Nuoruuden innolla

Tiivistelmä: Blogiin aukeaa uusi kategoria, mihin tipahtelee joskus valittuja palasia yhden eräinsinööriksi ja -oppaaksi lopulta päätyneen hiipparin seikkailuista nuorempana. Sellaisista, jotka ovat luoneet pohjaa niin luontosuhteelle kuin varmaan vähän elämänkatsomuksellekin.

Aika nuoria sankareita siellä Lohjan Nummentakana 60-luvun alussa.

Luontosuhteen syvää taustaa

Meikäläisen pulskasti jakselevaan lähierätarinoiden aihelistaan on pikkuhiljaa hiipinyt myös ajatuksia sellaisesta, että koettaisin joskus kaivella esiin ja tallentaa edes jotain siitä lapsuuden seikkailujen kirjosta, mikä aivan sataprosenttisen varmasti on minun elämän läpi jatkuneen luontoon fiksautumiseni takana. Vanhemmilta saatujen kipinöiden ja mallien lisäksi tietenkin. Ja kenties jopa perintötekijöidenkin. Ulkonahan likimain kaikki touhuaminen siihen aikaan tapahtui ja vaikka toki leikkikentät olivat jo silloin 60-luvulla keksityt ja tiiviissä käytössä, kyllä silti vallan tavattomasti leikittiin myös aivan luonnon keskellä, lähimetsissä ja kallioilla, joita oli silloin joka paikassa ja aivan lähellä. Niin kuin on kyllä vielä nykyäänkin – mikä on hyvä myös huomata!

Pojanvintiöiden vauhdikasta elämää

Meikäläisten eri puolilla kymmentä ikävuottaan viilettävien vintiöiden elämä oli silloin niin kiinnostavaa ja tapahtumien täyteistä, ettei mitään rajaa. Aina oli jotain tai moniakin kiihkeitä touhuja meneillään. Erilaisia ”projekteja”, vaikkei sellaista sanaa silloin ollut olemassakaan ainakaan niissä piireissä. Leikkejähän ne tietenkin kaikki olivat ja niiden kautta opettelua elämään. Niiden skaalaa piisasi silloin vaikkapa monenlaisista rakenteluista (pienoismallit, sähkö, yms.), rosvo ja poliisi –variaatioiden kautta aina vuosikausia kestäviin ”sotiin” eri asuinalueiden poikajoukkojen välillä. Sotien kiihkeimmät kampanjat olivat sellaisia, ettei jälkikäteen ajatellen voi kuin ihmetellä, miten ei sentään hengenmenoja eikä vakavia loukkaantumisia tapahtunut!

Samaten silloin, kun insinöörin ja tiedemiehen alkujen osaamisen kehitys eteni ”ruudinkeksijöiden” rintamille, olivat suojelusenkelit tarpeen niin itselle kuin naapurustollekin. Kaikesta muusta puhumattakaan.

Joistain näistäkin tekisi mieleni parhaita ja hurjimpia juttuja joskus ylös kirjoittaa, mutten ole oikein  pystynyt päättämään, olisiko se sittenkään fiksua. Koska nykyään ihmiskunta on kovin erilailla herkkää kaikenmoisille asioille. Vai vanhenisivatko tuollaiset rikkeet jo kuitenkin 50 vuodessa? 🙂 No, nyt päätin joka tapauksessa ryhtyä lopulta ainakin kokeilemaan. Katsotaan mitä siitäkin sitten tulee.

Ulkoilmaseikkailuita vanhojen moottoripyörien kanssa

Myös nuoruuden ja opiskeluaikojen touhuissa moottoripyörien kanssa oli monia sellaisia seikkailuja, jotka voisivat olla aika mielenkiintoisia kuultaviksi näinä nykyaikoina. Silloinkin sitä vaan tehtiin ja mentiin, vaikka kalusto oli ikivanhaa ja itse kasaan harsittua jokaista ruuvia myöten. Mistä tietenkin seurasi vaikka minkälaisia kommelluksia ja haasteita. Raha oli myös kovin harvinainen tuttavuus, joten pitkätkin retket tapahtuivat aina sataprosenttisesti ulkona, säiden armoilla. Jotain herkkupaloja noistakin siis tänne joskus tullee.

–Kari