Herttuan tarinat #12 – Puhdasta nautiskelua

Tiivistelmä: Yksi ihana, kiireetön, sininen hetki ihmisen elämässä, nauttien kesäisen luonnon äänistä ja näkymistä pivipeitteen sisässä, aivan sinne luonnon sisälle sulautuen.

dsc02381
Sinisen hetken näkökulma.

 

Tapahtui 12.6.2015

Tämä piviherkuttelu tapahtui osana kesäistä pikatelttaretkeä yhden eräkamun kanssa. Koko retkestä on oma tarinansa blogissa otsikolla ”Teltat turisevat Porkkalassa”.  Tämän yksityiskohdan siitä halusin vaan tuoda erikseenkin esiin Herttuan Tarinat –sarjassa, koska kyseessä oli yksi sellainen uskomattoman hieno, kiireetön sininen hetki ihmisen elämässä, luonnon helmassa. Alla oleva pieni kappale suorana lainauksena tuosta artikkelista.

Moinen rauhallinen istuskeluhan alkoi sitten väsyttää, jolloin heittäysin pitkälleni pehmeään mustikkavarvikkoon, pää mukavasti rinkan päällä ja keho suojavaatteen sisällä. Siinä olikin sitten NII-IN mukava olla, että taisin suorastaan torkahdella välillä. Katsellen pilviä ja rantapuiden sekä varvikon elämistä tuulessa, navakan merituulen huminaa ja aaltojen tyrskyämistä rannassa kuunnellen. Olipa kerrassaan niin nautinnollinen, täysin kiireetön olotila, että sellaisiin aivan liian harvoin osuu!

dsc02387
Puhutaanko lähiluonnosta?

Tuolla minulla oli mukanani ja käytössä siis se pienempi, perusmallin pivivaatteeni, Fjellduken Original. Juuri se ja juuri sen kaltaisessa käytössä, missä nämä pivipeitteet tarjoavat aivan uskomattoman hyvää ja mukavaa suojaa retkeilijälle tauoilla mitä erilaisimmissa paikoissa ja olosuhteissa. Hyvin usein suoranaisia nautinnon hetkiä keleissä, missä sellaista olotilaa ei kukaan normaali ihminen oleta voivan olla olemassa – eikä toki ”normaalisti” olekaan. Juuri tässä tapauksessa olosuhteet olivat ystävälliset, eikä mitään erityisen tehokasta suojaa edes tarvittu. Mutta Duke tarjosi vaan helpon ja ihanan tavan heittäytyä nauttimaan siihen mustikkavarvikkoon. Yhtenä variaationa pivipeitteen tuhansista erilaisista käyttötavoista retkeilijän riemuna.

dsc02399
Huiluuhetki. Kuva: M.Lindroos.

Tuo minun vanha, alunperin norjalaisille vuoristosisseille kehitetty versioni on siis kooltaan 140 x 140 cm suljettuna pussina ja peitteeksi avattuna 280 x 140 senttiä. Tällä kerralla käytin sitä niin, että sujahdin pussin sisään, avattuani ensin vetoketjuja sopivasti kahdesta vastakkaisesta reunasta. Niin kehoni oli kokonaan pussin sisässä, vain vaelluskenkien suojaamat jalat, sekä rinkan päällä lepäävä päänuppi ulkona. Paitsi silloin, kun tykkäsin vetää senkin huppuun.

 

dsc02383
Pivi ja monot -perspektiivi.

–Kari

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s