Hirmumyrskytikut

Lopultakin kunnon myrskytikkuja erämiehille!

Tiivistelmä: Yksi aktiivisen ulkonaliikkujan sytytysstrategia. Ja sitten pieni konseptin muutos sen myötä, kun ihanasta nettimaailmasta löytyi kaikkia aikaisempia parempia sytytysvälineitä.

 

Tikkustrategia

Itselläni on jo pitkään ollut sellainen käytäntö reissuilla mukana kulkevien sytytysvälineiden kanssa, että tulitikkuaski on pakattuna pieneen, vedenpitävään minigrip-pussiin. Tai itse asiassa siinä pussissa on kaksikin rasiaa, toinen tavallisia tulitikkuja ja toinen niin kutsuttuja myrskytikkuja. Moisen käytännön takana on se, että oikein huonoissa keliolosuhteissa keittimen, nuotion tai vaikka piipunkin sytyttäminen tahtoo olla hankalaa ja joskus peräti mahdotonta. Tavalliset tulitikut eivät vaan suostu palamaan kovassa tuulessa kuin sen olemattoman pienen hetken, jonka niiden ruuti palaa. Moisia tilanteita varten siis ovat ne myrskytikutkin aina mukana.

Eihän sellaisia usein oikeasti tarvita, vaan äärimmäisen harvoin. Mutta kyllä ainakin itselläni kuitenkin jopa semmoisiakin tilanteita tahtoo osua kohdalle ehkä kerran tai kaksi vuodessa, kun kuljen ulkona ympäri vuoden ja kaikilla keleillä. Ja jolleivät ne olisi mukana aina ja kaikkialla, eivät ne sitten kyllä olisi mukana silloinkaan, kun niitä joskus oikeasti tarvitsisi.

Jotkut vannovat erilaisten sytyttimien nimeen. Monenlaisia niitäkin olen myös minä kokeillut ja suorastaan käyttänytkin, mutten vaan ole toistaiseksi tykännyt siihen kantaan siirtyä. Niistä olen toistaiseksi kirjannut kokemuksiani artikkeliin nimeltä ”Kuumia tulia”, muttei ole pois suljettu, ettenkö vielä väsäisi omaa testijuttua muutamasta parhaaksi kokemastani härvelistä tuolla sytkäririntamalla.

Nettiostoksilla

Pääsipä tuossa talvikaudella 2015/2016 sitten käymään niin, että minun myrskytikkuvarastoni alkoi näyttää tyhjältä. Osasyynä siihen kyllä sekin, että kyllästyin ja heitin pois parikin rasiaa sellaisia ”mukamas myrskytikkuja”, joita raapiessa oli päässyt ilmoille kirosanoja joskus jossain. Niinpä sitten ajattelin tilata uusia netistä, kun en ehtinyt mihinkään kunnon eräkaupoillekaan lähteä. Mutta suomalaisten nettikauppojen tarjonta yllätti minut surkeudellaan. Myrskytikkuja taisi ylipäätään löytyä vain kolmen tai neljän kaupan valikoimista silloin. Ja niiltäkin ne olivat oikeasti loppu! Paitsi yhdessä Varustelekassa sellaisia sentään löytyi. Ja ne vaikuttivatkin ainakin kaupan kuvien ja tekstien mukaan perin erilaisilta, kuin kaikki minun tähän asti käyttämäni. Isoja olivat penteleet, melkein soihduilta näyttivät kaupan kuvissa! Aivan pakkohan oli insinöörin tuollaisia sitten saada, eikun siis tilaus sisään ja heti.

Myyntipakkaus.

Uudet kokemukset

Ensimmäiset kokeilut kotona täyttivät kaikki odotukset. Tikut ovat kokonaisuudessaan 85 milliä pitkiä ruutiosan mitan ollessa siitä noin 50 mm. Ja sen ruutiosan paksuus puolestaan peräti 7 mm! Sytyttää ne voi hyvin minkä tahansa aivan tavallisen tulitikkuaskin raapaisupinnasta ja palavat sitten paksuuden mukaisella, hyvin voimakkaalla liekillä aina yli 30 sekuntia. Jollei tuollaisen soihdun kanssa saa esimerkiksi nuotiota syttymään, sitten siihen tarvitaan jo jotain liekinheitintä tai bensiiniä avuksi joka tapauksessa!

Aivan liekeissä!

Konseptin muutos

Moinen löytö aiheutti sitten välittömästi pienen muutoksen meikäläisen edellä kuvattuun tulitikkustrategiaan. Nykyään niiden minigrip-pussien sisältö on seuraavan lainen. Tavallinen stidiaski siellä on yhäkin, koska niillä perustikuillahan kuitenkin hoidetaan ainakin 98% kaikista sytytyksistä. Niiden lisäksi pussissa on sitten 2 tai 3 näitä uusia myrskytikkuja. Sekä niiden ehjänä säilymisen varmistamiseksi on ohuesta pahvista tehty ”putkilo” heitä suojaamassa. Näin olen nykyään varustanut kaikki muutamat tuollaiset sytytysosastot, jollaiset kulkevat mukanani erilaisilla retkillä. Yksi myös siinä pienessä Survival Packissa, jonka heitän aina reppuuni jokaiselle pikku retkelle lähtiessäni. Siitä enemmän artikkelissa ”Pappilan hätävara”.

Erään insinöörin nykyinen tulitikkupaketti.

Tällainen on juuri nyt meikäläisen pieni ja yksinkertainen kaiken retkikäytön tikkupaketti. Grammanviilaajille, joihin itsekin jo nykyään ainakin vähän ja monin varauksin kuulun, tiedoksi myös tämän ultravarusteen paino: 15 grammaa. Ja huomaa, aivan täpötäyden tulitikkurasian kanssa! Viilattavaa, viilattavaa :-).

Huonot puolet

Pakkohan aivan kaikissa asioissa on sellaisiakin olla. Ja näistä tikuista se olikin helppo keksiä. Piipun sytytykseen en niitä nimittäin uskalla lainkaan käyttää, koska pelkään tuon muhkean ruutiliekin vahingoittavan arvokkaita piippujani. Ja sittenhän niitä saattaisi joutua uusimaan vielä nykyistä 60-80 vuoden tahtiakin tiuhemmin.

Kehitys kehittyy

Vaikka täydellinenkin olisi, ei mikään silti voi olla aina kehittymättä vielä paremmaksi. Tämän sytytysosaston seuraava inkarnaatio on sellainen, missä taittelen tuon hirmutikkujen suojaputkilon 100-millisten takkatikkujen rasiasta. Koska siitä saan samalla vielä ylimääräisen, suuren raapaisupinnan mukaan pakettiin. Mutta sitä en ole voinut vielä tehdä, koska ekomiehen on ensin hyötykäytettävä ne kaikki takkatikut loppuun.

–Kari

PS. Ainakin itse pidän otsikon termiä ”hirmumyrskytikut” kerrassaan osuvana tuollaisille mahtaville sytytysvälineille. Ja olen valmis keskusteluun tuon nyt tämän artikkelin julkaisun myötä itselleni varatun hienon nimen laajemmasta käytöstä, jos joku sellaista sattuisi haluamaan 🙂.

Advertisement