Porkkala-sarja, osa 4: Järsö ja Wäinämöinen

Luontopolku kieltojen takana

Tiivistelmä: Yksi taatusti koko Suomen hienoimmista luontopoluista sijaitsee Järsö-nimisen, Porkkalanniemen läntisen sivuniemen kärjessä. Se on ollut siellä pitkään herrain kukkarossa, yksityismailla ja monien kieltotaulujen takana.

DSC05511

Retki 6.5.2014 ja viimeinen päivitys 15.6.2016.

 

Henkilökohtainen löytöhistoria

Löysin itse ensimmäisen kerran tämän kohteen keväällä 2009 retkeillessäni taas kerran maastopyörällä tutkimassa mitä mahtaakaan löytyä Porkkalanniemen moninaisten pikkuteiden päistä. No sillä kertaa löytyi yllätykseksi infotaulu oikein luontopolusta ja sen avulla polun pää. Enempää tietämättä lähdin tietenkin tutkimaan sitä maastopyöräni kanssa, varsinkin kun polun alku vaikutti oikein mainiolta ajettavalta. Aikamoinen hikipuserrus siitä sitten tuli noin ”ajamisen” kannalta, pyörää tuli työnnettyä ja kannettua paljon enemmän kuin ajettua. Mutta polku teki heti silloin minuun aivan lähtemättömän vaikutuksen. Ja sen vuoksi olen siellä käynyt vaikka kuinka monet kerrat uudelleenkin.

Tämä pikku tarina kertoo yhdestä maastopyöräretkestä sinne kevätkesällä 2014.

Reitti GE-kartalla

Eikun matkaan…

Tapasimme eräkamuni Malkuksen kanssa meidän pihallamme, mistä lähdimme pyöräilemään kohti Järsötä. Halusin näyttää lenkkikaverilleni nuo paikat, yhtenä esimerkkinä kotikuntani suurenmoisista luontokohteista. Ja samalla tietenkin nähdä nuo kohteet itsekin taas uudelleen pienen tauon jälkeen.

Pyöräilimme reittiä Neidonkallio-keskusta-Jerikonmäki-Eestinkylä-Porkkalantie-Järsöntie. Matka taittui erinomaisen mukavasti ja vauhdikkaasti hienoiseen myötätuuleen. Myös siksi, että taidamme olla tarpeeksi sopivasti samalla tasolla kuntomme ja pyöräilytaitojemme kanssa. Porkkalantiestä oikealle erkanevan Järsön tien alussa huomioimme liikennemerkin.

DSC05476

                             Kuva: ”Ajoneuvolla ajo kielletty, yksityisalue???”.  (kuva löytyy)

Emme kuitenkaan siitä säikähtäneet, koska jalankulkijaa ja pyörällä liikkujaa nuo merkit eivät koske. Jatkoimme hyväkuntoista soratietä eteenpäin, ohittaen ”yksityisalue” -kyltillä terästetyn puomin paikan, josta puomi oli tosin jo kokonaan poistettu. Sekin oli muistaakseni vielä paikoillaan minun ensimmäisellä seikkailullani täällä.

DSC05486

Kuva: Yksityisalue, nyt jo vähän luonnon pehmentämänä.

Matka jatkui eteenpäin suoraa, mutta maisemiltaan kiinnostavaa tietä pitkin. Kiehtovin asia on vasemmalla oleva pitkä ja kapea meren lahti, eli oikea vuono. Se ulottuu hämmästyttävän kauas sisämaahan, Järsö Sundin pohjukkaan laskevaan jokeen asti, aivan Porkkalantien reunalle.

Ote peruskartasta

Kohta tulimmekin Järsön tien päähän, Kevan (Kuntien Eläkevakuutusyhtiön) koulutuskeskuksen parkkipaikalle. Siinä on virallisen pysäköintialueen merkin lisäksi informaatiotaulu alueella sijaitsevasta merkitystä luontopolusta nimeltä ”Wäinämöisen polku”. Kyltti oli kylläkin niin auringon syömä, ettei siitä saanut enää irti juurikaan muuta kuin tuon nimen. Jatkoimme eteenpäin soratietä ylös mäen harjanteelle, missä oli seuraava kieltotaulu. Tuosta ei silloin tullut valokuvaa otettua ja nykyään se on jo kokonaan poistettu. Me kun emme moisista, kaiken ymmärryksemme mukaan täysin virattomista, ellei myös laittomista kielloista piitanneet, jatkoimme pyöräilyämme vielä mäen alle, missä oli luontopolun viitta.

DSC05488

Wäinämoisen luontopolku

Pyörät jätettiin polun alkupäähän ja lähdettiin kiertämään jalkaisin tuota yhteensä noin kolmen kilometrin mittaista lenkkiä. Tämä luontopolku on Suomen Ladun erittäin huolellisesti tekemä. Se on joka paikassa merkitty selkeillä, sinisillä puupylväillä niin tiuhaan, että polulta eksymistä ei tarvitse pelätä. Polku on hyväkuntoinen, joskaan ei kovin paljon kuljetun näköinen. Hankalasti kuljettavia paikkoja ei ole, sillä sellaisten yli on rakennettu tukevat pitkospuut ja joissain paikoin portaat.

DSC05519

Kuva: Selkeät siniset merkit, joita on myös erinomaisen tiuhassa.

Nyt 15.6.2016 polku olikin jo aika paljon kuljettu, hyväkuntoinen ja helposti seurattava. Paikan suosio näkyy olevan selkeästi nousussa, mihin varmasti vaikuttaa positiivisesti ainakin kieltotaulujen väheneminen, saati puomin poistaminen.

Kunnon luontopolkujen tapaan täälläkin on lukuisia informaatiotauluja, joissa esitellään polun varrella olevia monia erilaisia luontotyyppejä.

DSC05508

Tuollaiset taulut ovat mainioita useimmille meille tavallisille luonnossa kulkijoille, koska ne saavat huomaamaan, miten monia erilaisia maasto- ja eliöstötyyppejä tällainen kallioinen meren rantakin sisältää. Muuten monet niistä jäävät helposti huomaamatta, tyyliin ”mitälie pusikoita”. Eihän sitä välttämättä juuri noin ajatella, muttei monia asioita voi huomata, kun ei niistä edes tiedä. Juuri tämän luontopolun taulut ovat sitten vielä vallan hauskoja ja upeasti tehtyjä! Ne sisältävät tiedon lisäksi mainioita, huumorilla höystettyjä piirroksia aina kyseessä olevasta kohteesta. Vain kaksi erityistä luontopolun paikkaa tuon tässä erikseen esiin omien otsikoidensa alla.

DSC05542

Panssarilaiva Wäinämöisen ankkuripaikka

Tämä historiallinen paikka tulee eteen aika pian, kun polkua on kuljettu vain noin puoli kilometriä. Siinä on tietenkin selkeä infotaulu, sekä kallion kylkeen pultattu muistolaatta. Ne, sekä rantakallioissa laajalla alueella yhä olevat teräksiset kiinnityslenkit kertovat siitä, miten panssarilaiva Wäinämöinen oli siinä  naamioituna ankkurissa viime sotien alussa. Lisää tietoa löytyy paikanpäältä ja internetistä tietenkin, en spoilaa enempää tässä.

DSC05513

 

DSC05516

Kasberget

Rantakallioiden jälkeen laskeudutaan hetkeksi notkelmaan metsän sisään, mistä polku lähtee sitten nousemaan isoille kallioille, pykälä pykälältä. Jyrkät paikat pääsee kulkemaan tukevia, kaiteella varustettuja portaita pitkin ja ennenpitkää ollaan avokallioilla, puiden latvojen yläpuolella. Aivan korkeimmalle huipulle pääsee taas osin portaita myöten ja siellä sijaitsee infotaulun lisäksi iso pöytä-penkki -yhdistelmä, missä on mukava pitää tauko. Parhaimmiten tietenkin oikein eväiden kanssa. Sillä tuon hienompia evästyspaikkoja saakin hakea! Eikä välttämättä löydä sittenkään. Huippu on tasan 50 metriä meren pintaa korkeammalla ja sieltä avautuu täysin esteetön näköala 360 asteen laajuudelta! Laajat aukeat rannatonta, sinistä merta, saaristoa, Upinniemen kallioita ja kaunista maaseutua mantereen puolella. Ehkä kaverini Malkuksen käytös vakuuttaa minun kertomustani paremmin. Hän nimittäin toisti toistamiseen seuraavaa kommenttia  hiukkasen eri variaatioina: ”En ole kyllä tiennyt enkä uskonut tällaisia maisemia voivan olla olemassakaan täällä Etelä-Suomessa!”.

DSC05546

Moinen paikka on tietenkin ollut tärkeä jo kauan historian saatossa. Aivan esihistoriallisena aikana se on ollut vartiovuori, mistä on voitu vahtia nykyisestä Porkkalaniemen ja Upinniemen välisestä lahdesta kauas sisämaahan johtavan vesireitin suuta. Myöhemmin siellä on ollut kolmiomittaustorni, joku varhainen linkkiasema, jne.

Me poijaat istuimme siellä tällä kertaa  puolisen tuntia, nautiskellen yhtälaisesti ja yhtäaikaa sekä eväistä, että noista huimista maisemista. Kiikareilla ja kameroilla riitti kysyntää.

DSC05549

Luontopolku jatkuu

Vaikka edelliset ovat jonkunlaisia polun huipennuksia, jälkimmäinen niin kirjaimellisesti kuin olla voi, mainioita ja informatiivisia kohteita riittää aivan luontopolun loppuun saakka. En kerro enemmistä, jotta jokainen saa löytää ne ja nauttia niistä ihan itse. Aivan viimeisen mainitsen kuitenkin, koska se voi helposti jäädä kokonaan huomaamatta ja käymättä sijantinsa vuoksi. Polun pisin versiohan jatkuu vielä parkkipaikalle vievän soratien yli, lähelle vuonon rantaa, missä on vanhan ammattikalastajan asumuksen rauniot. Kovasti käymisen arvoinen kohde on vielä sekin, virittäen mielikuvitusta omaavan kulkijan tuumailemaan millaista elämä on mahtanutkaan tuolla silloin olla.

DSC05607

Luontopolun kunnostus

Tämän retkemme jälkeen päädyin kuulemaan paljon tämän upean luontopolun taustoja ja historiaa henkilöltä, joka sen on aikanaan suunnitellut ja rakentanut, Kevan silloisen toimitusjohtajan toimeksiannosta, Suomen Ladun nimissä. Hauskojen sattumusten kautta päädyin myös vielä myöhemmin pääsemään osallistumaan polun kunnostukseen, samaisen henkilön yhtenä apumiehenä. Silloin vuonna 2015 kaikki auringon syömät infotaulut vaihdettiin uusiin ja portaat sekä pitkospuut puhdistettiin, niin että polun anti oli taas parhaimmillaan.

Juuri nyt siellä on taas joitain infotauluja, joista auringonsäteet ovat vieneet voiton. Yllättävän nopeasti tuo loppuvaihe näköjään tapahtuukin! Samoin on muutamia puita kaatuneina polun poikki siellä täällä. Mutteivät ne estä kenenkään kulkemista, eivätkä edes haitallisen paljoa vähennä tuon huippuhienon luontopolun antia! Lisäksi kunnostustarpeet on taas raportoitu asianmukaisille tahoille ja toimenpiteetkin joskus toivottavasti tapahtuvat.

DSC05521

Alueella kulkemisesta

Tuo suorastaan ainutlaatuisen hieno luontopolku siis sijaitsee melkolailla kätkettynä tavallisilta ulkoilijoilta. Se sijaitsee KEVA:n omistamilla mailla ja Suomen Latu on aikanaan luontopolunkin rakentanut Kevan tilauksesta.  Polun lähelle pääsee ajamaan ainakin loppumatkan vain saman eläkeyhtiön yksityistietä pitkin. Jostain syystä yritys on aikanaan halunnut monin liikennemerkein estää kenenkään muun kuin omien ihmistensä ja vieraidensa kulkemisen sinne heidän kokous- ja edustustilojensa lähelle. En lähde tässä puimaan kaikenlaisten ajoneuvoilla ajo kielletty -kylttien merkitystä tai paremminkin merkityksettömyyttä nykyisten asetusten mukaan. Mutta joka tapauksessa on niin, että noitakin teitä pitkin saavat kaikki Suomessa liikkuvat ihmiset kulkea ainakin kävellen, polkupyörällä ja hevosella.

DSC05609

Siksi uskallan suositella tuota kohdetta muillekin. Minulle tuo on kokonaisuutena ehdottomasti hienoin luontopolku, mitä olen Suomessa ikinä kulkenut! Olisihan nyt kummallista, jolleivät siitä pääsisisi muutkin kansalaiset nauttimaan. Sitä varten se nimittäin on tehty. Ja sen käyttö on tosiaan nykyjärjestelyillä ja tiedon levittämättömyydellä niin vähäistä, että hyvä kun polut edes kunnossa pysyvät.

Esimerkiksi Friggesbyn koulun pysäköintialueelta on 5,5 kilometriä Kevan parkkipaikalle, jonka reunassa luontopolun, nykyään taas hyväkuntoinen, opastetaulu on. Sopiva lenkki siis reippaille kävelijöillekin tuo 11+3 kilometriä. Polkupyörä + kävely -yhdistelmänä leppoisa melkein kenelle tahansa.

Autolla liikkumista noilla yksityisteillä en halua suositella. Koska se voi olla oikeasti laitontakin. En minä ole edes viitsinyt ottaa tarkalleen selvää erilaisten kieltomerkkien nykyisistä merkityksistä ja laillisuuksista. Mutta en näe missään tapauksessa syytä lähteä rakentamaan mitään vastakkainasetelmia alueen maiden ja teiden omistajien kanssa, koska kaikille mukavampaa on aina toimia hyvässä hengessä ja toiset huomioon ottaen. Juuri sellainen on niiden paljon puhuttujen jokamiehenoikeuksienkin ydinajatus, jos sen viitsii vaan oikein ymmärtää.

–Kari

 

Mainokset

3 thoughts on “Porkkala-sarja, osa 4: Järsö ja Wäinämöinen

  1. Luontopolku vertaansa vailla! Hitto! Tämän tarinan jälkeen sinne tekee joka jannun mieli mennä tutustumaan.
    Ainakin kun ”eräjorma” kertoo että tämä on yksi kaikkein parhaista luontopoluista koskaan!
    Auton parkkeeraus on aina iso ongelma, mutta hienoa että bloginpitäjä aina muistaa nämäkin asiat.
    11+3 km tuntuu sunnuntaieräilijälle melko haastavalta…
    Tosin onpa tullut luettua blogia ”sulaa hulluutta” sähkövoimalinjoja pitkin kohti Siuntiota 🙂

    Tykkää

  2. Noilla yksityisteillähän saa ajaa jos ei mene ihan talon pihaan saakka, yleensähän nuo tiet ei suoraan menekkään. Tien varrelle saa jättää auton jos se ei häiritse liikennettä. Jos tiellä on puomi sitä ei saa sulkea jos tiellä on auto – omistajan on se tarkastettava. Puomi teillä on sitä paitsi kielletty.
    Ajo on siis täysin sallittua autolla siihen saakka kun ei autolla liikkumista ei käytetä hankintatarkoitukseen, esim. viedään maksettuja asiakkaita metsään jne. Itse voit ajaa tosin tietä pitkin vaikka 10 kertaa syksyllä poimimaan marjoja jotka voi myydäkkin.
    Kokemusta tämän lain soveltamisesta löytyy itselläni Sipoosta jossa paikalla kävi poliisi ja hinausauto kun tällainen ykstyistie oli suljettu ”tien omistajan” toimesta henkilöautolla. Jolloin sieltä ei päässyt enää pois illalla. Maksu hinausautosta + sakko meni ”tien omistajalle”.

    Tykkää

    • Kiitti kommentista ja valaistuksesta näihin asioihin, jotka ovat jokapäiväisesti lähiluonnossa kulkijoiden edessä ja puntaroitavina! Samansuuntaisia kommentteja olen vuosikaudet kuullut myös yhdeltä hyvältä lenkkikaveriltani, joka on perehtynyt näihin jokamiesten ja maan, tonttien tai taloijen omistajien välisiin oikeuksiin, sekä velvollisuuksiin. Varmasti on aina hyvä olla mahdollisimman tarkkaan ja oikeasti selvillä näistä, törmäillessään jokapuolella toinen toistaan tiukempiin, vakavampiin ja villimpiin kielto- ja yksityisaluekyltteihin.

      Silti minä koetan itse kulkiessani aina noudattaa seuraavaa periaatetta niin hyvin kuin ikinä pystyn. Ja samaa asennetta tietenkin välitän eteenpäin parhaani mukaan.

      Pyrin välttämään harmin aiheuttamista toisille ihmisille. Kai maar sellainen lienee hyvä periaate ihan muutenkin elämässä, mutta ainakin näissä nk. jokamiehenoikeuksiin liittyvissä asioissa se on peräti lain hengen mukaista. Yksin kulkiessani liikun toisten mailla ja kenties asumusten lähistöillä niin, ettei minua kukaan näe eikä kuule. Silloin en varmasti ole aiheuttanut mitään kenellekään. Ja antaahan moinen jopa hyvää tunnetta itselle siitä, että osaa yhä liikkua luonnossa kuin ”intiaani” :-).

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s