Parenteesilenkki Lynxin viitoittamana

Neukkujäännöksiä Humaljärven eteläpuolella

Tiivistelmä: Retki, jossa katsastettiin suunnistusseuran aiemmin maastoon merkitsemät lukuisat neuvostorakennelmien jäänteet Porkkalan vuokra-ajalta.

Kirjoittaja kurkistelee ehjän perusbunkkerin suuaukolla.

Retki 9.1.2015

Vaikka tämä retki satuttiin tekemään tammikuussa, kyseiset kohteet ja paikat ovat aivan yhtä mukavia retkien ja tutkailujen kohteita minä tahansa vuodenaikana. Joista keväät ovat suorastaan kaikkein parhaita!

 

Suunnistusseuran jalanjäljissä

Marraskuussa 2014 Kirkkonummen suunnistusseura Lynx tarjosi kenelle tahansa tutkimusretkeä luonnossa, keskittyen Neuvostoliitolta Porkkalan vuokra-alueelle jääneisiin rakennelmiin, nimenomaan keskustan ja Humaljärven välisillä alueilla. Porkkalan parenteesiksihan tuota jaksoa kutsutaan, ainakin Kirkkonummella, joskin koko termi taitaa olla oudompi suurelle osalle suomalaisia. Lynx on jo pitkään kerännyt tietoja maastossa olevista parenteesiaikaan liittyvistä jäänteistä ja merkinnyt niitä systemaattisesti ylläpitämiinsä suunnistuskarttoihin. Ainakin sunnuntaina 16.11. oli sitten kirjaston edessä myynnissä A3-kokoisia suunnistuskarttoja edulliseen 1 euron hintaan. Kattaen tosiaan alueet keskustasta Humaljärven etelärannoille ja sisältäen punaisella merkittyinä hyvän määrän erilaisia maastossa olevia kohteita, jotka olivat merkityt myös paikanpäällä valkoisilla kylteillä.

Itse ostin silloin pari noita karttalehtiä, yhden itselleni ja toisen kaverilleni, mutten ehtinyt kyseisenä viikonloppuna lähteä reittiä kiertämään – enkä ihan vähään aikaan sen jälkeenkään. Tämän lenkin prioriteettia laski mielessäni se seikka, että suurin osa noista kohteista oli itselleni jo tuttuja lukemattomilta pikku reissuiltani noissa metsissä, joita itse kutsun leikillisesti ”koilliskairaksi”. Koska nuo alueet nyt vaan sattuvat sijaitsemaan noin koilliseen (tai pohjoiseen) minun kotoani – ja koska olen jo aikaa sitten oppinut arvostamaan alueen upeaa monimuotoisuutta. Mutta joillain pikku kävelyillä kävin sitten myöhemmin katselemassa pari kolme itselleni aiemmin tuntematonta, Lynxin karttaan merkittyä kohdetta, huomaten siellä yhä olevan myös merkinnät paikoillaan maastossa. Ja sitten yhtenä tammikuun perjantain iltapäivänä  lähdimme lopulta kiertämään koko setin läpi yhdessä naapurini Aarnon kanssa.

Parenteesista enemminkin

Tämän jutun myötä avaan Lähierä-blogiin oman Parenteesi –kategorian, minne tulee sitten pikkuhiljaa lisää tietoa kyseisenlaisista kohteista. Merkkaan tästä eteenpäin siihen kategoriaan kaikki sellaiset retkitarinat ja paikkaesittelyt, missä joku parenteesikohde esiintyy. Vaikka se ei olisikaan mitenkään pääosassa.

Retken toteutustapa

Kerron tämän retken listaten vain vierailemamme kohteet, jotka näkyvät myös numeroituina oheisessa lenkkimme jäljessä satelliittikartalla. Niiden väliset taipaleet jäävät tällä kertaa vähien tai olemattomien mainintojen varaan. Itse kohteista kerron kuitenkin hiukkasen enemmin kustakin, toivottavasti  stimuloimaan lisää mielenkiintoa muillekin menemään niitä katsomaan. Myös siksi, että kohteet ovat Lynxin karttaan merkityt ainoastaan muutamaan karkeaan kategoriaan, jotka eivät aina näytä olevan ihan kohdillaan. Tätä reissulokia voi siis halutessaan pitää täydentävänä tuolle erinomaisen hyödylliselle kartalle.

Retken reitti Google Earth satelliittikartalla. 9,4km ja 3t 20min.

Useimmista kohteista on mukana myös vähintään yksi valokuva. Niiden laadulla ei voi nyt kehuskella, koska tällä retkellä maastossa vallinnut lumipeitteen ja sulien laikkujen keli on valokuvauksen kannalta mahdollisimman huono. Se tuottaa joka paikkaan kuva-alalle hyvin suuria kontrastieroja, jotka tekevät kuvista sekavia.

Nuo Lynxin parenteesikartat ovat vapaasti käytettävissä ja tulostettavissa seuran sivuilla.  Tämän Lynxin järjestämän parenteesitapahtuman kartta löytyy sieltä nimellä ”Parenteesikartta Keskusta”.

1. Juoksuhaudat Dalkullantien vieressä.

Nämä juoksuhaudat sijaitsevat aivan lähellä Dalkullantietä, lähimmillään noin 30 metrin päässä tien itäpuolella. Ne ovat selkeämmät kuin suuri osa vastaavista Kirkkonummen alueilla olevista. Kaivantojen syvyys on yhä luokkaa metrin taikka vähän yli ja niissä erottuvat selvästi ampumapoterot ja ”suojan puolelta” sisään vievät reitit. Rintamasuuntana on siis pohjoinen, mistä valkobandiittien hyökkäystä odotettiin. Nämä juoksuhaudat sijaitsevat mäen laella, hyvin epätyypillisesti neukkujen silloiseen linnoitusdoktriiniin, missä juoksuhaudat melkein poikkeuksetta olivat aivan mäkien alareunoissa. Paikoissa, mistä ei ollut pakoon menemistä mahdollisen tosipaikan tullen. Tämä on siis  ehkä ollut joku ”ylempien toimihenkilöiden” sijoituspaikka, mistä ei edes näkynyt rintamaa ja mistä olisi päässyt mukavasti perääntymäänkin tarpeen tullen. Nämä ovat tietenkin vain kirjoittajan omia, hiukan suu virneessä tekemiä spekulaatioita.

Muuan sissi tähystää juoksuhaudassa rintamasuuntaan.

2. Tykkiasema Käringberget-kallion reunassa.

Tämäkään ei ole tavallisimpia NL parenteesivarustusten tyyppejä. Suoraan jyrkkään kallion pohjoisrinteeseen räjäyttämällä tehty ”hylly”, missä on ollut jonkunlainen suojapotero. Kalliohyllyn koko on sellainen, ettei sitä varmaankaan ole tehty vain jalkaväen linnoitukseksi, vaan jonkin järeämmän aseen sijoituspaikaksi. Kyseessä ei ole myöskään kaikkein tyypillisin betoninen bunkkeri, joihin tutustutaan kohta. Tässä ei näy merkkiäkään betonin jäänteistä, ainoastaan suuri kasa yli jäänyttä kivilouhetta kalliojyrkänteen alla.

Patterin kalliohylly katseltuna ylhäältä käsin.

3. Juoksuhaudat Ingelsintien päässä.

Matka Dalkullantieltä Ingelsintielle kulki sujuvasti Kirkkonummen partiolaisten kämpän ”Sudenpesän” ohi vievää isoa polkua. Nämä aika lyhyet juoksuhaudat sijaitsevat puolestaan aivan tasamaalla, märässä notkossa rinteen juurella. Vaikuttaa siis ensikatselulla toiselta hiukan tavallisimmasta poikkeavalta  juoksuhaudan paikalta. Mutta on se kyllä täydellisesti sen ”perääntyminen kielletty” –strategian mukainen  ja tuo paikka sijaitsee vielä aika korkealla Humaljärven yläpuolella, vaikka vähän notkossa onkin.

Juoksuhautoja Ingelsintien loppupään vierellä.

4. Bunkkeri Ingelsintien kaakkoispuolella.

Ingelsintietä noin 300 metriä länteen päin (siinä kohtaa oikeasti lounaan suuntaan) kävellen silpaistaan tien vasemmalla puolen olevan pienen kallion päälle, ennen kuin tie putoaa seuraavaan notkelmaan. Siinä pikkuisella kalliokumpareella, noin 50 metrin päässä tiestä on yksi kaikkein tyypillisin bunkkeri, joita juuri samanlaisia ”vuokralaiset” rakensivat satamäärin hallitsemalleen alueelle. Ne ovat oikeastaan aina kokonaan tai ainakin pääosin louhitut kallion sisään ja bunkkerin ydin on teräksellä vahvistetusta betonista tehty, maanpinnan tasolle ulottuva torni, joka on tarpeen vaatiessa vielä naamioitu maa-aineksilla. Kuva tällaisten bunkkerien rakenteesta löytyy seuraavan vierailemamme kohteen kohdalla. Normaalisti bunkkerit sijaitsevat juuri kallioiden päällä ja reuna-alueilla, mistä on vapaa sihti järkeväksi katsottuun suuntaan, pääsääntöisesti pohjoiseen. Pääaseen tornin halkaisija on vain noin metrin, joten ase eikä luultavasti ampujakaan ole voinut sijaita tornin sisällä, vaan oletettavasti tornin päällä on ollut joku vapaasti pyörivä ase, kuten ilmatorjuntakonekivääri. Tästä ei kuitenkaan ole vielä täysin varmaa tietoa kirjoittajalla. Tutkailut jatkuvat ja lisätiedot taikka mahdolliset linkit sellaisiin ovat tervetulleita.

Kahvitauon paikka perusbunkkerin päällä. Miehet eivät ole ihan vielä tauolla.

 

Siinä bunkkerin vierellä tai oikeastaan päällä me poijaat päätimme pitää joka keikan huipennuksen, kunnon kahvitauon. Mutustelun, jutustelun ja kahvin hörpinnän ohessa tutkailtiin samalla myös kohdetta, havaiten tämän olevan ehkä tavanomaista ehjempää sorttia. Rikki räjäytysten jälkiä ei näkynyt, ainoastaan kaikki aukot oli täytetty kivilouheella, muttei niitäkään aivan perusteellisesti täällä. Ja kun varsinainen kulkuaukko oli likimain täysin auki, minä päätin kahviherkuttelun jälkeen mennä tutkimaan paikkaa myös sisältä, kun hyvät valaisimetkin olivat mukana. Moista en ollutkaan vielä koskaan tehnyt, koska eipä ollut vissiin ollut sopivasti aikaa käyttää erilaisilla lenkeillä, eikä mukana myöskään kaveria turvaksi. Mitään sortumavaaraa ei ainakaan tässä bunkkerissa kyllä ollut, kaikki betonirakenteet olivat täysin ehjiä ja kestäisivät vaikka maanjäristyksiä. Bunkkerin sisällä oli myös täysin kuivaa, pitkästä, märästä syksystä ja alkutalvesta huolimatta! Ainoat jännityksen väristykset sain siitä joltain kuulemastani ”tiedosta”, että karhut joskus ottavat näitä talviunipaikoikseen, kun ei tuota luntakaan tahdo pesän suojaksi löytyä. No, ei tässä bunkkerissa ainakaan ollut ketään leirissä eikä talviunilla. Siellä pääsi lähes esteettä kulkemaan ja kurkkimaan eri osastoihin, vaikka tosin kaikkiin aukkoihin kaadettu kivilouhe täytti paikoin myös sisätiloja.

Kuivaa bunkkeritilaa sisältä.

5. Perusbunkkeri ja monttu.

Seuraava kohteemme oli toinen samanlainen ”perusbunkkeri”, minne on ensin noin 600 metriä matkaa Ingelsintietä lännen suuntaan ja siitä vajaat sata metriä etelän puolelle. Lyhin metsämatka tälle bunkkerille Ingelsintieltä on idän suunnasta tullessa noin 150 metriä soluverkon tukiasemalle johtavan tien haarasta.  Taikka lännen suunnalta tullessa saman 150 metrin päässä mäen nyppylän päältä vasemmalle kääntyvän  mökkitien haarasta. Satakunta metriä joutuu sitten rämpimään läpi vähän ”alavan metsän”, eli märkää metsänpohjaa, missä kulkee myös metsäojia.

Tämäkin bunkkeri on pikkuruisen kallion laella, aivan tyypillisimpään tapaan. Sinne pohjoisen suunnalta noustessa voi panna merkille ison kasan kivilouhetta, joka on jäänyt yli bunkkerin tekemisestä. Itse bunkkeri on siis juuri samaa perusmallia, jota katseltiin edellä kohdassa 4. Tämä on ehkä hiukan enemmän rikottu tai ainakin täytetty kuin edellinen.

Aarno poseeraa ylijäämäkivikasan päällä.

Saman kallion laella, noin 35 metrin päässä kaakon suuntaan, on pieni noin 2 x 2 metrin kokoinen monttu, jonka Lynx on merkinnyt juoksuhaudaksi. Sellaiselta se ei kyllä vaikuta malliltaan, kooltaan, eikä paikaltaan. Mikä lie potero on ollutkaan, jää arvailujen varaan, ainakin toistaiseksi.

Alla olevan pohjapiirroksen näiden Porkkalan parenteesin alueella olevien perusbunkkerien rakenteesta on tehnyt Janne Pyykkö omien tutkimustensa perusteella vuonna 2012. Koko tarinan hienoinen kuvineen voi lukea täällä, hänen omassa blogissaan.

Bunkkerien pohjapiirros (Janne Pyykkö)

Numeroiden selitykset alla.

1.  Sisäänkäynti
2.  6 metriä pitkä käytävä
3.  Ikkunaton kammio
4.  Kammion seinän levyinen kapea ilmareikä
5.  Ahdas nousuaukko (tai tähystysaukko)
6.  Konekiväärin ampuma-aukko

 

6. Ajoneuvosuojat mökkitien vierellä.

Seuraava Lynxin karttaan merkitty kohde sijaitsee Ingelsintien varrella, noin 600 metriä länteen päin edellisestä kohteesta. Paikassa, mistä lähtee mökkitie Humaljärven rantaan pienen mäennyppylän päältä. Kartassa tämän kohteen on tosiaan merkitty olevan juoksuhauta. Mutta mitään sellaisia eivät ainakaan meikäläiset ole tuosta paikasta, eikä sen läheltäkään löytäneet. Toisaalta emme ole sieltä myöskään löytäneet mitään merkintää kohteesta. Niiden sijaan olemme juuri karttamerkinnän kohdalla kyllä havainneet pari avaraa kaivantoa aivan kyseisen mökkitien varrella ja risteyksen lähellä. Lukuisten muiden tutkimiemme parenteesijäännösten perusteella emme osanneet arvella muuta Aarnon kanssa, kuin että kyseessä on voinut olla joku paikka, missä on säilytetty kulkuneuvoja. Osittain maahan kaivetussa paikassa, joka lienee silloin ollut suojattu katoksella, luultavasti naamioidulla sellaisella. Arveluita kaikki tyynni, vaikkakin perustuen kohtalaisen suureen määrään tutkimuksia arvoisien naapureidemme tekeleistä täällä meidän maaperällämme.

7. Järeä tykkipatteri.

Tähän kohteeseen saa jokainen luvan löytää oman reittinsä, me talsimme sinne Aarnon kanssa Ingelsintieltä läpi hakkuuaukean ja korpimetsän. Ihan hyvän ja suoran reitin sinänsä, muttei ehkä helpon neuvoa. Mutta itse kohde onkin sitten erikoinen. Se on järeän tykkipatterin asema, jonka kaltaisia ei kovin monia Kirkkonummen alueella ole. Massiivinen betonibunkkeri, jonka ampumasuunta on auennut luoteeseen, yli Humaljärven. Se on ainakin metrin paksuisen teräsbetonikaton peittämä asema, täysin erilainen kuin valtaosa tutuista perusbunkkereista. Tällaisessa siis tykki on ollut suojassa bunkkerin sisällä ja sillä on ollut rajattu ampuma-ala johonkin suuntaan. Näyttäisi siltä, että tykkibunkkerin takana on toinen betonista tehty erillinen suoja, joka saattaa olla ollut ammusvarasto. Tämä järeä bunkkeri näyttää varsin ehjältä ja se täytyy käydän tutkimassa myös sisäpuolelta joskus tulevaisuudessa. Pääsyreittejä sinne sisään näkyi ainakin kaksi. Bunkkerin etupuolelle on puskettu maata niin, että sen iso ampuma-aukko on lähes ummessa, mutta rakenteen pystyy silti hyvin hahmottamaan bunkkerin ympäri kiertelemällä.

Alempana luoteen suunnalla on myös juoksuhautoja, jotka kävin joskus katselemassa täällä ekan kerran vieraillessani. Kaikenkaikkiaan aivan erityisen kiinnostava parenteesikohde, joka täytyy kyllä käydä tutkimassa vielä paljon tarkemmin joskus.

Pieni raita näkyvissä järeän tykkipatterin ampuma-aukosta.

8. Perusbunkkeri Frankbäckin lähellä.

Koska lenkkimme tavoite oli käydä tutkimassa kaikki Lynxin karttaan merkityt parenteesikohteet tällä alueella, suunnistimme vielä viimeisellekin jäljellä olevalle kohteelle. Rämmimme sinne edellisestä kohteesta ensin pitkin vanhaa metsätietä, joka saattaa olla joko pelkästään ruslandereiden huoltotie, tai sitten joku vielä vanhempi kärrytie. Se johtaa kuitenkin uudemmalle metsätielle, mitä pitkin me talsimme ensin kohti soluverkon tukiasemaa ja siitä hakkuuaukean läpi suoraan kohti karttaan merkittyä kohdetta. Paitsi että suunnistimme ensin paljon liikaa koilliseen, mistä sitten sekä perstuntuman, että kartan perusteella suoraan itään. Ja pian löytyikin tuo kohde, joka sinänsä oli jäänyt minultakin huomaamatta vaikka kuinka monilla noilla alueilla tekemilläni kävelyillä. Paitsi ihan viimeisellä, juuri Lynxin kartan perusteella tekemälläni.

Frankbäckin bunkkerin laki.

 

Sen löydettyämme, tutkailimme ympäristöä taas niinsanotusti ”sillä silmällä”, havaiten muunmuassa bunkkeriin liittyvän tähystystornin, jonka täysin avonaisen aukon päälle joku oli laittanut muutaman puolilahon parrun, estämään kulkijoiden putoamista sinne vahingossa. Muuten tämä sinänsä varsin tavanomaisessa paikassa sijaitseva bunkkeri on melkoisen perusteellisesti peittynyt näkyvistä, ilmeisesti sekä lähtijöiden purkutyön, että luonnon takaisin haltuunoton toimesta. Meidän matkamme suuntautui tuosta Frankbäckin pellon reunaa pitkin kärrytielle, Isontammentielle ja sieltä polkua pitkin kotiin Neidonkalliolle.

Kulkuaukko bunkkerin sisään, suojattuna lahopuilla.

9. Yksi bunkkeri Neidonkallion reunoilla.

Yksi vielä kiellon päälle, vaikka tämä ei ollutkaan osana Aarnon ja minun perjantailenkkiä. Tämän olen joskus syynännyt vaimon kanssa ohi kulkiessa, kun paikka sattuu olemaan linnuntietä vain 300 metrin päässä kotioveltamme. Lynxin kartassa taitaa olla merkintä ”Korsu”. Tuossa kuitenkin on kyseessä aivan perusmallin bunkkeri, jonka etäisyys Myllykylään johtavasta tiestä on vain korkeintaan kymmenen metriä! Lyhyen katsannon perusteella se näyttää juuri tarkalleen ”perusmallin” mukaiselta bunkkerilta, torneineen ja sisäänmenoaukkoineen. Hyvin paljon peitetyltä tosin.

Aika hauskalta tuntuu se, että minäkään en ole saanut mitään havaintoa tästä kohteesta ennen Lynxin kartan katsomista, vaikka olen sekä kävellyt kyseisen pienen metsäalueen läpi kymmeniä kertoja, että Myllykylän tietä ohi viiden metrin päästä enemmän kuin sata kertaa. Tämä voikin olla aika hyvä osoitus  siitä, miten vaikeaa on huomata ympärillään merkkejä historiasta, ennen kuin saa niistä jotain vihjeitä.

Summaus

Meidän lenkillemme kertyi GPS-lokitietojen mukaan matkaa 9,4 kilometriä ja viivyimme retkellämme 3 tuntia 20 minuuttia, kaikkine taukoineen ja tutkailuineen. Noita paikkoja pääsee kyllä halutessaan katselemaan paljon vähemmilläkin kävelyillä, jättämällä auton vaikka jonnekin Dalkullantien tai Ingelsintien varteen. Suosittelen lämpimästi, jos moisen historian jäljet maastoissamme vähääkään kiinnostavat, koska Lynxin laittamat laminoidut paperikyltit ovat valtaosin siellä yhä paikoillaan helpottamassa paikkojen löytämistä ja kohteiden merkinnöillä varustetun karttalehden voi ladata itselleen suunnistusseuran sivuilta.

–Kari