Kirkonkylän keskusvuoristo

Degerberget, Festberget, Månskensberget ja Jolkbybergen 

Tiivistelmä: Tarjolla uusia näkökulmia Kirkkonummen keskustan lähikallioihin, jotka ovat oikeasti kaikkea muuta kuin harmaata lähiympäristöä!

DSC03101
Nämä paikat ja maisemat kannattaa kertakaikkiaan tuntea.

 

 

Liian lähellä ollakseen kiinnostavaa

Moinen on kyllä yksi tavattoman yleinen syndrooma meillä ihmisillä, eikä tosiaankaan ainoastaan täällä Kirkkonummella, taikka Suomessa, vaan aivan kaikkialla. Eihän kovinkaan monia oman kylän tai kaupungin varsinaisia nähtävyyksiäkään tule käytyä katsomassa siinä normaalin elämän melskeessä. Lomareissuilla sitten jossain kaukana käydään helpostikin ihmettelemässä useampia nähtävyyksiä yhdellä ainoalla keikalla, kuin on tutkittu kotiseudulla 10 vuoden aikana. Ulkomailla aikanaan asuessamme, minä muistan vuokraisäntäperheemme hämmästelyt, kun kerroimme heille silloin tällöin tavatessamme  mitä kaikkia hienoja juttuja olimme taas käyneet ihastelemassa. Tämä sama on ainakin yhtä vahvasti totta luonnonkohteiden ja ulkoilumaastojen kohdalla.

Tällaisista paikoista ja kohteista kertominen on peräti yksi meikäläisen Lähierä-blogin pitämisen ytimistä. Sen pohjat ja syyt löytyvät blogin perustusasiakirjoista (Filosofia, Tausta) ja aika hitsin lähellä olevista kohteista kertovat aivan suurin osa tämän palstan retkitarinoista sekä paikkojen esittelyistä. Tässä pyöritään nyt oikeastaan aivan kirkonkylämme keskustassa, noin puolen kilometrin päässä sen ytimestä. Samoin kuin jo kerran aikaisemmin, jutussa nimeltä Löytöretki Kirkkonummen keskustassa. Tässä tulee taas erilaisia näkökulmia tuttuihin paikkoihin.

Matalat maat, muhkeat kalliot

Heti Kirkkonummen keskustan itäpuolella, josta suuri osa oli taannoin merenlahden pohjukkaa, nousee neljän aikamoisen kallion ryhmä 40 -57 metrin korkeuksiin. Niistä monilta aukenee kerrassaan upeat näkymät tuohon lännen suunnalla olevaan tasaiseen laaksoon. Joka muuten sijaitseekin tosi matalalla! Tasamaiden nykyinen korkeus merenpinnasta vaihtelee noin välillä 7 – 4 metriä ja keskustan eteläpuolen niityillä ja kosteikoissa ollaan enää vaivaisessa kahdessa ja puolessa metrissä! Tämän ymmärtäen, erilaiset tiedot siitä, miten Kirkkonummen keskustaan on tultu veneillä mereltä joskus historian hämärissä, eivät enää tunnukaan niin merkillisiltä. ”Sundetin osana oleva Tavastfjärden-Saltfjärden –yhteys ulottui Kirkkonummen kirkolle saakka 1200-luvulla”. Lainaus lähteestä 1.

Peruskartan ote Kirkkonummen keskustan kallioista
Kirkonkylän keskusvuoristo peruskartalla. Karttaote palvelusta Retkikartta.fi.

Perehdyttyäni aikanaan enemmän ja enemmän tuohon kallioryhmään erilaisilla näkökulmilla, olen sitä omassa kielenkäytössäni todellakin ryhtynyt kutsumaan kirkonkylän keskusvuoristoksi, otsikon mukaisesti. Eniten tietenkin siksi, että moinen termi herättäisi kuulijanikin huomaamaan niiden mahtavuuden ja jopa poikkeuksellisuuden. Hyväkkäiden korkeuserojen lisäksi ne ovat ihan oikeasti oma, jollei nyt sitten vuorimassiivinsa, niin ainakin kalllio-sellainen, jonka huippuja erottavat toisistaan aika korkeat solat. Joskus vielä lasken näille huipuille peräti topografiset prominenssitkin (Kts. Wikipedia, jos aihe kiinnostaa).

Tässä jutussa kerron omien otsikoidensa alla yhtä ja toista jokaisesta noista neljästä, oman nimensä peruskarttaan saaneesta kalliosta, joihin liittyy vielä paljon enemmänkin kiinnostavaa historiaa. Mikä on tietenkin aivan luonnollista paikoille, jotka ovat kivikaudesta lähtien ihmisten yhtäjaksoisesti asuttaman laakson ja vilkkaan kylän reunoilla, jonka läänityksiin muuan Espoon aluekin aikanaan kuului :-). Lähden liikkeelle eteläisimmästä ja lopetan pohjoisimpana sijaitsevaan kalliohuippuun. Annan myös hiukan vinkkejä poluista ja lopussa on esimerkkinä yksi mukava pienen sunnuntaikävelyn reitti, joka kulkee läpi kaikkien näiden hienojen paikkojen.

Materiaaleja näiden alueiden tutkimiseen

Artikkelin lopussa on vähän suurikokoisempi ote kartasta, missä on merkittynä myös alueen tärkeimmät polut.

Näillä kylän keskustan viereisillä kallioillakin on Porkkalan parenteesin aikaan sijainnut aika monia alueen hallussapitäjän rakennelmia, joista saa parhaiten vihiä Kirkkonummen suunnistuseura Lynx:in ”Parenteesi suunnistuskartalle” –hankkeen julkisista kartoista. Tässä linkki tämän alueen osalta relevanteimpaan karttaan.

Jokaisen omia, historiaan sukeltavia tutkimusretkiä varten laitan tähän myös linkit Kirkkonummen kunnan karttapalveluista löytyviin ortoilmakuviin vuosilta 1944 ja 1956, siis juuri ennen Porkkalan alueen luovutusta ja pian sen takaisin saamisen jälkeen.

Degerberget

Tämä on se jyhkeä kallio, joka katselee Prismaa ja sen parkkipaikkaa. Tai ainakin siellä istuskelevat nuoret tekevät niin joskus kesällä. Niinpä kallio taidetaan nykykielellä parhaiten tunteakin nimellä ”Prisman kallio”. Kallio näkyy tietenkin komeasti myös kantatie 51:lle ja se näyttää korkealta jopa alhaalta katsellen, vaikka korkeuserot vaikuttavat usein vaatimattomilta tuosta matoperspektiivistä. Eikä moinen ihme olekaan, sillä huippu on kuitenkin noin 30 metriä alapuolisia nurmikenttiä korkeammalla. Kallion laelta aukeaa sen mukaisesti erittäin muhkeat näkymät ilmansuuntien lounas (viisykkönen) ja luode (kirkko) välillä. Käytännössä siis valtaosa Kirkkonummen keskustasta lepää siellä jalkojen juuressa. Pidempää sihtiä näkyy lännen suuntaan viisykkösen linjaa myöten ja horisonttiviivan siellä muodostavat Meikon ulkoilualueen eteläisimpien metsien latvustot.

DSC04064
Tuttu maisema jokaiselle kirkkonummelaiselle?

Se on siis kerrassaan hieno paikka vaikka maisemien katseluun jollain kävelylenkillä, taikka peräti retkieväiden nautiskeluun. Siellä ylhäällä on jäänteitä jostain entisestä rakennuksesta, joka on sijainnut tosi käheällä paikalla! Sen historiasta en ole toistaiseksi onnistunut löytämään tietoa sen paremmin netistä, kirjoista, kuin paikallisilta tietäjiltäkään. Ehkä joltain lukijalta löytyisi vinkkejä? Helpoimpana reittinä kalliolle vie aikanaan tuolle rakennukselle johtanut kärrytie, joka lähtee ylös ulkoilutieltä, kallion eteläkulmalla. Kärrytien kulun näkee helposti lopussa olevasta karttaotteesta, sekä yhden retken GPS-lokista.

 

DSC04071
Vanhan rakennuksen perustuksia Degerbergetin laella.

Degerbergetin kallion jyrkänteet ovat tulleet entistäkin paremmin näkyviin sen jälkeen, kun osa niiden juurella kasvaneista hyvin vanhoista ja osittain lahoista puista kaadettiin syksyllä 2015. Niitä pääsee nykyään ihailemaan aivan läheltä, kulkiessaan pellonreunan kävelytietä myöten.

DSC05280
Tämä on sitten ainakin se tutuin ilmentymä Degerbergetistä!

Degerbergetin huipun kaakon puolella, aivan radan varressa, oleva erillinen pikkuinen kallio on sekin aika jännä paikka, ainakin jos lähiretkeilijällä riittää kiinnostusta parenteesiasioihin. Tuon paikan salat selviävät alussa mainitusta blogin artikkelista.

 

Festberget

Noin 400 metriä suoraan pohjoiseen Degerbergetin kallion huipusta on toinen kallio, nimeltään Festberget. Näiden kahden kallion välistä kulkevassa solassa sijaitsee Kirkkonummen vanha kunnantalo, joka oli alun perin kunnan 1900-luvun alussa rakennettu sairaala. Sairaalaperäiset nimet elävät yhä alueen katujen nimissä. Ja sen pohjoispuolella, aivan Festbergetin etelärinteillä istuu iso ryhmä rakennuksia, joista yhdessä toimii Kirkkonummen kuvataidekoulu ja loput ovat kai nykyään asuinkäytössä, ainakin päätellen niiden tummanharmaasta värityksestä peruskartalla. Nykyään City Marketin parkkialueilta johtaa kävelytie (kevyen liikenteen väylä kai oikein nykytermein) kallioiden väliseen solaan ja tien reunoilla on muutamia rakennusten perustuksia, jotka ovat CCCP:n  tekeleiden jäänteitä Porkkalan parenteesin ajalta (Lähde 3).

DSC05319
Parenteesiajan rakennusten perustuksia kävelytien vierellä.

Festbergetin kallion lakiosiat ovat juuri 40 metrin korkeudella merenpinnasta ja puiden peitossa, joten sieltä ei aukene mitään maisemia, mutta siellä kulkee yksi vanha, nykyään poluksi muuttunut kärrytie, jota pitkin tuokin kallio on ihan mukava käydä katsastamassa jollain kävelylenkillä. Polku lähtee Vanhalta Tolsantieltä, solan korkeimmalta kohdalta, heti Kuninkaantieltä noustaessa.

Juhlapaikka

Kallion nimihän vinkkaa juhlapaikkaan ja sellainen tuolla on toden totta ennen ollutkin. Hyvin lähellä nykyistä kuninkaantietä sijainnut juhlapaikka on helppo havaita yhäkin, vaikka siinä kasvaa jo melko järeääkin puustoa. Tuo soratieltä lähtevä vanha kärrytie, nykyään polku, johtaa ensimmäiseksi juuri tälle juhlapaikalle. Siellä on 1900-luvun alusta lähtien pidetty ainakin erilaisia kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia, muun muassa osa kunnan 600-vuotisjuhlista tapahtui siellä. Suurimmat ihmisjoukot olivat laulujuhlilla, joista viimeiset järjestettiin 1960-luvun alussa (Lähde 1).

DSC04074
Entinen juhlapaikka.

Juhlapaikan ja Kuninkaantien välisessä rinteessä on muinaismuistorekisterin mukaan merkkejä useista kivi-, betoni- ja tiilirakenteista, joiden samainen tietolähde arvelee olevan Porkkalan vuokra-aikaan ajoittuvien varasto-  ja asuin- ja/tai puolustusvarustusten jäänteitä. Mutta toiset lähteet sanovat niiden olevan ihan vanhojen suomalaisten asumusten jämiä ja ne tosiaan kyllä vaikuttavatkin olevan vanhempaa perua.

DSC05322
Vanhoja asumusten jäänteitä lähellä Kuninkaantietä.

Hirttokallio

Tämä asia ei ole tallentunut nykyisissä kartoissa näkyviin paikannimiin, mutta Kirkkonummella kauan asuneet tuntevat tarinoita hirttokalliosta. Eivätkä kyseessä ole pelkästään lasten pelottelemiseksi kehitetyt tarinat, vaan todellista historiaa on niiden takana. Ilmeisesti Festbergetin länsireunalla on aikanaan ollut paikka nimeltä Stegelberget, eli kylän mestauspaikka (”teilikallio”). Virallisiin kirjoihin ovat tallentuneet ainakin seuraavat tapaukset.

14.6.1769 mestattiin Kantvikissa tapahtuneen murhapolton ja muiden väkivaltaisuuksien takia ”vanha, erotettu, pahansisuinen ja epätoivoinen nimismies Tenholasta, Johan Lodman nimeltään”. (Lähde 2. Suomennos ja tulkinta Maaret Eloranta). Viimeisin mestattu oli Maria Långqvist Siuntiosta, tuomittuna lapsenmurhasta ja tuomio pantiin täytäntöön 30.9.1795.  ”Halshuggen och steglad” lukee vanhoissa dokumenteissa, eli mestauskirveellä kovimmat tuomiot silloin toimeen pantiin. Jännää siis, miten nimi on tarinoissa hirttokallio –muotoon kehittynyt.

Varmaa tietoa mestauspaikan tarkasta sijainnista en ole vielä löytänyt. Missään piilossahan mestaukset eivät silloin tapahtuneet, vaan niiden näyttämä esimerkki oli tärkeä osanen kansan pitämisessä kurissa ja herran nuhteessa. Ja, ihmisluonnosta johtuen, ne myös suorastaan keräsivät väkeä katsomaan.

Olivat ne kauheita aikoja

Tällaisista asioista lukiessahan nykyihmisen mieli menee automaattisesti sellaiseen hauskaan, tekopyhään moodiin, missä kauhistellaan moista barbarismia. Siis sekä teloituksia, että niiden kansanhuvin luonnetta. Mutta jos viitsii koettaa katsella asioita vähänkään laajemmalla näkövinkkelillä, huomaa kyllä, ettei ihmisten luonto ole muuttunut monenkaan millimetrin vertaa. Onnettomuudet, sodat ja mitkä tahansa kauheudet keräävät nykyäänkin enemmän lukijoita ja katsojia kuin mikään muu. Siksi juuri kaikkia sellaisia niin paljon eri tuutteihin tuupataan, koska kysyntää piisaa. Ja niillä herkuttelun määrät ovat itse asiassa nykyään suorastaan moninkertaiset per capita, verrattuna niihin entisaikojen kamaluuksiin, joille päätämme puistelemme. Koska tarjontaa piisaa ja nauttiminen on tehty helpoksi.

Månskensberget

Festbergetin itäpuolella, heti Vanhan Tolsantien toisella puolella on taas seuraava kallio, jonka nimi tuskin periytyy siellä olevista hienoista kuun katselupaikoista, vaan eiköhän se ole perua pontikan keitosta tai sen kauppaamisesta.

Pirtukallio ei ole varsinainen maisemapaikka, joskin sen korkeimman kalliokummun laelta aukeaa kyllä puiden väleistä jopa pitkiäkin näkymiä, kapeina sektoreina. Esimerkiksi yksi niistä suoraan Peuramaan laskettelukeskuksen huipulle. Kuten Festbergetkin, tämä kallio rajoittuu pohjoispuoleltaan vanhaan kuninkaantiehen, mutta muilta reunoiltaan se on asutuksen ympäröimä ja varmaan sen vuoksi tiheän polkuverkoston kattama.

DSC02521
Näkymä Peuramaalle Månskenbergetin huipulta – teleobjektiivin läpi.

Kallion Vanhalle Rantatielle laskeutuvassa pohjoisrinteessä on monia vanhojen asumusten perustuksia ja muita jälkiä, jotka ovat todennäköisesti jäänteitä viereisen Jolkby gårdin erilaisista talousrakennuksista, eivätkä parenteesin peruja, niin kuin monessa paikassa arvellaan. Vanhan Heikkiläntien leikkauksen itärinteessä näkyy tiiliholvi, joka on vähäinen jäljellä oleva osa samaisen kartanon suuresta perunakellarista. Näillä nurkilla, vanhan Turusta Pietariin johtavan tien varrella, arvellaan sijainneen myös jonkunlaisen häpeäpaalun (Lähde 1).

DSC05331
Vanhan perunakellarin holvi.

Tulevaisuus

Jossain Kirkkonummen kaavasuunnitelmassa näin, että melkoinen lohko tämän kallion koillisosasta on kaavoitettu muistaakseni johonkin hallinto- ja palvelurakentamiseen. Kyseessä on siis Vanhan Rantatien ja Heikkiläntien kulmaus, juuri vastapäätä Vesitorninmäen punatiilisiä tukiasemarakennuksia. Nyt vielä tämä korkea kallioalue on sellainen, että sen keskellä voi parhaimmillaan vaikka kuvitella olevansa aivan syrjässä ihmisasutuksista, jossain eteläsuomalaisen kalliomaiseman sylissä. Koska siellä keskellä se luonto on todella juuri sitä aitoa, eikä joka puolella, varsin lähelläkin olevaa asutusta näy. Tuon kaavanäykkäisynkin jälkeen Månskensberget jää yhä kivaksi pikkuiseksi virkistysalueeksi ympäristön asukkaille, mutta niin paljon se pienenee, ettei edellä kuvaamaani illuusiota voi siellä enää saada.

Jolkbybergen

Kylän maamerkki

Tämän kallion huipun kaikki kirkkonummelaiset tuntevat nimellä vesitorninmäki, eikä sen nimen taustaa tarvitse selitellä. Vesitornin lisäksi siellä sijaitsee myös hiukan omanlaisensa profiilin omaava tukiasematorni. Jos yksi näistä Kirkkonummen keskustan itäpuolen komeista kallioista pitäisi nimetä koko kylän nimikkovuoreksi, tämä se olisi. Eikä edes pelkästään sen vuoksi, että juuri täältä on suora näkymä kylän varsinaiseen, ikiaikaiseen keskipisteeseen, eli ainakin jo 1400-luvulla pystytettyyn Pyhän Mikaelin kirkkoon. Vaan myös siksi, että nuo tämän kallion kaksi tornia ovat sellaiset maamerkit, joilla kylämme keskustan paikka näkyy hyvinkin kauas eri ilmansuuntiin. Kunhan vaan pääsee jonkun riittävän korkean kallion laelle, niin ne erottuvat sopivista suunnista jopa Porkkalan kärkiosista ja Siuntiosta saakka. Kenties jopa mereltäkin, en ole muistanut koskaan tutkailla asiaa sillä silmällä – sekä kiikarin avustuksella.

DSC05378
Vesitornin ja tukiaseman kombo erottuu kauas. Tässä telenäkymä Urbysbergetin huipulta.

Kallion nimi juontuu yhdestä Kirkkonummen vanhasta kylästä nimeltä Jolkby ja samaa nimeä kantavat myös ainakin alhaalla laaksossa virtaava joki, kallion luoteisella alarinteellä sijaitseva kartano, sekä nykyään tämän vuoren koillispuolella, Vanhan Rantatien varressa sijaitseva asuinalue. Nimi esiintyy ensimmäisen kerran dokumenteissa vuodelta 1540 (Lähde 1). Monikkomuotoinen nimi kattaa kallioalueen, joka ikään kuin pohjoiseen suuntautuvana niemekkeenä rajoittuu joen reunamien peltoihin. Vesitorninmäen huippua lukuun ottamatta harjanteen muut alueet ovat täysin metsän peittämät ja siellä kulkee kerrassaan hyviä polkuja vähän ristiin ja rastiin. Koko alue on aikamoisen hieno lähiulkoilun paikka kalliohuippuineen ja metsäisine rinteineen.

Hiidenkirnu

Kalliohuipun itäreunalla on erittäin hieno hiidenkirnu, jota ei jostain kumman syystä ole lainkaan merkitty peruskarttaan, vaikka sieltä löytyvät lukemattomat, jopa vaatimattomammatkin tuollaiset jääkausien tekeleet. Tämän artikkelin karttakopioon se toki on merkittynä. Hiidenkirnu on myös syvä, minkä vuoksi se on joskus aikanaan täytetty soralla, lasten turvallisuuden vuoksi. Tämän kuulin yhdeltä lähistöllä pikkupoikana asuneelta mieheltä, jonka kerran tapasin noilla kulmilla. Hiidenkirnua ei ehkä kannata mennä katsomaan ylhäältä kalliolta käsin kohtalaisten jyrkänteiden vuoksi. Sinne pääsee helposti kirnuamaan ensin vesitornin eteläpuolelta alas vesilaitoksen rakennukselle kulkevaa tietä ja siitä polkua pitkin. Taikka suoraan Kuninkaantien varresta.

DSC03108
Iso hiidenkirnu katseltuna ylhäältä käsin.

Maisema- ja piknikpaikka

Tuolta kylän nimikkohuipulta aukeavat kerrassaan upeat maisemat noin ilmansuuntien lounas (Citymarket) ja pohjoinen (Gesterby) välille. Sieltä näkyvät siis kirkon lisäksi suurimmat osat kylän vanhaa keskustaa ja sitten vihreämmät ja harvemmin asutut seudut luoteen ja pohjoisen suunnilla. Huipulle pääsee erittäin helposti Kuninkaantieltä tulevaa huoltotietä, taikka useampia polkuja pitkin muista suunnista. Siellä on laveasti mukavia kallionreunoja hienojen taukojen pitämisiin eväillä taikka ilman. Niin fantastinen paikka se on, että käyn siellä itse useamman kerran vuodessa, joskus yksin, toisinaan vaimoni tai isäpappani kanssa pikkupiknikillä.

DSC03041, Kirkkonummen kirkko, 1944
Maisema kirkkolaaksoon vuonna 1944. Otos Ragvaldsin kotiseutumuseon Eliasvillan seinältä.
DSC03101
Nykymaisema männyn latvasta.

Parenteesin jälkiä

Sellaisia pitäisi löytyä jopa kallion huipuiltakin, mutta ainakaan mihinkään selkeisiin jälkiin ei ole oma katseeni siellä osunut. Sen sijaan kallion länsiluoteeseen laskevan rinteen alaosista löytyy suuria kaivantoja aivan lähellä siitä alas vievää polkua. Ja alapuolella olevalla pellolla, suoraan ”vesitorninmäen” huipun ja uimahallin välissä sijatsevasta metsäsaarekkeesta löytyy sitten betonijäänteitä, teräsputkia ynnä muita jälkiä tuhotusta ja peitetystä järeästä tykkibunkkerista, sekä kumpareen laella olevat poterot, jotka joku taho on jopa entistänyt.

DSC05339
Entistetty itänaapurien potero pellolla olevan kumpareen laella.

Tulevaisuus

Minä olin aina pitänyt itsestään selvänä, että tämä kokonaisuus on kaavoituksessakin pyhitetty virkistysalueeksi. Mutta tätä artikkelia varten kunnan kaavasuunnitelmia tarkistaessani havaitsin suureksi pettymyksekseni olleeni väärässä! Merkittävä osa alueesta, sen itäisemmät, metsäiset kukkulat, on kaavoitettu asuinkerrostalorakentamiselle. Aivan niin kuin pirtukallionkin tapauksessa, alueen keskeisimmät osat kalliohuippuineen jäävät ainakin toistaiseksi virkistyskäyttöön, mistä olkaamme nöyrästi kiitollisia. Kauheat ovat ilmeisesti paineet olemassa oleville virkistysalueille rakentamiseen jopa täällä susirajan takana, missä ei ainakaan ilmasta katsellen ole oikeastaan mitään muuta olemassakaan, kuin peltoja, metsiä ja kallioita. Tässä linkki Vesitorninmäen kaavaan, niille joita moinen kiinnostaa.

Loppusanat

Suosittelen näihin upean kotiseutumme lähihelmiin tutustumista ihan jokaiselle! Koska ne ovat aivan poikkeuksellisen hienoja sekä pelkän luontonsa, että moninaisen historiansa puolesta. Noin upeista ja aivan lähellä olevista paikoista kannattaa kerta kaikkiaan nauttia! Ainakaan minun mielestäni sen parempaa ja halvempaa riemua ei ole olemassakaan. Tarvittavat kävelymatkat eri paikkoihin ovat lyhimmillään alle 200 metriä ja nämä paikat tarjoavat moninaisia mahdollisuuksia vaikka minkälaisiin ihaniin kävelyretkiin taikka kuntoilulenkkeihin, huimien maisemien ja historian kera – 500 metrin etäisyydellä kirkosta! Moinen ei varmasti ole mahdollista ihan joka kylässä.

GPS-reitti Google Earth -kartalla. 3,9 km ja 2 tuntia.
Mukavan 3,9 kilsan ja kahden tunnin lenkin jälki Google Earth -satelliittikartalla.

Yllä vielä GPS-laitteen piirtämä jälki yhdestä kaikkien huippujen kautta kulkevasta retkestä, jonka teimme 87-vuotiaan isäpappani kanssa 27.2.2016.

–Kari

Lähde 1: ”Hindersby – Folk, hus och händelser i min hemby”. Kirjoittaja Gunnel Petterson, julkaisija Kyrkslätt hembygdförening.

Lähde 2: ”Kyrkslätt förr och nu”. Kyrkslätt Hembygdförening, under redaktion av Algot Jansson.

Lähde 3: Muinaismuistorekisteri.

 

Loppuun vielä ote kartasta, missä on lisättynä myös isompia polkuja Maanmittauslaitoksen peruskarttamateriaaliin. Kyseiset Garmin-laitteille tarkoitetut vektorimuotoiset kartat ovat ladattavissa niiden tekijän Hylly.org sivuilta. Sekä perään jokunen lisäkuva.

 

Garmin-kartan kopio kirkonkylän keskusvuoristosta
Ote Garmin-tyyppisestä maastokartasta polkumerkintöineen.
DSC02528
Isä ja poika kahvitauolla hienolla maisemapaikalla 27.2.2016.

 

DSC04085
Nykymaisemaa huipulta noin luoteen suuntaan. Puiden latvat vaan nousevat ja nousevat.

 

Advertisements

5 thoughts on “Kirkonkylän keskusvuoristo

  1. Hieno reissu!

    Sinun tarinat ovat aina kivaa lukea! Tämä alue on minulle myös tuttu. Kun melkein joka viikko olen siellä päin metsässä kävelemässä.
    Kun parenteesi kiinnostaa sinua, niin minun sivuni olisi hyvä paikka vierailla 🙂 Hienoja kuvia ja videoita vuokra ajan rakennelmista. Minulla on myös video tykki bunkkerin sisältä joka tulee joskus lähi tulevaisuudessa YouTubeen.
    Tuo juoksuhauta/potero sinun kuvassa ei ole neuvostoaikainen vaan nykyaikainen juoksuhauta/potero joka oli rakennettu airsoft pelejä varten.

    Terveisin Nico

    Tykkää

  2. Nämä on niin loistavia kirjoituksia myös vuodesta -61 Kirkkonummella asuneelle. Toivottavasti jatkat kirjoittamista!

    Tykkää

    • Kiitos paljon! Paikkojen tutkailusta on vuosien ja kymmenten saatossa kehittynyt meikäläisen ulkoilun muoto, harrastus ja vissiin vähän intohimokin. Ja kun kirjoittaminenkin on aina ollut harrasteena, niin enköhän jatka näiden asioiden naimakaupan kanssa vielä pitkään.

      Tykkää

  3. Meidän isäntä on Lodmanina hirtetty jo useampaan kertaan Liisa Kososen näytelmässä Torni, vai torppa, joka kertoo juuri tämän alueen historiasta.

    Kävin muuten tänään ekan kerran ”Prisman kallioilla” ja tänäön on 35v siitä, kun muutimme Kirkkonummelle, joten oli kait jo aikakin käydä

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s