Oletko kartalla?

Kartat ulkoilijan riemuna ennen, nyt, aina.  

Tiivistelmä: Katsaus karttojen maailmaan luonnossa kulkijan näkövinkkelistä. Ja ennen kaikkea siihen, miten ne ovat aina vaan kehittyneet eteenpäin ja eteenpäin. Jatkaen yhä vaan samaa rataa nykyisessä digimaailmassa. Sisältää myös vinkin Suomen ensimmäiseen Karttapajaan Jyväskylän Retkelle -messuilla 21. ja 22.4.2018.

Karttapajassa pääset sisään karttojen maailman mistä tahansa kulmasta!

 

Ylistys kartoille

Suunnistamisesta sekä kartanluvusta puhutaan usein vaeltamisen ja retkeilynkin yhteydessä. Ja mikäs siinä, vakiintuneita termejähän ne ovat, kuvaten aika täsmällisesti asioita, joihin viittaavat. Minulle niin nuo termit, kuin niiden sisältökin ovat olleet kovin tuttuja ja suorastaan rakkaita jo hirmu monien vuosikymmenten ajan, muistaakseni aivan pikkupojasta lähtien. Kartat ovat olleet kiehtovia tutkimisen kohteita, erilaisten matkojen ja retkien suunnittelun apuvälineitä, tärkeitä oppaita tien päällä, merellä, metsissä, autiomaissa, tuntureilla ja vuorilla. Suorastaan intohimon ja keräilyn kohteiksikin ovat vuosien saatossa päätyneet.

Itselleni ne ovat moiseen statukseen päätyneet siitä yksinkertaisesta syystä, että kartat ovat ihmiskunnan hienoin tapa laittaa ylös tietoa ympärillä olevasta maailmasta! Kuvata se maailma mahdollisimman oikein. Esittää asiat niin, että ne ovat helpot nähdä ja ymmärtää. Pakata niihin yhä enemmän tietoa, kuitenkin koko ajan selvyys ja helppolukuisuus säilyttäen. Tämä kun minulle joskus pikkuskidinä valkeni, se oli menoa sitten!

Oivallisia yleiskarttoja ovat kautta historian olleet Cappelenin Norjan kartat.

Pelko pois, pelko pois, Rosmarie

Tyytyväisenä olen heilunut monenlaisten karttojeni kanssa, siirtyen käyttämään niitä myös nykyaikaisissa digitaalisissa välineissä. Asioita olen joutunut miettimään uudelleen vasta aivan viime vuosina, päädyttyäni opastamaan ihmisiä luonnossa liikkumisen pariin. Ja huomattuani pikkuhiljaa, että esimerkiksi termi ”suunnistaminen” on ilmiselvästi pelottava monille, jotka eivät ole vielä tuttuja karttojen ja kompassien kanssa. Se yhdistetään jotenkin oikeaan, varsinaiseen suunnistusharrastukseen, joka on varmastikin vaikea ja vaativa laji! Jopa tuo toinenkin alussa mainittu termi ”kartanluku” toimii vähän samoin. Juuri noin tiiviinä, vakiintuneena terminä sekin luo kuvaa jostain erityisestä taidosta, jonka hallitseminen ei voi helppoa olla.

Lähestyminen toisella näkökulmalla

Hyvin monien luonnossa kulkemisen pariin vasta halajavien, kaiken ikäisten ihmisten kanssa paljon keskusteltuani, päätin ryhtyä esittämään vanhoja tuttuja asioita vähän toisin. Ensin, aina ja kaikilla minun retkilläni tai kursseillani kartat ovat yksi tärkeimmistä varusteista. Pidän huolen, että jokaisella on kyseisen alueen karttalehti mukanaan luontoon lähtiessämme. Vaikkapa ote suomalaisesta, huippuhyvästä peruskartasta. Suunnistamaan ei ryhdytä, eikä suorittamaan varsinaista kartanlukuakaan. Vaan katsellaan ennen retkeä yhdessä sitä karttaa, pannen merkille miten tavattoman visuaalisesti ja selkeästi siinä näkyvät monet ympäristöä kuvaavat asiat. Järvet, lammet, joet ja purot sinisinä, pellot kellertävän ruskeina, avokalliot harmaina, maantiet punaisina, jne. Siitä pystyy hyvin helposti katsomaan vaikka kuinka paljon ympärillä olevaa luontoa, asutusta ynnä muuta, opettelematta yhtään mitään! Ryhtymättä syventymään johonkin merkkien selityksiin. Juuri tämä on se karttojen hienous! Ne ovat helppoja ja ystävällisiä apuneuvoja aivan kenelle tahansa, ihka ensimmäisenkin kerran käteen otettaessa.

Suomen oivallista peruskarttaa digimuodossa yhdellä tasolla. Ote: Retkikartta.fi.

Sitten yhdessä luonnossa kulkiessamme katselemme aika usein karttoja, pannen merkille mitä ympärillä näemme ja missä ne asiat ovatkaan kartassa. Silloinhan suoritammekin jo aivan huomaamattamme sitä varsinaista ”kartanlukua”, joka on myös kaikkinaisen oman paikkansa tietämisen ja suunnistamisen tärkein toiminta! Aivan perusteiltaan se on kuitenkin vain pelkästään hauskaa ja omaa tietämystä ympäristöistä avartavaa, selkeän kartan katselemista.

Tällainen pikkuriikkinen näkökulman ja aloittamisen tavan ero on vienyt jo tähän mennessä niin pitkälle, että joka ainoa ”kartanluvun ensikertalainen” on löytänyt tuon maailman parhaan ulkoilijan apuvälineen itselleen kaveriksi. Heti kerrasta! Ilman hylkimis- ja pelkäämisreaktioita, jotka täysin turhia ovatkin juuri tässä asiassa..

Kartta on kartta on kartta

Perinteisestihän niitä on painettu paperille jo monien vuosisatojen ajan. Sitten pikkuhiljaa vähän sitkeämmälle ja paremmin taittelua kestävälle paperille. Ja viime vuosina jo sellaiselle ”muovipaperillekin”, joka ei edes vedestä enää piittaa.

Jo useampia kymmeniä vuosia niitä on ”painettu” myös pikseleille, eli erilaisten tietoteknisten laitteiden ruuduille. Oikeastihan aivan kaikki kartat, ne paperillekin painetut, ovat jo ikiajat olleet olemassa ainoastaan digitaalisina materiaaleina, joista erilaisia tulosteita on sitten tehty.

Mukana kannettavien laitteiden, tärkeimmiten kännyköiden ja tablettien, myötä kartat ovat nykyään käytettävissä digitaalimuodossa myös ulkona liikkuessa. Niitä voi tietenkin käyttää ihan semmoisinaan, pelkkinä kuvina, aivan kuten painettuja karttojakin käytetään. Mutta jo pitkään on ollut myös ohjelmia, jotka yhdistävät paikannusjärjestelmät (GPS + useat muut satelliittijärjestelmät) ja kartat toisiinsa, tarjoten silloin vaikka minkälaisia palveluita helpottamaan käyttäjän elämää siellä ulkona.

Samaa digitaalista peruskarttaa älypuhelimen näytöllä.

Perinteet ja nykyaika

Seuraavassa on listattuina karkeasti hyvät ja huonot puolet sekä perinteisestä kartta + kompassi –yhdistelmästä, että nykyaikaisesta älypuhelimessa pyörivästä hyvästä karttasovelluksesta.

Perinteisen ja digitaalisen kartankäytön vertailua plus-miinus-listana.

Osaamista tarvitaan aina!

Muutama asia on hyvä pitää mielessä, kun ryhtyy vertailemaan näitä kahta erilaista kartan käyttötapaa. Tärkein on se, että kumpikin vaatii osaamista! Perinteisillä välineillä osaamista tarvitaan siellä ydinasioissa, kartanlukutaidossa ja kompassin käytössä. Lisäksi niitä on käytettävä usein, jotta se paikkatieto säilyy. Näiden välineiden käsittelyn ja säilyttämisen kanssa ei osaamista pahemmin tarvita, jollei karttalaukkua sellaiseksi lasketa..

Moderneilla välineillä paikannus on hallussa ilman yrittämistä, mutta karttaa kannattaa lukea aivan yhtälailla, jotta saa tietoa ympäristöstään! Lisäksi näiden välineiden kanssa täytyy hallita monia muita asioita, kuten niiden suojaus ja varovainen käyttö, samoin kuin sähkön riittävyydestä huolehtiminen. Käytettävä ohjelmakin täytyy olla riittävän hyvin näpeissä, jotta kaikki hyödyt ja ilot saa irti, sekä homma toimii myös mahdollisissa hankalammissa tilanteissa.

Perinteistä kartanlukua Koilliskairan tuntureilla joskus.

Molempi parempi

Vastakkain asettelu ei ole se parhaiten eteenpäin vievä tapa missään, ei myöskään tässä asiassa. Molemmilla karttojen käyttämisen tavoilla on omat hyvät sekä huonommat puolensa. Kumman tahansa kanssa pärjää erinomaisesti vaikka minkälaisilla vaelluksilla, eri vuodenaikoinakin. Kunhan osaa asiansa! Etenkin syrjempänä ja yksin kulkiessa kannattaa toki pitää hyvin huolta myös varmuudesta. Niin, että pärjää silloinkin, jos asiat kuitenkin kehittyvät kuten niiden ei missään tapauksessa pitänyt edes voida mennä! Yksi erinomaisen hyvä tapa on Både Och, koska silloin voi herkutella aivan kaikilla parhailla puolilla, varmuuskin mukaan luettuna!

Allekirjoittanut on karttafetissinsä viemänä navigeerannut ja opetellut ympäristötietoa perinteisten karttojen kanssa monet vuosikymmenet ja nyt viimeisten 15 vuoden ajan käyttänyt sekä testannut intensiivisesti digitaalisempia välineitä luonnossa monin tavoin liikkuen. Päätyen nykyään suorastaan vetämään koulutusta tällä digi-rintamalla, missä kehitys on nopeaa, kasaan vedettyä tietoa olemassa vähän ja pinttyneitä uskomuksia paljon.

Maailman tasapainon ylläpitämiseksi toimin toki sitten innokkaasti ja koulutan myös aivan asian toisella äärilaidalla, eli suunnistamisessa ilman yhtään mitään apuvälineitä :-). Luonnon lukemisessa paikannus- ja suunnistustarkoituksiin. Siitä lisää joskus.

Näitäkin voi koittaa käyttää apunaan ilmansuuntien päättelyssä.

Kaikki kartoista Jyväskylässä

Jyväskylässä on Retkelle –tapahtuma ja messut 21. ja 22. päivä huhtikuuta ja siellä meikäläinen sekä pitää pieniä luentoja omaehtoisen ulkoretkeilyn aloittamisen helppoudesta, että pyörittää oikeaa Karttapajaa koko messujen ajan. Tulkaapa ihmeessä sinne moikkaamaan ja keskustelemaan, sekä päivittämään tietojanne mistä tahansa karttojen ihastuttavan maailman osa-alueesta!

Alueita, joita Karttapajassa ainakin käsitellään.

Vastaavat karttapajat tulevat kyllä pyörähtelemään myöhemmin useammissakin paikoissa ja tilaisuuksissa, mutta niistä enemmin tuonnempana.

Pysytään kaikki kartalla, se on hitsin hauskaa!

–Kari