaan kymmeniltä eri valmistajilta/brändeiltä. On löytynyt ainakin viimeiset kymmenkunta vuotta. Ko. malli on erityisesti kevytretkeilijöiden suosiossa.

    Mielenkiintoisia malleja löytyy esim. Hyperlite Mountain Gearilta (HMG) (erittäin kevyet purjekangaspyramidit), MLD:ltä (laajahko valikoima), Locus Gearilta (hengittävästä eVent-kankaasta tehdy mallit), Nigorilta (paketteina sisäteltan kanssa), jne. Muutamia kuusikulmaisiakin löytyy, niiden osalta voi sitten pohtia leiritulen äärellä onko kyseessä pyramidi vai erittäin kevyt kota… Ja jos haluaa raskaan sarjan pyramidia, niin muutama valmistaja tekee (ainakin tilauksesta, esim. Laatuteltta ja Snowsled) vanhaa kunnon ”Scott-telttaa”. Tosin se ei enää kulje rinkassa ja on mielestäni ahkioonkin liian painava.

    Tykkää

    • Hei, kiitos paljon niin omasta kuin lukijoitteni puolesta korjauksestasi ja lisäyksestäsi! Oma käsitykseni pyramidi-tyyppisten telttojen yleisyydestä on tosiaan vuosikymmenet perustunut vain siihen, miten olen niitä ollut kokonaan näkemättä niin käytössä kuin myynnissäkään missään. Kun sitten ryhdyin ihan muista syistä etsimään jotain telttajuttuja netistä, juuri ennen tuon Asento-artikkelini julkaisemista, osuin itsekin noihin Nigorin telttoihin, jotka alkoivat kovasti kiinnostaa.

      Olematta nyt varma, onko tämä mikään löytö muille, kerron kuitenkin. Tehdessäni taas jotain telttahakuja muutama ilta sitten, osuin tuollaiseen ihan kaikkea kauppaavaan yleissivustoon kuin shopalike.fi. Ja vallitsemalla siellä teltat, sain eteeni aivan mahtavan skaalan aivan kaikenlaisia telttoja, eri valmistajilta ja myyjiltä. Laidasta laitaan, kaiken tyyppisiä ja kaiken hintaisia. Itse taidan viettää noita tutkien vielä jokusenkin illan. Tuossa linkki muillekin, jos kiinnostaa.

      http://www.shopalike.fi/era/retkeily/teltat/

      Tykkää

  2. […] Minä taas taioin pystyyn pitkälti yli 30 vuotta ja yli 500:aan yöpymiseen käytetyn historiallisen ihmetelttani merkkiä Tena Iglu Aluflex. Sisäteltan koko 200 x 200, säädettävä ulkoteltan helmankorkeus, erinomainen tuulenkestävyys, täysi neljän vuodenajan ja tunturiolosuhteiden teltta. Paino 2850 grammaa! Minun kokemukseni ja näkemykseni koko retkeilyn majoitteiden kirjosta löytyy tästä blogista otsikolla ”Asento! Kokemuksia erilaisista majoitteista”. […]

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s