Kumisaappaat muovista, tämäkin vielä!

Yhteenveto: Kahden kauden kokemukset uudenlaisista kumisaappaista, joiden ominaisuudet pääsivät pahasti yllättämään kirjoittajan. Positiivisesti!

Muovisaappaat ja mies tauolla jossain.

 

 

Tämä artikkeli oli alun perin vain sellainen pikkuesittely kirjoittajalle uudenlaisista jalkineista. Mutta käyttömäärän lisääntyessä ja lukuisten ominaisuuksien vähitellen selvitessä, ne piti sitten kirjoittaa ylös. Ja lopulta saappaat veivät miehen aivan mennessään, niin metsissä kuin näppäimistönkin ääressä. Siksi ne teistä, jotka eivät tyydy tuohon varmasti tarpeeksi tiukkaan yhteenvetoon, saavat lukea monen sivun verran kokemuksia ja analyysiä.

 

Eräinsinöörin varusteartikkeleista

Olenhan kirjoitellut aika paljonkin artikkeleita myös varusteista. Kylläkin aina jostain varusteryhmästä ja niistäkin pelkästään omien kokemusteni kautta kertynyttä tietoa. Tässä kohtaa päätin jakaa ihan ensimmäisen kerran omia kokemuksiani yhdestä ainoasta varusteesta. Vain siitä syystä, että tällainen (ainakin itselleni uusi) varuste on ollut niin hämmästyttävä tuttavuus, että haluan siitä kertoa muillekin. Mitään varsinaista varustetestiä en kyllä nytkään tee, vaan tapani mukaan ainoastaan summeeraan omia kokemuksiani, vertaillen varustetta muihin käyttämiini.

Tästä eteenpäin nimien kera

Tämä on ensi-ilta myös sillä tavoin, että tästä lähtien kerron varusteitten kohdalla niiden merkin ja mallin. Koska minulta on näitä niin monta kertaa kysytty, enkä osaa tästä nähdä mitään merkittäviä haittapuolia syntyvän. Täysin riippumattomana ulkoilijana ja eränkävijä taivalluksiani jatkan, eikä minusta tule sellaista varustetestaajaa, joiden kirjoituksia uusista vermeistä eniten joka paikassa näkee. Sponsoroituna käyttöön saatujen tuotteiden arvosteluista kun on lukijan niin vaikea uskoa huonompien puolten oikein esiin tulevan, kirjoittajien toisin vannomisestakin huolimatta. Minä kerron vain ja ainoastaan omista kokemuksistani, hyvistä sekä huonoista. Enkä kerro niitä pikakäytön perusteella, vaan vasta pitkän jänteen tekemisten ja touhuamisten jälkeen. Tämän toimintatapani pienen muutoksen olen päivittänyt myös Lähierä-blogin perustuslaillisiin asiakirjoihin, osaan Lukijalle.

Tutustuminen muovisaappaisiin

Otsikon mukaisesti kyse on siis ”kumisaappaista”, jotka on tehty aivan erilaisesta materiaalista kuin ne perinteiset, hyvät ja varmat ”nokialaiset”. Taikka muun merkkiset vastaavat. Ehkäpä jotain tuollaisia on ollut markkinoilla jo pidempäänkin ja ovat joillekin tuttua kauraa. Mutta minä menin ja ostin yhdet sellaiset itselleni vasta joskus talvikauden 2014 alussa. Ostin ne lähinnä sellaisiksi omakotitalon ”hyppää sisään” –jalkineiksi, vanhojen vuotamaan ryhtyneiden kumisaappaiden tilalle. Päätin siis kokeilla vähän uudenlaista saapasta tuohon tarkoitukseen. Varsinaisen potkun tälle kokeilulle antoi pilkkimistä harrastava vanha, hyvä tuttu, johon törmäsin kaupassa. Hän sanoi, että tuommoisten kanssa ei ole vielä koskaan tullut kylmä avantojen reunoilla seisoessa.

Järeä saapas ihmeteltävänä eteisen lattialla.

No, niitä tuli sitten käytettyä kaikenlaisessa pienessä pihapiirin toiminnassa halki lumisen ja sohjoisen alkutalven ja osoittautuvat siinä aivan älyttömän hyviksi ja mukaviksi! Ne kun olivat kirkkaasti lämpimämmät kuin mitkään siihen asti käyttämäni talvisaappaat ja sen lisäksi hyvin kevyet. 85-vuotias isäpappani kokeili niitä myös jollain kävelylenkeillämme, tykästyen niihin vallan. Häntä ihastutti lämpimyyden ja keveyden lisäksi niiden pohjien erinomainen pitävyys. Niinpä sitten lahjoitin nuo saappaat isälleni ja tilasin itselleni heti seuraavat. Tällä kertaa yhdestä verkkokaupasta. Hiukan eri malliset ja hiukan kapeavartisemmat, vielä enemmän kävelyyn tarkoitetut.

Sellaisilla sitten tallustelin koko talvikauden 2014/2015, läpi Etelä-Suomen vaihtelevien talvikelien. Laittaen ne jalkoihini aina mennessäni kävelemään lumisiin, sohjoisiin tai todella vetisiin metsiin. Kilometrejä niille kertyi silloin vasta noin 130, retkien GPS-lokeista ynnäten. Mainioiden kokemusten innoittamana olen jatkanut niiden käyttöä tietenkin myös tämän 2015 syksyn sekä niin kutsutun alkutalven. Tässä summeeraan kokemukseni seuraavien otsikoiden alle:

• Lämpimyys
• Hiostavuus
• Tukevuus
• Pito
• Paino
• Kävelymukavuus
• Kestävyys
• Muita huomioita.

Lämpimyys

Juuri näille viimeksi hankkimilleni Lemigo Vermont –saappaille esitteet kertovat niin älyttömistä pakkaslukemista (-70), että sellaiselle nyt nauravat naurismaan aidatkin. Tai ehkä lukema kertoo siitä lämpötilasta, missä saappaat lopulta särkyvät kolahduksesta pieniksi murusiksi, niinkuin T1000 –mallin terminaattori nestetyppijäähdytyksen jälkeen. Minä olen tähän mennessä päässyt noita saappaitani käyttämään viime talvikaudella maksimissaan 15 pakkasasteen säissä ja juuri ennen tämän artiklan julkaisupäivää tiukimmillaan -24 asteen lämpötilassa muutaman 2-3 tuntisen lenkin verran.

Naurismaan aidoista huolimatta on pakko sanoa, että aivan mielettömän lämpimät nämä saappaat ovat! En ole ehtinyt tekemään mitään paritestausta silmät sidottuina esimerkiksi vuosikymmenet käyttämieni nk. Canada Boots –mallisten talvijalkineiden kanssa, mutta omalla persjalkatuntumallani väitän näiden muovisaappaiden olevan vielä selkeästi niitäkin lämpimämmät. Ja noiden buutsien kanssa on kyllä kuljettu mm. lumikenkävaelluksilla 25 asteen pakkasissa, sekä istuttu pitkiä iltoja laavuilla, kylmimmillään -20 asteen tuntumassa. Mukavasti, ainakin jalkojen osalta.

Näissä minun saappaissani on paksut, irrotettavat, monikerroksiset lämpövuorit, joilla tietysti saadaan aikaan hyvä eristävyys ja lämpimyys. Mutta kyse ei ole pelkästään siitä. Vaan myös itse saappaan runkomateriaali on erittäin hyvin eristävä – päinvastoin kuin perinteisessä kumisaappaassa. Nämä saappaat  on tehty Etyleeni Vinyyli Asetaatista (EVA), mutta voi olla, että löytyy muitakin vastaavanlaisilla ominaisuuksilla varustettuja materiaaleja, joista saappaita nykyään valmistetaan.

Helposti irrotettavat ja takaisin laitettavat, monikerroksiset sisäkengät.

Huima lämmöneristävyys on myös jalkapohjissa, koska saappaiden pohjat on tehty samasta, hyvin eristävästä materiaalista ja ne ovat tosi paksut (30 mm ilman pohjakuviointia). Moinen on tietysti suuri etu etenkin talvella pitkään paikallaan ollessa, vaikkapa pilkkireissuilla. Samaten näistä tullee apu oikein kylmien kelien talvipyöräilylenkeille, missä juuri jalat aina ensimmäisinä hyytyvät.

Hiostavuus

Nämä uudetkin saappaat ovat täysin vedenpitävät, juuri niin kuin vanhat kunnon kumisaappaatkin – luojan kiitos! Siis ei mitään ”hengittävyyksiä” mihinkään suuntaan. Näin ollen jalkojen tuottama kosteus, perspiraatio, kyllä myös pysyy siellä sisällä, kertyen eristemateriaaleihin. Omat tähänastiset kokemukseni ovat sellaiset, että näillä uusilla saappailla mukavuus pysyy kuitenkin pitempään yllä, kuin vanhoilla saappailla muutamien villasukkien kera. Tämä voi johtua vaikka pelkästään siitä, että jalat ovat aivan erinomaisen lämpimät, jolloin edes pieni kosteus ei siellä tunnu missään.

Joka tapauksessa kosteus kertyy sinne sukkiin ja lämpövuoriin, joten ne täytyy laittaa kuivumaan ja hengittämään pitkien taivallusten jälkeen. Näiden saappaiden vuorit ovat oikein helposti ulos vedettävät ja takaisin laitettavat. Itse ihastelin niissä käytettyä äärimmäisen yksinkertaista, melkeinpä alkeellista rakennetta. Tukevan, huoparunkoisen sisäkengän etureuna on kokonaan halki alas jalkaterään saakka. Mikä juuri auttaa sinänsä melkoisen järeiden vuorien helppoa ulos vetämistä ja takaisin laittamista, sekä myöskin nopeuttaa niiden kuivumista. Se minun näkemäni nerokkuus on siinä, että kun vuorit ovat taas sisällä saappaissa, ei etureunassa ole enää yhtään mitään rakoa. Olikohan tässä mitään hienoa kenenkään muun, kuin tällaisen KISS-mielisen eräinsinöörin mielestä?

Tukevuus

Kaikki meistä varmasti tuntevat hyvin kumisaappaat, joihin tämänlaisia jalkineita on parasta verrata. Koska ne edustavat samaa kategoriaa, jonka kanssa on kaikkein paras kulkea siellä, missä on märkää ja vettä voi olla vähän enemmänkin. Tällaiset muovisaappaat ovat todella selkeästi tukevammat, kuin perinteiset kumisaappaat, koska runkomateriaali on jäykempää ja sen paksuuskin on suurempi. Tämän, sekä paksun ja tukevan vuorin, oikeastaan sisäkengän, vuoksi, koko saapas on huomattavasti järeämpi kuin normaali kumisaapas. Se siis tukee enemmin nilkkoja ja jalkoja kävellessä.

Kun vertaan näiden saappaiden tukevuutta muihin paljon käyttämiini jalkineisiin, sanon näiden olevan nilkoille jopa helpommat kuin minun eniten käyttämäni vaelluskengät, puhumattakaan kumisaappaista. Ohi nilkkojen tukemisen kanssa menevät minun jalkineistani ainoastaan kaikkein järeimmät, pitkävartiset  vaelluskenkäni! Ne ovatkin sitten oikeat alppimonot, painaen myös sen mukaisesti.

Saappaat ovat järeät myös pohjiensa puolesta. Pohjat ovat mittauskohdasta riippuen 3-6 cm paksut, tuottaen saman luokan jäykkyyden kuin mitä tarjoavat jämäkimmän luokan pitkävartiset vaelluskengät. Esimerkiksi tikapuilla seistessä, pohja tuntuu taipuvan aivan vähän, eivätkä puolat tunnu jalkoihin ollenkaan.

Pito

Tässä puhun siis jalkineiden pohjien pitävyydestä liukkailla alustoilla. Vertailupohjana taas kaikki minun käyttämäni jalkineet, sandaaleista tossujen ja vaelluskenkien kautta kumisaappaisiin sekä varsinaisiin talvisaappaisiin (Canada Boots). Yksi tapa analysoida jalkineiden pohjien pitävyyttä tai liukkautta, on jakaa se kahteen kategoriaan. Pitävyyteen pehmeillä alustoilla, jolloin ratkaisevaksi muodostuu pohjien kuviointi, sekä pitävyyteen kovilla ja sileillä alustoilla, jonka ratkaisee pääasiassa pohjamateriaalin ominaisuudet.

Näissä saappaissa on hyvin karkea, suorastaan järeä kuviointi, joka tuottaa erinomaisen pidon ainakin kaikenlaisilla lumipinnoilla – pehmeillä ja kovemmilla, pakkaslumesta sohjoon. Tuo oli odotettavissakin, mutta hyvä pito myöskin sileillä ja kovilla alustoilla oli erittäin positiivinen yllätys! Isäpappanihan tuon siis pani merkille heti niitä ekoja saappaita kokeillessaan, minä vasta myöhemmin ja pikkuhiljaa. Ne siis pitävät melko kummallisen hyvin aivan sileillä ja kovilla jääpinnoillakin, samoin märillä kalliopinnoilla. En yritä sanoa, että ne pitävät erinomaisesti veden peittämällä sileällä jäällä, mutta kylläkin selvästi paremmin kuin perinteiset kumisaappaat. Kun en tee mitään laboratoriotestejä, joista voisi tulla vaikka absoluuttisia mittausarvoja, vertailen vain liukkautta ja pitävyyttäkin muihin jalkineisiini. Ja juuri tällä hetkellä nämä uudet muovisaappaat ovat tässä asiassa parhaat minun aivan kaikista jalkineistani!

Hurjan kokoiset kuvioinnit pohjissa!

Muistelen joskus aikoja sitten omistaneeni yhdet talvikengät, joiden pohjamateriaali oli sellaista pehmeää solukkoa, vähän kuin tiivistä vaahtomuovia. Ja niiden pito oli omaa luokkaansa liukkailla pinnoilla. Muistan kyllä myös, että nuo kengänpohjat eivät oikein pitäneet vettä ulkona, jonka vuoksi jalkineet eivät pitkää käyttöikää minulla saaneet.

Paino

Ei kai jalkineiden painoja nyt yleensä kauheasti vertailla, eikä moiseen erityistä huomiota kiinnitetä. Tässä kohdassa on kuitenkin pakko. Koska nämä muovisaappaat ovat paljon kevyemmät, kuin kumisaappaat, joihin niitä lähinnä kannattaa verrata! Alla pieni taulukko eräiden minun ulkona liikkumisessa käyttämieni jalkineiden painoista, per kappale.

• Canada Boot, Husky, koko 47:                                               957 g
• Nokia Kontio, koko 44:                                                            928 g
• Lemigo Vermont -saapas, koko 45, lämpövuorineen:       748 g
• Eräkenkä, Meindl Stowe GTX, koko UK10:                         680 g
• Vermont EVA-saapas, koko 45:                                              520 g
• Vaellustossu, Salomon GoreTex, koko 10,5:                        515 g

Mitäpä tuosta? No ainakin sitä, että kevyemmät saappaat ovat paljon mukavammat pakattaviksi ja kannettaviksi silloin, kun joskus mennään kaksilla jalkineilla hyvin vaihtelevissa ja vaativissa olosuhteissa. Lisäksi paino vaikuttaa aika merkittävästi energiankäyttöön sekä jalkojen rasittumiseen pitkillä taipaleilla,  vaikka tästä asiasta en ole itse vielä löytänyt mitään tutkimustuloksia, enkä edes kirjoituksia.

Kävelymukavuus

On osoittautunut todella mainioksi, ainakin minulle. Nyt jo yli 200 kilometriä tuollaisilla monenmoisissa olosuhteissa dallattuani, pidän noita itse asiassa yksinä kaikkein mukavimpina jalkineinani ulkona liikkumisessa! Verraten niiden kävelymukavuutta ja jalkojen rasittavuutta siis tässäkin aivan koko minun jalkinearsenaaliini, mukaan lukien kaikki kesäjalkineetkin, sandaaleista lähtien. Eihän tällaisia toki oikeasti voi käyttää kuin talvisin, sekä kevään ja syksyn rupukeleissä. Mutta jos sitten vertailen ainoastaan huonompien ja vaativampien kelien jalkineitani, niin nämä uudet EVA-saappaat ovat aivan selkeästi parhaat. Ylittäen kylmien kelien metsäkeikkojen mukavuudessa kaikin tavoin esimerkiksi minun oivalliset Canada Bootsini, samoin kuin perinteisen hyvät, oikeat kumisaappaat. Näiden kanssa on kevyt kävellä, jalat rasittuvat mahdollisimman vähän, puhumattakaan siitä, että kylmä ei pääse lähellekään varmaan missään olosuhteissa.

Tällaisten saappaitten erityiset kävelyominaisuudet tulevat parhaiten esiin juuri tallaamaan lähtiessä, jalkojen ollessa vielä tottuneet muun laisiin kenkiin tai saappaisiin. Silloin askeleet tuntuvat aivan kummallisen keveiltä, joustavilta ja keinuvilta. Aivan joltain metsän keijulta tuntuu olo! Minä tykkäisin jatkaa tuollaisen olotilan kanssa vaikka kuinka pitkään, mutta aika pian se ikävä kyllä häipyy, elimistön tottuessa juuri sellaiseen menoon.

Kirjoittaja naatiskelee etelän pakkaskelistä kallion laella.

Mistä tämä mukavuus sitten mahtaa johtua? Eiköhän se vaan seuraa yhteisvaikutuksena edellä kerrotuista ominaisuuksista. Tukevuus ja keveys ovat varmasti päällimmäisinä sekä myös hyvin paksujen pohjien aikaansaama vaimennus iskuille, ynnä muille sellaisille. Kenties jopa erinomaisella lämpimyydelläkin on joku osansa, tiedä häntä? Kyllähän lämpimän notkeat jäsenet kai toimivat paremmin ja sietävät enemmin, kuin hiukan kylmemmät. Ja itse mietin jopa, voisiko saappaiden suuri kokokin vaikuttaa tähän jotenkin positiivisesti? Ainakin se toimii hyvin pehmeillä ja upottavilla alustoilla.

Kestävyys

Saappaiden materiaali on sen oloista, etten pitäisi kummallisena, jos vaikka joku terävä oksa sen puhkaisisi joskus huonolla tsägällä. Toistaiseksi kuitenkaan saappaisiin ei ole tullut mitään vammoja, edes pinnan rikkovia naarmuja, vaikka olen kulkenut niillä pelkästään aivan kaikenlaisissa metsissä. Jos reikiä tai halkeamia sitten kuitenkin joskus syntyisi, ne voi toki korjata, niin kuin tavallisten kumisaappaidenkin kohdalla. EVA-materiaalin korjaamiseen soveltuu maahantuojan mukaan neopreeniliima, esim. Aquasure.

Pitkäaikaisesta kestävyydestä minulla ei toki ole vielä yhtään mitään tietoa näin lyhyen käytön jäljiltä. Aika  saa näyttää, kuinka pitkään materiaali säilyy joustavana. Kestääkö se vuosikymmenen tai kaksi, niin kuin parhaat kumisaappaat, se selviää sitten joskus. Sen kyllä tiedän, että käyttötunteja näille jalkineille tulee kertymään!

Muita huomioita

Iso koko. Koska tällaisten saappaiden runkomateriaali on paksumpi kuin kumisaappaissa, siitä seuraa, että saappaiden ulkomitat ovat tavallista suuremmat. Ja kun niissä on vielä paksut, monikerroksiset sisäkengät, ero kokonumeron ja ulkomittojen välillä tulee huomattavaksi.

Ainakin näiden minun uusien ”muovisaappaitteni” varsien suuosat ovat sen verran suuret, etteivät monien  ulkoilu- tai kuorihousujeni puntit mahdu niiden päälle. Itse en ole kokenut tästä juuri harmia, seuraavista syistä. Saappaiden suissa on lumiesteet, jotka voi kiristää niin, etteivät lumi taikka roskat pääse saappaisiin. Ne ovat toimineet ja riittäneet minulla aika hyvin, vaikka en itse siedäkään ollenkaan mitään kiristävää pohkeitteni ympärillä. Nämä olen vaan ensin kiristänyt ja sitten heti perään höllännyt kiristystä pikalukoilla niin, ettei mitään tunnu. Silloin kun joskus haluan jopa varmistaa, etteivät saappaat täyty vedellä edes kävelijän mulahtaessa jonnekin kunnolla, käytän säärystimiä.

Kiilautuvat kivet: Kuten jo aiemmin tuli mainittua, saappaiden pohjakuviointi on äärimmäisen karkea, senttimetrin luokkaa. Niinpä niihin isoihin rakoihin kiilautuu sitten sormenpään kokoisia kiviä joskus. Eihän moinen tietenkään haittaa yhtään mitään tuolla luonnossa liikkuessa, eikä sitä edes huomaa. Mutta minä huomaan sen usein varsin kiusallisesti, palattuani kotiin sepelipihani (6-16) poikki. Onneksi huomaan se jo terassin kuivapuristelaatoilla, enkä vasta eteisen laattalattialla. Muuten uudet saappaat saattaisivat aiheuttaa säröjä useampaankin paikkaan.

Pohkeet kipeytyvät: Tämä ilmiö tuli kumma kyllä esiin minulla vasta tämän ”toisen kauden” kävelyretkillä. Sellainen, että pohkeitteni takaosat kipeytyivät, oudosti ja aika ikävästikin. Saappaiden laajempi suuosa ja jäykkä materiaali kun aiheuttivat sellaisia pieniä iskuja pohkeisiin joka askeleella. Niin kuin pikkuisia taputuksia vaan, mutta muutamat tuhannetkin taputukset juuri samaan paikkaan lihaksessa näköjään tuottavat tulosta. Ratkaisu siihen löytyi tietenkin täyttämällä saapasvartta vähän enemmän ja aikaansaamalla siten sekä pehmustusta, että lyhentäen iskujen kiihdytysmatkaa. Minulla siihen riitti pitkävartisten vaellussukkien ja villasukkien käyttöön ottaminen näiden saappaiden kanssa.

Narsketta piisaa: Kaikki kengäthän narisevat ihanasti pakkaslumella, kuten tekevät auton renkaatkin. Näiden muovisaappaiden kanssa tuokin ihanuus on maksimoitu. Ne vasta kunnolla narisevatkin! Tai lumihan se siellä valittaa. Syytä tähän en tiedä. Se voi olla pelkästään pohjien suuri koko, järeä kuviointi, tai sitten materiaalillakin on osuutensa asiaan. Voihan narske käydä jonkun hermoillekin vaikka etelämannerta ylittäessä, mutta itselleni se luo pelkkää hyvää mieltä!

Tuommoisia jälkiä on roheeta jättää maastoon. Verrokkina 43-koon miesten talvikengän jälki.

 

Tätä täytyy saada lisää!

Näin meilläpäin nyt vuoden 2016 alkumetreillä. Aivan mielenkiinnosta lähdin moisia saappaita kokeilemaan, ilman suuria odotuksia. Törmäten kuitenkin jalkineisiin, jotka ovat aivan erinomaiset ainakin tällaiselle joka keleissä luonnossa liikkuvalle. Tämä oli suurin harppaus, minkä minä olen pitkällä urallani kokenut minkään yksittäisen ulkoilun varusteen tai varusteryhmän kohdalla! Niinpä olen jo jonkin aikaa tuumannut peräti toistenkin tuollaisten hankkimista huusholliin. Nimittäin pienempien, sellaisten, jotka olisivat yhden villasukan kanssa sopivat minun jalkoihini, ilman lämpövuoria. Ne olisivat silloin aivan täydelliset repun päälle heitettäviksi joillain reissuilla, painaen vähemmän kuin puolet perinteisistä kumisaappaista. Ja ollen siltikin myös lämpimät. Nuukana miehenä kuitenkin haluan vielä koettaa selvittää, voisiko tuo saapas olla lämpövuorin kanssa sopiva vaimoni jalkaan. Silloin investoinnin käyttöasteestakin voisi tulla ihan järkevä.

–Kari