Pimeän pullon jäljillä

Tiivistelmä: Miniretki Lekkerikallio –nimisen tienpätkän taakse 3.11.2014. Ja oikean vanhanajan korpikuusen kyynelten tislaamon jäänteiden löytäminen sieltä positiivisena yllätyksenä.

DSC07335, Vain tulipesä jäljellä enää
Vain tulipesä jäljellä enää entisestä tuotantolaitoksesta.

 

Yksi harmaa, tihkusateinen päivä. Lämpötila ulkona +9 astetta ja ilmankosteus 96%. Intensiivistä näpertämistä tietokoneen ääressä läpi aamu- ja keskipäivän. Tuon puserruksen perään pää sekä keuhkot kaipasivat puhdistusta bittipölystä ja niin päätin yht’äkkiä lähteä pikku lenkille ulos tuulettumaan. Muistin lokeroista löytyi evästeetä keittäessä Lekkerikallio, yksi pikkuinen sivutienpätkä Sepänkyläntiellä, joka on askarruttanut mieltä sen sadat kerrat ohi ajaessa. Eipä niinkään nimen tausta, se tuntuu perin helposti arvattavalta, mutta millainen kallio siellä talojen takana oikein mahtaakaan olla?

Käymättömiä paikkoja on vaan lähelläkin yhä

Eikun siis vedestä piittaamattomat kuorivaatteet päälle, reppu selkään ja kävelemään. Ensin pitkää ja tuttua metsäautotietä Neidonkallion päiväkodilta Dalkullantielle ja siitä sitten samansuuntaiselle Pulkuksentielle, missä en ole koskaan vielä käynytkään. Niin vaan sellaisiakin paikkoja löytyy ainakin pienemmässä mittakaavassa yhä jopa aivan läheltä omaa kotiakin, vaikka tosi paljon on siksakkia tullut tehtyä lähiseudun metsissä. Näiden teiden välinen, oikein hyvälaatuinen polkukin oli minulle uusi, kulkien ohi useiden metsiin ja kallioille viime vuosien aikana rakennettujen uusien omakotitalojen. Kyllä niin metsänraivaajakansaa me suomalaiset yhä vaan olemme, ettei liian syrjäistä paikkaa talon pystyttämiselle ole olemassakaan, kunhan sinne tie vaan saadaan tehtyä. Ja kyllä se aina saadaan.

Kuva reitistä ja paikasta satelliittikartalla
Kuva reitistä ja paikasta Google Earth -satelliittikartalla. Retken dimensiot 8,6 km / 135 min.

 

Pulkuksentiellä olinkin jo hyvin lähellä kohdealuettani ja karttaa katsellen lähdin vaan kävelemään metsän halki kohti sitä muutaman talon ryhmää, joka on Lekkerikallio –nimisen sivutien varrella ja lähistöllä. Jo heti tieltä lähtiessä, yhden talon pihan vierellä olin havainnut pyöreiden kivien läjän, joka laittoi miettimään muinaishaudan mahdollisuutta. Siinä oli kyllä myös kahdessa paikkaa sellaisia monttuja, jotka puolestaan veivät ajatukset Neuvostotasavaltojen liiton parenteesiaikaisiin poteroihin. Ei ole mahdotonta myöskään sekä että. Siellä täällä kuntamme alueella on nimittäin bunkkereita, jotka on tehty hyödyntäen surutta ikivanhojen hiidenkiukaiden näppäriä ”materiaalivarastoja”.

DSC07326, Muinaishauta Pulkuksentien vieressä
Muinaishauta Pulkuksentien vieressä.

 

Löytö!

Kulku oli helppoa laajan kallion eteläänpäin viettävällä rinteellä, harvassa metsässä, missä on runsaasti kivikkoa ja myös suuria, peruskarttaankin merkittyjä siirtolohkareita. Yhden sellaisen juurella havaitsin taas kivikasan, jota täytyi mennä katsomaan lähempää. Siinähän olikin sitten kivikasan suojissa peltinen pönttö, ilmiselvästi tulipesä luukkuineen kaikkineen. Ja vaikka minun ajatukseni eivät vielä olleet lainkaan missään lekkereissä, kyllähän sellainen mahtava ahaa-elämys kuitenkin välähti läpi kehoni! Olisiko tässä peräti ollut korpikuusen kyynelten tislaamo joskus aikoinaan? Tulipesän päällä olleista tislauslaitteista ei ollut mitään jämiä jäljellä, sellaiset arvotavarat oli tietenkin vienyt mennessään joko elinkeinon harjoittaja taikka poliisi. Joka tapauksessa tämä pikku pesäke sai minut tavattoman hyvälle tuulelle ja kokemaan mitä mahtavinta löytämisen riemua taas kerran! Löytö tuli erityisen positiivisena yllätyksenä ”kirkkaalta taivaalta”, koska en tosiaankaan ollut etsimässä mitään muuta kuin aluetta, missä en ollut ennen käynyt. Melkein kotipolttoisen maun suussani tuntien, koko paikka näyttikin nyt kuin ilmetyltä salapolttokeitaalta korpien kätköissä. Mäntyjen, kuusten ja kivenjärkäleiden suojassa, sopivasti syrjässä silloisesta ihmisasutuksesta.

DSC07329, Tislaamon paikka ison siirtolohkareen vierellä
Tislaamon paikka ison siirtolohkareen vierellä.

Paluumatka ja nimen historiaa

Siitä kävelin pientä poluntapaista ensin vielä edemmäs idän suuntaan ja sitten takaisin, suunnaten notkelman yli aivan vieressä jo olevalle ”Lekkerikallion mäelle”. Sinne sivutien päähän ja yhden talon pihapiiriin johtaa iso polku tai vanhan metsätien pohja. Siinä tien päässä olin joskus polkupyörällä käynytkin, havaitsematta lainkaan eteenpäin johtavaa polkua. No nyt tiedän.

Nimistä ja paikoista vielä sen verran, että peruskartassa ei näillä kallioilla ole mitään nimiä. Ainoastaan kahdelle omakotitalolle johtavalla tienpätkällä on nimi Lekkerikallio. Tämän tutkimusretkeni perusteella  osasin tietty jo vahvasti arvella, mistä nimi voisi olla peräisin, vaikka se tuokin mieleen paremmin kauppapaikan kuin tuotantolaitoksen. Ja vaikka tuon kadunnimen etymologia onkin ikäänkuin itsestään selvä, sain kyllä vielä varmistuksenkin siihen kyselemällä kunnan nimiasioista perillä olevalta taholta. Ja sitten, kävellessäni noilla seuduilla uudestaan joskus seuraavana keväänä, vastaani tuli polulla vanhempi pariskunta koiran kanssa. Heitä ystävällisesti tervehtien ja kysyen, kertoivat nimen ehdottomasti viittaavan juuri siihen entiseen tislaamoon. Kertoivat myös jonkinlaisesta debatista, mikä oli aikanaan käyty tuon nimen saamiseksi virallisesti kirjoihin. Erityisen haasteellista oli kuulemma ollut passelin ruotsinkielisen nimen sopimisen kanssa.

Paluumatkan mutkittelin läpi vähemmän tuntemieni ryteikköisten metsän kohtien, viettäen teetauon yhden tuulensuojaa tarjonneen korpikuusen juurella. Missäs muuallakaan juuri tällaisella retkellä. Kyyneliä hän ei päälleni valuttanut, kun sateet ja tihkut olivat häipyneet retkeni aikana.

DSC07350, Evästyspaikka korpikuusen alla, ilman kyyneliä
Evästyspaikka korpikuusen alla, ilman kyyneliä.

Kotiin palattuani oli takana 8,6 kilometriä poluilla, kaksi tuntia ja vartti raikkaassa ulkoilmassa, mieli virkeänä kuin uuden mantereen löytäneellä tutkimusmatkailijalla!

–Kari

 

Ohessa vielä paikka merkittynä peruskartalle. Kyseinen, kartallekin merkitty siirtolohkare on punaisen ympyrän sisällä. Sepänkyläntieltä luoteen suuntaan erkanevan, Lekkerikallio -nimisen tienpätkän risteys on puolestaan merkitty sinisellä tähtikuviolla. Jos joku haluaa tuolla käydä, niin huomatkaa, että Lekkerikallio johtaa suoraan yksityiseen pihaan, eikä sitä kautta parane kulkea!

Paikka ja alue peruskartalla, lähde Retkikartta.fi -palvelu.
Paikka ja alue peruskartalla, lähde Retkikartta.fi -palvelu.

 

Mainokset

6 thoughts on “Pimeän pullon jäljillä

  1. Hei! Kiva kuulla että löysit pannun paikan 🙂 Saa tuota meidän tietä pitkin kulkea, jos ei mene ihan naapurin pihaan, vaan kääntyy puuvajan nurkalta hieman vasemmalle kalliopolulle. Mitä enemmän kulkijoita, sitä vähemmän peuroja syömässä istutuksia!

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos suorastaan epätavallisen ystävällisestä kommentista koskien kulkemista Lekkerikalliolle!

    Taitaa olla peräti ihka ensimmäinen kerta, kun näen Suomessa tuon kaltaista asennetta ulkopuolisten liikkumiseen oman pihan lähistössä. Yleisemmin omat ”pihaoikeudet” laajennetaan mahdollisimman kauas, usein jopa oman tontin ulkopuolellekin ja mahdollisia kulkijoita koetetaan pelotella aidoilla, koirilla, jne.

    Tykkää

  3. Jee! Vaikka olen harrastanut moista lähilöytöretkeilyä jo pitkään, en pysty vieläkään olematta hämmästymättä tuon tuostakin siitä, miten paljon ja monenlaisia asioita aivan lähiluonnostakin löytyy. Yhä vaan. Ja löytymisen määrään sekä laatuun vaikuttaa vielä paljon kulkemisen määrää enemmän se, miten viitsii varustaa itseään taustatiedoilla.

    Tykkää

  4. […] Seuraavaksi menin katsomaan uudelleen Lekkerikallion vanhaa pirtutislaamoa, joka oli aivan lähellä. Etenin sinne itselleni uutta reittiä suoraan Mäyrätieltä. Sieltä pois kävellessäni tuli polulla vastaan vanha pariskunta koiran kanssa. Päädyimme käymään mukavan keskustelun mm. tuon pirtutislaamon historiasta näiden vuosikymmenet noilla kulmilla asuneiden ihmisten kanssa. Ja sain siten jo kolmatta kautta varmistuksen tislaamon todellisesta olemassaolosta siellä aikoinaan! Tästä paikasta on blogissa oma tarina otsikolla ”Pimeän pullon jäljillä”. […]

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s