Herttuan tarinat #2 – Syysmyrskyssä

Tiivistelmä: Pikainen leirinteon kokeilu kunnon syysmyrskyn keskellä, kotikallion laella. Kiinnostavaa oppimista riittää uudenlaisen leirin kanssa.

 

DSC00413, Leiritunnelmaa sisällä
Kompaktia mutta mukavaa leiritunnelmaa pivin sisällä.

Tapahtui 12.11.2013.

Tuossa männäviikolla, yhtenä iltapäivän myöhäisenä tuntina, hiiriolkapää alkoi muistutella olemassaolostaan ja bittipölyn ykköset karhia keuhkoissa. Kun samalla ulkona oli mitä mai­nioin keli (satoi ja tuuli penteleesti), niin päätin yht’äkkiä lähteä ulos herttuan kanssa. Kun aikaa ei ollut vapaasti käytettävissä, niin pakkasin vaan isoon päiväreppuuni makuupus­sin, makuualustan, lampun ja kännykän. Kiinnitin pivin sen pohjaan ja marssin oman kalliomme länsireunalle, mihin tuulenmyräkkä osui komeasti. Menin paikkaan, jonka olen tällaisia kokeiluja varten katsonut jo kauan sitten. Tarkoituksenani siis testailla, miten näppärästi leiri syntyy noilla varusteilla, miltä se tuntuu, jne. Tässä kokemuksia:

 

Leirin pystytys

Kolmen minuutin päästä siitä, kun otin repun selästäni, olin sisällä pussissa reppuni kanssa ja saappaat tungettuna sateensuojaan jalkopäähän, pussin alle (ulkopuolelle). Tuo si­säl­si myös otsalampun kaivamisen esiin ja leiripaikan putsaamisen oksista.

Siitä meni vielä 10 minuuttia lisää, ennenkuin olin saanut makuualustan levitettyä alleni kivan tuntuiseen nukkumapaikkaan ja sijoitettua repun sekä kännykän sopivasti ”illanviettoa” varten. Makuupussia en ottanut käyttöön, enkä riisunut kuorivaatteita päältäni. Nuo as­ka­reet olisivat varmasti ottaneet vielä jonkun 5-10 minuuttia lisää.

Olin hyvinkin tyytyväinen tuohon vauhtiin, ottaen huomioon, että kyseessä oli vasta aivan ensimmäinen harjoituskerta. Muistaen myös leiriytymisen olleen tuon ekan kolmen minuutin jälkeen sillä tavoin valmis, että olin kokonaan suojassa pahalta maailmalta! Oppia tuli ja on lisää edessä siinä, miten mies ja varusteet sitten järjestäytyvät tuollaisen 210×140 pus­sin sisällä. Ison päivärepun (noin 45 ltr) kanssa leveyttä on vielä hyvin riittävästi, mutta operaatiot kuten makuualustan ja makuupussin levitys tuntuivat silti vaativan jonglöörin taitoja. Yhtään leveämmät esineet, kuten vaikka minun 60 senttiä leveä 85-litrainen klassikko­rink­ka­ni, tekevät nuo as­ka­reet vielä haasteellisemmiksi. Vaikka 140 – 60 = 80 cm näyttääkin matemaattisesti ihan järkevältä yhtälöltä, se on jotain muuta umpinaisen pussin sisällä. Koska pystysuuntainen liik­ku­mi­nen kaventaa pohjaa ja erilaiset järjestelyoperaatiot vaativat hiukan tilaa. Niitä ei vaan pys­ty suorittamaan minään ”hyppyvaihtoina”. Ison rinkan kanssa pitää siis vaan ilmeisesti toimia seu­raa­vasti. Sisään haluttavat tavarat pakataan valmiiksi yhteen tai kahteen pussiin. Ne tem­paistaan sisään ja rinkka pannaan maahan leirin viereen, peitettynä sa­de­suo­jal­laan kelin niin vaatiessa.

DSC07382, Syysmyrskyleiri Neidonkallion laella
Pivileiri kallion reunalla. Ne taitavat aina näyttää ihan samanlaisilta. Hyvä jos tietää, onko ketään sisällä vai ei.

Leiriololoista nautiskelun lyhyt versio

No, noiden lyhyiden valmistelujen jälkeen leirissä oli sitten aivan perinjuurin mukavaa! Tuu­li möyrysi ja sade ropisi ulkopuolella, mutta sisällä vallitsi tyyni, lämmin rauha. Otsalamp­pu on näissäkin kuvioissa lyömätön apu, koska pussin sisällä on täysin säkkipimeää jo kun ulkona on vasta alkava hämärä. Nyt oli ulkonakin jo loppuva hämärä. Pienin mah­dol­linen lampun kirkkaus on sisällä sopivin. Nukkumisen asentoja kokeilin, todeten ne erit­täin hyviksi tuossakin paikassa. Paikanhan voi tällaiselle minileirille aina helposti katsoa niin, että hyvä nukkuma-asento on varma. Availin myös sivuvetoketjua, kokeillen miten pal­jon tai vähän sitä pitää avata sopivan ilmanvaihdon saamiseksi ja miten reunat asetella, jottei sade tule sisään. Jälkimmäinen onnistui helposti.

Kolmisen varttia nautiskelin tuosta hyvin erilaisesta leirielämästä, ennen kuin ulkomaailman aikataulut hätistivät minut taas liikkeelle. Ilman niitä olisi muuten ollut ihan kiusaus jäädä sii­hen, mutustella pientä iltapalaa (jota ei ollut mukana) ja jäädä vaan kuuntelemaan myrskyä, joka riehui siinä aivan lähellä – mutta kuitenkin ulkona. Siihen olisi aivan hyvin voinut sit­ten myös   nukahtaa, vaikka kello oli vasta kuuden maissa!

Minileiri oli kokonaan reppuun pakattuna 11 minuuttia sen jälkeen, kun olin tehnyt päätöksen lähtemisestä.

–Kari

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s