Villa Mehu

Elis Sinistön erikoisen elämän jäänteet

Tiivistelmä: Kertomus yhdestä hyvin erikoisesta kirkkonummelaisesta elämäntarinasta ja erityisesti paikasta, missä se tapahtui.

 

 

Ensimmäinen tutkimusretki 14.10.2014

Pyöräretken reitti Villa Mehun mailla. Jäänteitä eniten punaisten renkaiden alueilla. 

Löytämisen tapoja

Usein kiinnostavat paikat ja asiat löytyvät ihan vaan kulkemalla luonnossa ja ihmiselämän ympäristöissä. Joskus yksinkertaisesti havaitsemalla hienoja paikkoja ja näkymiä, joita löytyy jatkuvalla syötöllä yhä vaan, jo yli 30 vuotta ”kolutuilta” lähikulmiltakin. Tokihan megalomaaniset huippumestat on nähty ja ovat melkein kaikkien ihmisten tiedossa, mutta jos malttaa katsella myös hiukan ”pienempiä piirejä”, niin uusia kauniita luontokohteitakin putkahtelee silmien eteen siellä sun täällä. Sellaisista löydöistä tulee tässä blogissa esimerkkejä noin koko ajan.

Sitten on olemassa myös se toinen tie, eli mennä etsimään ja löytämään tiedon kautta. Nykymaailma tarjoaa niin uskomattomat mahdollisuudet päästä käsiksi vaikka minkälaiseen tietoon, että löytöretkeilyn uralle pääsee hyvinkin nopsasti melkein mihin tahansa itseä kiinnostavaan suuntaan. Vaikkapa geokätköilyyn, kulttuurihistoriaan, lintuihin, kasveihin, geologiaan, jne, jne.

Mainio tietojen ja vinkkien lähde ovat tietenkin myös ihmiset. Oikeastaan kaikki ihmiset, joiden kanssa vaan tekemisissä sattuu olemaan. Jokaisella on omia erilaisia tietoja, kokemuksia ja muistikuviaan myös paikoista ja ulkoympäristöistä. Minä olen kautta historian saanut mitä erilaisimpia, itselleni hauskoihin tai jännittäviin löytöihin johtaneita vinkkejä ihmisiltä. Lähipiiriltä, kavereilta, tutuilta ja yhtälailla melkein vetovierailtakin, joiden kanssa ovat vaan jutunaiheet sattuneet jonnekin luonnon reunoille menemään. Ja tahtoohan sitä niin sattua.

Vasta vinkki avasi silmät

Tämän jutun aiheeseen pääsin myös kiinni niin. Yksi taannoisen AK2-kurssin kollegoistani puhui joskus jostain merkillisistä rakennusten jäänteistä, jotka löytyvät jostain Veklahdentien suunnilta. Mitään tarkempaa paikkaa tai tietoa en muistanut häneltä koskaan kysellä, koska asia ei vaan vissiin ehtinyt silloin tusinoiden muiden joukossa riittävän kiinnostavaksi nousta. Jossain mielen tai muistin taka-alalla kuitenkin asiat muhivat ja kerran yhdellä iltakävelyllä jossain lähimetsissä tuli välähdys. Siellä oli syntynyt linkki kahden täysin erillisen asian välille. Tuon Pirjon kertomuksen ja vuosia aiemmin tekemäni maastopyöräretken havaintojen välille. Olin silloin ollut intensiivisesti syynäilemässä läpi Veklahden seutujen teitä ja polkuja ja ajanut läpi paikasta, jonka aivoni olivat rekisteröineet ”sekalaisiksi romukasoiksi”. Tietoisesti olin luokitellut ne lasten metsikköön rakentelemiksi leireiksi ja leikkipaikoiksi.

Tässä siis selvä esimerkki siitä, että joskus – ehkä useinkin – silmät näkevät asioita, mutta aivot eivät tiedä mitä näkevät.

Pyöräretki kameran kanssa

Sinnepä sitten suuntautui heti seuraava pyöräretkeni, jota ennen olin käynyt tutkailemassa netissä kaiken, mitä löysin tuon erikoisen ihmisen elämästä. En lähde siitä mitään tähän kertoilemaan, koska olisin juttujen kertomisen ketjussa vain toinen tai kolmas käsi, joka ei niihin ainakaan mitään uutta todellista tietoa toisi. Lopussa on muutamia linkkejä, joiden takaa löytyy erinäisiä kertomuksia Elis Sinistöstä, hänen erikoisesta elämästään ja siitä, mitä niistä on nykyään jäljellä. Tähän tarinaan sisällyttämäni muutamat omat valokuvani antavat käsitystä siitä, millaisessa surullisessa kunnossa alue oli silloin syksyllä 2014 siellä toiseksi viimeisen kerran vieraillessani. Ja viimeksi syyskesällä 2016 yhä vaan heikommassa.

Eliksen tarinan loppu

Vain tämän verran lisään siihen, mitä nyt netistä löysin. Koska silloin 2014 löysin jostain vielä kertomuksia siitä, miten Eliksen erikoinen elämäntarina päättyi. Mutta nyt en enää mitään sellaista netistä löydä, enkä ole edes aivan varma, kuulinko nämä tarinat suusanallisesti joltain kirkkonummelaiselta, joka oli ollut niissä tavalla tai toisella mukana. Joten vaikka vannon kertovani alla juuri sen mitä kuulin tai jostain luin, on siihen syytä suhtautua varauksellisesti. Koska ihmisen muisti nyt vaan on sellainen äärettömän epäluotettava härveli.

Eliksen aamurituaaleihin kuului muiden asioiden lisäksi aina myös roikkuminen jaloillaan puun oksasta, pää alaspäin ja alasti. Jonain aamuna hän oli sitten pudonnut, loukaten itsensä ilmeisesti pahasti. Ei ollut siltikään lähtenyt mihinkään hoitoon, vaan jäänyt potemaan sinne omille asuinsijoilleen, kylmänä talviaikana. Lopulta jotkut hänestä huolta kantavat ihmiset olivat hänet käyneet sieltä hakemassa hoitoon, muttei hän enää siltä keikalta takaisin elävien kirjoihin selvinnyt.

Linkkejä Sinistön elämäntarinaan

Tässä vain muutama linkki, lisää löytyy hakusanoilla, myöskin videoita itse miehestä.

http://itenet.fi/ite-taiteilijoita/elis-sinisto/

http://www.suomitour.com/2015/05/elis-siniston-villa-mehu.html

http://urbanex.ninja/kohde/villa-mehu-elis-sinisto/

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002660883.html

Valokuvia

Paljon kuvia löytyy myös internetin eri artikkeliesta, mutta alla kohtalainen setti kuvia omalta retkeltäni Villa Mehun mailla lokakuun puolivälissä vuonna 2014. Tervemenoa kuvalliselle aikamatkalle merkilliseen menneisyyteen!

–Kari