Talvea päin

Tiivistelmä: Blogin moodin muutos talviaikaan, asioita tässä vaiheessa vielä enempi odotus- ja suunnitteluperspektiivistä tarkastellen.

Talvi tarjoaa taas ihmeellisiä uusia kokemuksia. Arvaas minkä eläinten kisajäljet tässä?

Kirjoitettu Lempäälän Marjamäessä 3.1.2018. Kaikki tapahtumat ovat vielä edessäpäin.

 

Kohti vai päin?

Tämän pienen mietiskelyn otsikko voi Suomen kieltä maiskutellen tarkoittaa kahtakin asiaa. Tietenkin sitä, että mennään talvea kohti. Mutta noin sanottuna ehkä enemmänkin sellaista kuviota, missä hyökätään sen talven kimppuun. Juuri noilta kummaltakin kantilta nyt asiaa katselen. Kimppuun tekisi jo mieli käydä, mutta yhä odottavan ajatuksin asioita mietitään, näin maamme eteläreunalla asuen.

Kuten juuri menneen vuoden pakettiin laittaneessa edellisessä postauksessani (Syyssonaatti) kerroin, meikäläinen tykkää aivan sulan maan syksyisestä luonnosta niin, että voin sen kanssa edetä hyvin tyytyväisenä jouluunkin saakka. Nauttien kaikista niistä myöhäisen syksyn rauhallisista kokemuksista luonnon sisässä, mihin vain ikinä satun ehtimään. Mutta tammikuu alkaa sitten jo tehdä tiukkaa jopa minunkin syysoptimismilleni. Koska talvi lumen peittämine maastoineen on myös niin kerta kaikkiaan fanaattisen hienoa ulkoiluaikaa, että tässä vaiheessa ei sormien eikä varsinkaan varpaiden syyhyämiseltä sen perään enää tahdo voida suojautua.

Kirkkonummen upeita kalliomaastoja 4.1.2018.

Talvisuunnitelmia

Päähän on rakentunut ajatuksia vaikka minkälaisista jutuista, joita juuri tulevana talvikautena haluaisi toteuttaa. Aika monista on jo peräti jonkunlaisia suunnitelmantynkiäkin olemassa. Esimerkiksi nyt vaikka: Pitkä ahkiovaellus, Intro-retket ihmisille lumikengillä, Viikonlopun talvivaellus, Kotaparlamentti, Sundetin läpipurjehdus, Ilta- ja yöretket talvisessa luonnossa.

Yhden toisen talviretkeilyyn hurahtaneen erävelikollegan kanssa ollaan erinäisiä noista yhdessäkin tuumailtu ja suunniteltu tässä menneiden kuukausien aikana, vakaana aikomuksena toteuttaa ainakin vähän samantapainen hieno ”nousevan trendin talviretkeilyprojekti”, kuin pari talvea takaperin (Uusille urille). Retket tulevat kohteiltaan ja sisällöiltään olemaan toki vaikka kuinka paljon erilaiset, mutta kokonaisuus toivottavasti yhtä motivoiva sekä paljon antava kuin edellinenkin.

Lempäälän Marjamäessä taas näytti tältä 3.1.2018.

Positiivisin odotuksin

Noh, kotikunnaillamme aivan Suomen etelärannikolla vallitsevat tosiaan vielä nyt uuden vuoden alussakin yhä vaan ne syyssäät. Siitäkin huolimatta, ettei talvea voi yrittämisen puutteesta syyttää. Minä pääsin laskuissani ainakin kuuteen yritykseen, joista parhaat toivat maastoihin 15 ja 20 sentin lumipeitteen. Ja minulta on jäänyt laskemattakin varmaan ainakin pari joulunajan yritystä, koska en ollut maisemissa silloin. Plussakelit ne vaan ovat nujertaneet hyvätkin yritykset.

Mutta meidän himoulkoilijoiden positiiviseen odotukseen tuo ei pysty juurikaan kolhuja tekemään. Täyspitkä vaellus tapahtuu joka tapauksessa jossain Lapin selkosilla, missä lunta aina piisaa. Viikonlopun vaellusta suunnitellaan jonnekin helmikuun aikaraamiin ja hitsin monet talventulot katselleet veijarit tietävät varsin hyvin, että silloin lumitilanne voi olla aivan mikä tahansa. Myös hyvä. Sundetin purjehdus tapahtuu kevään korvilla ja vaatii ainoastaan kelvollisesti kehittyneitä jäitä. Kotaparlamentti ei ole koskaan esittänyt kelivaatimuksia, kaikki kelpaa. Toki sen parempi mitä huonompi. Mutta tämäkin toive on Porkkalan selän rannalla toteutunut joka ikinen talvi, ainakin kolmisenkymmentä kertaa, toinen toistaan hienommilla tavoilla.

Talvi on lähellä monella tavalla

Ja juuri nyt vallitsee myös ihan kohtalainen talvi jo aika lähelläkin. Tänään pääsin flunssanjämieni kanssa tekemään pienen kävelyretken Lempäälän Marjamäen metsissä, havaiten talven olevan aika hienon! Lunta 0-30 senttiä. Jopa nollaa siis tiheiden kuusimetsien sisässä, mutta aukeammilla paikoilla puolestaan yli saappaanvarren. Minä katselin asiaa sellaisin silmin, että voisin kyllä lähteä tuonne vaeltamaan jopa vaikka ahkion kanssa. Haasteellista se toki olisi paikka paikoin, vaatien vielä tavallistakin tarkempaa etenemisen reitin suunnittelua aivan koko ajan. Samanaikaisesti noin kymmenen, kolmenkymmenen ja sadanviidenkymmenen metrin päähän, jottei päätyisi lumettomiin tai muuten liian vaikeisiin paikkoihin. Mutta juuri tuollaisiakin olosuhteita vuosia sitten paljon kokeilleena tietää senkin olevan ainoastaan jännä lisähaaste kulkijalle. Jopa niin, että monet vastaavanlaisista seikkailuista tuntuvat nykyään suorastaan legendan aineksilta. Ihmisen muisti on sellainen :D. Onneksi.

Toki siellä Lempäälän metsien tiheimmissä paikoissa oli vielä lumi niukassa.

Lähierä siirtyy talvimoodiin

Meikäläisille yhä tulemassa olevan talven 2018 odotustaso on siis erinomaisen korkealla! Suurella luottamuksella uskon monen suunnitelman toteutuvan ja toivon jopa joidenkin niistä tuottavan ylös kirjoitettaviksi sekä jaettaviksikin kelpaavia kokemuksia. Niitä odotellessamme minä kaivelen arkistoistani jokusia menneiden talvikausien erityisten tapausten tarinoita, jotta Lähierä voisi vaihtaa talvimoodiin tästä postista lähtien. Ainakin vähäksi aikaa. Monenlaiset kevätsuunnitelmat ovat nimittäin myös jo kovasti nostamassa päätään :-).

–Kari