Herttuan tarinat #8 – Järvien jäille

Tiivistelmä: Minitarina aivan uudenlaisen ulottuvuuden löytämisestä maastopyöräilyyn, kiertäen järvien ja lampien jääkansia rantoja myöten.

Nautiskelua pivin sisässä, äreä ilme johtuu vain selfietuskasta. 

Tapahtui 28.1.2014

Tänään pikku-Duke pelasti päiväni, kun pystyin pitämään mukavan kahvi- ja evästauon maastopyörälenkilläni Meikon järvien jäillä. Muuten kunnon kaakkoisviima seitsemän asteen pakkasessa olikin niin hyytävä yhdistelmä, ettei varmasti olisi tullut yhtään taukoa siellä pidettyä.

Mutta aivan vaan silleen ohimennen sitä käytin. T_anal = unknown. En ollenkaan ollut liikkeellä juopu- enkä yöpymistarkoituksessa, ihan totta! Pelkän maun vuoksi vain. Kahvin maun. *)

Olisin jo hiipinyt hiljaa kaappijuopotellen Duken kanssa, mutta päätin kuitenkin kertoa teille erikoisen hienosta talvipyöräilykokemuksesta. Olen parina aikaisempanakin talvena toki jo päässyt ajelemaan järvien jäille joskus, kun on ollut vain vähän lunta jään päällä. Mutta nyt ekan kerran harrastin ”järvien ympyröintiä”, eli kiersin ne ympäri mahdollisimman tarkasti rantaviivaa seuraten. Ajaen lukemattomien puiden ja pensaiden, ohi, ali ja läpi. Myös halki tiheiden kaislikoiden ja läpi puoli metriä paksujen, tuulen pakkaamien kinosten. Koin paljon aivan uusia paikkoja, sekä uusia näkökulmia tuttuihinkin paikkoihin. Vain muutama hauska ja erikoinen asia tässä mainiten. Kaupan päälle syntyi täydellisen kaunis, järven muotoinen GPS-loki. Ihan kuin uuden lajin olisin löytänyt maastopyörällä liikkumiseen – taas yhden!

Maastopyörä ja järvi, jännä yhdistelmä!

Eräveljet-jakelussa olevia Malkusta ja Jonea, joille maastopyörä on tuttu väline, ainakin värvään kokeilemaan tätäkin hienoa variaatiota, nyt kun siihen on täydelliset olosuhteet! Ja vaikkei tuota lunta nyt vielä ole kuin nimeksi useimmissa paikoissa, kyllä se vähäkin saa jalat huutamaan hoosiannaa jo parinkin kymmenen kilsan lenkillä J.

–Kari

*) Jätin tuon pienen kakkoskappaleenkin artikkeliin, vaikkei sen huumorinyritys luultavasti aukea kenellekään. Se muistuttakoon meitä taas tässä kohdassa Herttuan tarinoita siitä, että useimmat näistä ovat otoksia sähköpostien vaihdosta tutun, erähenkisen kaveriporukan kesken. Herjat liittyvät joskus pitkiinkin mailiketjuihin, joissa omituisen huumorin rakentelu ottaa välillä suorastaan pääosan. Kysynkin nyt tämän minijutun mahdollisesti lukevilta Eräveli-kollegoilta, aukeavatko nuo herjat enää heillekään? 🙂

**) Tuosta ensimmäisestä järvenympyröinnistäni kirjoitin silloin aikanaan heti oman kunnon tarinan, missä tämän uudenlaisen maastopyöräilyn erikoisuudet ja hienoudet tulevat esiin. Se tulkoon blogiin seuraavaksi.