Tiivistelmä: Linkki allekirjoittaneen haastatteluun Metsäradio-ohjelmassa, pienten taustatietojen kera.
Haastattelu 21.3.2018
YLE:n jutussa esiintyneen sankarikuvan lisäksi ”koristan” tämän jutun jokusilla muilla vastaavanlaisilla valokuvilla. Kaikissa niissä meikäläinen on jollain ihanalla tauolla luonnon keskellä!
Olipa tarkoitus tietenkin laittaa tästä asiasta juttu blogiini, mutta niin vaan unohtui muiden menojen alle. Muttei tuo ole myöhästä vieläkään, joten tässä pienten taustatietojen kera linkkaus yhteen taannoiseen Metsäradion haastatteluun.
Tie mikrofonin eteen
Kirkkonummen lähiluonnon ihmeistä Porkkalan Polun tilaisuudessa pitämäni esitelmän sattui kuulemaan myös yksi paikalla ollut YLE:n toimittaja, joka sitten ehdotti haastattelua. Mikäs siinä, sanoin minä, vaikkei ollut hajuakaan mahdollisen jutun lähestymiskulmasta. Toimittajan asiahan moinen onkin. No, jotain maileja vaihdettiin Rikun kanssa ja niiden pohjalta menin hyvin valmistautuneeksi itseni tuntevana häntä tapaamaan tuona kauniina maaliskuun keskiviikkona.
Riku oli valinnut tapaamisemme paikaksi Kirkkonummen keskusmetsän, joka onkin mitä sopivin ympäristö tällaisiin asioihin. Melkoisen huikea luontoalue aivan kylän keskustan vieressä ja monien asuinalueiden ympäröimänä! Autioniityntien päästä vain marssimme sata metriä metsän sisään ja katsoimme yhden tuulenkaatopuun istumapaikaksemme.
Haastattelu
Sitten tulinkin yllätetyksi! Mies, jonka kanssa vielä juuri minuutti sitten leppoisasti juttelin, muuttui aivan toiseksi. Mikrofoni kädessään hän lähti vetämään haastattelua aivan täysin live-tyyliin, tykittäen kysymyksiä peräjälkeen. Ystävällisesti ja innostuneesti toki, mutta moinen tauoton online-eteneminen vei tietenkin erilaisiin asioihin omalla voimallaan, eikä siinä pystynytkään miettimään, mitä itse tärkeinä pitämiään asioita esiin nostaisi. Kyllähän minulla sanomista piisasi juuri kaikista niistäkin näkökulmista, mihin Riku haastattelun vei. Paljon enemminkin, kuin mitä moinen vauhtijutustelu salli. Mutta tosiaankin se soljui eteenpäin ja loikki aiheisiin niin, ettei omia – jopa vähän etukäteen mietittyjä – skriptejään kerennyt koskaan edes muistaa!
Eiväthän tuollaiset tilanteet minulle mitään ennen kokemattomia ole, vaan joskus menneinä vuosikymmeninä tuli saatua kunnon mediakoulutus, jonka oppeja pääsi myös hyödyntämään lukuisissa tilanteissa käytännön liike-elämässä silloin Nokian hurjan menon vuosina. Mutta kun niistä ajoista on vaan jo niin kauan…..
Lopputulos
11.4.2018 juttu sitten putkahti YLE:n sivuille. Kari Rantanen on lähilöytöretkeilijä. Hiukan kauhistuneena omasta hätäisestä puhetavastani sen sieltä itse kuuntelin ja kehtasin kaikesta huolimatta laittaa jopa tiedoksi joillekin kavereille. Kehuen saaneeni nyt todisteen oman metsittymiseni etenemisestä jo jonkinlaisille tasoille, kun kerran YLE:n ikiklassikko-ohjelmaan jo haastateltiin.
Kuinka kauan juttu tuolla Areenassa pysyy, en tiedä. Itselläni on siitä toki kopio tallessa, muttei toisten omistamaa materiaalia jakaa voi.
200 päivää ulkona
Äänijutun otsikoksi nostettu ”200 päivää vuodessa luonnossa samoten” antoi muistutuksen journalismin raadollisuudesta. Jotain aivan erityistä, erikoista tai huimaa kannattaa aina yrittää otsikoiksi laittaa, jotta pystyisi yhtään huomiota saamaan nykyisen rajattoman tarjonnan keskellä. Missä kaikki noudattavat samoja periaatteita :-). Tuo 200 oli siis vastaus yllättävään kysymykseen, koettaen vaan suorittaa jotain pikapäässälaskuarviota viime vuosien menoista alle puolen sekunnin ajassa. Mutta kylläpä tuo taitaa aika hyvin jopa paikkansakin pitää, jälkikäteen paremmin tehtyjen laskelmien perusteella. Toki ollakseen vähän oikeampi, voisi yhtä sanaa sentään hiukan muuttaa, näin: ”200 päivänä vuodessa ulkona luonnossa samoten”. Sillä kyllähän meikäläisen sinänsä hyvin monista ulkoilukerroista (3-5 kertaa viikossa keskimäärin, läpi vuoden) hyvin monet ovat kestoltaan vain 2-3 tuntia. Juuri sellainenhan on suorastaan osa lähiretkeilyn kauneutta!
Mutta hieno kokemus tuo oli kaiken kaikkiaan ja vaikka omaa ”hätäisen miehen tuntumaani” tuossa kauhistelin, kai sekin sitten kuitenkin on osa minua. Ainakin silloin, kun olen innostunut. Mistä olenkin saanut ihan reippaasti palautetta. Innostuneisuus kuulemma kuuluu :-).
Keskusmetsän ihmeet
Riku siis vei haastattelun tapahtumaan Kirkkonummen keskusmetsän yhdessä nurkassa. Minä olen tuolla melkoisen uskomattomalla luontoalueella kuljeksinut ainakin 30 vuoden ajan ja viimeisten kolmen vuoden aikana yrittänyt väsätä siitä sen ansaitsemaa kuvausta ja opastusta muillekin. Jonka nyt sitten lopultakin sain edes itseäni tyydyttävään malliin ja julkaisen sen kohtapuoleen, toivottavasti tuhansien kirkkonummelaisten ja jopa kauempaakin tulevien riemuksi!
–Kari
Lähierä™ 