Herttuan tarinat #14 – Pieni myrskynautiskelu

Tiivistelmä: Nopean päätöksen pikalähtö ottamaan illansuussa riemu irti aikamoisesta syysmyrskystä nimeltä Gorm. Menemällä istumaan ja nautiskelemaan kahvikupillinen kaikkein tuulisimpaan paikkaan, mitä löytyy. Mainion pivi-vaatteen suojassa tietenkin.

dsc00605
Myrsky näyttää ja tuntuu näin mukavalta ulkona luonnossa, sopivasta perspektiivistä katsellen.

 

Pöytälaatikkoon

Kirjoitin tämän ylös hetipaikalle lenkin jälkeen, mikä on aika harvinaista minulle. Mutta kun vaan tuntui siltä, että haluan tallentaa tämän pikkuruisen iltakävelyn mukavat kokemukset ainakin itselleni.  Siihen kategoriaan tämä tarina saattaa hyvin jäädäkin, koska eihän tässä nyt mitään aivan uudenlaisia kokemuksia tai käyttötapoja enää pivi-peitteelle ole ja Herttuan Tarinoita –sarja on jo aikoja sitten fiksattu 12-osaiseksi kokonaisuudeksi, plus nollaversio taustoiksi.

Aika tavallinen lähdön syy meikäläisellä. Elimistö tarvitsee happea ja aivot virkistystä. Vastakohtana sisällä, ruudun äärellä tehdyille hommille, joita meikäläisen askareet aivan valtaosin nykyään ovat. Olivat ne sitten työperäisiä, taikka vaikka kirjoitteluun ja blogin pitämiseen liittyviä. Jälkimmäinen kokonaisuus kyllä rakentuu hienon tasapainoisesti, koska ulkona liikkuminen on joka tapauksessa koko asian ydin!

Melkein lentävä lähtö

Tänä maanantaipäivänä 30.11.2015 ”heräsin” yht’äkkiä  kello 14 jälkeen siihen, että oli tullut nikuteltua aamusta lähtien, edes lounastaukoa pitämättä. Ulkona vallitsi mitä muhkein syysmyrsky, ihan reippaimmasta päästä, mitä täällä kallion laella on kymmenen vuoden aikana tullut katseltua. Ja onhan noita piisannut! Silloin iski päähän ajatus. Olisipa tosi hienoa istua jossain tuolla kaikkein kovimman myräkän keskellä, nautiskelemassa kahvikupillisesta Herttuan suojissa! Tämmöisiä, ehkä melko kummallisen kuuloisiakin mielitekoja voi putkahdella mieleen ihmisellä, joka on saanut nauttia sellaisen hienon pivi-vaatteen antamasta suojasta mitä moninaisimmissa paikoissa ja olosuhteissa reilun parin vuosikymmenen ajan. Kyse ei siis ole hiukkasenkaan siitä, että haluaisi mennä mitään testaamaan, vaan pelkästään nauttimaan. Niinpä ahmaisin pikkuisen pikalounaan naamariin, samalla kun keitin kahvit termospulloon. 25 minuutin päästä ajatuksesta, olivat vähät tavarat repussa, uusimmat kernit päällä (vedenpitävät kuorivaatteet siis) ja mies sujahti ulos ovesta ihanan syyssään sekaan.

retken-reitti-gps-lokina-google-earth-satelliittikartalla-merkinnoin
Retken reitti Google Earth -satelliittikartalla. Merkittynä: 1. = Järeä bunkkeri. 2. = Kallion lakiosa.

Kohde ja alkumatka ”karhumetsän” reunoilla

Lounastuksen aikana olin tuumannut kahvipaikaksi yhden sellaisen kallion Ingelsissä, missä olen vieraillut vain pari kolme kertaa aiemmin, eikä se siis vielä tunnut aivan perinjuurin tutulta. Sinne päin suunnistin Neidonkalliolta ensin Isontammen tielle, mistä oikaisin metsän poikki Ingelsin metsän tukiasemalle vievälle metsätielle. Oikaisu sen vuoksi, ettei tarvinnut kulkea tähän aikaan vuodesta kovin mutaisia Frankbäckin pellon reunoja. Ja oikaisu tapahtui myös aivan läheltä  sitä paikkaa, missä vuosia aikaisemmin olin ekan kerran nähnyt karhun. Minä muistan sen aina ja satavarmasti, noilla kulmilla kulkiessani. Ei se silti enää mitään jännitystä minuun rakenna, niin kuin tapahtui vielä ainakin vuosi tuon kohtaamisen jälkeen. Ei näköjään edes, vaikka niin säätila kuin valaistusolosuhteetkin olivat nyt kovin samanlaiset kuin silloin. Vuoden- ja kellonajat tosin eri. Kuvaus tuosta ainakin itselle ikimuistoisesta tapauksesta löytyy blogin artikkelista Iltakävelyllä Karhun kanssa.

peruskartta-retken-alueesta
Peruskarttaote retken alueesta. Lähde: Retkikartta.fi -palvelu.

Porkkalan parenteesiajan tykkibunkkeri

Reitti vei sitten tukiaseman kohdalta länteen johtavaa metsätietä ja siitä vajaan 400 metrin päästä oikealle (luoteen suuntaan) vievää, peruskarttaankin merkittyä polkua. Se kiertää juuri minun kohteenani nyt olevaa nimetöntä kalliota, jonka kohdalla peruskartassa on isolla, mustalla fontilla kylän nimi Ingels. Tuo iso ja hyväkuntoinen polku johtaa sinänsä suoraan omakotitalon pihaan, joten sitä ei ikävä kyllä oikein voi käyttää reittinä mihinkään. Juuri ennen talon pihaan tuloa, ison kallion juurella tosin on yhden itänaapurin Porkkalan vuokra-ajalta peräisin olevan tykkiaseman jäänteet. Vieläpä sellaisen oikein järeän tykkibunkkerin, joita ei kovin monia koko parenteesialueella ollut. Tuosta bunkkerista ja monista muista tämän Humaljärven eteläpuolisen alueen parenteesikohteista on enemmän tietoa tämän blogin artikkelissa nimeltä Parenteesilenkki Lynxin viitoittamana.

dsc00595
Lehtikuusia kasvamassa polun varrella, juuri ennen bunkkeria. Huomasin vasta tällä kertralla.

Kallion ja polkujen tutkailua

Kiipesin kallion laelle sitten sieltä pohjoisen tai luoteen puolelta, aika jyrkkiä rinteitä pitkin. Ja kallion laella kuljeskelin ensin hiukan paikkoja ja maisemia tutkaillen, sekä varmistaen sen yli kulkevan polun todella lähtevän siltä isolta polulta, jota myöten olin bunkkerille kävellyt. Tämä kallio on muuten sillä tavoin hauskan mallinen, että se laskeutuu loivina rinteinä lounaan ja kaakon välisessä sektorissa ja vastaavasti luoteen sekä koillisen välissä korkeuskäyrät ovat tiheässä. Aivan varsinaisia äkkijyrkänteitä ei kuitenkaan ole oikeastaan ollenkaan. Kallion korkein lakiosa on kaunis kuin mikä, mutta pitkiä näkymiä ei ole juurikaan tarjolla.

dsc00607
Pivileiripaikka kallion tuulisimmalla reunalla, kuvassa vain reppu sisällä. Hämärä on jo hiipinyt päälle.

Huippuhetki!

SITTEN oli vuorossa retken kohokohta! Etsin kivan näköisen kalliopykälän huipun tuulisimmalta reunalta ja sujahdin reppuineni Herttuan suojiin. Sen pienemmän perusmallin, jota olen jo vuosikymmenet käyttänyt. Se kun on sattumoisin juuri sopivan ja suorastaan optimaalisen kokoinen millaiseen tahansa taukoamiseen, millaisessa tahansa säässä. Niin kuin nyt tässäkin sateisessa myräkässä. Vetoketjut vaan kiinni muualta kuin alhaalta, istahdus pefletin päälle ja kahvieväät esiin repusta, otsalampun valossa.  Heti sisään menon jälkeen ”säätila” muuttui kuin taikaiskusta. Kolme ja puoliasteinen lounaismyrsky oli jo nopeasti alkanut hyytämään pysähtynyttä ulkoilijaa vaatteidenkin läpi, mutta sen vaikutus lakkasi tyystin ja lämpö tulvahti tuohon pieneen yksiöön hetipaikalla. Johtuen suojavaatteen täydellisestä tuulen ja sateen pitävyydestä, kehonlämpöä takaisin heijastavasta kuorikankaasta, sekä eristekerroksesta. Pelkkää nautiskelua se oli, kuunnella ja oikeasti tunteakin tuulen tuiverrus ulkona, ihan vieressä. Mutta kuitenkin vain siellä ulkona. Tuo hienous se ei vaan lakkaa ihastuttamasta minua vieläkään! Kaffet tuli siinä myös nautittua, vaimon tekemän  piirakanpalan kera. Sekä silloin tällöin ylimmäistä vetoketjua hiukan avaten kurkisteltua vähän uloskin, pannen merkille miten siellä illan hämäryys putosi nyt vauhdilla.

dsc00598
Täällä ei ole murskusta muuta tietoa, kuin että se on ulkona.

Paluumatka pimeässä maantien reunaa

28 minuuttia näyn karttaohjelmiston lokin mukaan siinä naatiskelleeni, ennen kuin pakkasin tavarat takaisin reppuun ja lähdin paluumatkalle, seuraten tuota minulle tuntematonta polkua. Se johti minne suunnasta arvasinkin, eli Samkullantielle johtavalle metsätielle. Paikallaan olevasta otsavalaisimesta huolimatta, näin vielä ihan OK tallustaa polun ilman keinovaloa, silmien totuttua hämärään. Marssiessani sieltä kotiin Volsintien olematonta reunaa pitkin, pidin sitten päällä sekä otsavalon, että kirkkaan spottifikkarini, vilkutusmoodissa.  Niin erotuin autoilijoille varmasti tehokkaammin kuin edes muut ajoneuvot. Vielä sain lenkistä irti aivan pikkuisen ripauksen löytöretkeilyä, kiipeämällä ylös kotikalliolleni vallan uudesta kohtaa. Enkä pystynyt olemaan pysähtymättä vetämään sieraimiini syysmyrskyn voimaa vielä Neidonkallion huipullakin pieneksi toviksi.

Aivan täydelliseltä tuntui kehon sekä mielen virkistäytyminen kotiuduttuani tältä vaivaiselta 5,7 kilometrin ja vajaan kahden tunnin ulkoilulta!

–Kari

 

Mainokset

One thought on “Herttuan tarinat #14 – Pieni myrskynautiskelu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s