Lähi-Suomi-100!

Tiivistelmä: Ylistys 100-vuotiaalle isänmaallemme, sen lähiluonnon huiman kauneuden kautta! Kertoen tässä, miten allekirjoittanut löysi uudelleen (tai ensimmäisen kerran) kasvien maailman kiehtovuuden.

DSC07008 - Harakankello
Kirjaimellista lähiluonnon kauneutta. Tunnetko sinä kohteen?

 

Herätysretki 22.6.2017.

Ette te tällaista osanneet odottaa. En muuten minäkään.

 

Elämä on täynnä tarinoita

Tässä blogissa varmaankin noin joka ikinen juttu on tarinan muodossa, oli kyse sitten varsinaisista retkikuvauksista tai paikoista, historiasta, taidoista ynnä muista. Voisi sanoa, että näin, koska se on Lähierä-blogin tyyli ja tapa. Mutta eiköhän moinen ole oikeasti peräisin siitä, että kyse on aina minulle tapahtuneista asioista. Löydöistä, ideoista, kokemuksista, oppimisesta. Joskus vain yhden retken jäljiltä, jolloin sen retken tarina on yksi ihan hyvä ja tavallinen tapa asioista kertomiseen. Mutta pitkään projektiin tai vaikka koko elämän mittaiseen oppimiseen liittyy myös aina ilman muuta tarinan kaari. Ja minä ajattelen, että sellaisen kautta asia kuin asia on mielenkiintoisempi lähestyä, kuin vaikkapa vain yksinkertaisena tietojen ja tapahtumien pötkönä. Samalla tarinan kaari voi myös tuoda paremmin esiin kirjoittajan linkkautumisen kyseisiin asioihin ja esitettyjen tietojen taustoja.

DSC06772
Satumetsän fiilistä.

Yhden retken tarina

Tämä tarina on nyt noilla akseleilla sellainen hiukan välimuoto. Ei ihan yhden retken tarina, mutta yhden ihan toiseen tarkoitukseen tehdyn retken herättämien ajatusten perusteella nuppiin välähtänyt uusi  näkökulma ja sen kautta liikkeelle singahtanut miniprojekti. Tai vähän isompikin.

Tällaisia tapahtui minulle, kun juuri ennen juhannusta torstaina illansuussa 22.6.2017, päätin lähteä ihan pienelle kävelylle ihan lähelle. Itse asiassa katselemaan parin pienen joen virtausmääriä niiden yhtymäkohdassa, juuri tällaisena vuodenaikana. Ulos luontoon stimuloivana, miellyttävänä taustatyönä pitkäaikaiseen lähiseudun jokijärjestelmää läpikotaisin esittelevään artikkelisarjaani nimeltä ”Kaksoisvirran maa”.

DSC07029
Nämä kaunokaiset me sentään kaikki tunnemme, eikö vain?

Läpi kostean viidakon

Oikeastaan etsin vain helpointa mahdollista kävelyreittiä sinne, perustuen pariin aikaisempaan kävelyyni juuri niillä kulmilla ylipäätään. Muttei se valitsemani reitti kyllä millään muotoa helpoksi sitten osoittautunut, koska kesä oli edennyt jo niin pitkälle, että Etelä-Suomen niittyjen ja jokivarsien kasvisto oli ehtinyt aivan purskahtaa edellisen yhtään vastaavanlaisilla seuduilla tekemäni luontokävelyn jälkeen. Vaikka tuo tapahtui vain reilua viikkoa aikaisemmin! Nyt päädyin kahlaamaan väliin vain napaan, usein kainaloihin asti ulottuvissa heinien, nokkosten ja lukuisten muiden kasvien viidakoissa, joissa jalatkin pyrkivät monin paikoin vallan takertumaan kiinni kaikkeen siihen kasvustoon. Ja päivällä yli vilahtaneen sadekuuron vedet olivat tietenkin myös yhä hyvin tallessa siellä heinikon sisäosissa, kastellen housun lahkeet oikopäätä likomäriksi. Muttei alkuharmitus hölmösti valituista housuista montaa minuuttia kestänyt. Koska mitäpä haittaa moisesta nyt olisi? Tietäen pöksyjen myös kuivuvan melkein ajatusta nopsemmin.

DSC06750
Monet ruohokasvit voivat kerrassaan paksusti Suomen kesässä.

Huima moninaisuus täytyy kuvata

Kai maar silmät nyt olivat ympärillä olevan vehreän kauneuden kaiken aikaa nähneet, mutta siinä erilaisten niittyjen ja metsiköiden läpi eteenpäin jatkaessa jopa aivotkin alkoivat jotain rekisteröidä. Eli tajuta, miten uskomattoman runsas ja monipuolinen sellainen eteläsuomalainen joenrantojen luonto oikein onkaan! Sen muodot ja ulkoasu vaihtelivat laajalla skaalalla joen ja sen rantojen kasvustosta ja niittyjen ruohoviidakoista, erilaisiin saniaisiin, pensaisiin, puihin ja metsiköihin. Joet ja niiden virtaukset tarkkaan tutkailtuani lähdin karttaa katsellen suunnistamaan toista, paljon lyhyempää ja helppokulkuisempaa reittiä takaisin soratielle. Aivan siinä noin 50-100 metrin etäisyydellä joesta päädyin yhä taas erilaiseen ekotyyppiin, mäkiseen kuusi- ja sekametsään, sellaiseen ihanan raikkaaseen suomalaiseen perusmetsään upeine, vielä kevätkesän kirkkautta hehkuvine mustikkavarvikoineen. Viimeistään siinä oli mieleeni jo tullut ajatus, että täytyypä joskus ihan pian tulla tänne uudestaan ottamaan huolella valokuvia niistä tavattoman monista niin erilaisista ja kerrassaan upeista luonnon maisemista.

DSC06717
Suurta kauneutta pienten jokien risteyksessä.

Matka tasalukuun

Eikä moista sen jälkeen päässyt unohtamaankaan, kun vielä hyvin lyhyellä, vain satojen metrien mittaisella loppumatkallakin törmäsin yhä vaan uudenlaisiin suomalaisen luonnon ekotyyppeihin! Toki olin kuvia napsinut jonkun verran myös tällä pikku retkelläni, mutta selkeästi tajusin, että näissä ympyröissä oli kyllä tarjolla hienoja näkökulmia luontoon paljon, paljon enemmin, kuin mitä hätäisesti toimien edes havaitsee.

Erilaisten kasvien lukumäärääkin ehdin tuumailla, arvellen sen kenties olevan suorastaan kolminumeroisen luvun. Siitä kai sitten jäi korvien väliin tuo sana ”sata”, jota on sattuneesta syystä tietenkin nähnyt juuri tänä armon vuonna toistettavan lukemattomat kerrat, mitä erilaisimmilla tavoilla ja yhteyksissä. Niinpä vielä ennen edes sille soratielle ehtimistä pälähti vielä päähän sellainenkin, että voisi koettaa ottaa juuri noista pienen pienellä alueella sijaitsevista monenlaisista kauniista ympäristöistä valokuvia, joissa näkyy ainakin sata erilaista kasvia. Tai miksei juuri tasan 100?

DSC06735
Haapametsikön juhlavuutta ilta-auringon valossa.

Otsikon synty ja sisältö

Ja kun jonkun otsikon aina tarvitsen projektille tai jutulle, jonka käynnistän, sellaiseksi muotoutui sitten ihan itsekseen kotimatkalla tämä ”Lähi-Suomi-100”. Otsikon avautuessa useammilla eri tavoilla, jotka kaikki sopivat oikein hyvin ainakin minun pirtaani:

  • Lähiluonnon monimuotoisuuden ja kauneuden ylistys.
  • Sata erilaista kasvia aivan lähellä ja pienellä alueella.
  • Satavuotiaan isänmaamme ja sen luonnon kunniaksi!
  • Oman maan luonto on jotenkin niin 100-prosenttinen asia!
DSC06757
Etelä-Suomen jokilaakson muhkeaa vehreyttä.

Varsinainen projekti

Siitä se sitten lähti! Juhannus ehti vielä väliin, mutta jo viikon päästä tuosta idearetkestä lähdettiin uudelleen samoille kulmille. Yhdessä vaimon kanssa ja hyvät kahvieväät repussa. Eikä mitään vähempää kuin Latte Macchiatoa plus jotain kastettavaa. Nautinnollisen kahvittelun lisäksi ryhdyttiin sitten kimpassa katselemaan, mitä kaikkia kasveja sieltä löytyykään. Ja kyllähän niitä löytyi. Jo heti tuolla ekalla retkellä opin, että vaimoni osasi näköjään tätä kasvimaailmaa ainakin yhden dekadin paremmin kuin minä! Vaikka noin samat bilsat ja kasvinkeräykset olimme aikanaan koulutiellä läpi käyneet. Hän vaan tunnisti jo aivan lonkalta monia kymmeniä kasveja, kun meikäläinen vain joitain harvoja – puiden lisäksi. Kaikki tunnistettiin kuitenkin kunnolla mukana olleen Otavan Värikasvion kanssa ja minä otin jokaisesta myös niin hyvät valokuvat kuin suinkin kaikenlaisissa pusikoissa pystyin.

DSC06744
Joen reunasta viljapelloille – kuin maisemakortti!

Tunnistaminen on hauskaa!

Kotona sitten istahdimme yhdessä tietokoneen ääreen, minne minä tekaisin nopsasti Excel-taulukon kaiken materiaalin järjestyksessä pitämiseen ja asioiden ylös laittamiseen. Sekä rakensin yksinkertaisen systeemin, millä pystyn linkkaamaan valokuvat jonkun kasvin tietoihin tuossa taulukossa, samoin kuin myös kasvien ja kuvien paikat maastossa, GPS-koordinaatteihin pohjautuen. Taulukkoon laitettiin ne kasvit, jotka pystyimme hyvin selkeästi tunnistamaan. Käyttäen apuna sekä tuota kuvakirjaa, että monenlaisia internetistä löytyviä resursseja. Nopsasti oppi nimittäin huomaamaan, että vaikka hyvään kasvioon on tietenkin yritetty valita parhaat mahdolliset kuvat kustakin kasvista – piirrokset oikeasti – harvoin ne oikeassa luonnossa elävät kasvit kovinkaan paljoa noita piirroksia muistuttivat! Vaan kasvit varioivat todella paljon muodoiltaan. Niinpä netistä löytyvät monenlaiset kuvat kustakin kasvista helpottivat hommaa merkittävästi.

Tokihan tunnistamisessa sitten täytyi käyttää myös kasvikirjan tarjoamia oikeita tuntomerkkejä esimerkiksi lehtien muodoista, ryhmistä, kiinnittymisistä ja tusinoista muista asioista. Myös tiedot harvinaisuudesta, esiintymisalueista ja tyypillisistä kasvupaikoista auttoivat paljon. Tässä vaiheessa myös kasvien nimimaailma sai kielestä kiinnostuneiden harrastelijoiden suupielet monesti nousemaan. Vaikkapa ”Tanakka akankaali” ja ”Tankea kitupellava” ihan vaan aakkosten T-kirjaimen alusta. Samoin moninaisten tuntomerkkien kanssa, esimerkki vaikka Käenkukan kohdalta: Aluslehdet suikean vastapuikeat, varsilehdet tasasoukan suikeat. Tai Peltokaalin herttatyvisesti sepivät lehdet. Pitää varmaan joskus kysyä naapurin Sepiltä, mitä se semmoinen oikein on :-).

Myös kasvien englanninkieliset nimet laitoin tauluun. Koska siinä samalla saa omaa sanavarastoaan taas vähän täydentymään näiltä osin. Ja ovathan aivan valtaosa näistä meikäläisen lähikasveista samalla tavalla tuttuja lajeja myös naapurimaillemme, isolle osalle Eurooppaa ja vieläkin kauempana. Sen enemmin tietenkin, mitä lähempänä ollaan. Niitä englanninkielisiä nimiä jouduin kyllä etsiskelemään mitä moninaisimmista lähteistä, löytämättä mitään sinnepäinkään kattavaa.

DSC06727
Pienen joen sereenistä rauhaa.

Tieto ja muisti ovat paras apu

Mutta kyllä vaan suurin apu oli kaiken aikaa vaimoni muisti! Kas kun kovin monille kasveille löytyi heti nimi, jonka jälkeen vain tarkistimme tuntomerkeistä, että stemmaa. Tai sitten oli ainakin hyvä arvaus nimestä tai ainakin sukukunnasta, jonka perusteella päästiin oikopäätä aivan sylttytehtaan oikeaan huoneeseen. Jo ensimmäisen sessiomme jälkeen minulle valkeni, että meikäläisen tietotaidoilla (muistilla) sadan kasvin tunnistamisprojektista olisi sukeutunut niin tolkuttomasti aikaa vievä hanke, että se olisi ilman muuta pikkuhiljaa hautautunut jonnekin aktiivisen unohtamisen suohon.

DSC07410
Kesäisen niitynlaidan kauneutta.

Innostusta ja epäilyksiä vuorotellen

Millainen määrä kasveja tuo sata kappaletta sitten oikein on? Käsitykseni tästä asiasta kulki aika hyppelehtivää rataa, ennen kuin stabiloitui siihen, minkä kohta kerron. Ensiretken huumassa tosiaan tuntui siltä, että varmaan pelkästään siellä jokivarren reunojen metsiköissä ja niityillä voisi hyvinkin olla ties millaisen kolminumeroisen luvun verran lajeja. Mutta sitten ekan tutkimus- ja tunnistuskeikan jälkeen olimme löytäneet 51 erilaista kasvia ja pystyneet niistä riittävän varmasti tunnistamaan 42 kappaletta. Ja meistä ainakin tuntui siltä, ettemme me kyllä enää montaa uutta löytäisi, vaikka jatkaisimme siellä konttailua kuinka monia tunteja tahansa. Niinpä yht’äkkiä se sata lajia alkoikin näyttää aivan joltain muulta, kuin vain pikaista huitaisua vaativalta touhulta.

Toinen varsinainen yhteinen kasvinbongausretkemme vähän erilaisiin lähimaastoihin tuotti sitten numerot 41 ja 35, eli sen jälkeen tunnistettujen laskurissa oli luku 77. Aika hyvä kuitenkin! Mutta juuri kuten olin arvellutkin, mehän olimme sitten jo löytäneet aivan valtaosan amatööreille helpoista bongauksista ja seuraavien retkien löytöjen määrät putosivat tosiaan hyvin pieniin yksinumeroisiin lukuihin. Jolloin insinööri alkoi jo tuumailla, että ehkä sitä voisi ottaa laskuriin koko eliökunnan, myös eläimineen. Jolloin hirvi+kauriit+kettu+jänöt+mäyrä+käärmeet+sammakot+linnut toisivat jo ehkä helpostikin pöytään loput sataseen tarvittavat lajit. Ja jos sitten mentäisiin konttailemaan kaikenlaisten pienempien ötömönkiäisten maailmaan, sieltä löytyisi monia kymmeniä lisää, jopa aivan amatöörillekin. Helposti-sanaa olen jo tähän mennessä oppinut välttelemään näissä kuvioissa :-). Mutta sitten pälähtivät päähän sienet! Jotka vähän syssymmällä tulisivat ja pelastaisivat eräinsinöörin maineen!

Kuitenkin myös muita uusia kasveja yhä löytyi silloin ja tällöin. Koska nyt jo silmät niitä katselivat kaikilla lenkeillä, vaikka mitä tahansa muutakin oli tekemässä. Samoin joskus kesäöiden valoisina tunteina väsymyksen tuloa odotellessa into vei tutkimaan lisää joitain aiemmin löydetyistä lajeista internetin laajojen resurssien avulla ja uusia hittejä tipahteli sieltäkin. Niin, että 9.7. löydettyjen, valokuvattujen ja tunnistettujen lähilajien lukumäärä oli sattumoisin juuri 97 kappaletta. Eli kyllä tuo tavoite maaliin saadaan!   Vaikkapa vain iskemällä kiinni heinien maailmaan, joka kasvikirjaa käyttäen jäi vielä aivan hyödyntämättä. Ja sama juttu on sammaltenkin kanssa.

DSC06760
Suomalaisen perusmetsän tummasävyistä rauhaa.

Taksonomia

Lienevätköhän taksonomia tai kasvi- ja eläintieteiden taksonominen järjestelmä mahdottoman tuttuja termejä nykyään muille, kuin noiden tieteiden parissa toimiville? Noin ultralyhyesti kyse on luokittelujärjestelmästä, jolla kasvi- ja eläinkunnan lukemattomille lajeille pystytään löytämään oma, oikea paikkansa eliökunnan sukupuussa (määritelmä allekirjoittaneen ikioma). Carl von Linne’ sellaisen alun perin ihmiskunnalle kehitti.

Senkin minä menin löytämään tämän jännittävän kasvikuntaan sukeltamiseni aikana. Lähtien siitä, että sinänsä hieno löydettyjen ja tunnistettujen kasvien luetteloni oli löytöjärjestyksessä, mikä oli tietenkin täysin satunnainen minkään muun asian kannalta ja eri lajit olivat siellä sikin sokin. Jospa ne osaisi laittaa tuollaiseen luokittelujärjestelmään, silloin ne saisi näppärästi järjestettyä juuri oikein. Lähisukulaiset lähekkäin, etäisemmät seuraavaksi ja niin edelleen. Eikä sitten kauaa mennyt, ennen kuin löysin netistä moniakin tapoja saada tunnistetun tieteellisen nimen perusteella ulos myös minkä tahansa kasvin tai muun olion koko taksonomisen linjan! Esimerkkinä tämä tuttu laji, jonka ensimmäiseksi kräkkäsin:

Kielo (Convallaria majalis) – Cellular organisms; Eukaryota; Viridiplantae; Streptophyta; Streptophytina; Embryophyta; Tracheophyta; Euphyllophyta; Spermathophyta; Magnoliophyta; Mesangiospermae; Liliopsida; Petrosaviidae; Asparagales; Asparagaceae; Nolinoidae; Convallaria.

Jos jota kuta muutakin sattuisi yhtään kiinnostamaan tämä huikea järjestelmä, siihen saa selkeän ja mukavan ensinäkemyksen Wikipedian artikkelin kautta, kuinka ollakaan. Samasta artikkelista näkee halutessaan myös tasojen suomalaiset nimet, tyyliin: yläkunta, kunta, pääjakso, luokka, lahko, heimo, tribus, suku, laji.

Niinpä tuon jälkeen sainkin ikioman lähikasviluetteloni parilla klikkauksella järjestymään upeasti sukukunnittain ja siihen tyyliin! Samalla tuo harjoitus löysi kaikki kirjoitusvirheet tieteellisistä nimistä, sekä tarjosi mahdollisuuksia lajimäärityksen varmistamiseen ja tarkentamiseenkin monissa kohdin.

DSC06753
Monen erilaisen luontotyypin rajamailla.

Työkalu itselle

Kaiken tuon jälkeen kunnon softainsinöörille tuli tietenkin tarve laittaa kasatut tiedot ja oppiminen sellaiseen pakettiin, minkä kanssa sitä voi mahdollisimman hyvin käyttää hyödykseen tuolla ulkona liikkuessa. Siltä varalta näet, jos vaikka ihan kaikki ei edes insinöörin kaaliin perin juurin täydellisesti ja pysyväisesti tallentuisi. Tällainen työkalu on vielä teon päällä jossain tuolla taustalla, mutta seuraavat speksit sen tulisi täyttää. Ja tässä nyt sitten lisäten joka ikiseen kohtaan sanan ”helposti”:

  • Etsiskely kuvien perusteella
  • Etsiminen nimien perusteella, englanniksi tai suomeksi
  • Toiminta kännykällä, läppärissä, jne;
  • Toiminta kännykässä myös ilman mitään verkkoyhteyksiä.
DSC06766
Kielokenttä.

Päämäärä saavutettu?

Ehkä sitä silloin 22. kesäkuuta ajatusten syntyessä ja kasvimaailmaan sisään sukeltaessa ajattelikin niin, että on hieno katsoa tämäkin juttu ja sitten jatkaa matkaa taas ties minne. Ja niin tietenkin tulee tapahtumaankin. Mutta ei luonnossa kulkeminen vaan enää tule olemaan ihan samanlaista kuin ennen! Koska monista siellä olevista kasveista – ja koko kasvimaailmastakin – tietää vähän enemmän kuin aiemmin. Sen vuoksi niitä ja niistä myös näkee enemmän kuin ennen. Monista niistä riittää mielenkiintoisia asioita myös kerrottavaksi muille kanssakulkijoille, mikä ei varmaan ole huono juttu yhtään kenellekään. Eikä ainakaan opastustoimiakin joskus harjoittavalle.

Luonnon monenlaiselle kauneudelle on itselläni aina ollut silmät ja aivot auki, enkä ole sille rintamalle yhtään mitään lisää edes osannut toivoa. Silti sinnekin vaan avautui tässä taas enemmän kaistanleveyttä! Kasvien maailman kauneutta näkee nyt vieläkin runsaammin joka puolella ja jokaisena vuodenaikana. Myös oikein läheltä katsellen.

Sitä en vielä tässä vaiheessa tiedä, tuleeko jopa tuo yhä useampien kasvien tunnistaminen ja sitä myöten tuntemaan oppiminenkin (ainakin työkalua avuksi käyttäen :-)) jatkumaan, muttei se ollenkaan mahdottomalta tunnu. Luultavimmin tuo tapahtunee sitten vähän satunnaisemmin, jonkun kiinnostavan asian eteen osuessa, ennemmin kuin tällaisena kiihkeänä uusien lajien metsästyksenä.

DSC06723
Jokien yhtymäkohta kirkkaan kesäpäivän valossa.

Paljon vai vähän?

Tämä asia askarrutti minua heti tähän alueeseen sukeltamisen alusta asti ja käsitykseni hyppelehtivät kovasti eri suuntiin. Tämän oman perehtymisprojektini jälkeen käsitykseni on suurin piirtein seuraavanlainen. Sata kasvia on jo aika paljon, ainakin tavalliselle amatöörille. Vaatien melkoisesti ajankäyttöä luonnossa kulkien, tarkkaan havainnoiden ja tunnistukseenkin panostaen. Ammattilaiselle tai himoharrastajalle se ei kuitenkaan liene paljon mitään? Eli ainakin eteläsuomalaisessa luonnossa lienee monia satoja kasvilajeja, kenties jopa toiselle tuhannelle asti? En todellakaan pahastuisi, jos joku tietäväinen antaisi kommentteja näistä asioista.

Lukuisat ystäväni ja tuttuni, joiden kanssa olen vaihtanut muistikuvia menneiden kouluaikojen kasvien keruusta ja herbaarioista, muistavat niistä kaikenlaisia hassuja juttuja, mutta juuri kukaan ei ole osannut kertoa lukumääristä. Jotkut minuakin aiemmin noita touhuja läpi käyneet ovat heittäneet lukuja jopa 120 kasvista, useampien vuosien aikana toki vissiin. Netistä löytämäni lukumäärät ovat puolestaan olleet paljon pienempiä, esimerkiksi 40 kappaletta. Tässä linkki yhteen tarinaan nimeltä ”Muistatko, kun kerättiin herbaario?

Kasvien kerääminen häipyi kokonaan Suomen koulujen opetussuunnitelmista joskus 70-80 –lukujen jälkeen, mutta on sitten tullut taas takaisin. Ja nykyään on siirrytty niin kutsuttuihin digiherbaarioihin, missä kerääminen hoidetaankin valokuvaamalla. Ainakin minulle moinen kuulostaa kertakaikkiaan fiksulta, hyvin monella tavalla! Muutamia kertoja olen ollut luontoretkillä, missä jotkut nuoret ovat tätä touhua tehneet. Ja se on joka kerta näyttänyt kerrassaan innostuneelta toiminnalta – ainakin minun silmiini.

DSC06820
Matalalta katsellen näkee taas erilaisen viidakkomaiseman.

Lähellä?

Minun näkökulmani on jo pitkään ollut se, että joka paikassa on aivan lähellä luontoa, missä pääsee ulkoilemaan. Olemattomalla kynnyksellä, suoraan oman kynnyksen yli astuen. Löytämään sieltä valtavasti hienoja asioita ja kokemuksia! Aivan suoranaista löytöretkeilyä, jos vaan osaa asettaa mielensä sellaiseen moodiin. Niinpä tässäkin asiassa ajatukseni oli katsoa, löytyykö sata eri kasvilajia aivan omasta lähiympäristöstäni.

Koska kaikissa ottamissani valokuvissa on mukana myös paikkatieto keskimäärin muutaman metrin tarkkuudella, voisin vaikka laittaa kartalle kaikki löytämäni tunnistetut lajit. Kauimmaiseksi niistä päätyi pähkinäpensas, joista lähimmän onnistuin bongaamaan vasta 2494 metrin päässä kotiportailtani. Oli sekin vaan pakko ottaa mukaan, koska niin tiukalle meni sadan lajin kanssa. Noin tusinan verran enemmänkin erilaisia kasveja tuli löydettyä, mutta kun niitä kaikkia ei vaan millään saanut kunnolla tunnistettua. Kaikki muut lajit löytyivät alle 1500 metrin etäisyydeltä.

DSC07422
Heinäpelto on suorastaan huumaavan kaunis ympäristö.

Vieraslajit

Aika moniin näihinkin tuli tietenkin törmättyä, kun kerran silmät tällä tavoin enemmän auki tuli luonnossa kuljettua. Eniten aina vaan laajemmin joka puolella rehottaviin Lupiineihin. Jotka ovat toki omalla tavallaan kauniita, mutta syövät tilan monilta muilta luonnonvaraisilta kasveiltamme. Villiintyneitä ruusuja ei sen sijaan meikäläinen osaa yhtään karsaasti katsoa. Niitä esiintyykin vain vanhojen ihmisasutusten lähistöllä, eivätkä ne ainakaan minun kokemuskenttäni mukaan ole mihinkään sen enempää leviämässä ja valtaamassa tilaa muilta. Jättiputket ovat sitten puolestaan aika paskoja tuttavuuksia, joita ainakaan minä en haluaisi nähdä ollenkaan enkä missään. Mutta kyllä niidenkin esiintymiä vaan on myös Kirkkonummella  siellä sun täällä – ja joka vuosi vähän isommalla alalla! Sigurdsin kartanon vanhasta pihapiiristä bongaamaani Hevoskastanjaa en taas osaa pitää muuna, kuin hienona muistona kartanon menneistä loiston ajoista.

DSC06747
Viljelysmaiden ja joenvarren reunalla on paljon maisemallista dramatiikkaa. 

Maaliin asti

Kuten jo ylempänä olevasta luvusta otsikolla ”Innostusta ja epäilyksiä vuorotellen” selvisi, ei tuo täyden satasen maaliin pääseminen ollut ollenkaan mikään läpihuutojuttu meikäläisille amatööreille. Sen 97 tunnistetun lajin kanssa lähdettiin Brittein saarille ensimmäistä lastenlasta katsomaan heinäkuun puolivälissä. Siellä Englannin kuningaskunnan syntysijoilla Kingston upon Thamesissa tunnistettiin yhdessä vaimon kanssa vielä Maariankämmekkä ja Vanamo yhdellä purotutkimusretkellä napsimistani valokuvista. Ja sitten keskiviikon aamuna 26.7. meikäläinen jatkoi melkein hammasta purren jo moneen kertaan tehtyä Suomen heinäkasvien syynäämistä erilaisista lähteistä, päätyen lopulta olemaan riittävän varma yhdestä lajista. Sen kunnian ansaitsi Juolavehnä (Elymus repens)! Eipä siis kuitenkaan tarvinnut jäädä odottamaan sitä sienien sukukunnan tuomaa pelastusta syksyllä.

Kahdeksan eri retken saaliit tarvittiin maaliin saakka pääsemiseen. Tuossa ne tuloksineen, otettuna ikioman huiman kasvitaulukkoni yläosasta.

Retkien luettelo kasvitaulukon alusta
Sadan kasvin löytämisen retket ja niiden tulokset.

Lähi-Suomi-100

Tämän artikkelin loppuun laitan vielä pienen valikoiman lisää kuvia tästä (ainakin minua) ihastuttaneesta kasviprojektistamme. Huomatkaa edellisen lauseen viimeisen sanan monikkomuoto, jonka taustalla on tietenkin se, että tämä juttu oli ja on perinjuurin yhteinen vaimoni kanssa. Suorastaan niin, ettei siitä kyllä olisi mitään yksinäni tullutkaan! Yllä artikkelissa olevat kuvat koettavat pelkästään näyttää tuota lähiluonnon kauneutta, juuri niillä kulmilla, missä on tämän projektin tiimoilla kuljettu. Kutsuen joka ainoaa ihmistä sellaista katselemaan! Missä tahansa ihan lähellä. Tai kauempana. Erilaisissa säissä ja valo-olosuhteissa. Eri vuodenaikoina.

Ja tässä lopussa on sitten muutamia sellaisia kuvia kasveista, joita käytimme apuna niiden tunnistamisessa. Sitä myöten ne myös päätyvät meikäläisen käyttöön pidemmäksikin aikaa.

Eikö ole kaunista, mitä? Nämä kuvat ovat tarkoituksellisesti täysin käsittelemättömiä, sellaisina kuin (hyvin säädetty) digikamera ne on tallettanut.

 

DSC07008 - Harakankello
Harakankello (Campanula patula)

 

DSC06834 - Pihlaja
Pihlaja (Sorbus aucuparia)

 

DSC07185 - Rönsyleinikki
Rönsyleinikki (Ranunculus repens)

 

DSC06876 - Haapa
Haapa (Populus tremula)
DSC07230 - Maitohorsma
Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium)

 

DSC06954 - Voikukka
Voikukka (Taraxacum officinale)

 

DSC07098 - Poronjäkälä
Harmaaporonjäkälä (Cladonia rangiferina)

 

DSC07266 - Keto-orvokki
Keto-orvokki (Viola tricolor)

 

DSC06985 - Ahomansikka
Ahomansikka (Fragaria vesca)

 

DSC06909 - Ahvenvita
Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus)

 

DSC06972 - Jänönsalaatti
Jänönsalaatti (Mycelis muralis)

 

DSC07221 - Nurmitädyke
Nurmitädyke (Veronica chamaedrys)

 

–Kari

 

 

 

 

Mainokset

One thought on “Lähi-Suomi-100!

  1. […] Mutta illansuussa kaiken maailman touhujen jälkeen tuntui vaan jotenkin, että veri vetäisi vielä liikkumaan. Ja muun talon väen kävelylenkille lähtemisestä meikäläinen sai sitten sen ehkä vielä puuttuvan lopullisen kipinän. Retken suunnitelma taisi olla päänupissa jotenkin sellainen, että menenpä nyt ainakin bongaamaan tunnistettujen kasvilajien listalleni pähkinäpensaan, johon olen melko perinjuurisesti tutustunut muutaman viime vuoden aikana. Tämän lähiluonnon tärkeimmän sisällön (kasvikunnan) suuntaanhan olin löytänyt aivan uudenlaisen kipinän vain muutama viikko aikaisemmin. Sen salaisuudet selviävät artikkelista ”Lähi-Suomi-100”. […]

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s