Englannin etelässä 1 – Brixton, Devon

Tiivistelmä: Ensimmäinen osa kertomuksiin neljän pienen retken sarjasta, joiden kanssa kurkistellaan Englannin lounaisreunoilla sijaitsevaan Devonin maakuntaan, ulkona viihtyvien ihmisten näkökulmalla.

Ensimmäisellä kävelyretkellä devonilaisen vehreyden keskellä.

NYT laitan lopultakin ensimmäisen näistäkin jutuista ilmoille! Sen kunniaksi, että juuri paraikaa satun taas olemaan saarivaltakunnassa. Primäärisesti muilla asioilla, mutta aina myös uusia lähiulkoilukokemuksia etsimässä.

 

UK aloittakoon lähieräkurkoitukset kauemmas

Perusteet lähieräjuttuihin joskus vähän kauempaakin kotikunnailta on kirjoitettu blogin perustuslaillisiin asiakirjoihin, joten en lähde niitä tähän kertaamaan. Löytyvät blogin kohdasta filosofia.

Elämäni aikana siellä ja täällä maailmalla asuneena ja vaikuttaneena minulla on jokusiakin sen arvoisia tarinoita tallessa, jotka haluaisin joskus tähän blogiin nostaa. Niitä löytyy pääosin Norjasta ja Pohjois Amerikan Yhdysvalloista sekä aivan jokusia muualtakin. Mutta tämän ”Muilla mailla vierahilla” –kategorian pääsee nyt kuitenkin avaamaan Britannia – United Kingdom. Syynä moiseen se, että tyttäreni perheineen muutti Lontooseen muutama vuosi sitten ja sen jälkeen olemme siellä kulkeneet vaimoni kanssa paljon enemmin kuin ennen. Kovin mieluusti pelkästään siitäkin syystä, että kyseinen maailmankolkka on aina ollut meille molemmille kovasti kiinnostava ja puoleensa vetävä.

Kesälomamatkan asetelma

Tämä pikkuruinen kirjoitussarja syntyi siitä, että kesällä 2014 junailimme lyhyen kesälomamatkan Devoniin yhdessä tyttären perheen ja vaimoni kanssa. Ja varsinkin siitä, miten hienoja kokemuksia tuo matka tuotti! Taustaksi on varmaan hyvä kertoa, että matka tehtiin autoillen, porukalla joka koostui neljästä aikuisesta ihmisestä, sekä kahdesta keskikokoisesta villakoirasta. Ja auto oli Mini Cooper S Convertible! Tuo yhtälö 4+2 henkeä kaikkine 5 päivän lomatarpeineen Minissä tuntui mahdottomalta ennen matkaa ja se tuntuu sellaiselta myös nyt jälkikäteen. Mutta sen reissun kaikki kokemukset vaan olivat upeita! Sisältäen jopa ajomatkatkin – ainakin pääosin :-).

Majapaikkamme alue Googlen kartalla. Fordbrook Cottage merkitty punaisella ympyrällä.

Tässä tulee nyt neljä pientä päiväkokemusta tuolta lomamatkalta. Ehkä hiukan avaamaan tämän Euroopan länsireunaa vartioivan saarivaltakunnan tarjontaa noin lähiulkoilun kannalta. Niin kuin se on avautunut itselleni tässä aivan menneiden vuosien varrella, enemmän kuin aiemmin koko elinaikana. Samalla yhä vaan todistaen sitä oppia, että lähelle katsellen näkee syvemmälle ja siten enemmän.

Brixton ja majapaikka

Majapaikaksemme ja tukikohdaksemme tälle Englannin etelän tutkimusretkellemme olimme varanneet majatalon pikkukylästä nimeltä Brixton. Varauksen olivat hoitaneet tyttäreni ja vaimoni verkon kautta tapahtuneen perinjuurisen selvityksen perusteella. Silti pihaan ajaessamme ja autosta ulos vääntäydyttyämme pysähdyimmne kaikki ihastelemaan. Niin uskomattoman pittoreski tuo meidän talomme nimeltä Fordbrook Cottage oli!

Fordbrook Cottage pihan ja sisäänmenon puolelta.

Sellaiseksi se sitten osoittautui aivan kokonaisuudessaankin niiden neljän vuorokauden aikana, kun siellä lomamatkallamme asustimme. Talo oli alunperin toiminut sekä eläinten, että maatalon monenlaisen työvoiman asuntolana joskus satoja vuosia sitten ja oli erittäin huolellisesti renovoitu vuokrattavaksi myöhemmin. Perinteisiä englantilaisia materiaaleja käyttäen, ainakin meidän silmiimme.

Yksi näkymä yläkerran tupakeittiöön.

Alakerrassa on takkahuone ja muut huoneet ylemmissä kerroksissa, hieman eri tasoissa. Kaksi makuuhuonetta, kaksi suihkuhuonetta, sekä  suuri tupakeittiö, mistä kulku ihanalle terassille talon takapuolella. Sieltä aukeni täydellinen maalaisidylli kanaloineen, mäkisine peltoineen ja siellä laiduntavine lehmineen.

Ei yhtään paskempi aamiaisten nauttimispaikka!                                                                                                           

Kummituslinnan upea brunssi

Taloksi asetuttuamme päivä oli vielä aika nuori, joten päätimme lähteä katselemaan ympäristöä, autolla nyt ensin. Ilman kattoa kumminkin, joten ihan vallan ulkoilusta oli kyse. Muiden ihmettelyiden lisäksi löysimme karttojen ja viittojen perusteella tiemme lähistöllä olevaan linnamaiseen kartanoon nimeltä Kitley House, minne päätimme mennä lounastamaan. Se on tosi muhkea kivinen kartanolinna, jolla on tietenkin oma monisatavuotinen historiansa, mikä jääköön tässä puimatta. Edelläolevan linkin takaa sitäkin voi kyllä tehdä. Mäen rinteessä jylhästi ja tummana pönöttävänä se loi ainakin minun mieleeni jotenkin hiukan synkän ja kummituslinnamaisen tunnelman.

Kitley House katseltuna brunssiterassimme alapuolelta.

Me kuitenkin päädyimme istumaan ulkopöytään linnanmäen reunalle, missä nautimmekin sitten upeimman brunssin, mitä meikäläinen on tähän mennessä kokenut. Se sisälsi ainakin kerrosvoileipiä, perunoita eri muodoissa, skonsseja, kermavaahtoa, hilloa ja kakkuja kunnon teen lisäksi. Ja kaikkia noita valtavat määrät, pöytään kuljetettuina sellaisissa monikerroksisissa tarjotinvimpaimissa! Emme me niitä kaikkia syödä edes jaksaneet, vaikka kyllä parhaamme teimme vävypojan kanssa. Kun vielä nuori, frakkiin pukeutunut tarjoilija niitä meille kantoi alas linnan portaita, oli fiilis aivan huikea. Kuin jollain linnan väellä muinoin konsanaan, koska sillä kulmalla ei muita asiakkaita ollut! Ja kaikki tuo siis katsellen upeita näkymiä alas niityille ja purolaaksoon. Niin hieno tuo kokemus oli, että vaikka moisten makeuksien hinta kenties olikikin suolainen, ei se vähääkään sellaiselta meille tuntunut edes maksun hetkellä, saati koskaan myöhemmin!

Pientä brunssia käheällä paikalla. Kaikki jälkiruuat vielä pöytään tulematta.

 

Iltalenkille kylän ympäri

Majapaikassamme taas hetken aikaa vietettyämme huomasimme päivää yhäkin piisaavan, joten päätimme lähteä ulos kävelemään ja katsastamaan tätä maalaisidylliä. Mukana (kännyköissä) olevia hyviä maastokarttoja katselemalla olimme hahmotelleet yhden mahdollisen reitin kylälle ja sieltä takaisin toista kautta. Sitä lähdimme siis kokeilemaan.

Iltakävelymme reitti Google Earth -satelliittikartalla. 3 km ja 65 min.

Ensin eteenpäin sitä pikku hiekkatietä, jota olimme majapaikkaamme ajaneet. Se oli niin kapea, että oli tuntunut suorastaan jännittävältä ajaa autolla, koska näkyvyyttä ei ollut korkeiden penkkojen vuoksi ollenkaan, eivätkä mitkään kaksi kohtaavaa ajoneuvoa olisi voineet toisiaan sivuuttaa, muuta kuin harvoissa levennyskohdissa. Mutta näin kävellen se oli oikein mukava ja näkyvyyskin oli paljon parempi siellä mäen rinteellä asumusten ohi kulkiessamme.

Englantilaista maaseututietä (Fordbrook Lane) auton ikkunasta.

Meidän valitsemamme hiekkatien haara päättyi paikkaan, missä majapaikkammekin ohitse virtaava pieni joki leveni järven tapaiseksi. Mikä itse asiassa onkin jo osa suuren jokijärjestelmän suistoa ja/tai merenlahtea!

Fordbrook muuttuu suistovesistöksi.

Siitä lähdimme jatkamaan idän suuntaan vievää kärrytien tapaista. Paitsi että tapasimme siellä paikallisen vanhan miehen, jonka kanssa juutuimme turisemaan varmaan varttitunniksi. Hänellä riitti paikallistietoa kerrottavaksi ainakin toisesta maailmansodasta lähtien ja jostain kuninkaallisten ilmavoimien Spitfire-hävittäjienkin toilailuista niillä kulmilla. Tuossa paikassa kulki myös jonkun vanhan rautatien reitti, jonka olemassaolon sekä häviämisen syyt jäivät kyllä minulle epäselviksi.

Juttelemassa vanhan herrasmiehen kanssa.

Meidän reittimme jatkui siitä jotain vanhaa kärrytietä myöten, joka kulki peltojen poikki, syvään kuruun kaivettuna ja täysin metsikön sisässä. Juuri sellaisia on Englannin maaseudulla harrastettu paljon joskus ennen. Niiden syy on vielä itselläni selvittämättä. Mutta aika erikoinen fiilis siellä oli kulkea aivan ”putkessa”, tajuten kuitenkin menevänsä peltoaukeiden keskellä. Vain joskus saattoi jostain lehvästön aukosta sen varsinaisesti havaita.

Kärrytie kulkee suojaisessa ”lehväputkessa”.

Seuraavaksi päädyimme kävelemään jonkun oppilaitoksen tai koulutuskeskuksen pihojen läpi alueen päätien A379 varteen ja sen reunalla kulkevaa kevyen liikenteen väylää myöten luoteeseen, kunnes löysimme etsimämme ”Footpath” –viitan. Tuo yleinen kävelyreitti kuljetti meitä polkua pitkin ohi maatalojen, läpi metsikön ja sitten avointen peltojen, missä maaseutumaisemat taas yllättivät kauneudellaan.

Välillä polut vievät halki avarien peltomaisemien.

Useista porteista tai karjaesteistä kuljimme läpi, mihin saakin tottua englannin maaseudun poluilla, jotka usein vievät läpi laidunmaiden. Hyviä polkuja ja maataloille vieviä teitä pitkin navigoimme menestyksellisesti takaisin majapaikkaamme ja olimme kaikki perin tyytyväisiä niin tähän lomamatkamme ensimmäiseen pieneen kävelyretkeen, kuin koko ensimmäiseen lomapäiväänkin!

Tällaista lisää, kiitos!

–Kari

 

Ja joku kuva vielä kaupan päälle.

Fordbrook Cottagen ”prinsessamakuuhuone”.

Kitley Housen brunssin jälkiruokapuolta saapumassa pöytään.

Linnanneitoja Kitley Housen puiston huvimajassa.

 

 

Advertisement