Villieläin käy kimppuun

Vitträskin ympyröinti ja ukkometson hyökkäys.

Tiivistelmä: Uusi järvien ympyröintiharrastus etenee. Tällä reissulla siihen tulee vielä oma erityinen suolansa, ukkometson käydessä oikein ärein elkein kulkijan kimppuun!

20140221_134722, Cropped 2

 

Tapahtui 21.2.2014

Uuden harrastuksen yksi episodi

Minulle upouusi harrastus, järvien ympyröinti, oli päässyt täyteen vauhtiin, talven olosuhteiden sitä yhä vain suosiessa. Lunta ei siis ollut satanut vieläkään kuin aika vähäsen järvien jäätymisen jälkeen tammikuun alun pakkasissa. Ja vaikka nimenomaan maastopyörän selässä olin siitä alun perin innostunut, harraste oli jo laajentunut kattamaan myös patikkaretkiä, koska varsinkin Meikon alueen monet pienet järvet ja lammet ovat vain siten saavutettavia. Näin tuli lähipatikkaretkiinkin taas yksi uusi motivaatio, joka vei miestä mennessään.

Niinpä olin katsellut myös Meikon Vitträsk –järveä sillä silmällä ja päättänyt kulkea sinne patikoiden nimenomaan Falkbergetin suunnalta. Syynä vain se, että siten päätyisin kulkemaan luultavasti minulle vielä osittain uusien maastojen läpi.

Alue peruskartalla
Falkbergetin alueen maastot. Metsäautotie on normaalisti suljettu puomilla. Karttaote palvelusta Retkikartta.fi.

Ajoin autolla Falkbergetin metsäautotien kohdalle, joka siis sijaitsee oikealla puolella, länteen johtavan kuninkaatien varressa, heti Kirkkonummen ja Siuntion rajan jälkeen. Kun siinä ei nyt ollut puomia, kettinkiä eikä kieltoja ja autojen jättämät tukevat ajourat kutsuivat, niin lähdin sitten ajamaan sinne minäkin, ensimmäistä kertaa historiassa moottoriajoneuvolla. Tie olikin erinomaisessa kunnossa ja ajelin autoni sopivaan paikkaan, missä oli näköjään parkkeerattu ennenkin.

Metson hyökkäys

Sitten vaan reppu selkään ja menoksi. Nousin viistosti ylös Falkbergetin komeille kallioille, jotka ansaitsevat ihan oman esiin nostonsa – ja sen myös joskus saavat, yhdellä erityisellä näkövinkkelillä. Jatkoin sitten kalliojonon suuntaisesti aikalailla pohjoiseen päin. Pysähdyttyäni yhden kallionnyppylän päälle vähän karttaa ja suuntaa katselemaan, säpsähdin kuullessani jotain ääntä ihan läheltä. Ympärille katsellen havaitsin suuren ukkometson juoksevan ympäri minua, puhkuen ja mekastaen kovasti. Vähän oli ehkä aikaisessa hänen soidinmenonsa, mutta tämä herra puolusti jo ankarasti omaa kosioreviiriään. Minä koetin sille ärähdellä, huudella, karjua ja muutenkin säikytellä, ilman vähäisintäkään vaikutusta. Sinne minun nyppyläni päälle hän ei kuitenkaan uskaltanut höökiä. Mutta lähdettyäni jatkamaan matkaani, tuo alkoi hyökkäillä aivan päälle! Väistellen ja puiden sekä pensaiden suojaa hyväksi käyttäen pääsin metsäautotielle, joka minun piti ylittää. Mutta niillä kohdillapa sattui tien toisella puolen olevan syvä, vettä täynnä oleva oja, jonka ohuen jääriitekannen päälle en uskaltanut astua edes kumisaappaissani. Ja aivan niin kuin tuo eläin olisi tajunnut tässä aukealla tiellä nyt avautuvan parhaan areenan antaa kyytiä mokomalle tunkeilijalle, se lähti puskemaan päälle kuin yleinen syyttäjä. Saatuani pari osumaa sääreeni ja reiteeni, otin avukseni pari meidän ihmisrotumme muista eläimistä erottavaa seikkaa. Kädet ja astalot. Jälkimmäisinä saivat toimia tukevat vaellussauvani. Niiden pelkkä heiluttelu ja yhteen kalistelukin jo pisti hyökkääjän vähän epäröimään ja vielä hiukan enemmänkin, saatuani hiukan osumaan häneen sauvan syrjällä

20140221_134722
Eihän tuo nyt suurelta eikä pelottavalta näytä, mutta tosi äreä on ja nokkaukset sattuvat.

Rintamakarkuruutta

Niin pääsin puolustustaistelua koko ajan käyden kiertämään ojan syvimmät kohdat ja jatkamaan matkaani kallioisen metsän siimeksessä. Metsän suojakertoimia taas hyödyntäen, pääsin sitten nopeasti elikon reviirin ulkopuolelle ja tuo jännittävä kohtaaminen oli ohi. Jälkikäteen on tietenkin harmittanut, etten ottanut otuksesta ja tapahtumista mitään muita valokuvia, kuin ne ensimmäisen kallion päällä napsimani muutama kaukokuva. Mutta niin vaan kävi, ettei asia päässyt edes mieleeni välähtämään siinä tilanteiden tuoksinassa.

Tällä tavoin me kumpikin selvisimme voittajina tapaamisestamme. Eikä käynyt niin kuin minun edellisessä vastaavan kaltaisessa kohtaamisessani tuollaisen homenokaksikin kutsutun eläimen kanssa Porkkalassa vuosikymmeniä sitten. Se hyökkääjä kun päätyi saman tien pataan Erä-Masan toimesta (Lähieräilyn keskipitkä historia). Ja jos joku lintu nyt meikäläisen terveyttä alkaisi mukamas ihan oikeasti uhata, toisin sekin tilanne päättyisi, kuin tapahtuu espoolaisessa nykyurbaanimaailmassa :-).

Suo ja sen saari

Vähän matkaa kallioista maastoa edettyäni, havaitsin jonkun kivistä rakennetun vanhan rajapyykin, jota kävin katsomassa, saamatta siitä kuitenkaan mitään enempää irti. Matkani jatkui yhä pohjoisen suuntaan, seuraten varsin lähellä aikanaan sähkölinjaa varten avoimeksi hakattua Kirkkonummen ja Siuntion rajalinjaa, pysytellen pääosin oman kunnan puolella tällä kertaa. Rajalinjaa seuraten pääsin loivasti alas kallioilta matalaan laaksoon, jonka pohjalla on aika suuri ja kaunis, nimetön avosuo. Sen vedet tulevat ylempänä sijaitsevilta soilta, kuten Källmossen, sekä kohteenani olevan Vitträsk –järven laskujokea pitkin. Etenin suon tukevasti jäässä olevaa pintaa myöten sen keskellä sijaitsevaan herttaiseen pikku ”saareen”, missä en ollut ennen käynyt. Nätit ja niin täydellisen erämaiset olivat maisemat siellä! Sitten läpi puskaisten ja ryteikköistenkin metsien yhä länteen päin, kunnes tulin Vitträskin eteläpuolen pienelle kallioalueelle, jota harpoin jonkun sadan metrin matkan järven etelärannalle.

20140221_140817
Nimettömän avosuon saari, maisemat noin koillisen suuntaan.

Ympyröinti

Eikun siis lopulta ”hommiin”, lähtien kiertämään järven rantoja myötäpäivään. Tarkkana katsellen mitä tahansa edessä mahdollisesti näkyviä epäjatkuvuuksia, jotka voisivat kertoa virtauksista ja heikosta jäästä. Tämä varovaisuus sekä oppi järvien ja lampien rantojen jännistä ilmiöistä oli minulle tullut tähänastisten  kokemusten ja töppäysten kautta – miten muutenkaan meikäläisellä? Niiden onnekkaana seurauksena päälläni oli juuri tällaisiin seikkailuihin kehittynyt optimivarustus. Sen syntyhistoria löytyy artikkelista nimeltä ”Molskahdus jään läpi”.

  • Kumisaappaat + kuorihousut + säärystimet (tiivistävät koko alaruumiin täydellisesti vesivahingoilta).
  • Kuoritakki ja reppu pakattuna täyteen kelluvia varusteita vedenpitävissä pusseissaan.
  • Repun kireällä oleva lannevyö tiivistää myös housut ja takin aika hyvin.
  • Känny/navigaattori roikkuu repun hihnassa, vedenpitävässä pussissaan.
  • Naskalit roikkuvat kaulassa, valmiina käyttöön.

Vitträsk oli kuitenkin ystävällinen järvi, koska sen rannoilla ei tullut eteen mitään muuta erityistä paikkaa, kuin laskujoen suu länsikulmassa. Sen sula osa oli selvästi näkyvissä ja paikka tiedossa muutenkin. Tämän ympyröinnin numeeriset arvot olivat 1,14 km ja 19 minuuttia.

DSC02143
Vitträsk-järvi helmikuun harmaudessa, kuva lounaan suuntaan.

Paluumatka kahvitauon kera

Paluumatkan aloitin tulojälkiäni pitkin ja niistä erottuani jatkoin lounaan suuntaan, koettaen seurailla noille seuduille viime vuosien aikana tehtyä polkua. Sitä myöten päädyin kauniin Källmossen –suon kallioiselle eteläreunalle, missä vasta maltoin pitää retken kahvitauon, kelopuun päällä istuen.  Tuon 10 minuutin evästauon jälkeen seurailin vielä hetken joitain jälkiä, singahtaen sitten omille reiteilleni lounaan ja lännen suuntaan, yli vaihtelevien kallioisten maastojen. Onnistuen taaskin kulkemaan paikoissa, missä en ollut ennen käynyt. Aivan uusia erämaan näkymiä silmilleni ja aivoilleni, miten ihana fiilis!

Track on Google Earth
Retken reitti Google Earth -satelliittikartalla. Mitat 5,4 km ja 1 t 43 min, taukoineen.

Voittajana kotiin

Suoraan Falkbergetin yli ja kutakuinkin tulojälkiäni takaisin autolle. Kotiin ajaessa oli niin kerta kaikkiaan virkistynyt ja tyytyväinen olo, kuin vain villieläimen kynsistä nippa nappa pelastuneella, onnistuneen löytöretken tehneellä ulkoilijalla voi!

–Kari

 

Advertisements

One thought on “Villieläin käy kimppuun

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s