Herttuan tarinat #18 – Etanoiden kosto

Tiivistelmä: Kertomus siitä, mitä tapahtuu miehen mennessä nukkumaan jonkun pienen, mustan etanalajin ikiaikaisen asuinpaikan päälle.

20181101_084130
Huomaa rähmäjälki juuri kuvan keskellä.

 

Tapahtui sunnuntaina 31.10.2018.

Tämä on yksi omituinen, lyhyt tarina.

 

Myrsky houkuttelee konttorirottaa

Keskiviikkona, lokakuun vihoviimeisen päivän iltana, olin aivan suureksi vaihteluksi kotona Kirkkonummella. Olin koko päivän hoidellut rästiin jääneitä asioita kaikilla mahdollisilla ilmansuunnilla ja muillakin koordinaatiston akseleilla. Illalla sitten enempi tai vähempi sama touhu jatkui ruudun ääressä, kunnes joskus iltamyöhällä tuli digimitta täyteen ja menin terassille puhaltamaan bittipölyjä pois keuhkoistani. Ne nähkääs etenkin nuo ykkösbitit ärsyttävät hengityselimistöä aikalailla. Ulkona vallitsi silloin ainakin tällaiselle himoulkoilijalle aikamoisen kiehtova keli. Navakka ja ajankohtaan nähden leuto tuuli myräköi jostain kaakon suunnilta.

Sehän oli vähän niin kuin suorastaan myrskynpoikanen, joka herätti heti kaipuun mennä nukkumaan sen syliin! Eikä tuota sen jälkeen kauheasti miettiä tarvinnut, vaan sopivat vermeet löytyivät kellarin varastoista alle viiden minuutin ja mies siirtyi ne kainalossaan sinne takapihan vakiopaikalle. Varustuksena oli siis iso pivivaate, makuualusta, makuupussi ja tyynyksi pari pakkauspussiin sujautettua fleecepuseroa. Koska olin lainannut sen prinsessatyynyni (kts. Sarjan edellinen juttu) pojalleni kokeiltavaksi heidän partioporukkansa nostalgiareissulla.

 

Pikaleiri takapihalle

Muutamassa minuutissa oli Dukeleiri valmis ja mies vetäytynyt nautiskelemaan sinne sisään. Aivan ihanaa se oli tietenkin, kuunnella tuulen huminaa puissa ja vähän katsella pilvien vauhdikasta kulkua yläpuolella, kirkkaan tähtitaivaan vilahduksin sieltä väleistä silloin tällöin. Vain vähän, koska moinen on ainakin tälle kulkijalle sellaista unimusiikkia, ettei sitä kovin kauaa pysty tajuissaan kuuntelemaan.

 

Tahmeita herätyksiä

Meikäläinenhän toki ainakin puolittain heräilee tusinoita kertoja joka ainoa yö, mutta nyt sattui kolme sellaista heräämistä, jotka toivat nautiskelevan nukkujan vähän enemmänkin valvemaailman puolelle. Jonkun ärsytyksen tuloksena kun pyyhkäisi otsaansa, niin rähmätahna iski sormiin. Joku etanan pentele oli onnistunut ryömimään otsalle! Sama toistui vielä kaksi muutakin kertaa yön aikana, kerran poskelta ja kerran parrasta. Viimeisellä kerralla nousin jo oikein ylös ja tutkailin kovasti yöpymispaikkaani kännykän valossa. Mutten havainnut kertakaikkiaan mitään merkkejä etanoista sen paremmin pivipussin reunoilla, kuin lähellä maastossakaan. Ja siihen se invaasio sitten jäi, loppuyön sain nukkua rauhassa.

 

20181101_084130
Yhden hyökkäys- ja puolustustaistelun jäljet ”tyynyn päällisellä”.

 

Jälkianalyysi

Jaa miten niin etanoiden kosto? En minä tiedä. Kenties olin vaan mäjäyttänyt leirini suoraan heidän sukunsa ikiaikaisen asuinpaikan päälle. Ja semmoisesta törkeydestä minäkin kyllä varmaan lähtisin ties minkälaiselle kostoretkelle. Heidän sissijoukkonsa oli vissiin vain kolmen kokoinen, minun onnekseni.

Ja tämähän ei ollut ensimmäinen kerta, vaan joskus muutama vuosi sitten olin joutunut samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi juuri samassa paikassa ja muistaakseni myös noin samoihin vuodenaikoihin. Ja vielä vähän intensiivisemmänkin invaasion alle silloin.

Joten kai tästä pitää jotain oppiakin. Tähän aikaan syksystä ei saa mennä yöpymään ainakaan juuri tuohon spottiin, vaikka se minun mukavaksi vakiopaikakseni muodostunut onkin. Koska joillain toisilla on siihen vissiin vielä pidemmät nautintaoikeudet.

Eikä pidä väheksyä niitä tavattoman monenlaisia vaaroja, jotka tuolla ulkona suomalaisessa luonnossa yöpyjiä vaanivat! 😊

–Kari

2 thoughts on “Herttuan tarinat #18 – Etanoiden kosto

  1. mm..,

    There’s a new sound
    The newest sound around
    The strangest sound that you have ever heard
    Not like a wild boar
    Or a jungle lion’s roar
    It isn’t like the cry of any bird
    But there’s a new sound
    It’s deep down in the ground
    And everyone who listens to it squirms
    Because this new new sound
    So deep down in the ground
    Is the sound that’s made by worms

    The Muppets

    Could be,
    e. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s