Kvarnbyån
Tiivistelmä: Toinen osa pieneen artikkelisarjaan, jossa esitellään Kirkkonummen ydinalueiden läpi virtaavat joet kiehtovina lähiluontokohteina. Myllykylänjoki tuo kylään vettä Humaljärvestä kylän pohjoispuolella, sekä laajoilta Meikonsalon alueilta.
Humaljärvestä Myllykyläntielle (Ingelsån)
Joen alku Humaljärvessä (1)
Kvarnbyån, eli Myllykylänjoen sanotaan alkavan Humaljärvestä, joka on Kirkkonummen kunnan toiseksi suurin järvi. Sen suuri vesiallas sekä laajat valuma-alueet tuntuvatkin hyvin luontaiselta lähteeltä joelle, joka kylläkin on sieltä lähtiessään nimeltään Ingelsån. Läheisestä vanhasta kylästä nimensä saaneena.
Luonnon katselijoille on erittäin kauniita rantapaikkoja tarjolla pienen niemen rannoilla, joka kurottelee järvelle aivan ohi kulkevan Volsintien (11225) koillispuolella. Sinne johtaa hyväkuntoinen polku tien vieressä olevalta pieneltä veneilijöiden pysäköintipaikalta. Se on kylläkin järven kalastushoitokunnan (tms.) paikka, jossa on muita koskeva pysäköintikielto. Meitä jalan tai pyörällä kulkijoita sellainen ei tietenkään haittaa.
Polku kulkee ensin pikkuisen padon yli, jolla Humaljärven pinnankorkeutta säännöstellään. Siinä näyttäisi olevan peräti jotain kauko-ohjausvälineistöä, jonka käytöstä tai toimintakuntoisuudesta allekirjoittaneella ei kyllä ole tietoa. Koko järvi ja jokihan ovat osana Kantvikin teollisuusalueiden ja joidenkin asuinalueidenkin vedenhankintaa. Sitä kautta mukana myös koko kunnan vesihuollossa. Tästä lisää vähän myöhemmin, ”Överbyn padon” yhteydessä.
Kauniita rantapaikkoja (2)
Tuolla järvenrannan kaistaleella on aikanaan sijainnut Sigurdsin tilaan liittynyt talo tai huvila, jonka perustukset ovat yhäkin paikalla. Muhkeat ja siististi lohkotut graniittijärkäleet kertovat hienosta huvilasta. Paikka sijaitsee entisen Porkkalan luovutusalueen sisällä, juuri sen pohjoisrajalla ja huvila ei ole tainnut siitä rumbasta selvitä.
Hyvin kauniita, kallioisia ja männikköisiä rantoja siinä on vaikka pienen evästauon pitämiseen ja onkimiehiä joskus rannalla näkeekin. Myös törkeän huolimatonta porukkaa on joskus käynyt, sillä syksyllä 2016 siellä poiketessani näkyi luvattomasta nuotiosta lähteneen aikamoisen turvepalon ja sen sammutuksen jälkiä. Jälkimmäiset palokunnan toimesta.
Ingelsin pelloille (3)
Padon jälkeen joki sukeltaa ensin Volsintien alitse, lähtien sitten virtailemaan halki Ingelsin alueen laajojen peltojen. Noilla joenvarsilla pystyy innokas luonnossa kulkija melko hyvin kävelemäänkin ja siellä pääsee sitten sisään hyvin rehevään eteläsuomalaiseen joki- ja peltomaisemaan. Jokiuoma ja sen reunat oikein pursuavat erilaisia kasveja ja vuodenajasta riippuen myös upeaa kukkaloistoa on tarjolla. Siellä ensikerran kulkien oli hauska huomata, miten kaikki ympärillä avautuvat hirmuisen tutut maisemat näyttivätkin aivan uusilta ja erilaisilta niistä näkökulmista katseltuina! Varoituksen sanoina muille mahdollisille lähiseikkailun etsijöille se, että missään pelloilla ei tietenkään saa kulkea. Ja sekin voi olla hyvä tietää, että monia jokeen laskevia peltojen valtaojien varsia joutuu kiertelemään pitkät lenkit, sillä niistä ei yli pääse ainakaan millään normisaappailla. Ja kalastussaappaillakin luultavimmin ainoastaan juuttuisi napaa myöten mutaan.
Peurapyhäkkö keskellä peltoja (4)
Peltojen keskellä oleva metsäsaareke oli myös uusi tuttavuus. Lehtipuiden ja pensaiden valtaama, sekä hiukan hankalakulkuinen joidenkin vuosien takaisen raivauksen jäljiltä, mutta aikamoinen Eeden esimerkiksi kauriseläimille! Koivikon ja peltojen välissä virtaavan joen rannat olivat paikka paikoin oikein kauniita, vaikka joenuoma vähän niin kuin suoraksi ruopattua pelto-ojaa siinä onkin.
Jokien risteys (5)
Pellot loppuvat lehtipuumetsikköön Kvarntorpsbergetin pohjoispuolella, missä samaista metsikön reunaa myöten Meikon alueelta virtaavat vedet yhtyvät Ingelsinjokeen. Tuo paikka muutti suuresti meikäläisen käsitystä koko Myllykylänjoesta! Sillä oma luuloni oli ollut, että Humaljärvi todellakin on Kvarnbyån merkittävin veden lähde, mihin muut sivuhaarat tuovat sitten omat pienet lisänsä. Mutta ainakin 2016 keväällä, loppukesällä ja myöhään syksyllä Meikon suunnasta tuli oikeasti vettä ainakin kolme, ellei neljäkin kertaa enemmän, kuin Ingelsinjoesta! Nuo erämaiden vedet olivat myös tummia ja kirkkaita, sekoittuen tuossa jokien yhtymäkohdassa pelto-ojien läpi hitaasti virtaaviin savenharmaisiin vesiin.
Mutta nuo virtausmäärät kyllä vaihtelevat kovasti vuodenaikojen ja sademäärien mukana. Esimerkiksi niin, että kesä- ja heinäkuussa 2017 Meikosta tulevat vesimäärät ovat olleet aika vähäisiä ja jokiristeykseen on tullut vettä suurin piirtein saman verran molemmista suunnista. Kokonaisvirtausmääriä en osaa oikein arvioida, mutta pienempiä nekin ehdottomasti ovat näin kuivina aikoina.
Joka tapauksessa näiden joen eri haaroihin kunnolla tutustumisen jälkeen, koko jokijärjestelmä asettui uudenlaiseen valoon ja itselleni valkeni, että Meikon suunnilta tulevat purot ansaitsevat kyllä oman käsittelynsä Kaksoisvirran maan tarinoissa.
Luontopolku ja pellonreuna (6)
Jokien risteyksestä etelään (tai oikeasti kaakkoon) päin Ingelsån pohjois- ja koillispuolella kulkee joku luontopolku, jonka läheisten talojen asukkaat ovat itselleen tehneet. Sitä pitkin tuli joskus käveltyä, arvellen ettei kenenkään rauhaa siten häiritsisi, koska talojen pihapiirejä ei ollut edes näkyvissä. Sen jälkeen ollaan Ytterkurkin pellon reunassa, missä joen vartta on helppo kävellä. Ja missä ainakin loppukesästä on kotiloita maassa niin paljon, että niiden litistyminen ja narskuminen saappaiden alla tuntuu ilkeältä. Itäpuolella jokea päätyisi tuon jälkeen niin kerta kaikkiaan tilan pihapiiriin, etten minä ole viitsinyt sinne jatkaa.
Åbacken (7)
Jos Kvarnbyån ihmeitä haluaisi aivan metri metriltä tutkia näillä main, sellainen kannattaa sitten toteuttaa lähtien kävelemään Myllykyläntien sillankorvasta joen länsirantaa pitkin, koska silloin voi välttää asumusten pihapiirit. Siitä pääsee aika helposti kävelemään samaisen Ytterkurkin talon kohdille ja siitä eteenkin päin, aina sinne Meikon purolle saakka. Sen yli ei ainakaan normikulkija sitten kyllä pääse minään vuodenaikana. Myllykyläntien pohjoispuolella joen länsirantaa kulkiessa pääsee havaitsemaan, miten ne nykyisin hyvin pusikkoiset rannat ovatkin joskus aikanaan olleet peltoa! Noin 25-30 metrin levyisten sarkojen väleissä olleet ojat erottuvat yhä kohtalaisen hyvin.
Myllykyläntieltä Kuninkaantielle
Polkuja pellolla (8)
Myllykyläntieltä etelään päin joki virtailee laajojen peltojen halki ja se on jo nimeltään Kvarnbyån. Loogista olisi, että nimi muuttuisi siinä, missä Myllykylän suunnalta tulevat vedet yhtyvät Humaljärvestä tuleviin. Ja niin se voi ollakin, mutta ainakaan kartoista asiaa ei vaan pääse varmistamaan.
Joen viertä on helppo kulkea, etenkin sen itä- tai kaakkoispuolella, koska pellot ovat nykyään ruohoniittyinä. Lisäksi juuri tällä puolella kulkee aika paljon käytettyjä ulkoilijoiden polkuja, joita on mukava kävellä.
Historian jäänteitä (9)
Noin 400 metrin päässä Myllykyläntiestä on joen rannassa ensimmäinen vähän isompi metsikkö, tai jokusen puun ja pusikoiden ryhmä. Siinä on jonkun vanhan, pienen rakennuksen betoniperustukset ja lisäksi jokusia metkoja jäänteitä menneistä ajoista. Ainakin joku putkista tehty systeemi, joka insinöörin silmiin näyttää jonkinlaiselta lämmönvaihtimelta, tms. Ja sitten alempana on iso teräspata.
Parenteesiaikana tuo pieni rakennus oli sinne neuvostoihmisten toimesta pystytetty ja nuo paikalla yhä jäljellä olevat teräsosat sopisivat olleen esimerkiksi jonkunlaisen pesulan varustusta.
Enemmän vettä ennen (10)
250 metriä edempänä lounaan suunnalla, yhtyy jokeen Lindalin läpi kulkeva puro. Pelkkä ojahan se on nykyään, eikä tuo enää paljoa vettäkään jokeen tuo, paitsi aivan märimpinä vuodenaikoina. Mutta se on mielenkiintoinen ainakin nimen takia. Lindal = liinalaakso. Paikannimet usein kantavat mukanaan historiaa ja Lindalin nurkilla lienee joskus aikojen saatossa liotettu pellavaa. Kyseisen ojan ollessa ainoa vesiväylän kaltainenkaan maastonmuoto niillä kulmilla, on siinä silloin virrannut jonkun verran vettäkin. Moinen vanhojen vesiväylien kuivuminenhan ei ole mitenkään outo ilmiö, vaan sille on monia selkeitä syitä. Niistä joskus lisää tulevassa artikkelissa ”Limnologi mettässä”.
Suoran ojan muotoon jo aikoja sitten muokattunakin tuo puro silti yhä vaan kuljettaa aika pienen valuma-alueensa vesiä Myllykylänjokeen. Se saa alkunsa Hevoshaan asuinalueen lounaispuolella olevalta pikkuiselta suolta. Nämä asiat näkyvät selvästi peruskartalla.
Enpä tiedä mahtavatko tällaiset asiat yhtään kutkuttaa kenenkään muun mieltä, mutta minulle ainakin on hurjan mielenkiintoista katsella maastoja myös sillä silmällä, että millaisia ne ovatkaan olleet joskus ennen. Millainen hieno puro tuokin lienee ollut, paljonko vettä siinä on virrannut, missä sitä pellavaa on liotettu? Ja mitkä kaikki asiat ovat vaikuttaneet vesimäärän vähenemiseen niin paljon?
Jokipolku vie luonnon helmaan (11)
Joen vartta voi näillä main tosiaan patikoida vallan mukavasti sen lounaispuolella kulkevaa polkua pitkin, jonka hyvä kunto kertoo aika monen lähiseudun asujan niin tekevänkin. Tuo polku tarjoaakin sitä edemmäs lounaan suuntaan jatkaen omanlaisensa upean ”paon luontoon urbaanimaailman keskeltä”. Vaikkeivät Kirkkonummen maalaismaisemat nyt perin urbaaneja ole missään kohtaa, pääsee tuolla joen rannassa, peltojen keskellä silti ikäänkuin vallan irti kaikesta hulinasta ja muista ihmisistä. Joissain kohdin polun kulkiessa vähän alempana jokiuoman loivalla rinteellä, häviävät kaikki talot, tiet ja sähkölinjatkin näkyvistä, samoin äänet. Silloin ei ole ollenkaan vaikeaa kuvitella olevansa jossain aivan perinjuurin luonnon keskellä. Kuten itse asiassa onkin!
Lehtipuumetsikkö (12)
Seuraavaksi polku sukeltaa sisään haapapuumetsikköön Renginpihan ja Nybronpihan katujen päätepisteiden välillä. Sekin on sellainen omanlaisensa pyhäkkö aivan asutusten lähellä. Ja polku jatkuu sitten aina Lustbackantielle saakka, kulkien joen rannassa ja Nybronpihan omakotitalojen pihamaiden lähistöllä. Jotkut asukkaat ovat ”laajentaneet vaikutuspiiriään” aina jokeen saakka, mutta tontit eivät lähellekään sinne asti kyllä ulotu, eikä kenenkään asuinpiirissä tarvitse siellä kulkea. Viimeiset sadat metrit ennen Lustbackantietä polku oli ennen aika surkea ja sitä piti änkeä itseään läpi pusikoiden. Mutta siellä viimeksi keväällä 2017 kävellessäni se olikin jo aivan helppokulkuinen.
Vehreää jokivartta – ja mielenkiintoista historiaa (13)
Siinä Nybronpihan luoteispuolella jokivarsi on jo sellaista aika vehreää sorttia. Juuri tuossa kohtaa haluan myös tuoda esiin tällaisen hauskan historiaan, maanomistuksiin ynnä muihin sellaisiin liittyvän asian. Padon omistaminen oli nimittäin ennen vanhaan äärimmäisen tärkeä asia ja sitä piti myös asiaankuuluvilla tavoilla suojella. Sen vuoksi joet patojen yläpuolella laskettiin kuuluvaksi padon omistajalle, ettei vaan joku tontin omistaja voisi ryhtyä vesiä patoamaan tai ties vaikka jonnekin muualle ohjailemaan. Alla olevasta karttakuvasta voi hauskasti katsoa, miten yhä nykyäänkin koko Myllykylänjoki Humaljärveen saakka kuuluu kiinteistöön numero 257-450-876-1. Noita kiinteistörajoja katsellen näkee myös hienosti, millä tavoin mutkitellen joki on kulkenut silloin joskus. Ja miten sen kulkua on kaivettu myöhemmin suoremmaksi, varmastikin peltosarkojen helpomman hoitamisen ja tulvien vähentämisen eteen. Samasta kuvasta voi myös varmistua siitä, ettei todellakaan päädy kulkemaan minkään omakotitalon tontilla! Jos nämä kiinteistörajat sattuisivat jotain muutakin tallaajaa kiinnostamaan, niitä pääsee nykyään aivan vapaasti katselemaan palvelussa Karttapaikka.fi.
Lustbackantieltä voi yhä vielä jatkaa seikkailua Myllykylänjoen rantoja pitkin Överbyntielle (Kuninkaantie). Se täytyy sitten tehdä joen oikeaa puolta kulkien, eli Lustbackantien kohdilla luoteispuolta. Polkua siellä ei kulje, mutta tottuneelle metsissä kulkijalle kyllä löytyy reitit läpi hiukan ryteikköistenkin paikkojen. Ja tuolla sitten Kvarnbyån rannat tarjoavatkin kulkurin silmille ensimmäisen kerran sellaisia Etelä-Suomen jokivarsien lehtipuiden valtaamia maisemia, missä ei taivasta näy, ainakaan kesäaikaan. Loppumatkasta saa myös ihastella joitakin vastarannan tontteja, joiden laajat nurmikot ulottuvat joen rantaan saakka.
Kuninkaantieltä moottoritielle
Joki rauhoittuu (14)
Överbyntien kevyen liikenteen sillalta voi helposti ihastella joen muhkeutta niillä kulmin. Sen syynä eivät kylläkään ole lukuisten sivujokien tuomat vedet, vaan edessäpäin oleva pato. Sitä edeltäviä joen leveitä osia pääsi aikanaan katselemaan ainakin Tallqvistin kukkatarhan pihasta, siellä keväisin hankintakierroksia tehdessään, mutta se on nykyään suljettu.
Överbyn pato (15)
Padosta käytetään joissain vesioikeuden päätöksissä nimeä ”Myllylampi” ja ”Myllylammen pato”, jotka termit eivät kuitenkaan liene olleet kovin yleisessä käytössä. Siinä on aikoinaan sijainnut Överbyn mylly, yksi Kirkkonummen tärkeimmistä vesimyllyistä, josta ensimmäiset kirjatut tiedot ovat jo vuodelta 1588. (Lähde 1, Lähde 2). Pato on jo pitkään ollut vallan muussa kuin myllykäytössä. Se on vesiallas, mistä pumpataan vettä Kantvikin teollisuudelle ja myös joillekin Kantvikin asuinalueille. Kuinka suuri osa Myllykylänjoen tuomasta vesimäärästä hyötykäyttöön imetään ei ole tiedossa, mutta ilmeisesti kyse on melkoisen suurista määristä, koska siihen liittyen erilaisia vesioikeuden päätöksiäkin silloin ja tällöin haetaan. Jotain silti jokeenkin yhä riittää, vaikka kuivempina vuodenaikoina virtaukset hyvin pieniltä näyttävätkin.
Padon ollessa monella tavalla merkittävä palanen Kirkkonummen kulttuurihistoriaa ja myös nykyistäkin luontoa, sitä olisi kiinnostavaa päästä katsomaan. Mutta pato on aika perusteellisesti yksityisten talojen ympäröimä, eikä sen rannalle oikein hyviä kävelemisen reittejä löydy, ihmisten pihapiireissä kulkematta.
Heti padon alapuolella näkyy olevan joku sen näköinen tiilirakennus, että se voisi liittyä padon hallintaan. Tehdas-, talous- tai varastorakennukseksi se on peruskarttaan merkitty.
Upea käärmejoki peltoniityillä (16)
Yhdet Kirkkonummen hienoimmista jokimaisemista ovat tarjolla junaradan ja Överbyntien välisillä pelloilla, VPK:n ja Ragvaldsin kohdilla. Siellä Kvarnbyån mutkittelee upean sikkuraista ja alkuperäistä uomaansa pitkin. Niin kuin joet kaikkialla tekevät tasaisten maiden halki kulkiessaan. Tuolla voi katsella joen jyrkkiä kaarteluita ja havaita, miten jotkut silmukkamaiset mutkat ovat aikojen kuluessa kuroutuneet ja vesi on taas päässyt jatkamaan matkaansa vähän suorempaa reittiä. Nuo pellot ovat nykyään pääosin niittyinä ja niillä, sekä joen rannoilla kulkee monia hyviä polkuja, joita ulkoilijat myös ahkerasti käyttävät. Tietämättä noiden peltojen nykyisiä omistussuhteista taikka käyttösuunnitelmista, voi kai ainakin toivoa, että moiset erikoisen hienot ulkoilumaastot voisivat sellaisina myös säilyä. Tosin kehitystä joka puolella pitkään katselleena, sellaiseen ihmeeseen ei kyllä jaksa uskoa. Vaan eiköhän ole kysymys ainoastaan siitä, milloin niillekin aletaan asuntoja rakentaa ☹. Suomalaista perusnegatiivisuutta, olkaa hyvä.
Myllyjoen sillat (17)
Peruskartassa on merkittynä Kuninkaantieltä viisykköselle johtava kärrytie. Sen jäljet ovat yhä aika selvästi näkyvissä paikka paikoin, mutta joen yli aikanaan vieneestä sillasta ei enää ole mitään jäljellä. Jopa vähävetisimpinäkin aikoina Kvarnbyån on näillä pelloilla hyvin vaikeasti ylitettävä, mutta yksi ylityspaikka sentään löytyy. Se on kohdassa, missä joki virtaa rautatien pohjoispuolelta eteläpuolelle. Ratapenkkaa pitkin pääsee tietenkin kulkemaan, kunhan tekee sen varovaisesti, joko katsellen, ettei junia ole tulossa, tai pysymällä poissa raiteiden läheltä. Tosin radan pohjoispuolella kulkevaa polkuakin pitkin joen yli pääsee yleensä kuivin jaloin, koska joku on siihen heitellyt radan kaapeleiden suojana olleita betonilaattoja.
Luontotaskuja teollisuusalueella (18)
Rantaradan eteläpuolella jokiseikkailut sitten muuttuvat toisenlaisiksi, koska siellä ollaan Kirkkonummen kakkoskeskustaksikin kutsutulla pienteollisuus- ja liikealueella, jonka läpi joki vähän huomaamattomasti pujottelee luoteesta kaakkoon. Sinne kaikkien erilaisten rakennusten, teiden ja parkkialueiden lomaan jää siltikin useita tosi kivan tuntuisia luontotaskuja, joissa voi parhaimmillaan käydä viettämässä vaikka kesäisen evästauon, jokiluonnon äärellä, irti muusta maailmasta. Sellaisia löytyy ainakin heti radan eteläpuolelta, minne pääsee helposti uuden kauppakeskuksen ja radan varrella olevan pienen lämpölaitoksen tien kautta. Ja pienempiä jopa aivan kauppakeskuksen parkkipaikan vieressä.
Alitettuaan Munkinmäentien joki virtaa kohti moottoritietä pienen niittyalueen kautta vielä nykyään. Myös sieltä voi oikeanlaisella katsannolla varustettu kuljeskelija löytää aika kivan oloisia minijokimaisemia ja miksei mietiskelytauon paikkojakin. Ainakin myöhemmän kesän ja syksyn aikoina, jolloin korkeat heinikot ja muut kasvit tekevät jokirannoista oikean pienen viidakon, minne ihminen häviää sisään näkymättömiin ja kuulumattomiin.
Tunneliin (19)
Moottoritien joki alittaa noin 40 metriä pitkää ja monta metriä leveää putkitunnelia pitkin. Siellä itse tutkaillessani, mieli olisi kovasti tehnyt kahlata siitä läpi, mutta moinen vaatisi kyllä ne kalastussaappaat ja sauvat vielä tueksi. Tai kanootilla siitä menisi komeasti ja kastumatta. Kaikkein varmin konsti olisi tietenkin vetää ylleen kuivapuku. Ans kattoo, ehkä tuo tulee joskus vielä tehtyäkin tavalla tai toisella.
Piilossa katseilta (20)
Moottoritien eteläpuolella joki jatkaa matkaansa kohti merta yhä täydellisemmin piilossa kenenkään katseilta ja parin sadan metrin matkalla on taas tarjolla suorastaan sereenisiä joenrantoja joillekin oudoille lähilöytöretkeilijöille. Melko tiheät pusikot suojaavat noita paikkoja motarin ja sen liittymän näkyvyydeltä, ainakin kesäaikoina.
Heti putkitunnelin jälkeen joessa on peräti pieni koski, putouskorkeudeltaan ehkä puolisen metriä. Eipä ehkä kuulosta kovin kummalliselta tuo, mutta oikeasti sellainen korkeusero kyllä on aika paljon näiden entisillä merenpohjilla kulkevien jokien maailmassa.
Siellä moottoritien eteläpuolella joki kulkee myös ainakin kesäaikaan aikamoisen hienon ja rehevän niityn, entisen pellon, reunaa myöten. Siellä on kerrassaan hienoa lähiluontoa katseltavaksi kenelle tahansa! Kulkemaan sinne pääsee helposti Bron asuinalueelle johtavalta kevyen liikenteen väylältä. Siellä voi tietysti ottaa sellaisenkin asenteen, että aivan lähellä kulkeva moottoritie pilaa kaiken. Mutta yhtälailla myös vallan toisenlaisen. Jos pystyy unohtamaan kaiken aivan lähellä olevan urbaanimaailman (taisipa nyt olla vähän väkevästi sanottu maalaiskunnan tien vieristä :-)), näkee melkein kaikilla suunnilla upeaa, rehevää eteläsuomalaista luontoa. Puita, pensaita, kukkia, joenvartta, niittyä. Itse olet sen keskellä aivan yksin ja omillasi, eikä kukaan edes näe sinua tai tiedä sinun siellä olevan. Ero siihen, että olisit jossain aivan syrjässä luonnon keskellä on kyllä aika vähästä kiinni!
Yhden omakotitalon pihamaan edustalla joki tekee vielä mutkan, ennen sukeltamistaan moottoritien liittymäkurimukseen. Asemapolun jalankulkusilta, jota myös Munkinsillaksi kutsutaan, on aika hyvä paikka käydä katselemassa Myllykylänjoen viimeisiä taipaleita, jollei uskalla tai halua mennä seikkailemaan siltojen alle.
Tässä kohdassa voi ainakin harvemmin polkujen ulkopuolella kulkeville sanoa, että tutkimusmatkat tuollaisiin paikkoihin ja ylipäätään niityille taikka jokivarsille ovat helpoimpia keväällä tai kevätkesästä. Koska silloin rehevä luonto on vasta aloittamassa kasvukauttaan ja matalissa heinikoissa on helppo kulkea. Keskikesällä ja siitä eteenpäin sitten ne ovatkin kovin toisenlaisia ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Erilaiset tiheät kasvustot ulottuvat usein ylemmäs kuin kainalon korkeudelle saakka, eikä niistä kaikista ole ollenkaan helppo edes läpi kulkea.
Salainen luonto siltojen alla (21)
Siellä siltojen alla ja väleissä on kuitenkin piilossa – ja samalla aivan tuhansien ohi ajavien autoilijoiden silmien edessä joka päivä – vielä aika hienot pätkät rehevää eteläsuomalaista jokiluontoa! Mistä muutama sana tuli jo sanottua sarjan edellisessä, Estbynjokea käsittelevässä artikkelissa.
Ja sitten lopulta, moottoritien liittymien itäisimmässä reunassa Kvarnbyån ja Jolkbyån yhtyvät Estbyåksi, joka kuljettaa Kaksoisvirran vedet Suomenlahteen saakka ja sitä myöten osaksi koko maailman meriä.
–Kari
LÄHTEET:
- Rosberg-Fleege, Kyrkslätt socken, osa III, HISTORIA
- Backman: Kirkkonummen rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema
Loppuun vielä Kaksoisvirran maan tarinoiden tyyliin vähän lisää valokuvia erilaisista paikoista siellä Myllykylänjoen varsilla.
Lähierä™ 
[…] Kaksoisvirran maa, osa 2 – Kvarnbyån […]
TykkääTykkää
[…] jäljiltä suorana ojana kulkeva puro kuljettaa suurimmat osat koko Meikon alueiden vesistä Myllykylänjokeen ja sitä kautta mereen. Se virtailee täällä alajuoksullaan läpi vähän ryteikköisten […]
TykkääTykkää
[…] löytyy tietoa ja kuvauksia tämän blogin artikkelisarjasta nimeltä ”Kaksoisvirran maa”. Sen toisessa osassa käydään läpi kaikki Kvarnbyån varret noin paikkojen ja ulkoilumahdollisuuksien kannalta. […]
TykkääTykkää