Retkilautasia jätteestä

Kierrätystä kauneimmillaan?

Yhteenveto: Jännää, miten jotkin valmisruuan mukana tulevat lautaset ovat yllättäen myös likimain täydellisiä retkilautasina, jopa jättäen taakseen retkikäyttöön varsinaisesti suunnitellut ja valmistetut tuotteet!

Tämmöisiä ne ovat, näyttääkö tutulta?

Tässä tulee lähieräilysarjan ensimmäinen kierrätystä koskettava minijuttu. Joskus taannoin parisen vuotta sitten hoitelin tiskipöytää puhtaaksi sellaisista purkeista, jotka eivät olleet mahtuneet tai muista syistä päätyneet tiskikoneeseen. Meillä kun kierrätetään kaikki niin tarkasti kuin ikinä osataan, kaikenlaiset elintarvikkeiden muovipakkaukset kulkevat niin kutsuttua energiajaetta sisältäviin muovisäkkeihin,  tiskauksen kautta jos tarvis. Koska eihän sitä nyt sovi likaista törkyä tarjota maksullisena kierrätysjätteenä. Ai niin, sehän olen minä, joka vielä maksankin siitä – mutta joka tapauksessa. Jotain valmisruokakeittojakin oli näköjään joskus tullut syötyä, kun vaimo oli matkoilla. Niiden muovilautasia kuivauskaappiin laittaessani panin merkille, miten lujia ne olivat. Ja siitä sekin sitten lähti ….. lapasesta.

Tuotteen ominaisuuksia

Päähän pälkähti siis idea, että nuohan voisivat kenties olla hyviä retkilautasina. Niiden tilavuus on 300 millilitraa, eli kolme desiä. Samaa kokoluokkaa kuin monet muutkin retkilautaset. Niiden riittävä tukevuushan oli jo tullut tiskatessa huomatuksi ja seuraavaksi kiinnosti niiden paino, verrattuna taas muihin retkikäytössä oleviin lautasiin. Kirjevaaka kertoi näiden kippojen painavan vain vaivaiset 19 grammaa, kun minun kevyimmät retkikäytössä olevat muovilautaseni painavat 24 grammaa kappale. Ja useimmin käyttämäni, vähän tukevampitekoiset peräti 30 g/kpl. Tässähän oli siis vielä mieletön 5-11 gramman painonsäästökin tarjolla, herranjestas sentään! Vain titaanista tehdyt lautaset pystyisivät vissiin tuota parempaan, jos nekään. Pari tuollaista lautasta siirtyi oitis retkivarustekaappiini, näillä eväillä.

Käyttökokemukset

Useammilla yön yli laavukeikoilla sekä parilla vaelluksellakin olen noita sitten käyttänyt ja kerrassaan mainioiksi ovat osoittautuneet. Niin omassa käytössä, kuin muillekin lainattuina. Kyllä, lainattuina. Takaisin ne tietenkin myös keräsin ja kuljetin kotiin, niin kuin kunnon luonnossa liikkuja aina tekee. Tiskasin ne ja laitoin takaisin kaappiin (kts. kuva). Lautasen käyttöominaisuudet ovat itse asiassa paremmat kuin minun muilla retkilautasillani, johtuen nimenomaan korvakkeista, joista lautasta on mukava kannatella kuumanakin. Ja joissa ote pysyy kiinni vaikka jykevimmät talvirukkasetkin käsissä.

Ainoa pieni haittapuolikin täytyy tietenkin tuoda esiin. Se on lautasen yläreunassa oleva ura, tai paremminkin pykälä, joka hiukkasen haittaa sen tiskausta – siis puhdistusta kenttäolosuhteissa. Samainen kanttaus on tietenkin yksi olennainen tekijä lautasen tukevuudessa, äärimmäisen ohuesta materiaalista huolimatta. Uraan jää ruoan tähteitä, jotka eivät siitä lähde niin helposti yhdellä sammaltupon pyyhkäisyllä, kuin kokonaan sileästä pinnasta. Mutta nuolemalla lähtevät kyllä hyvin, tai kahdella sammalpyyhkäisyllä. Testattuja ominaisuuksia kumpikin.

Hyvä varasto lautasia yhden retkuilijan varustekaapin hyllyllä. Värivaihtoehtojakin on tuplasti enemmän, kuin T-mallin Fordissa aikanaan.

Tällaisten lautasten tapauksessa voi sitten halutessaan toteuttaa myös kertakäyttöfilosofiaa, polttamalla ne nuotiossa aterioinnin päätteeksi. Lautaset on valmistettu Polypropeenista, joka kyllä palaa kivasti, mutta ei ole varsinaisesti suositeltu hävitettäväksi polttamalla kotioloissa. Sen puhtaaseen palamiseen kun tarvitaan korkeampi lämpötila, jota käytetään jätteenpolttolaitoksissa. Mutta ei kai tässä mitään ongelmaa ole nähtävissä, koska eihän noita nyt kotioloissa edes käytetä :-).

–Kari