Nostalgiaretki Miruvorin siivin

Tiivistelmä: Kauniin kevättalvisen lauantain päiväkävely isän ja pikkusiskon kanssa nuoruuden kodin ulkoilumaastoissa. Tarjoten heille pikniktauolla peräti haltiajuomaa.

DSC02984
Siinäpä suurin osa Miruvorin valmistukseen tarvittavista välineistä ja aineista.

 

Tapahtui 19.3.2016

 

Vanhoilla kotikonnuilla

Olinpa viettämässä viikonloppua Lempäälän Marjamäessä asuvan 87-vuotiaan isäpappani luona,. Ohjelmassa oli erilaisia pieniä askareita tietotekniikan kimpussa, ulkoilun ja muun sosiaalisen turinoinnin lisäksi. Jälkimmäisiin tarjoutui tällä kertaa tavallistakin enemmin mahdollisuuksia, pikkusiskonikin ollessa paikalla Tampereen lääkäripäiväivien jäljiltä. Eli meillä oli melko harvinaisia tilaisuuksia jutella asioista jäljellä olevan ”vanhan Rantasen ydinperheen kesken”, samalla kun Elina kävi läpi erinäisten kirjahyllyjen sisältöjä.

Keväisen kauniina lauantaina lähdettiin sitten vähän yhdessä ulkoilemaan, meikäläisen jopa hiukan etukäteisesti tuumailemien ajatusten mukaisesti. Niiden mukaan ajattelin yllättää muut retkellä, tarjoamalla siellä sopivassa paikassa kuumat juomat. Eikä edes termospullosta, vaan ihan oikein Trangialla keittäen. Eikä myöskään mitä tahansa juomaakaan, vaan peräti sellaista haltioiden ihmeainetta, joka auttoi muunmuassa Frodo Reppulin ja ystävänsä joskus pahimpien paikkojen läpi muinaisessa Keskimaassa. Ja on päässyt tekemään saman ihmeen jo muutamaan kertaan myös eräiden myöhempien aikojen Hobittien retkillä.

IMG_1422
Kahden polven vaeltajia matkalla kevättalvisessa Lempäälän metsässä.

Eläinhavaintoja peltojen reunoilla

Retkemme lähti liikkeelle vanhan nuoruudenkotini pihapiiristä, Ukin omaa pientä lenkkipolkua pitkin. Ensin tutun pellon laitaan, mistä yhä etelään, talon pihaan vievälle pienelle soratielle. Säätila oli mitä kauneimman keväinen, aste pari pakkasta ja aurinko porotti ihanasti. Syrjäisellä tiellä rauhallisesti kävellessämme havaitsimme jonkun eläimen loikkivan pellon laitaa. Sen kulkutapa ja profiilikin oli erikoinen ja mäyräksi me hänet ainoastaan osasimme arvella. Kävimme pikkusiskoni kanssa siellä katsomassa ja valokuvaamassa jäljet, joten niitä voi koittaa tunnistella joskus kotona jälkikirjojen ja netin äärellä. Minkäänlaista valokuvaa ei itse otuksesta kukaan ehtinyt edes yrittää, sen verran kaukaa ja nopsasti havainnot kävivät.

DSC02969
Yksi variaatio mäyräksi arvellun eläimen jäljistä lumella.
DSC02978
Sekä toisenlaista askellusta.

Tapahtumilla ryyditetty pikniktauko

Suunnistimme sitten yhtä metsätietä pitkin aiemmilta retkiltä tutun, pikkuruisen autioniityn reunaan, mistä löytyi mitä mukavin paikka tauollemme. Aurinkoinen ja tuulensuojainen rinne, mistä lumikin oli jo tiessään. Minä leväytin siihen oitis kaikki tarvikkeet, vedenkeittoon valmistautuen. Tässä kohdassa on nyt pakko kertoa sekin, että keittimenä Trangiassani oli Primuksen bensiinillä (taikka muilla polttoaineilla) toimiva X2-poltin, jonka haltuunotto oli minulla vielä kovasti vaiheessa. Hyvin sen kasaaminen ja valmistelu jo sujui, mutta sytyttämisestä ei taaskaan tullut mitään. Suutin pentele oli taas tukossa, vaikka sen olin viimeksi muutama päivä sitten testannut ja huolellisen puhtaasti omassa taskussaan säilyttänyt. No eipä mitään, liekinlevitin vaan pois ja putsaamaan 0,35 mm kokoista suutinta vielä ohuemmalla teräslangalla. Paitsi etten minä sitä saanut kohdilleen ilman silmälaseja, joten pyysin Elinan auttamaan. Hän saikin heti langan suuttimeen – ja samantien sieltä suihkun bensiiniä suoraan silmäänsä! Puhdistettu bensiini ei vissiin onneksi ole mitenkään erityisen haitallista, mutta kyllä Elina kovasti koetti silmää silti huuhdella keittotarkoituksiin löytyvällä vedellä. Oppia tuli taas tuostakin episodista, ikävä vaan, että pikkusisko joutui sen opin sijaiskärsijäksi. Suoraan suuttimeen ei siis pidä katsoa sitä puhdistaessa.

IMG_1425
Ihmejuomat juuri valmistumassa.

Keitin syttyi putsauksen jälkeen hyvin ihan bensiinillä esilämmittämällä (eka kerta sekin) ja sain veden lopulta lämpiämään. Sen vajaan litran kiehuminen ei sitten kauhean montaa minuuttia ottanutkaan, joiden aikana nippa nappa ehdin laittaa mukit sekä juoman valmistusaineet jonoon. Kohta sitten kohotimme maljat ja nautiskelimme kehot ja sielut lämmittävää Miruvoria siellä syrjäisen metsäpellon reunalla. Tähän jaloon juomaan ensi kerran tuntumaa ottaneet isäni ja siskoni eivät ainakaan kehdanneet siitä muuta sanoa, kuin kehua. Lämmittävät vaikutukset tulivatkin siinä vaiheessa jo tarpeeseen, koska hieno auringonpaiste oli hiipunut juuri siihen hetkeen, kun leiriin tulimme ja tuuli sekä alkava lumisateen ripsotus oli jo hyydyttänyt yhden jos toisenkin retkeilijän kädet.

Reipas paluumatka

Voimajuomasession jälkeen Ukki ja Elina lähtivät heti lämpimikseen paluumatkalle. Minä kasailin tavarat rauhassa reppuuni, mutta sen jälkeen sainkin semmoisen välähdyksen mieleeni, että koetan sännätä omia reittejäni takaisin ja ehtiä sinne jopa ennen muita. Niinpä sitten harpoin läpi tuttujen metsien, juuri sillä rajalla, mitä keuhkot kestivät, ehtien tosiaankin takaisin pihaan juuri yhtäaikaa systerin kanssa.

–Kari

 

PS. Jos sormuksen ritarien tarinat eivät ole enää tai vielä aivan tuttuja, laitan alle kaksi lausetta suoraan Tolkienilta lainattuna. Koska en kerta kaikkiaan kehtaa edes yrittää lähteä niitä kääntämään, englannin kielen on kelvattava:

“As soon as Frodo had swallowed a little of the warm and fragrant liquor he felt a new strength of heart, and the heavy drowsiness left his limbs. The others also revived and found fresh hope and vigor.” – Fellowship of the Ring

Ja lisää löytyy tietysti internetistä melkein rajattomasti, tässä vain yksi linkki.

PPS. Vaikka minkälaisia reseptejäkin tuon ihmejuoman rakentamiseen on olemassa, mutta meidän omamme on löytynyt monien kokemusten ja onnekkaiden sattumienkin kautta. Sen perustana on kuuma kaakaojuoma, mutta kaikki muu on hyvin salaista, aivan niin kuin Miruvorin sisältö on aina ollut.

Mainokset

4 thoughts on “Nostalgiaretki Miruvorin siivin

  1. hyvin vapaasti hieman varhaisempaa lähdettä lainaten:

    ’..when pools are black, and trees are bare;
    it’s a life, in the wild to fare..’

    e. 🙂

    Liked by 1 henkilö

  2. ’When winter first begins to bite,
    and stones crack in the frosty night;
    When pools are black and trees are bare,
    ’s evil in the wild to fare’

    or, thereabouts, been awhile,
    by
    B. Baggins
    Shire

    Tykkää

    • Samoista, tutuista lähteistä siis! Eipä meikäläinen vaan tunnistanut, vaikka on aikanaan tullut nuo kirjat luettua ensin alkukielellä ja sitten myöhemmin suomeksi myös. Mutta kaikesta tuosta on vaan jo niin kauhean monta kymmentä vuotta aikaa……

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s