Herttuan tarinat #4 – Oskari-myrskyssä

Tiivistelmä: Piviyöpyminen taas pykälän talvisemmissa olosuhteissa, Oskari-myrskyn keskellä. Tosi lyhyt juttu, kun uni yllätti testaajan.

Myrskyn jälkeen on poutasää. Ja miten sininen voi Suomen taivas olla! Ilman pienintäkään värikorjausta.

Tapahtui 1.12.2013.

Sunnuntaina 1.12. kun tutut vieraat olivat lähteneet ja minä lopettanut viimeisen saunavuoron, Oskari-myrsky mylvi ulkona kertakaikkisen mahtavasti. Niin houkuttelevasti, että minä tempaisin kainalooni ison Duken, makuualustan, makuupussin sekä puhelimen ja kävelin il­taleiriin läpi tuulen ja myrskyn. Taivalta oli siis taas se 15 metriä terassin ovelta, mukaan lu­kien portaat.

Leiriin sujahtaminen tapahtui noin kahdessa minuutissa kun kamat olivat kainalossa ja hom­ma on jo muutaman kerran harjoiteltukin. Asiaa helpotti nyt toki sekin, ettei satanut. Tämä tarina on muutenkin hyvin lyhyt, koska nukahdin melkoisen nopeasti sinne muhkean tuulen huminan sekaan. Se vaikuttaa minuun aina noin. Ennen nukahtamista ehdin sentään nautiskella jonkin aikaa täydellisestä mukavuudesta.

Heräsin puoli kahdeksan maissa yli lentävän korpin huuteluun, huomaten päivän olevan jo valkenemassa. Ylös nousin vasta makusteltuani vielä kolmisen varttia kirpeän raikasta aamua täy­dellisessä lämmössä ja mukavuudessa. Makuupussin suuosaakaan en ollut kiristänyt ol­lenkaan kiinni, kun olotila oli niin sopiva ilmankin. Eikä ollut mitään haasteita myöskään hengitysilman kanssa, koskei satanut ja tuuletusaukkoa voi pitää auki miten tahansa.

Juttu eikun vaan paranee joka kerta kun syksy etenee ja kelit kylmenee. Aamulla oli siis nel­jä astetta pakkasta tällä kertaa.

–Kari

 

PS. Parhaimmillaan ralli jatkuu jo huomeniltana, jos pääsemme kaverin kanssa yhteiselle pikalaavukeikalle Nuuksioon.