Kahvipannun tarina

Asuntovaunun keittiöstä leiritulille

Tiivistelmä: Yksi kertomus siitä, miten kaikkien retkeilyvälineiden ei tarvitse olla uusia ja  erikoisliikkeistä ostettuja ”för dyra pengar”. Vaan jotkut kaikkein parhaista löytyvät ja syntyvät vanhoista vermeistä vähän tuunaten. Oman hienon historiansa mukanansa kantaen.

Sankarikuva: Uudistettu retkipannu koko komeudessaan.

Sen verran syyskesän puolelle on jo käännytty, että kahvitulet raikkaan syysluonnon keskellä ja illan pimeydessäkin alkavat pian houkutella. Kunhan vielä noista hirvikärpästen armadoista eroon päästään. Tässä kuitenkin jo hiukan fiilistelyä niiltä ilmansuunnilta yhden varustetarinan muodossa.

Pannu on jo tahkoa kiertänyt!

Meidän perheemme matkaili aikanaan tosi paljon asuntovaunujen ja –autojen kanssa, koska siten pystyimme koko perhe tekemään yhdessä niin lyhyempiä kuin pidempiäkin retkiä, kaikkina vuodenaikoina. Viikonloppukeikoista talvi- sekä kesälomareissuihin.  Ja ennen kaikkea niin, että päästiin juuri haluttuihin paikkoihin, omien suunnitelmien mukaan.  Retkien kohteina olivat hyvin usein luonnon maisemat ja paikat, joissa voitiin mennä itse sinne luontoon. Puistoihin, metsiin, poluille, tuntureille, vuorille, merenrannoille, laskettelurinteisiin, jne.  Ja tuollainen omatoimimatkailu antoi kohteiden sekä majapaikkojen vapaan valinnan lisäksi täydelliset mahdollisuudet kuljettaa myös ulkoiluharrastusten tarvitsemat varusteet mukanaan. Norjaan, Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan matkoja teimme kotimaan lisäksi, eikä ollut aivan harva kerta kun mukana kulkivat neljän hengen vaellusvarusteet, kolmen hengen lasketteluvarusteet ja yhden tai kahden hengen sukellusvarusteet! Eikä siinäkään kaikki J.

Tuollaiset matkakodit ovat mukavan elämisen kannalta täydellisesti varustettuja, keittiö tietenkin mukaan luettuna. Ja keittiön varusteissa yksi tärkeä komponentti, ainakin nuoruudestaan asti kahville persolle matkailijalle, oli hyvä ruostumattomasta teräksestä tehty kahvipannu. Suomalaista Hackmanin tekoa. Niinpä sekin kulki mukanamme varmasti sadoilla retkillä, ensimmäisestä, pienestä asuntovaunustamme lähtien.

Hackmanin klassinen 1,3 litran kahvipannu.

 Uuden elämän haparoivat ensiaskeleet

Lasten kasvaessa tuollaiset reissut jäivät ja viimeisinkin matkakoti meni lopulta myyntiin. Kohtalainen määrä sen keittiövarusteista tuli otettua omaan talteen – missä ne ovatkin sitten tietenkin olleet jemmassa. Kunnes joskus varastoja siivotessa on niitäkin läpi käyty ja koetettu raaskia laittaa kiertoon. Kahvipannun kohdalla minä heräsin huomaamaan, ettei itselläni ole pitkästä eräilyhistoriasta huolimatta vieläkään oikein kunnollista nokipannua, vaan olenpahan vaan käyttänyt kaikenlaisia Trangian alumiinipurkkeja siihenkin tarkoitukseen. Tässäpä tuli nyt kerrassaan hieno tilaisuus korjata tuo puute!

Niinpä pannu sitten siirtyi uuteen elämänvaiheeseen, luonnossa kulkijan mukana erilaisilla lyhyillä retkillä. Päiväretkien kahvitulilla, syksyisillä laavukeikoilla, talvien kotayöpymisillä. Se toimi niillä aivan mainiosti, mutta kotikäyttöön suunniteltu epoksikahva ei tietenkään ollut kovin hyvä pannun roikotukseen kepakon nokassa. Lisäksi tuo epoksi oli niin penteleen kovansitkeää sorttia, etten saanut sen alapintaan edes kovin hyviä koloja järsittyä.

Katastrofi!

Ei se kahva silti juuri haitannut, ainoastaan piti koettaa katsella, ettei tuo lähtenyt sulamaan tai palamaan nuotion yläpuolella. Olisi sitten sotkenut pannun tai ainakin kannen. Aika monet herkulliset nokipannukahvit vanha kunnon kaveri kerkesi jo meille tarjota, kunnes sitten syksyn laavukeikalla 3.11.2013 tapahtui seuraava katastrofin poikanen. Itse keikka oli hienon hieno ja olisi ilman muuta ansainnut oman tarinansa! Mutta kun en silloin jostain syystä mitään ylös laittanut, eikä edes juuri valokuvia jäänyt plakkariin, niin muistikuvien kultalaariin hän vain jäi.

Kahvinkeitossa juuti ennen katastrofia. Kuva: M.Lindroos.

Leiri oli pystyssä makuupaikkoineen kaikkineen, pahin nälkäkin hoidettu pois häiritsemästä ja oli kunnon kahvittelun aika, laavun edustalla istuskellen. Pannu roikkui tukevan seipään nokassa kuuman nuotion yläpuolella, meikäläisen toimiessa kahvimestarina. Mikä osa pahimmalle kahvinarkomaanille tietenkin luontevasti kuuluu. Sitten yht’äkkiä, juuri kahvin kiehahtamisen hetkellä, pannun kahva lähti sulamaan, aivan sekunnissa tai parissa! Saman tien kahva myös katkesi ja pannu putosi nuotioon! Mutta uskomattomalla tuurilla se jäikin vain vähän vinossa asennossa pystyyn järeiden puiden päälle. Ja sen lisäksi vielä eräveli Vesa toimi sellaisella ripeydellä, kuin yleensä vain etukäteen harjoitellut voi tehdä. Kutakuinkin lännenmiehen revolverin vedon nopeudella hän sujautti käsiinsä järeät nahkarukkasensa ja nosti pannun huolellisesti turvaan turpeeseen!

Näillä se tehtiin. Kuva: V.Ruotsalainen.

Kaunis ajatus

Kahvit siis pelastuivat ja niitä nautiskellessamme tietenkin puimme tuota tapahtumaa sen hetkisellä neljän hengen Eräveljet -porukallamme. Muuten erinomaisen Hackmanin pannun kahvan sisällä oleva rosteriteräsnauha ei siis olekaan yhtenäinen, niin kuin kaikki meistä olivat luulleet. Vaan muodostui kahdesta nauhan pätkästä, jotka epoksikahva sitoi yhteen.

Minä olin vähän allapäin asiasta, koska siinä hötäkässä varmaan ajattelin, että eipä sittenkään vanhasta kunnon asuntovaunupannustamme tullut minulle pitkäikäistä kumppania leiritulille, vaan joudun sen lopulta pois heittämään. Mutta Vesapa  lohkaisi siihen murheeseen vaan sellaisen lyhyen, kevyen kommentin, että ”Ei kun korjaa se, tee siihen uusi kahva”. Ja sehän jo pelasti iltani siellä silloin.

Todellinen ylösnousemus

Kotona sitten joskus viikon päästä otin pestyn, mutta murheellisen näköisen pannun askarteluni kohteeksi. Miettien erilaisia konstruktioita, joilla ehkä rakentaisin uuden kahvan jostain teräsnauhasta. Niin tietenkin ajattelin ensin, koska sellainen teräsnauhakahvahan on kaikissa kaupasta ostetuissa nokipannuissa. Mutta sitten tutkin mitä RST-materiaaleja minulla oli varastossa, huomaten ne vähät aivan vääränlaisiksi. Ainoastaan ruostumattomia teräslankoja minulla oli kolmea paksuutta, pienet kelat. Paksuinta katsellessani tuli ajatus, että sehän jo sellaisenaan kyllä kestäisi aivan mennen tullen pannun kahvana. Mutta tuntuisi ja näyttäisi varmaan kyllä aika ohuelta. Mutta jospa teen kahdesta langasta  punoksen? Niin tein ja sankarikuvassa tulos.

Pannuprojekti askarteluhuoneen työpöydällä.

Renovoidun pannun ensimmäinen koekäyttö tapahtui 16.12.2013 pienellä laavukeikalla Nuuksiossa ”Herttuan tarinat #6 – Kaksin yksin Nuuksiossa”.  Se oli täydellinen menestys, samoin kuin ovat sen jälkeen olleet jo noin tusina muutakin kertaa, kun pannua on tositoimissa käytetty. Nimenomaan tuo uusi kahvakonstruktio nostaa sen käytettävyyden ja käytännöllisyyden jopa selvästi yli valmiiden, kunnollistenkin nokipannujen.

Renovoitu supernokipannu talvikeikalla suoja- ja kuljetuspussiensa kanssa.

Nykyisen ihanan nokipannuni huippuominaisuudet ja erot kilpailijoihin muodostavat seuraavan, pyhän seitsenkohtaisen listan:

1. Punottu rosterilanka pysyy kiinni ja paikallaan kaikenlaisten kepakoiden varsissa selkeästi paremmin, kuin yhdenkään minun tähän mennessä käyttämäni pannun kahvat.
2. Se myös taittuu syrjään ja pakkautuu pienempään tilaan kuin järeämmät pannun kahvat.
3. Se jäähtyy aivan älyttömän nopeasti niin, että sitä voi käsitellä paljainkin sormin.
4. Pannu on nyt jopa hiukkasen kevyempi. Ero on tietenkin merkityksetön, mutta se on olemassa.
5. Uudesta kahvasta nostaminen ja kiinni pitäminen on vähintään yhtä helppoa ja mukavaa, kuin teräsnauhamalleistakin.
6. Pannu on persoonallinen, ei tule vastaan toista samanlaista! Kunnes muut alkavat pikkuhiljaa korvata omien retkipannujensa kahvoja tällä paremmalla. Silloinkaan tuskin saaden aikaan samanlaisia kierteitä ja taitoksia kuin minä :-).
7. Pannulla ja minulla on tosi pitkä yhteinen historia.

Kunniavelka

Jo aikoja sitten sovin eräveli Vesan kanssa hänellä olevan pyhä ja elinikäinen nautintaoikeus tällä pannulla keitettyihin kahveihin, missä ikinä hänen ja pannun tiet kohtaavatkaan! Tässäpä tuo tulee sitten lopulta myös kirjallisesti sekä julkisesti vahvistettua.

–Kari

 

Advertisement