Meikon vuorijonojen tuolla puolen

Yhteenvetoa kansalaisopiston lähiretkeilykurssista

Tiivistelmä: Jälkimaisteluita uudenlaisesta lähiretkeilyn minikurssista, joka järjestettiin Kirkkonummen kansalaisopistossa syksyllä 2017.

Ovat ne vaan aika vaikuttavan kauniita myös nuo Meikon ruskan parhaat palat!

Nämä asiat tapahtuivat 21.9. ja 24.9. ja 1.10. ja 8.10.2017.

Oikeastihan nyt ollaan noiden vuorijonojen ja kurssin tällä puolen, mutta eihän sellainen miltään kuulosta. Ainakaan verrattuna tuon otsikon luomaan kiehtovaan mielikuvaan, joka vielä kaiken lisäksi on tottakin!  Niiden komeiden kallioalueiden tuolta puolen löytyy nimittäin lisää kutkuttavia luontoalueita, joita voi vaikka suorastaan erämaiksikin kutsua, ainakin meille nykyihmisille.

Tässä artikkelissa on joka tapauksessa hiukan summeerausta siitä pienestä lähiretkeilykurssista, joka pilottina vedettiin Kirkkonummen kansalaisopistossa syksyllä 2017.

Kurssin päätavoitteet

1. Näyttää, että luonnossa kulkeminen on helppoa ja hauskaa!
2. Näyttää, että siihen ei välttämättä tarvita mitään ihme varusteita ja taitoja.
3. Näyttää, että kartta on hyödyllinen, mukava ja helppo tietolähde joka ikiselle ihmiselle.
4. Näyttää Meikon eteläisimpiä alueita niin, että niistä muodostuu kokonaiskuva mieleen.

 

Kurssin rakenne

• Yksi luento.
• Kolme päiväretkeä Meikon erilaisille kallioalueille.
  • Meikon eteläisin kallioalue: 24.9.2017 klo 09:30 – 15:00.
  • Meikobergen: 1.10.2017 klo 09:30 – 15:00.
  • Jäävuorten valloitus: 8.10.2017 klo 09:30 – 15:00.

 

Luennolla perustietoa varusteista ja kartoista.

• Jalkineet ja vaatteet.
• Reppu!
• Eväät.
• Sauvat.
• Muut tarvikkeet.
• Itikat.
• Kartta ja sen merkinnät.
• Retkien reitit kartalla.

 

Retket

Kurssin vetäjä ja retkien opas kirjoitti kaikista kurssin osista päiväkirjamerkinnät, kansalaisopiston käytäntöjen mukaan. Meikäläinen kirjoitti ne tietenkin tarinamuotoon, joka on allekirjoittaneen yleisesti käyttämä tapa oikeastaan mistä tahansa asioista kertomiseen :-). Kovin kompaktit ja vähän puisevat niistä toki tulivat ahtaalla lomakkeella, enkä osannut noin tiukkoihin paketteihin tunkea mukaan edes hippuja niistä kaikista hienoista paikoista ja mukavista tapahtumista, joita retket sisälsivät. Koetetaan laittaa sellaisia edes kuvateksteihin, sen minkä kykenee.

Retkien organisoinnista kannattaa vielä mainita se, että bongasin kurssin luennolla muuan Vesan, jonka kanssa olimme ”törmänneet” jokusilla retkillä ainakin Meikossa menneiden vuosien varrella. Muistelin hänen olleen sellainen hyvin rauhallisen ja positiivisen luonteen omaava kaveri, jonka vuoksi kysyin häneltä, suostuisiko toimimaan kakkosoppaana tämän kurssin retkillä. Suostui hän ja mehän saimmekin sitten yhteispelin sujumaan kerrassaan loistavasti aivan heti ensimmäisestä retkestä alkaen, samoin kuin siitä eteenkin päin. Ja kakkosoppaan, eli ”häntävahdin” rooli onkin kerrassaan elintärkeä siinä, että isompien ryhmien liikkuminen luonnossa saadaan tapahtumaan sujuvasti ja ilman turhia sählinkejä sekä odotteluita.

Jokaisen retkikuvauksen alussa on kyseisen retken reitti satelliittikuvalla, sekä retkien kokonaismitat kilometreinä ja tunteina. Lisäksi jokunen valokuva, joita eri kurssilaiset ja allekirjoittanut siellä ottivat.

Ykkösretki

Tämä oli kurssin ensimmäinen retki otsikolla ”Meikon eteläisin kallioalue”, tapahtuen sunnuntaina 24.9.2017. Alla oleva teksti on sama, joka on toimitettu kurssipäiväkirjan osana kansalaisopistolle.

Ykkösretken reitti Google Earth -satelliittikuvalla. 6,3 km ja 4 t 4 min.

Retkeilijöitä oli mukana oppaan lisäksi 20. Osallistujat löytyvät erillisistä henkilölistoista.

Alkuperäinen kokoontumispaikka piti vaihtaa muuttuneiden pysäköintirajoitusten vuoksi ja siitä aiheutui vähän härdelliä, joka kuitenkin selvisi. Kokoonnuttiin sitten Gesterbyn koulualueen eteläisellä parkkipaikalla, missä on bussien kääntöpaikka. Siellä tarkistettiin osallistujat ja heidän varusteensa. Ajettiin neljällä h-autolla Vaiponjärven metsätielle, minne autot saatiin pysäköityä puskiin ja kallioille.

Porukkaa vaeltamassa polkua Slättmossenin eteläpuolella. Kuva: Kari Rantanen.

Patikoitiin ryhmän kanssa läpi suunniteltu reitti Meikon alueen eteläisimmällä kalliojonolla, edeten ensin länteen kallioiden eteläisintä reunaa myötäillen. Retken kääntöpisteenä oli kallioalueen jyrkästi loppuva länsireuna noin Kirkkonummen ja Siuntion rajalla. Siellä vietettiin noin puolen tunnin leppoisa evästauko länteen avautuvien pitkien maisemien äärellä.

Evästauko kalliojonon länsipäässä, avointen maisemien äärellä: Kuva: Vesa Reinivuo.

Paluumatka käveltiin kallioalueen pohjoisreunaa myöten, sen rajaavan soisen laakson lähellä. Paluumatkalla vietettiin vielä toinen evästauko upean Slättmossenin eteläisemmän avosuon niemen kärjessä.

Toinen evästauko upean Slättmossenin rannalla. Kuva: Rita Jansson.

Koko patikkaretkelle tuli mittaa 6,3 km ja taipaleella oltiin yhteensä 4 t 30 min taukoineen. Suuret osat matkasta kuljettiin maastossa, polkujen ulkopuolella, joten liikunnallisesti retki oli paljon vaativampi kuin kilometrit kertovat. Kartan lukemista ja erilaisten maastomerkkien tunnistamista harjoiteltiin monia kertoja pitkin matkaa. Kaikki osallistujat selvisivät retkestä oivallisesti ja reippain mielin.

Näkymää viimeisen evästauon leiriniemeen. Kuva: Hannu Heikkinen.

Kakkosretki

Tämä oli kurssin toinen  retki otsikolla ”Meikobergen”, tapahtuen sunnuntaina 1.10.2017. Alla oleva teksti on sama, joka on toimitettu kurssipäiväkirjan osana kansalaisopistolle.

Kakkosretken reitti Google Earth -satelliittikuvalla. 10,2 km ja 5 t 4 min.

Retkeilijöitä oli mukana oppaan lisäksi 22. Osallistujat löytyvät erillisistä henkilölistoista.

Kokoontuminenkin sujui nyt nappiin, kun uusi paikka oli huolellisesti kommunikoitu kaikille osallistujille. Ennen lähtöä Meikon parkkikselle läpikäytiin seuraavat kokonaisuudet: Palautteen keruu 1. retkeltä. Kurssin päätavoitteiden kertaus. Karttalehtien jako tarvitsijoille. Esiteltiin retken pääopas ja apuopas, joka varmistaa kaikkien mukana pysymisen. Meikon pumppuasemalle ajettiin täyteen pakatuilla autoilla.

Patikoitiin ryhmän kanssa läpi suunniteltu reitti koko Meikobergen-kalliojonon päästä päähän, idästä länteen. Alussa katseltiin Meikon laskujoen rotkolaakso, suolähde ja yksi Porkkalan vuokra-ajan bunkkeri.

Ihmetellään ympäri vuoden auki olevaa lähdettä. Kuva: Rita Jansson.

Ensimmäinen evästauko vietettiin pienen Vitträsk-järven kauniilla kallioniemellä. Toisen bunkkeribongauksen jälkeen pitkä kävelyetappi vei meidät pitkin kalliopolkua Siuntion puolelle, missä Långträsk-järveen päättyvän kallion päällä vietimme toisen evästauon.

Reitin kääntöpisteen evästauolla, Kuva: Hannu Heikkinen.

Paluumatkalle valittiin reittivaihtoehto, joka vei ensin kuntien rajaa ja Långträsk-järven itäreunaa myötäilevää polkua pitkin Meikonjärven läntisimpään kulmaan. Matkalla käytiin ihastelemassa Långträskin erämaisia maisemia.

Sieltä reitti toi Meikonjärveä kiertävää pääpolkua Meikobergetin maisemahuipulle, retken kolmannelle evästauolle. Ja sieltä sitten Pikku-Meikon reunoja pitkin lopulta takaisin lähtöpaikalle.

Meikobergetin huikea maisema kolmannella evästauolla. Kuva: Hannu Heikkinen.

Koko retken mitta oli peräti noin 10 kilometriä, mihin käytimme kolmine pidempine ja lukuisine lyhyine taukoineen 5 tuntia. Se sisälsi myös mahdollisimman useita kartanlukuja, tarkastellen erilaisia ympäristön maamerkkejä sekä omaa sijaintiamme niiden perusteella. Kaikki osallistujat jaksoivat pitkän retken reippain mielin.

Kolmosretki

Tämä oli kurssin kolmas retki otsikolla ”Jäävuorten valloitus”, tapahtuen sunnuntaina 8.10.2017. Alla oleva teksti on sama, joka on toimitettu kurssipäiväkirjan osana kansalaisopistolle.

Kolmosretken reitti Google Earth -satelliittikuvalla. 7,1 km ja 4 t 38 min.

Retkeilijöitä oli mukana oppaan lisäksi 16. Osallistujat löytyvät erillisistä henkilölistoista.

Sääennusteet tälle sunnuntaille olivat täysin sateiset. Juuri sellaiseen tuli sitten erityisesti varauduttua ja moinen tarjosi mitä mainioimmat edellytykset viedä retkeläiset kokemaan, miten erilaisia hienouksia yleisesti huonoiksi koetut säät voivat ulkoilijalle antaa. Ilahduttavasti 16 reipasta retkeilijää ilmaantui aamulla kokoontumispaikalle.

Ikimetsän fiiliksiä niin lähellä ”ruuhkapolkuja”. Kuva: Kari Rantanen.

Meikon pumppuasemalta lähdimme patikkaan, joka kuljetti meidät pitkin Meikonjärven pohjoispuolen kallioiden jonoa, polkujen ulkopuolella. Leppoisalla tahdilla edettiin yli kalliohuippujen ja niiden väleissä olevien jylhämetsäisten laaksojen. Liukasta oli vaikka missä, mutta kaikki pärjäsivät mainiosti asian kanssa. Karttoja pyrittiin lukemaan ja maastomerkkejä tunnistamaan mahdollisimman usein nytkin.

Muurahaispesä kauneimmillaan vihreän metsän sylissä. Kuva: Kari Rantanen.

Isbergenin kallioiden koillisreunalla ihasteltiin syysnäkymiä korkealta yli Talimossenin kauniin suon, jonka jälkeen valloitettiin porukalla jäävuorten yli seitsentonninen huippu! Peräti 7300 senttimetriä merenpinnan yläpuolella siis oltiin.

Huikeaa kauneutta alas Talimossen-suolle! Kuva: Rita Jansson.

Vuorijonon luoteiskulman tarkistuksen jälkeen oli vuorossa retken huipennus, lounastauko. Jättikokoinen laavu rakentui suurten mäntyjen väliin näppärästi koko porukan avustuksella ja pian oltiin viettämässä mukavaa yhdessäoloa suojassa, pienen risukeittimen tulen ääressä. Kohta nostettiin myös höyryävät maljat Miruvoria, muinaista Keskimaan haltijoiden juomaa, retken ja koko kurssin finaalin kunniaksi!

Tosi mukava lounasleiri sateisen sään keskellä. Kuva: Hannu Heikkinen.

Liehuvin lipuin selvittivät kaikki mukana olijat kurssin ja leirin purku sujui sitten täysin omatoimisesti, kuin pitkään yhdessä treenanneelta porukalta ikään. Kerrassaan upeaa katseltavaa oli tuo. Paremminkin huikeaa suorastaan!

Porukka kasaa leirin kuin treenattu puolijoukkue! Kuva: Hannu Heikkinen.

Paluumatka tapahtui kallioiden yli Meikon pohjoisrannan polulle ja sitä pitkin takaisin lähtöpaikkaan. Vielä käytiin porukalla ihastelemassa runsaiden sateiden taas henkiin herättämät Korsolammsbäckenin putoukset, joilta palasimme autojen luokse ylhäältä Korsolammen kautta.

Korsolammsbäckenin kosket ovat taas heränneet henkiin! Kuva: Hannu Heikkinen.

Jatkomietteitä

Kansalaisopiston puitteissa tuumataan ja suunnitellaan myöhemmin, miten tämä pilottikurssi toimi, millaista palautetta siitä saatiin ja toteutetaanko jotain vastaavaa tai vastaavia ensi lukukaudella. Sen lisäksi allekirjoittaneella on ajatuksia erilaisista retkistä, joita niin Meikon alueella kuin monessa muussakin paikassa voisi ohjattuina vetää. Paikoissa ja alueilla, joissa riittää ihmeteltävää monilla akseleilla, kuten luonnon moninaisen kauneuden ja ihmisen elämisen muistojen rintamilla.

Kun tällaisia retkiä valmiiksi syntyy ja ryhdytään toteuttamaan, niistä kerrotaan tietenkin aivan ensin täällä Lähierä-blogissa ja lisäksi toki monilla muillakin kanavilla. Joista yksi tärkeä on tämän pilottikurssin osallistujat.

Parhain loppusyksyn ja alkutalven terveisin!

–Kari

 

Loppuun vielä jokunen valokuva lisää noilta kurssin kolmelta retkeltä. Valikoimaa piisasi, sillä aika moni osallistuja laittoi kuviaan perustamaamme yhteiseen jakoon. Kiitos siitä kaikkien meidän puolesta!

 

Paikkojen ihmettelyä yhdellä kolmosretken monista kallioista. Kuva: Hannu Heikkinen.

 

Parenteesiajan bumkkerin torniaukko Vitträskin rannalla. Kuva: Rita Jansson.

 

Syksyn pysäyttävän hienoja näkymiä matkan varrella. Kuva: Kari Rantanen.

 

Esimerkki luonnon lähes rajattomasta lähikauneudesta. Kuva: Tomi Poutanen.

 

Kakkosretken evästauolla Vitträsk-järven rannalla. Kuva: Hannu Heikkinen.

 

Jattilaavu puiden välissä vuorijonon päädyssä. Kuva: Kari Rantanen.

 

Meikon ainoa suolähde lähikuvassa. Kuva: Hannu Heikkinen.

 

Maisemia katsomassa ykkösreissun reunakalliolla. Kuva: Rita Jansson.

 

Pieni risukeitinkin luo aika hienon tunnelman. Kuva: Kari Rantanen.

 

Luonnon kauneutta piisaa, kun vaan malttaa katsoa! Kuva: Tomi Poutanen.

 

Kaukomaisema Siuntion korkealle Kasaberget-kalliolle. Ei uskoisi. Kuva: Kari Rantanen.

 

 

 

Korsolammsbäckenin koskia kolmosretken lopussa. Kuva: Tomi Poutanen.

 

Ykkösretken maisema Vaiponjärven länsipäästä. Kuva: Hannu Heikkinen.

 

 

 

 

Advertisement