Kiuas ja kirnu samalla rahalla

Siis hiidenkirnu ja hiidenkiuas Siuntion Trappbergetillä

Tiivistelmä: Muistinvirkistysretki huiman hienolle, järven reunasta nousevalle kalliolle. Katsomaan ja kuvaamaan muistoja maamme historiasta sekä 3000 että 10000 vuoden takaa!

 

Terminologiaa

Termi hiidenkirnu on varmasti tuttu kaikille, eli jääkauden sulamisvesien kallioon syömä onkalo. Voimakkaasti virtaavan veden pyörittämät kivet siis moisia hienoja kirnuja ovat kallioihin kuluttaneet. Hiidenkiukaat puolestaan tunnetaan ehkä paremminkin nimellä muinaishauta. Ne ovat yleensä pronssikauden (Suomessa noin 1500 eaa- 500 eaa) asukkaiden merkkihenkilöilleen rakentamia hautapaikkoja korkeiden mäkien päällä.

Oma löytöhistoria

Siuntion Trappberget –nimisellä kalliolla sattuu olemaan yksi kummankin lajin edustaja, mikä ei liene ihan tavallista täällä Suomenmaassa. Minä bongasin nuo ekan kerran kevään korvalla 2014, ihan vain peruskartan äärellä seuraavia mielenkiintoisia maastopyöräretkien kohteita tutkaillessani. Ja siellä silloin 20.3.2014 käydessäni jo päätin, että tuosta paikasta täytyy kyllä muillekin kertoa. Niin se päätyi sitten vähän myöhemmin aihelistalleni, paikallislehden erätoimittajan uraa aloitellessani ja sitä myöten tietenkin lopulta oman Lähierä -blogini materiaalitietokantaan. Mutta niin paljon on vaan kaikenlaista hienoa näillä rintamilla koko ajan eteen tullut, etten ole muistanut tästä paikasta juttua kirjoittaa. Nyt kun sen sitten listalta bongasin ja valokuvatkin päivämäärän perusteella helposti löysin, tuntui kuitenkin, ettei muistista  välttämättä saisi enää kaikkea oleellista niin kaukaa kaivettua. Mutta eipä mukavampaa tehtävää voinut itselleen antaa, kuin lähteä päivän ulkoilulenkille tuonne. Tänään heinäkuun toisena päivänä, vuonna 2018.

Peruskartan näkymä alueesta. Ote palvelusta Retkikartta.fi.

Ensin kirnuamaan

Ensin kävelin uudelleen tutustumaan tuohon hiidenkirnuun, joka sijaitsee aivan kallioalueen kaakkoiskulmassa, hyvin lähellä pientä omakotitalojen ryhmää. Muttei se ole kuitenkaan ollenkaan minkään talon pihapiirissä, eikä tontilla. Oikein siisti kirnu tuo on, sijaiten hauskasti pienen, oman kalliokumpunsa  päällä. Sen halkaisija on noin puolitoista metriä ja syvyys reilut kaksi metriä, kallion pinnasta. Jälkimmäisen mittasin veden täyttämästä montusta läheltä löytämäni karahkan avulla.

Vallan hieno hiidenkirnu, kuin suoraan oppikirjasta!

 

Nimen perässä

Minua paikannimet kiehtovat aina kovasti. Niitä on koko maamme täpösen täynnä ja oikein peruskarttaan asti päätyneitäkin on varmaan ainakin miljoona. Niiden taustalla on aina jotain ja hyvin monesti pelkkä nimi jo laittaa mielikuvituksen liikkeelle, mistähän se oikein kertookaan? Kovin haasteellista on kuitenkin useimmiten saada selkoa nimien taustoista.

Koska Trappbergetin kohdalla en pitänyt kaikkein todennäköisimpänä nimen lähteenä Sound of Music –elokuvaa, ryhdyin jo toisen kerran etsiskelemään jotain portaiden kaltaisia muotoja kallioiden reunoilta. Erittäin komeina jyrkänteinä kallio kyllä laskee alas Vikträsk –järvelle ja Siuntionjoen suulle, mutten minä sieltä nytkään ainakaan mitään kovin selkeän näköisiä askelmia osannut bongata. Ehkä ne siellä kuitenkin ovat, tai nimi tuleekin jostain aivan muusta asiasta?

Portaitako? Alin askelma on kyllä pelottavan korkea!

Joka tapauksessa kallio on jylhä ja ainakin lapsille suorastaan vaarallisia jyrkänteitä kyllä piisaa sen koillisreunalla! Samaten kalliojonon reunoilta ja lakiosilta avautuu hienoja maisemia alas Vikträskille, sekä sen yli. Jollen nyt väärin käyriä lukenut, on kallion korkein kohta noin 47 metriä merenpinnan yläpuolella ja kun Vikträskin pinnankorkeus on puolestaan vain vaivaiset 20 senttiä, ovat korkeuserot tuolla aikamoiset!

Muinaishauta

Amatöörin silmiin tuo vaikuttaa suorastaan tyypilliseltä eteläsuomalaiselta pronssikautiselta haudalta, sijaiten kallion korkeimmalla kohdalla, pitkien näköalojen äärellä. Suuren kivikasan keskiosa on myös kuopalla, seurauksena myöhempien aikojen haudanryöstöistä tai ylempien kivien romahtamisesta haudattujen asioiden lahottua. Tai sekä että. Näistä on useampia teorioita aivan ammattilaistenkin keskuudessa. Tuollaista en ole kyllä koskaan ennen nähnyt, että kiviröykkiön keskelle on ripustettu kaksi kynttilälyhtyä!

 

Myös muinaishauta on oppikirjamaisen hieno.

Muinaisjäännösrekisteri ei asiaan mitään lisätietoa tarjoa: Kohde sijaitsee noin 5 km Siuntion rautatieasemasta kaakkoon, Vikträskin lounaiskulmalla olevalla kalliolla. Röykkiö on kasattu kalliopohjalle, kapeahkolle kallioharjanteelle. Röykkiön halkaisija on noin 10 metriä ja korkeus yli metrin. Muotonsa, kokonsa ja sijaintinsa puolesta kyseessä on todennäköisesti pronssikautinen hauta. Alue on kuivaa kangasta, valtapuuna mänty.

Trappbergetin korkein osa päättyy aika jyrkästi sen luoteispäädyssä, heti muinaishaudan jälkeen. Juuri sieltä aukeavat vapaimmat näkymät kauas, alempana joskus taannoin tehdyn aukkohakkuun vuoksi.

Näkymää kallion luoteisimmilta kulmilta.

 

Aina kahvilla

Niin se vaan on. Jollei nyt joku kauhean hätäinen lähtö ole kyseessä, meikäläinen heittää aina ulkoilemaan lähtiessään repun selkäänsä ja pakkaa sinne pienet retkieväät. Eipä hienompaa ole, kuin eväiden – etenkin kahvieväiden – nautiskelu luonnon rauhassa, ilman kiirettä!

Onko se itse Karl von Trapp tauolla siellä aika kuivissa kalliomaisemissa?

 

Mistä ja miten?

Jos noille kulmille haluaa autolla mennä, en minä osaa mitään erityisen hyviä pysäköinnin paikkoja neuvoa. Jotain paikkoja voi löytyä 115-tien reunalta, pellonvarsilta. Koettaen varmistella, ettei kyseiselle pellolle olisi sen omistajalla asiaa juuri niinä aikoina. Vanhan Kuninkaantien sillalle johtavan tien reunasta voi jostain myös löytyä lähiasukkaita häiritsemättömiä paikkoja.

–Kari

 

Jokunen extra-kuva vielä tänne perään tällä kertaa:

 

Tuollaiset paikat ovat oivia metsästysmaastoja isoille petolinnuille.

 

Järvikurkistuksia jyrkänteiden reunoilta.

 

Hienoa kai tuo on?

 

Never seen before! Ehkä tuo hoidetaan niillä lyhdyillä?

 

Paljon muutakin mielenkiintoista alueella. Tässä melko varma pirtutislaamon tulisija.