Geenit vievät

Tiivistelmä: Lyhyt kertomus siitä, miten yksi kulkuri, opas ja eräinsinööri on päätynyt geeniensä kaukaisen alkuperän jäljille.

 

Tämä sama pikkuinen tarina on julkaistu sukulehden ”Callion Kaiku” numerossa 7, maaliskuussa 2018.

 

Oma tausta vie mukanaan

Minä en ole ollut innostunut sukututkimuksesta. Toki omat taustat nyt ovat tietenkin jollain tavoin aina kiinnostaneet, kuten varmaan likimain jokaista tämän pallon tallaajaa. Kohta 90-vuotias isäni kyllä innostui suvun vaiheiden ja taustan selville ottamisesta sekä ylös laittamisesta joskus vanhan vuosituhannen loppupuolella. Sitä kautta sitten minäkin päädyin näkemään ja kuulemaan kaikenlaista mielenkiintoista. Joillain yhteisillä retkillämme pääsin näkemään ensin isäni ja omien isovanhempieni elämisen paikkoja läntisellä Uudellamaalla ja sitten toisella retkellä isoisoisoisäni synnyin- ja asuinsijat Tammelan kylässä, melkein Torronsuon reunalla. Sieltäpä on peräisin sukunimemme Rantanen, lyhennettynä tähän suomalaisaateliseen muotoon nimestä Suoranta, jonkun ajan tavan mukaan. Seuraavaksi opin kuuluvani Bucht-sukuun, jonka Suomijuuret ovat juuri siellä Tammelassa, kuulussa hakkapeliittapitäjässä.

Isäpappani toimesta olohuoneeseemme ilmestyi sitten kunniapaikalle hieno sukuviiri, jossa komeilee vuosiluku 1606. Samoin pääsin näkemään sukupuukarttoja, missä monien hämärästi tutun kuuloisten ihmisten linkitys minuun olikin yht’äkkiä jopa insinöörillekin päivänselvästi näkyvissä. Päädyin myös omistamaan muhkean sukukirjan nimeltä ”Tammelan Buchteja 400 vuotta!”.

Bucht -suvun sukuviiri allekirjoittaneen kotona.

Kiehtovat geenit

Sukuseuran lehtiä joskus isäni luona selaillessani törmäsin juttuihin DNA-tutkimuksista, jotka vaikuttivat aivan kiehtovilta! Avaten tapoja, joilla sukujen juuria voidaankin selvittää, ei vain muutaman sadan vuoden taakse, vaan tuhansien vuosien päähän ja jopa lähelle ihmiskunnan ajanlaskun alkua. Sen jälkeen oli aivan pakko ryhtyä hiukan opiskelemaan DNA-tutkimusten nykyisiä menetelmiä, terminologiaa ja mitä niillä oikein voidaan tehdä. Internetistä vaan artikkeleita lukien. Ja niitähän piisaa nykyään!

Sukuseuran viimeisimmistä artikkeleista selvisi, että sukumme kuuluu isälinjaltaan niin kutsuttuun I2-haploryhmään, eli lännen suunnilta tänne aikanaan tulleisiin. Ja että erinäisiä sukulaisuussuhteita oli löytynyt Skotlannin ylämailta. Kyllähän sellainen alkoi kutkuttaa yhä enemmin tyyppiä, joka on aina ollut kiinnostunut koko Brittein saarten valtavan monitahoisesta historiasta! Ja jolla Skotlannin jylhät seudut ovat vielä vallan katsomatta.

Yksi karkea kartta ihmisen Y-DNA:n kulkureiteistä maapallolla. Lähde: FamilyTree DNA.

Kohti Skotlantia

Koska jotain vetoa Skotlantiin tuntuu olevan monella muullakin, pääsi käymään sitten niinkin, että tutun porukan kesken lähti vireille seuraavan pidemmän kevätvaelluksen tekeminen juuri siellä Skotlannin ylämailla. Näistä lähtökohdista ei kai ole ihme, että minulla heräsivät ajatukset yrittää peräti käydä katsastamassa jotain niistä seuduista, missä noita Chisholmin klaaniin kuuluneita mahdollisia esi-isiä on joskus muinaisuudessa elellyt.

Uusin minun sukuseuramme ”geenipuolen vetäjältä” kuulemani jännä tieto on se, että vielä paljon varhaisempia esi-isiämme on elänyt Norjassa jo noin 4000 vuotta sitten! Sieltä nuo penteleen Viikingit ovat sitten levittäneet geenejään moniin suuntiin, erityisen paljon juuri tuonne Brittein saarten pohjoisosiin.

West Highlands Way Googlen kartalla.

Tämä ei jää tähän

Onko vähän mielenkiintoista ja kiehtovaa, häh?! Kyllä nyt on vaan niin päässyt käymään, että tämä esi-isäaspektikin on tullut mukaan minun laajan skaalan ulkoilu- ja retkeilymaailmaani. Joten kuulumisiin sitten sieltä Skotlannin ylämailta joskus myöhemmin!

Hörhö kulkuri evästauolla – taas. Pitipä sisällyttää tämäkin lehtiartikkelin kuva juttuun.

–Kari