Pieni polkulenkki avosuon reunamilla

Granbackan luonnonsuojelualue Vaipo-järven lähellä

Tiivistelmä: Hienon pienen luontolenkin esittely yhden vaimon kanssa tehdyn syyskuisen iltaretken kautta.

dsc08200
Sankarikuva: Slättmossenin avosuon maisemaa kahvipaikan pohjoispuolella.

Tapahtui 12.9.2016

 

Pienen kesäisen iltaretken kohde

Tässä artikkelissa tuodaan esiin yksi mahdottoman hieno kohde vaikka jollekin ihan pienelle, rauhalliselle kävelylenkille puhtaan, kauniin luonnon keskellä. Lähierä-blogille tyypillisesti esittely tapahtuu yhden oman luontoretken kautta. Vaikka takana on usein lukuisiakin tutkailuita vuosien tai joskus kymmentenkin aikana.

Juuri tämä retki tehtiin vaimoni Ritvan kanssa maanantaina illansuussa 12.9.2016, sen jälkeen kun olimme ensin syöneet kevyet päivälliset kotona työpäivän päätteeksi. Tämän vuoden syyskuun alkupuolen kelithän edustavat nyt varsinaista intiaanikesää, joka kerrassaan houkuttelee ulos liikkumaan. Tänäänkin varjolämpötilat huitelivat jossain parinkympin tienoilla vielä ennen kuutta kahvieväitä reppuun pakatessamme.

Granbackan luonnonsuojelualue

Oheisessa peruskartan otteessa tämä  luonnonsuojelualue näkyy vihreällä rajattuna hassun muotoisena, kulmikkaana alueena noin Vaipo- ja Bergträsk –järvien välimaastossa. Oikeasti se on nimeltään Vaipon suojelualue, joka on nykyään osana Meikon suojelualueita. Tässä linkit kunnan luonnonsuojelualueita koskeville sivuille ja alueiden luetteloon.

Tämän alueen suojeleminen ja säästyminen upeana, luonnonmukaisena osana Meikon alueita on ollut aikamoinen kunnallispoliittisten pelailujen kenttä 2000-luvun alussa, eikä voi kuin hattua nostaa niille sitkeille sisseille, jotka sen lopulta kuitenkin pystyivät silloin saamaan putkeen. Suosittelen lukemaan vaikka vain näiden episodien historian lähteen 1 sivuilta 114-118. Silloin osaa laittaa erinäisten mainittujen  kunnallisten kekkuleiden toimet ja periaatteet oikeisiin kategorioihinsa, etenkin käytyään ensin kulkemassa noilla alueilla!

Mikään raja tai muukaan merkki ei sinänsä erota tuota 23 hehtaarin suuruista Vaipon suojelualuetta sitä ympäröivästä muusta erämaisesta luonnosta, mutta juuri tuollainen palanen on saatu oikein luonnonsuojelualueeksi muodostettua.

ote-peruskartasta
Peruskartta kohdealueesta. Ote palvelusta Retkikartta.fi

Kulkeminen alueelle

Samoin kuin Vaipo-järvellekin, jos tuonne haluaa jollain ajoneuvolla kulkea, se tapahtuu ajamalla Vanhalta Kuninkaantieltä kääntyvää Granbackantietä sen päähän saakka ja jatkamalla siitä vielä noin 300 metrin verran eteenpäin metsätietä puomille saakka. Ennen puomia löytyy paikkoja pysäköidä kolme tai neljä autoa tuon metsätien varteen, joka on parhaimmillakin keleillä melkoisen kivinen ja kuoppainen. Joten tavallisten henkilöautojen kanssa sietää kyllä tähtäillä tarkasti ja ajaa hyvin varovaisesti! Polkupyörä toisaalta on helppo ja huoleton kulkuväline tuollakin.

dsc08406
Lyhyen metsätien päätepiste ennen puomia.

Vaiponjärven rannoilla on toinen toistaan hienompia ulkoilun ja retkeilyn paikkoja ja sen kiertää kokonaisuudessaankin kaunis polku. Samoin noilta tienoilta lähtee useampiakin pidempiä polkureittejä Meikon eteläisille alueille, mutta jätetään ne toisten tarinoiden katettaviksi. Vaiposta toki löytyykin jo yksi keväinen esittely tästä blogista (Kevätsunnuntain piknik Vaipo-järven rannoilla) sekä kuvallista syysretken hipaisua (Kuvien voimalla: Timmermossen, Vaipo, Meiko). Ja vielä vähän toisenlaistakin kosketusta järveen (Molskahdus jään läpi).

Parin kilsan leppoisa lenkki

Nyt katsotaan kuitenkin läpi yksi perin nätti ja kompakti polkureitti. Jos sen haluaa lenkkinä kiertää ympäri, voi lähteä liikkeelle vaikka metsätien mutkan kohdalta alkavaa polkua pitkin. Paikka erottuu hyvin ainakin tämän tarinan lopussa olevasta retken GPS-lokista. Ja polkukin on kyllä niin paljon kuljettu, että sen erottaa selvästi metsätietä kävellessä.

dsc08187
Pieni polku, nummien halki vie.

Polku vie kulkijaansa läpi kauniiden männikköisten kallio- ja kangasmaastojen, vaihtelevasti mutkitellen välillä läpi muutaman tiheämpikasvuisen pienen notkelman, sekä myös pienen suon laitaa myöten. Polku on kutakuinkin niin hyväkuntoinen kuin nyt suomalaisen metsän läpi luontaisesti kulkevat polut voivat ylipäätään olla. Mutta toki vain juuri sellainen, ei suinkaan varustettu lankuilla, portailla ja kaiteilla.

dsc08190
Metsäinen suo polun etelän puolella.

Retken huipennus

Vajaan kilometrin päästä polku yhtyy vielä järeämpään etelän suunnalta tulevaan, jota pitkin nyt lähdetään oikealle, eli noin pohjoiseen päin. Siinä heti vasemmalla kimaltelee sitten Meikon alueen ainoa vallan nimetön lampi. Joka on suuren Slättmossen avosuon eteläisimmän lahdelman keskellä (kts. peruskartta yllä). Polun noustua pienelle kallioharjanteelle, alkaa viimeistään havaita, miten upealla paikalla nyt ollaan! Siellä pohjoisessa avautuu Slättmossenin kilometrin mittainen avosuo ilman puita tai pensaita. Ja tuon suuren suon sekä lampareen väliin jää hieno kallioinen niemennokka, minne me nyt menemme nauttimaan retkikahvimme vaimoni kanssa.

dsc08231
Nimetön suolampi niemennokan eteläpuolella.

Kahvitauolla

Sinne niemeen ei muuten johda mitään oikein selkeää ja vahvaa yhtä polkua, mutta useampia vähän epämääräisempiä kyllä. Me valitsimme tällä kertaa piknikpaikaksemme sellaisen aivan niemennokassa olevan epävirallisen nuotiopaikan, mihin joku on joskus jättänyt alumiinisen kahvipannunkin retkellään. Me annoimme sen olla rauhassa ja nautimme tällä kertaa Latte Macchiatot termospullosta.

dsc08200
Että tämmöisiä maisemia pohjoisen puolella!

 

Oli siinä kerrassaan upeaa istua melkein syyskuun puolivälin illansuussa T-paitasillaan, kuunnellen ainoastaan tuulen hiljaista huminaa ympäristön männynlatvoissa! Mitään liikenteen tai muita ihmiskunnan ääniä ei siihen kuulunut.  Eteläpuolella kohoava ”Meikon eteläisin vuorijono” metsineen peitti ja vaimensi siellä suunnalla olevien liikenneväylien äänet kokonaan kuulumasta.

dsc08216
Kahvitauolla.

Tuo niemennokka on sillä tavoin myös erikoinen, että vaikka tavallaan suon keskellä vain onkin, kyllä se silti on oikeastaan myös veden rajaama. Koska niemen lounaan puolella olevan suon lahti avoimine lampineen tuo melkoisen runsaasti vettä suuren Slättmossen –suon eteläisempään osaan. Sitä valuttelee sinne pitkä kallioalueiden väliin jäävä peräkkäisten metsäisten soiden soiro aina naapurikunnan Siuntion puolelta saakka (kts. taas peruskartta).

dsc08213
Kapea salmi erottaa niemen vastarannan kallioista. Tässä putoaa jäihin jopa -25 asteen pakkaskeleillä!

Vaimoni kun oli ottanut myös pienen purkin mukaan, hän ryhtyi heti kahvin nauttimisen jälkeen keräilemään puolukoita siitä suoniemekkeeltä. Ei siinä nyt mitään varsinaisia apajia ollut, mutta toki niitä siitäkin löytyi – kuten tänä syksynä hyvin monessa paikassa ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Minäkin pääsin siihen jonkun kourallisen kontribuoimaan, mitä nyt kameran etsimen läpi tiiraamisiltani ehdin.

Paluutaival avosuon reunamilla

dsc08241
Aava avosuo pilkistelee puiden välistä polkulenkin pohjoisemmalla puoliskolla.

Meidän retkemme lähti sitten paluumatkalle. Pitkin polkua, joka johdattaa kulkijat sinne metsätien puomin luokse halki samojen, vaihtelevien männikkömaastojen kuin tulopolkukin, mutta sata tai parisataa metriä pohjoisempaa reittiä. Siinä ollaan myös niin lähellä avosuon reunaa, että sen aukean maiseman aistii koko ajan vasemmalla puolellaan. Ja paikka paikoin aivan selvästi näkeekin. Tällä vajaan kilometrin mittaisella matkalla on kallioalueiden väleissä kaksi kapeaa notkelmaa, joissa polku vie läpi tiheämpien metsiköiden ja märkienkin paikkojen. Mainiosti niistä kyllä kävelemään pääsi lenkkikengillä tähän aikaan vuodesta. Ja pääsee itse asiassa aina.

reitti-ge-satelliittikartalla-2-1km-ja-30min
Pienen iltaretken reitti Google Earth -satelliittikartalla. 2,1 km ja 30 min + puolukkapysähdyksiä.

Pianpa oltiinkin siis takaisin auton luona ja lähdettiin perin tyytyväisinä ajelemaan kohti kotia, virkistävän pienen luontoretken jälkeen. Suosittelen kaikille muillekin!

–Kari

 

Lähde 1. Pekka Borg: Elämisen laatua. Ympäristönsuojelun vaiheet Kirkkonummella. Kustantaja: Kyrkslätts hembygdsförening r.f. Paino: Karisto, Hämeenlinna 2010.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s