Tiivistelmä: Tarina vanhan pivimiehen helleyön nautiskelusta taivasalla T-paitasillaan. Sisältäen myös vähäsen tuumailuita varusteiden ympärillä.
Tapahtui sunnuntaina 29.7.2018. Kuten myös maanantaina 30.7.
Meikäläisellä on piisannut kaikenlaista muuta tärkeää menoa ja tekemistä tässä keskikesällä niin, etten ole ehtinyt omia luontolöytöretkiänikään tekemään kuin liian harvakseltaan joskus. Saati, että olisin päässyt oikein yöksi ulos. Eilen kotiutumisen jälkeen iski sitten päähän ajatus mennä nyt nukkumaan edes yksi yö tuon yhä vaan jatkuvan vuosisadan helleputken sekaan.
Varustautumista
Niinpä puolen yön juuri lähestyessä, kävin hakemassa kellarista muutaman sopivan varusteen, joiden kanssa hilauduin ulos oman tontin luontoalueelle. Se varustus koostui noin primäärisesti Fjellduken King Size –mallin pivipussistani ja makuualustasta. Likimain upouudesta Exped Synmat 7 UL –alustasta, jonka olin saanut takuuna vanhan, rikkoontuneen tilalle. Ja otin minä sitten kainalooni myös makuupussinkin, vaikken todellakaan uskonut mitään sellaista näissä subtrooppisissa oloissa tarvittavan. Mutta sellaisen päällä on vaan vielä mukavampi maata ja hikoilla, kuin pelkän makuualustan. Jotta tämä artikkeli vaikuttaisi edes vähän enemmän joltain kunnolliselta varustetestiltä, kerronpa tuon makuupussinkin speksit. Kyseessä on toinen meikäläisen omistamista ruotsalaisklassikoista, Nordisk Fjäderin Caravan II, vuosimallia 1976. Ovat nyt olleet jatkuvasti käytössä 42 vuotta putkeen ja jatkuvasti vaan meikäläisen ylivoimaisesti suosituimpana makuupussina kaikilla muilla kuin talvikauden retkillä! Joskus niilläkin hätävaralisänä. Siinäpä on oiva esimerkki hyvien retkeilyvarusteiden niin käytön, kuin käytettävyydenkin kestävyydestä!
Tunnustuksia
Tälle tielle kun lähdin, niin lienee sitten pakko myös tehdä tämä tunnustus. Mukaan lähti taas myös jopa retkityynyni. Kyllä, olen pahoillani! Noin puoli vuosisataa olen kyllä käyttänyt ulkona yöpymisten tyynynä pakkauspussiin sullottuja vaatteita, pitänyt noita tyynyjä oikein hyvinä ja nukkunut niiden kanssa mainiosti monet sadat yöt. Sekä tietenkin ainakin hiljaa sisälläni naureskellut kaikenmaailman ”tyynyprinsessoille”. Mutta kun päädyin joskus pari vuotta sitten nappaamaan XXL:n tarjouslaarista vitosella mukaani sellaisen norjalaisen retkityynyn merkkiä Phoxx. Testailemaan sitä jokusilla retkilläni, huomaten sen olevan vaan vielä aika paljonkin noita klassisia rättityynyjäni mukavampi ja sen jälkeen pakaten sen mukaani noin joka ainoalle yön yli –retkelle! Vähän samoin minulle on toki käynyt makuualustojenkin kanssa pitkällä jänteellä. Ne pitkät jänteet vaan vissiin muuttuvat pikkuhiljaa herkemmiksi vuosien myötä ja vannoutunut yksinkertaisten perusasioiden erämies hivuttautuu kohti sitä prinsessaluokkaa. Yhdestä asiasta sentään ylpeästi kiinni pitäen. Kaikki kulkee aina omassa repussa, mennään sitten lähelle taikka kauas!
T-paitaleiri
Ulkona vallitsi silloin puolilta öin melkoisen erikoinen Suomikeli, navakka +25 –asteinen tuuli puhalteli kaakon suunnalta! Hämärä oli myös jo heinäkuun lopussa edennyt aika pitkälle tummaan suuntaan. Niin, että aivan umpimetsissä kauempana asutuksesta on varmasti jo viittä vaille pimeää. Mutta nyt sitä toki lievensivät niin melko täysinäinen kuu, kuin asuinalueen valotkin.
Duke-leirihän syntyy oikein haasteellisissakin keleissä muutamassa hassussa minuutissa, samoin nyt. Mitään oikeaa pivileiriytymistä en kyllä tällä kertaa edes suunnitellut, vaan tuon mainion suojavaatteen tarkoitus oli nyt toimia vain suojana ehkä vähän herkkähipiäiselle makuualustalleni. Siihen minä sitten heittäysin selälleni makaamaan paljaan taivaan alle, suomalaisen helteen lämpöiseen tuuleen! Moinen tuntui tietenkin uskomattoman hienolle ja erikoiselle, täällä kotimaisemissa, samojen kalliomäntyjen alla, missä niin kovin erilaisissa hienoissa säissä on yöpymään totuttu. Erämiehen vaatetuskin myötäili samaa linjaa, bokserikalsarit plus T-paita.
Helleyön ja aamun nautintoja
Yön edetessä ja silmäluomien alkaessa painaa, kokeilin laittaa edes paljaita jalkojani pikkuisen sisään pivipussiin, mutta liian lämmin niille siellä pian tuli. Vaikka tuuli jonkun verran yöllä laantui, ei yhtään ainutta itikkaa näkynyt eikä kuulunut missään. Niinpä eräs insinööri nukahti siihen ja nukkui koko yön niin mukavasti, ettei mitään rajaa! Toki meikäläisen omituisen normaalin unirytmin mukaan heräilin vähintään puolittain ainakin 10-20 kertaa, mutta se nyt on vaan minun tapani nukkua hyvin. Untuvapussin liepeen olin joskus ”yön synkimpinä tunteina” pyöräyttänyt päälleni, eli ilmeisimmin jopa +22 astetta alkaa vaan tuntua vilpeältä vallan suojaamattomalle keholle.
Aamulla tuuli nousi taas lisää auringon myötä, pitäen yleisen lämpötilakokemuksen perin juurin mukavana, etenkin kun nukkumapaikka pysyi pitkään kalliomäntyjen varjossa. Niinpä tuolta ihastuttavalta pediltä viitsi nousta vasta hyvän matkaa kahdeksan jälkeen, vaimon tullessa huutelemaan aamupalalle.
Pivi taipuu myös helteeseen
Nyt voi joku tietysti kyseenalaistaa, että mitä kumman pivileireilyä tuollainen on, kun suojaa ei tarvita eikä käytetä ollenkaan. Ja pivipussien todellinen käyttötarkoitus on sentään suoda ulkona olijalle suojaa kaikenlaisilla keleillä. Moinen kysymys on tietenkin aivan aiheellinen. Minulle tuollainen helteellä ulkona nukkuminen on kuitenkin ollut perin harvinaista herkkua ja kokemus oli sekä vähän erikoinen, että mahdottoman mukava. Ja vanha kunnon Duke on vaan niin näppärä suoja vaikka pelkästään makuualustan alle, etten tietenkään mitään muuta viitsinyt ruveta virittelemään. Sitten on vielä tämä ihana varmuus. Eli jos vaikka joku ukkossade iskisi yllättäen kimppuun yöllä, sekään ei pääsisi häiritsemään tällaista nukkujaa. Vaan tuottaisi sen sijaan taas omanlaisensa upean kokemuksen.
Niin mukavaa se oli, että seuraavana yönä oli pakko ottaa uusiksi! Toki leirin välillä pois korjaten, ettei anneta auringon säteiden turhaan hyviä varusteita syödä. Eikä tuultakaan ollut enää niin paljon, vaan yö oli vielä vähän hikisemmän tuntuinen. Mutta siltikin mukava kuin Ruususen uni! Yhä vaan ilman itikan itikkaa.
–Kari
Lähierä™ 