Tiivistelmä: Tämä juttu kertoo jousista ja nuolista, sekä niiden kanssa tapahtuvasta harrastustoiminnasta. Kompaktin yleisen historian ja oman kokemuskaaren kautta edetään pieneen laji-introtapaamiseen tutun porukan kesken. Ja loppuun laitetaan vielä erilaisten jousien, sekä harrastuslajien äärimmäisen pintapuolinen esittely.
Tapahtuma 29.5.2018
Ei kai minun tarvitsisi tällaisia perustella, mutta teenpä niin taas kuitenkin. Perustelen siis ainakin itselleni, miksi tällaisetkin asiat kuuluvat luontolöytöretkeilyyn keskittyvän blogin piiriin. Siksi, koska ainakin minulle nämä asiat ovat aina liittyneet ulkona luonnossa olemiseen, pelkästään siihen. Lisäksi, vaikka nyt tekniikan kanssakin ollaan tavallaan tekemisissä, kaikki näiden lajien piirissä tapahtuva on hyvin hiljaista, rauhallista ja sopusointuista toimintaa. Suorastaan meditoivaa ja ihmislajin historiaan sitovaa touhua! M.O.T.
Kertoa haluan näistä asioista juuri samasta syystä, kuin kaikista muistakin erilaisista ulkoilmassa tapahtuvista harrasteista. Jotta joku muukin voisi löytää nautittavakseen jonkun kulman näistä ihastuttavista lajeista.
Pieni rajaus sentään
Amorin nuoliin tämä artikkeli ei kajoa, mutta suurin piirtein kaikkia mahdollisia muita aspekteja saatetaan käsitellä, ainakin vilaukselta.
Jokamiestä koskettava laji
Jonkun mielestä sukupuoliroolien ylläpitäminen tässä jutun alussa saattaa olla vanhanaikaista ja suorastaan moitittavaa. Mutta minä teen niin silti, koska sellainen oli se maailma, josta tässä kerron. Eli sellainen, missä ainakin melkoisen suuri osa pikkupojista oli tavoilla tai toisilla tekemisissä jousien ja nuolten kanssa silloin skidinä. Joskus meikäläisen lapsuudessa kauan sitten ne ensimmäiset jouset sekä nuolet tehtiin itse kuusen oksista, hamppunarusta ja pajukepeistä, isäpapan suosiollisella avustamisella ensin alkuun. Ja sitten seuraavina vuosina opittiin nopeasti lisää siitä, miten sai aikaan tehokkaampia jousia, naulakärjillä varustettuja nuolia ja muita kauhistuttavia asioita.
Myöhempinä aikakausina kaupasta ostetut leluhärpäkkeet ovat tainneet muuttua normiksi tällä rintamalla. Mutta aika harvahkoja ainakaan kaksilahkeisia pallon tallaajia taitaa kuitenkin olla, joilla ei olisi jotain näihin välineisiin liittyviä omakohtaisia muistoja.
Jousien ja nuolien pitkä historia, lyhyt oppimäärä.
Jousi ja nuolet tulivat lajimme arsenaaliin noin 10.000 vuotta sitten ja likimain sen mittaisen ajan ne ovat olleet yksi tärkeimmistä metsästyksen (elinkeinon) ja sodankäynnin välineistä, kunnes vasta noin vuonna 1500 lähtivät syrjäytymään tuliaseiden kehityksen myötä. Moisen tärkeyden ja pitkän käyttöajan vuoksi ei ole mikään ihme, että tämä asetyyppi on kehittynyt aivan valtavan monilla eri tavoilla, joiden piirissä myös käyttöön liittyvät taidot ovat saavuttaneet melkeinpä vaikeasti ymmärrettäviä tasoja. Kuten vaikkapa suurten jousimiesjoukkojen käyttäminen taisteluissa läpi vuosituhanten, ratsastavien jousen käyttäjien uskomattomat suoritukset, tarkat laukaukset kaukaa, jne.
Monia kymmeniä erilaisia jousityyppejä on kehitetty ympäri maapalloa ja niihin kaikkiin liittyy todella paljon omaa tietoaan ja osaamistaan. Sellaista, joiden kautta aseen käyttö, tarkkuus ja tehokkuus vasta voivat edetä lähelle kyseisen vimpaimen maksimaalisia kykyjä. Tai oikeasti asejärjestelmän, sillä kyse on aina jousen ja kulloiseenkin käyttötarkoitukseen valitun nuolen yhteistoiminnasta. Samoin kuin tuliaseissa aseen ja ammuksen kesken, mutta jousi-nuoli-yhdistelmien hallitseminen on ehkä vieläkin haasteellisempi laji.
Menemättä tässä ultralyhyessä esittelyssä sisään yhtään minnekään ja välttäen edes mainitsemasta tavattoman monia erilaisia jousityyppejä, kerron vain aivan pikkuisen nykyisin kaikkein laajimmin käytetyistä välineistä. Ja niidenkin esittely on tämän pikku artikkelin perässä, vain sellaisten lukijoiden katsottavana, joita moiset asiat mahdollisesti kiinnostavat.
Ikioma tuntuma lajiin
Meikäläisen viehtymys jousiin ja nuoliin toki varmasti periytyy sieltä poikavuosien Lohjan metsistä, joista olen joitain muisteloitakin kirjoittanut. Ja se otti uuden kipinän sitten joskus 1980-luvun loppupuolella niin, että työmatkoillani Euroopassa ostin itselleni peräti sellaisen muhkean taljajousen. Sen kanssa tuli jo vähän perehdyttyä jousten ja nuolten maailmaan, sekä päästyä ainakin hiukan maistelemaan myös oppimisen ja lukemattomien toistojen myötä tapahtuvaa taitojen kehittymistä. Sellaisesta muuten käytetään yleisesti nimitystä tarkkuus. Mutta meikäläisen ampuminen tapahtui vain omilla pihoilla ja mökillä, eikä ampumisen kautta tapahtuva oppiminen kovin ihmeellisille tasoille koskaan päässyt etenemään. Ja sitten se taisi jäädä aivan sivuraiteelle elämän monien muiden hienojen vaiheiden ja tekemisten myötä.
Amerikan ihmemaa
Kunnes aivan edellisen vuosituhannen loppuvaiheissa tuli eteen muutto työasioiden mukana Yhdysvaltojen länsirannikolle, sinne kuuluisan Piilaakson kulmille. Siellä tämä aina mukana kulkenut viehtymys pääsi sitten vasta puhkeamaan kukkaan. Koska siellä oli monia toinen toistaan hienompia jousiampumaratoja aivan lähellä omaa kotia ja kaikki mahdollinen harrastukseen liittyvä toiminta vallan eri tasolla kuin koto-Suomessa. Coastal Range –vuorijonon reunakukkuloiden hienolla maastoampumaradalla Cupertinon vieressä pääsi näkemään paljon kokeneita ja innokkaita lajin harrastajia. Tai siis hyvin monien erilaisten jousiammunnan lajien edustajia. Eikä suinkaan vain näkemään, sillä sikäläisen kulttuurin mukaan ihmiset tulivat aina juttelemaan, vaihtamaan ajatuksia ja pyytämään mukaan omiin touhuihinsa. Niinpä siellä pääsi kokeilemaan vaikka millaisia jousiaseita, tuli kutsutuksi hiipien ja vaanien tehtäviin metsästysharjoituksiin haastavissa maastoissa, jne.
Eipä aikaakaan, kun olin sitten ostanut itselleni uuden jousenkin, (silloin) hyvin modernin PSE Stingray:n. Vieläpä valmiiksi äärimmilleen trimmatun sellaisen, hyvin kokeneelta jousimetsästäjältä. Kaikilla noilla edellytyksillä oma oppiminen singahti sitten aivan uusille tasoille. Opin virittämään jouseni toimimaan pilkulleen kulloinkin käyttämieni nuolten kanssa niin, että nuolet lähtevät kiitämään jokainen aina juuri samalla tavalla. Sitä myöten alkoi sitten syntyä jopa niitä ”Robin Hoodejakin”, eli halkaistuja nuolia. Tai siis alumiininuolten tapauksessa toisen putken sisään ammuttuja nuolia. Kaikkiaan neljä niitä minun urallani siellä siunaantui, kolme 20 jaardin matkalla ja yksi 30 jaardin matkalla.
Harrastus hiipuu, mutta into säilyy
Suomeen takaisin maailma kuljetti miehen perheineen, vaikka toisinkin olisi voinut käydä. 911-katastrofi ja sen jälkeinen ”IT-kuplan puhkeaminen” kuitenkin iskivät bisneksiin ja elämä rakennettiin taas tänne. Jousiammunta pysyi vauhdissa vielä jonkin aikaa, jotenkuten, vaikka harrastusmahdollisuudet ottivatkin valtavan taka-askeleen. Ihmisen mielestä tämän lajin – tai näiden lajien – hurma ei kuitenkaan lähde koskaan. Ja niin näistä on ainakin juteltu joskus parhaiden kaverien kesken. Erityisesti Jussin kanssa, joka pääsi myös aikanaan kokemaan jotkut samanlaiset suuret herätykset siellä Kalifornian kultamailla. Sitten pienen Eräveljien seurakunnan piirissä nousi uusi kipinä yhden nuoremman jäsenen toimesta, joka lähti innostumaan lajista jousimetsästyksen ajatuksella.
Eräveljeskunnan jousikokoontuminen
Niinpä tuli eräveljien viimeisimmässä kotaparlamentti-istunnossa (Kotaparlamentti kokoontuu) sovittua, että junaillaan kevään korvilla veljeskunnan tapaaminen tämän asian tiimoilla. Moinen sitten tapahtui Kirkkonummella 29.5.2018, meikäläisen organisoimana. Peräti 6/7 koko veljeskunnan jäsenmäärästä kokoontui yhdellä jousiampumaradaksi merkityllä niityllä. Minä olin roudannut sinne koko oman jousiarsenaalini, eli vanhan noin 40-paunaisen PSE taljajousen, ”uuden” PSE Stingray –jouseni ja vielä lisäksi sellaisen minikokoisen varsijousenkin.
Maalisäkki vietiin noin 10 metrin päähän ja sitten ryhdyttiin tutustumaan vimpaimiin. Minä kerroin lajia (toistaiseksi) harrastamattomille jäsenille joistain perusasioista, kuten jousten jäykkyydestä, vetopituudesta, tehosta ja energiasta, sopivista nuolista, nuolihyllyistä, nokin paikasta, tähtäimistä ja laukaisulaitteista. Sen jälkeen itse kukin otti ja koetti virittää jonkun jousen, sekä peräti ampua sillä nuolen. ”Koetti” –sana on nyt tässä ihan tositarkoituksella, sillä tuon minun uudemman Stingray -jouseni vetojäykkyys on 70 paunaa, eikä moni meistä sitä vireeseen nyt saanut. Minä mukaan luettuna. Mutta pari kovinta jermua toki onnistui siinäkin. Ja kaikki pääsivät ampumaan ainakin muutamia nuolia tauluun. Tai sen ohi.
Perin kiinnostavana tuntuivat kaikki touhua pitävän ja aivan varmasti veljeskunta tulee asian pariin uudelleen palaamaan. Jollei se muuten ota tapahtuakseen, niin meikäläinen pitäköön asiasta huolen :-). Silloin mukaan pääsevät toivottavasti kaikki kolme nykyistä harrastajaa omine asejärjestelmineen. Tai montako meitä sitten silloin lieneekään, taivas tietäköön!
–Kari
Artikkelin tieto- ja tekniikkaosio
Tänne loppuun siis kirjoitan jotain tiivistettyä tietoa kaikkein tavallisimmista erilaisista jousityypeistä, joita nykyään yleisesti käytetään. Sekä aivan pikkuriikkisen myös erilaisista tavoista, joilla jousien ja nuolten kanssa touhutaan. Muistakaa kuitenkin, että alla oleva perustuu ainoastaan minun kokemukseeni ja ymmärrykseeni niistä asioista, joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Joskus jouset kategorisoidaankin hiukan toisin. Kaikki jousien erilaiset tyypit sisältävät valtavasti tietoa – mikä juuri näistä asioista niin kiehtovia tekee! Ja jousiammunnan erilaisista kilpailulajeista minä en tiedä yhtikäs mitään, enkä siksi niistä tässä mitään sano.
Jousimetsästyksestä kerron alempana kuitenkin ihan pikkuisen, vaikken ole sitäkään lajia varsinaisesti edes harrastanut. Olen vain tutustunut lajiin sellaisella niin kutsutulla pitkällä tähtäimellä, joka on nyt juuri 19 vuoden mittainen. Se on sisältänyt pikkuisen erilaista harjoittelua niin siellä Amerikan länsirannikolla aikanaan, kuin täällä kotimaassakin erilaisilla maastoradoilla. Sekä näiden asioiden jatkuvaa, kevyttä seuraamista. Sitä, miten metsästäminen ylipäätään on liittynyt luonnossa kulkemiseen aikojen saatossa ja liittyy nykyään, olen päätynyt pohtimaan paljonkin. Joskus vielä päädyn myös kirjoittamaan auki ne ajatukseni.
Pitkäjousi (Long Bow) on hyvin lähelle sellainen, mitä me pojanviikarit itsellemme rakentelimme silloin joskus. Toki ne oikeat välineet ovat isompia, jäykempiä ja usein myös symmetrisempiä. Vaativat erittäin paljon voimaa, jonka kanssa pystyvät ampumaan raskaitakin nuolia kauas, loivassa kaaressa. Juuri sellaisia nuolia käytettiin vuosisatojen ajan ”suuressa sodankäynnissä” ja aseen teho perustui suuren ampujamäärän lisäksi nimenomaan siihen, että raskaat nuolet säilyttävät suurimman osan liike-energiastaan eli tehostaan vielä siellä kaukanakin. Koska pudotessaan alas ballistista lentorataansa myöten, maan vetovoima pitää yllä raskaan kappaleen liike-energiaa. Toki pitkäjousilla voidaan ampua myös keveämpiä nuolia, suuremmalla nopeudella ja suorempaa lentorataa pitkin. Näissä jousissa ei ole nuolihyllyjä, eikä tähtäimiä, eli kuuluvat siten myös niin kutsuttujen vaistojousten kategoriaan.
Vastakaarijousi (Recurve Bow) on sekin nimensä mukainen. Jousen päissä olevilla lyhyemmillä vastakaarilla saadaan nuoleen enemmin lähtönopeutta, kuin perinteisimmällä yhdellä kaarella. Suurempi nuolen nopeus tarkoittaa nopeampaa osumaa ja parempaa tarkkuutta ainakin metsästäessä. Nuolten täytyy silloin toki olla kevyempiä, eivätkä ne lennä mahdottoman kauas, ainakaan tehoaan hyvin säilyttäen. Suurin osa erilaisista hienoista jousista ympäri maailmaa on tämän tyypin variaatioita.
Taljajousi (Compound Bow). Näissä jousissa on joko kaaren toisessa tai molemmissa päissä taljamekanismi, joka siihen sovitetun vaijerijärjestelmän kanssa aikaansaa seuraavat asiat. Jousen vetovoima kevenee jännettä pidemmälle vedettäessä, jolloin tähtääminen on keveämpää ja helpompaa. Samoin nuolen laukaisussa saadaan kovin voima ja nopeus lähelle lähtöhetkeä. Taljajouset ovat hyvin tehokkaita jousia. Niissä on myös tyypillisesti säädettävä nuolihylly ja eri etäisyyksille esisäädetyt tähtäimet. Samoin niiden kanssa käytetään usein laukaisulaitetta.
Varsijousi (Cross Bow). Jousi on sijoitettu ikään kuin kiväärin tukin päähän, muodostaen näin tavallaan ristirakenteen ylhäältä katsellen. Nuoli makaa tukin päällä urassaan (ura on kuin kiväärin piippu) ja pysyy itsekseen paikallaan nuolituen pitämänä. Varsijousen ammusta kutsutaan nimellä vasama (bolt). Jousi voi olla tavallinen tai taljajousi, mutta se voidaan joka tapauksessa tehdä vielä tehokkaammaksi, koska sen virityksessä voidaan käyttää kahta kättä, samoin kuin erilaisia latauslaitteita. Varsijouset on varustettu liipaisimella, varmistimella ja nykyään useimmiten myös kiikaritähtäimellä. Ne ovat useasta eri syystä kaikkein tehokkaimpia ja tarkimpia jousiaseita.
Tarkkuusammunta
Jousiammuntalajeja on suuri määrä ja jotkut niistä ovat olleet olympialajejakin jo pitkään. Niistä kannattaa katsoa tietoa netistä, kuinka ollakaan. Jousiammunta vaan hakusanaksi, niin tietoa löytyy monenlaisista lähteistä, kuten liitoista, seuroista ja liikkeistä.
Metsästys
Tähän tarkoitukseen ihminen on jousiaseen joskus muinaisuudessa kehittänyt ja sitä sitten nyky-ymmärryksen mukaan ainakin useammat vuosituhannet käyttänyt. Metsästettäessä käytetään nuolissa nykyään leikkaavia metsästyskärkiä, joista on omat ohjeensa ja määräyksensä eri maissa ja erilaiselle riistalle. Kaiken kaikkiaan jouset ja nuolet ovat hyvin tehokkaasti tappavia aseita, jopa vaikka tuliaseisiinkin verrattuna. Niiden suuri ”stopping power” perustuu enemmän nuolen ja sen kärjen ominaisuuksiin, kuin pelkän liike-energian tuhovoimaan. Maailmalla jousilla metsästetään jopa äärimmäistä suurriistaa, kuten karhut, leijonat, hirvet, puhvelit ja monet muut! Nuolten nopeus, osumatarkkuus ja pysäytyskyky ovat toki tuollaiselle riistalle riittävät vain varsin lyhyillä etäisyyksillä (10-30 m) ja jousimetsästys on aivan erityisen haastava metsästämisen laji!
Suomessa jousimetsästys on menneinä vuosikymmeninä ollut erittäin harvoihin ja pieniin lajeihin rajattua, mutta aivan viime vuosina tässä on lähdetty etenemään ripeästi muun maailman suuntaan. Juuri nyt jousiaseilla metsästettäviä suurimpia lajeja ovat majava, metsäkauris, valkohäntäkauris ja jopa villisika! Suomessa metsästysaseena käytettävän jousen tyyppiä ei ole rajoitettu muuten, kuin että varsijouset ovat kokonaan kiellettyjä. Jousen jäykkyydellä on 180 Newtonin (= noin 19 kilon = noin 40 paunan) minimimäärä ja leikkaavien kärkien on oltava halkaisijaltaan 22 mm.
Miksi jousiammunta on niin hienoa?
Monessa jousiammunnasta kertovassa lähteessä mainitaan harrastuksen vaativan rauhallisuutta ja soveltuvan siksi erittäin hyvin vastapainoksi nykyiselle kiireiselle elämän menolle. Siihen ei todellakaan ole vastaan sanomista minullakaan! Jousella ampuminen on todella rauhallista toimintaa, tapahtui se sitten sisäradalla, ulkoradalla, maastoradalla, tai vaikka aivan villissä luonnossa, metsästystouhuissa. Siinä ollaan yksinkertaisten perusasioiden äärellä. Vain hyvin rauhallisella asenteella ja otteella pystyy jonnekin kunnolla tähtäämään ja osumaan. Vain sadoilla ja tuhansilla toistoilla pystyy löytämään parhaat tavat tähtäämiseen ja laukaisuun. Juuri millimetrin tuhannesosan tarkkuudella samalla tavoin joka kerta toistuvat tavat. Ilman sitä, oikeaa osumatarkkuutta ei voi syntyä.
Myös harrastuksessa käytetyt välineet vaativat huolellista tutustumista ja monien asioiden opettelua aivan itse. Kuten esimerkiksi jousen tasapaino, ote jousesta ja laukaisun suorittaminen. Sopivimpien nuolien valitseminen (pituus, materiaali, paino, painon jakautuma, sulat), sekä jousen sovittaminen toimimaan optimaalisesti yhdessä juuri niiden nuolten kanssa. Ja sitten opetellaan tähtääminen sekä nuolien osumapaikat eri etäisyyksillä, taas tuhansien toistojen kautta.
Mikään noista ei ole kerta kaikkiaan hätäisen miehen hommaa! Juuri siksi se kaikki on niin hienoa!
End-of-Story (Part 1 :-))
Lähierä™ 