Kokemuksilla ladattu lähilenkki

Tiivistelmä: Pikaisen lähdön kävelylenkki tutuilla kulmilla, tarjoten lukuisia mukavia luontokokemuksia ja uusia löytöjäkin aina vaan.

 

Tapahtui 15.4.2015

Kyseessä vain taas yksi meikäläiselle tavanomainen pikalähtö tuulettumaan. Jonkunlainen alkeellinen suunnitelmantynkä reitistä syntyi oikeastaan vasta matkalla.

Kävelin ensin Neidonkalliolta pohjoiseen, alas Isontammentielle ja suuntasin siltä oikealle ennen saapumistani pellolle, jonka nimi Frankbäck juontuu sen läpi kulkevasta, siinä kohdin nykyään ojaksi kaivetusta purosta. Minä ylitin tuon runsaiden vesien aikana melkoisena kulkuesteenä toimivan puron pellon alapuolella olevassa metsässä, missä puro virtaa vanhassa, luonnollisessa uomassaan ja kivikkoisissa koskipaikoissa pääsee aina yli. Nyt ei tosin vettä ollut paljon. Sitten metsäautotielle, Dalkullantielle ja kohti Pulkuksentietä, suunnaten reittini läpi pienen alueen, missä en ollut koskaan ennen käynyt. Päädyin alas ryteikköiseen metsään, missä oli ojia, pieniä vanhojen niittyjen palasia, sekä paljon puskia. Eipä siis ihme, että oli alue jäänyt väliin ennen. Jää vastakin. Lopulta päädyin niin lähelle Korkbergetiä, että päätin mennä sinne pitämään kahvitauon pitkästä aikaa.

Retken reitti Google Earth -satelliittikartalla. 10,6km ja 3t 10min. 

1. Korpit pesäpuuhissa

Maisemien ihastelun jälkeen kahvitauko tuntui mukavalta pienessä kallionotkelmassa, suojassa vähän kolealta tuulelta. Kaksi korppia lenteli siellä koko ajan, touhuten ja kuljettaen jotain nokissaan. Pesää varmaan rakensivat tai korjasivat, mutta tällä kertaa en pystynyt sen paikkaa havaitsemaan, päinvastoin kuin edellisenä keväänä. Kummastuksekseni se ei siis ollutkaan samassa paikassa kuin viimevuotinen?

Kahvileirin maisema länteen Korkbergetin laella.

2. Louhikko, jyrkänteet ja luolat

Seuraavaksi menin alas katselemaan louhikkoakin kunnolla taas pitkästä aikaa. Otin jokusia valokuviakin mahtavista, negatiivisen kulman kallioseinämistä, sekä niiden upeista sammalkasvustoista. Ja ihmettelin taas kerran siellä olevaa tosi järeästä pressukankaasta tehtyä luontokuvaajan kojua. Minkähän elikon kuvaamista varten se oli joskus sinne rakennettu? Vielä navigoin yhden reitin louhikon läpi, sen pohjoisreunaan, käyden matkalla kurkistelemassa myös pariin aikamoiseen onkaloon. Korkbergetista on tässä blogissa oma artikkeli otsikolla ”Korppien kotiseudulla. Ja jyrkänteiden ja luolien ja …”.

Sammalkasvuston kauneutta jyrkänteen alareunoilla.

3. Tykkibunkkeri

Paluumatkalla päädyin Mäyrätielle ja sitä kulkiessani huomioni kiinnittyi tien idän puolella näkyviin perustusten raunioihin, joita en ollut ennen havainnutkaan fillarilla ohi kiitäessäni. Näyttivät olevan siinä pienen kumpareen päällä ja katsomaan piti mennä. Sieltähän paljastuikin sitten ihan muuta kuin olin odottanut. Sellaisen raskaan tykin betoninen bunkkeri, jollaisen tiedän toistaiseksi vain yhden muun! Kyseessä siis neukkujen parenteesiajan varustukset. Tämän tykin suuntaus on ollut vähän jännästi noin kaakkoon, eli takaviistoon oletetun perusrintaman suunnasta. Toisaalta kyllä alas Hemträsketin laajoille peltoaukeille.

Tämäkin bunkkeri oli aikanaan poistettu käytöstä vain tuuppaamalla maata sen ympärille, suuaukot ja muut tukkien. Mutta joku maan tiivistyminen tms. on avannut noin puolen metrin kuilut bunkkerin länsi- ja pohjoisseinustoille. Tarkemman tutkimuksen tämä ansaitsee ja tulee saamaankin, koska bunkkeriin näkyy pääsevän helposti sisälle sen takaovesta. Naruaitaus varoitusmerkein näkyy olevan asetettu nykyään bunkkerin ympärille, ettei kukaan vahingossa putoaisi kapeisiin ja syviin kuiluihin.

Bunkkeri onkin helppo havaita nykyään.

4. Pirtutislaamo

Seuraavaksi menin katsomaan uudelleen Lekkerikallion vanhaa pirtutislaamoa, joka oli aivan lähellä. Etenin sinne itselleni uutta reittiä suoraan Mäyrätieltä. Sieltä pois kävellessäni tuli polulla vastaan vanha pariskunta koiran kanssa. Päädyimme käymään mukavan keskustelun mm. tuon pirtutislaamon historiasta näiden vuosikymmenet noilla kulmilla asuneiden ihmisten kanssa. Ja sain siten jo kolmatta kautta varmistuksen tislaamon todellisesta olemassaolosta siellä aikoinaan! Tästä paikasta on blogissa oma tarina otsikolla ”Pimeän pullon jäljillä”.

Vanha tislaamon paikka peruskarttaan merkityn siirtolohkareen vierellä.

5. Parenteesin jälkiä

Pulkuksentieltä sitten länteen päin pitkin pellon reunoja, koska siitä en ole vielä koskaan mennyt. Ja heti seuraava pellon niemeke olikin sitten täynnä monttuja, jotka kovasti vaikuttivat parenteesiaikaisilta poteroilta. Vaativat lisätutkimuksia niin maastossa kuin dokumenteistakin. Minkä tulevat saamaan.

Yksi kolmesta suurehkosta kaivannosta pienellä peltoniemekkeellä.

6. Hirvet läheltä

Lyhyt kävely Dalkullantietä luoteeseen, mistä tuttua polkua taas lännen suuntaan. Heti polun alkupäässä tupsahdin vastakkain hirviemon ja ison vasan kanssa! Seisoivat aivan polulla vain noin 15 metrin päässä minusta. Tuijotimme vaan toisiamme tosi pitkään, eikä kumpikaan osapuoli meinannut muuta tehdäkään. Muutamia valokuvia otin, vaikka en saanut oikein häävejä kuvakulmia niihin. Tämä siksi, että emohirven massiivinen olemus piti minut koko ajan visusti jonkun kuusen rungon tuntumassa ja takana. Niin satoja kertoja kuin olen hirviä metsäretkilläni nähnyt, tämä oli vasta toinen kerta näin läheltä. Ja ensimmäinen sellainen kameran kanssa.

Yllättävän polkuruuhkan kaikki kolme osapuolta olivat yhtä hämmästyneitä.

Loppumatkan kävelin kotiin metsäautotietä ja tuttuakin tutumpia polkuja pitkin. Eikä sentään enempää löytöjä, tapahtumia ja kohtaamisia enää eteeni tullut. Hyvä niin, koska tälle pikku retkelle osunut määrä oli jo epätavallisen suuri minun mittapuillani!

–Kari