Rysshamnen, Porkkalanniemi
Tiivistelmä: Loppukesän pyöräretken kurkistus yhteen Porkkalan historialliseen ranta-alueeseen, joka on siirtynyt yksityisomistukseen ja -käyttöön.
Retki 5.8.2014
Taustoja
Paljon on viittoja ja paikkoja yhä vielä aivan minun lähiympäristössänikin, jotka kutkuttavat mennä tutkimaan. Yksi sellainen on vaikka kuinka pitkään ollut musta tienviitta ”Rysshamnen” Porkkalantien varressa, Rigårdsnäsin kohdalla. Rigårdsnäs on se paikka, missä on tien itäpuolella pieni venesatama ja tanssilavakin. Monet sadat kerrat siitä ohi ajaessani mielessä ovat vilahtaneet kuvat venäläisestä sotasatamasta Porkkalan Parenteesin aikana, ties vaikka siitä salaisesta, Porkkalan kallioiden sisään louhitusta sukellusvenetukikohdasta, mistä sukeltajapiireissä on vuosikymmenien ajan tarinoita kerrottu, pilke silmäkulmassa tosin. Muttei sitä koskaan tiedä – niin vaan löysin aikanaan vanhat pirtuveneen jämätkin alueelta, mistä kerrottiin samanlaisia vitsitarinoita niinkutsutusta ”Porkkalan hylystä”.
Nyt lopulta olimme sinne menossa katsomaan, iltapuhteen maastopyörälenkillä kaverini Malkuksen kanssa. Sen verran olin tehnyt pikaisia etsintöjä internetissä, että tiesin karkeasti alueen viime vuosien ja vuosikymmenten tapahtumista. Lähinnä kiistoista, joita on käyty alueen kaavoituksesta Kemira Oy:n ja luonnonsuojelua sekä rantojen vapaana alueena pitämistä arvostavien henkilöiden välillä. Aikamoisia pelejä ja kekkulointeja siellä näyttää pelatun. Suosittelen googlailemaan hakusanalla Rysshamnen, jos tällaiset asiat kiinnostavat. Tässä linkki viimeisimpään minun huomaamaani asian uutisointiin Viisykkösessä.
Paikan päällä
Matka-ajo sujui vauhdikkaasti ja mukavasti Upinniemen- ja Porkkalanteitä pitkin, hellekauden taittuminen ja iltapuhde antoivat jo raikkautta menoon. Rysshamnen -viitan jälkeen hyväkuntoisen soratien reunassa oli ”Ajoneuvolla ajo kielletty” -liikennemerkki ”Yksityisalue” -lisäkilvellä. Reippaat jokamiehet toki jatkoivat matkaansa, ihmetellen moisten merkkien merkitystä ja laillisuutta ylipäätään. Alle kilometrin päässä olevassa T-risteyksessa valitsimme ensin vasemman haaran, joka vei meidät parkkialueen ja tenniskenttien vierelle ja siitä eteenpäin ison hirsihuvilan lähistölle. Ei ollut vaikea päätellä siinä seisovan Kemiran edustushuvilan. Kun paikalla ei ollut ristin sielua, jota olisimme voineet häiritä, katselimme sitten aluetta vähän laajemmin, ympäri kuljeskellen.
Upeat maastot ja maisemat
Aivan meren rannassa on tietenkin sauna, pikku niemen tyvessä ja 6 kappaletta pieniä höylähirsimökkejä on siroteltuna pitkin rinnettä päärakennuksesta lounaaseen. Paikka on totisesti hieno! Korkeat, suoraan meren rannasta nousevat kalliot ja niiden päällä kangasmaista mäntymetsää, nykytilassaan jo vähän ”hoidettuna”. Kaikki pienemmät kasvustot siis pois hoidettuna, niin että maisema miellyttää mahdollisimman hyvin tavallisen, urbanisoituneen ihmisen silmää. Kallioilta aukeaa puiden välistä huikeat maisemat merelle lounaan suuntaan, aina rannattomalle ulapalle asti. Ja lännen suunnalla näkyy edessä pieni, laguunimainen Rysshamnenin lahti, sen takana luonnontilainen, tähän alueeseen kuuluva niemi, sekä taaempana myös kallioiden ja rantamäntyjen hallitsema Långnäsin niemi. Sykähdyttävän kauniita maisemia kaikki tyynni!
Heti nuo nähtyään ei voinut muuta, kuin ymmärtää niitä tahoja, jotka ovat edes yrittäneet pitää tätä aluetta vapaana, eli sellaisena, missä ihmiset voisivat liikkua ja retkeillä tällaisissa ainutlaatuisissa maastoissa. Nimittäin juuri tämänkaltaisia rantoja minä en ole koko Porkkalanniemellä ainakaan toistaiseksi nähnyt. Näitä rannikon merenrantoja kun ei valmisteta enää ja yksityisomistuksessa ne – niin, muuttuvat yksityiseksi omaisuudeksi. Ne aina rakennetaan ja niiden käyttö muilta estetään tai rajoitetaan. Way of life nykyään. Mutta tuo maan tapa on kaikkea muuta kuin hyvä kauniiden ympäristöjen säilymisen kannalta. No, tämäkin nyt siis meni, kaava hyväksyttiin lopullisesti joskus vuoden 2013 aikana.
Rahvaan puoli
Seuraavaksi ajelimme pohjoisen puoleisen tien päähän, mistä löytyi rannasta iso laituri ja ylempää rinteestä myös suuri hirsirakennus. Kun parkkipaikalla oli autoja ja rakennuksen suunnalta kuului laulua, niin emme menneet sen pidemmälle. Kaavan ja siitä käytyjen nettikeskustelujen pohjalta luulen tietäväni, että tämä reuna kaavasta on varattu Kemiran henkilökunnan mökkejä varten. Taisteluita ja tunteita on esiintynyt tälläkin rintamalla kaavoituksen eteenpäin viennissä. Päärakennus lienee yhteinen ja yrityksen teettämä. Kauniit ovat maisemat täälläkin joka suuntaan, vaikkeivät toki aivan samalla tavoin avarat kuin edustuspuolella.
Venäläisten jäljet
Mitään jälkiä venäläisten täällä olosta silloin 50 vuotta sitten emme nähneet. Mutta pelkästään karttaa ja tuota äärimmäisen suojaisaa pientä lahtea katsellen, on kyllä helppo arvailla moisessa paikassa olleen ainakin jotain kevyttä satamamaakin. Pienille paateille sitten vaan, koska niin ahtaisiin ja varmasti mataliinkin vesiin ei millään isommilla purkeilla ollut asiaa.
Eikä niitä tietoja oikein löytynyt Museoviraston vuonna 2010 kaavaa varten tekemässä selvityksessäkään, muutamia jäänteitä muinaisemmista ihmisen olemisista siellä kylläkin. Siinäkin tosin mainitaan tämän alueen roolista seuraavasti ”Alueen historiallinen erikoispiirre on, että se kuului jatkosodan jälkeen vuonna 1944 Neuvostoliitolle vuokrattuun Porkkalan alueeseen ja sitä käytettiin merisotilaallisena tukikohtana vuokrasopimuksen päättymiseen asti vuonna 1956”. Tässä linkki tuohon aika mielenkiintoiseen dokumenttiin.
Jollei tuo nyt suostu aukeamaan, niin sitten se löytyy varmasti hakusanoilla ”Kirkkonummi Rysshamnen Museovirasto”. Täytyypä vaan joskus jatkaa sen salaisen sukellusvenetukikohdan etsiskelyä …..
Lenkin loppuosa
Suunnitelman mukaan me kävimme tällä lenkillä tutkimassa vielä toisenkin paikan, ison kallion nimeltä ”Vaktanberget”, muutama kilometri koillisen suuntaan Porkkalanniemellä. Kallion lakialueita ympäri kävellen löysimmekin sen lounaiskulmalta paikan, joka lienee kalliolle nimen lainannut.
Nyt siellä on ainoastaan pieni kivikasa kenties jonain rajapyykkinä, mutta sieltä avautuu näkymiä merelle ja Porkkalan- sekä Upinniemen väiseen salmeen. Matalampien mäntyjen aikana ja kenties pienenkin puisen tornin avustuksella se on varmasti ollut laajojen näkymien vartiopaikka joskus kauan sitten.
Jokamies
Jonkun omistamilla alueilla jos liikutaan, niiden kuuluisien jokamiehenoikeuksien piirissä, täytyy aina muistaa myös noiden oikeuksien rajat sekä niihin liittyvät velvollisuudet. Olennaisimpana se, ettei liikkuminen saa häiritä omistajien tai asukkaiden elämää. Eli pihapiireistä täytyy pysyä poissa. Parhaiten niin, ettei kukaan edes havaitse luonnossa kulkijaa. Eikä minkään ryhmien tai seurueiden kanssa ole syytä liikuskella ollenkaan asumusten lähistöllä.
Ympäristöministeriön sivuilla on hyvää tietoa sekä tästä, että kaikesta muustakin niin kutsuttuihin jokamiehen oikeuksiin liittyvistä asioista. Ne kannattaa jokaisen aktiivisesti luonnossa liikkujan kyllä lukea ja kerratakin aina silloin tällöin. Tässä sinne suora linkki.
Loppuun vielä retkemme reitti matkoineen, sekä kuva sykähdyttävän hienosta auringonlaskusta matkalla takaisin.
–Kari
Lähierä™ 