Kaksoisvirran maa, osa 3 – Jolkbyån

Tiivistelmä: Kolmas ja viimeinen osa pieneen artikkelisarjaan, jossa esitellään Kirkkonummen ydinalueiden läpi virtaavat joet. Ja nimenomaan niiden varsien tavattoman moninainen luonto! Jolkbyn joki on toinen puolikas kaksoisvirran maan joista, jotka sitten yhtyvät Eestinkylän joeksi moottoritien siltojen alla, kylän keskustan eteläpuolella.

DSC06697
Läpi entisen järven pohjan lehtojen hän nykyään virtailee kohti Storängenin peltoja.

 

Tämä artikkeli perustuu kirjoittajan kuljeskeluihin eri paikoissa tämän joen varsilla noin 30 vuoden ajan ja erityisesti kesä- sekä syyskaudella 2017 tehtyihin perinpohjaisiin tutkimusretkiin.

Joki esitellään neljässä eri jaksossa, jotka kukin edustavat erilaisia luontotyyppejä ja ulkoilumaastoja. Ensimmäinen tarjoaa aika haasteellista kulkemista harvojen tuntemien metsien ja rämeiden läpi. Toinen vie ensin läpi entisen järvenpohjan ja sen hienojen reuna-alueiden, minkä jälkeen ovat vuorossa monille upeina ulkoilumaastoina tutut peltotaipaleet. Kolmannessa jaksossaan joki mutkittelee läpi lepikoiden ja niittyjen, sekä asuinalueiden reunojen. Neljäs jakso esittelee Jolkbyn joen sitten keskustan puistoalueella kulkevana tyylikkäänä purona.

Erilaiset artikkelissa esitellyt jaksot ja paikat ovat merkityt peruskartan otteisiin ympyröidyillä punaisilla numeroilla. Numerot ovat useimmiten vähän syrjässä ainakin itse joen päältä, jotteivät peitä sen kulkua kartalla. Edes suurin piirtein riittävän kartan tarkkuuden säilyttämiseksi joen matka on jaettu kahdelle karttalehdelle.

 

Viidakko-osuus – Masagårdista Veklahdentielle

 

Peruskartta, joen yläosat - with POI
Joen yläjuoksu peruskartalla paikkamerkinnöin. Karttaote palvelusta Retkikartta.fi.

 

1. Vedenjakajalla

Niin karttojen kuin paikan päällä tapahtuneiden tutkailujenkin perusteella Jolkbyån alku sijaitsee vanhan Masagårdin kartanon pelloilla, ainakin nykyään. Siellä keskellä noita peltoja kulkee koillinen-lounas –suunnassa oja, joka itse asiassa laskee kahteen suuntaan, muodostaen näin vedenjakajan. Vaikka sellainen tuntuukin jotenkin hassulta, keskellä tasaisia peltoja. Joka tapauksessa koillisen suunnalla oja päätyy aika lähellä kulkevaan Vitträsk-järven laskujokeen nimeltään Bobäckbäcken. Ja toiseen, lounaan suuntaan, vedet sitten pikkuhiljaa päätyvät Jolkbynjokeen. Minään niistä kerroista kun minä olen noilla peltoaukeilla käynyt asioita tutkailemassa, minkäänlaista virtausta en ole ojissa onnistunut havaitsemaan tuolla Masagårdin peltojen itäisemmillä alueilla. Vaan niissä on vallinnut kovin rehevä seisovan veden kasvusto. Perin juurin tasamaalla tämä vedenjakaja siis sijaitsee. Jos nyt jotain arvata pitäisi omien havaintojen ja peruskartan korkeuskäyrien mukaan, vedenjakaja-alue lienee suurin piirtein Masalasta johtavan polun ja Masagårdin talojen välissä.

 

DSC06230
Sieltä Masagårdin pellolta se alkaa, länteen päin, pikkuhiljaa.

 

2. Peltoa ja suometsää

Koko ajan kaivettuna pellonojana jatkuen, joen alku jatkaa sitten lounaan suuntaan, seuraten melko tarkkaan sähkölinjan uraa. Tai toisinpäinhän asia varmaankin oikeasti on. Seuraavaksi mennään  lehtimetsäisen alueen läpi, jonka sisällä on parin pienteollisuushallin lisäksi soistunut alue nimeltään Bråtakärret. Se on mahdollisesti ennen ollut vähän alempana sijaitsevan Bråtaträsk -järven pohjoisin osa, mistä en kyllä ole onnistunut hankkimaan tietoja.

 

3. Hvittorpin tie

Tuon jälkeen joki alittaa Hvittorpiin johtavan soratien ja siinä kohtaa voi yleensä jo oikein selvästi havaita veden virtauksen lounaan suuntaan. Siinä on nykyään oikein järeä puurakenteinen silta, mistä on helppo käydä ihmettelemässä Jolkbynjoen alkutaipaleita tässä nykymaailmassa. Lähellä kulkevan sähkölinjan luoteispuolella on sitten mielenkiintoisia jäänteitä Porkkalan vuokra-ajoilta. Pieni juoksuhautajärjestelmä, jonka nimenä on joskus ollut ”Punkaharju”. Se on ollut suomalaisten pieni etuvartioasema. Koska luovutusalueen raja kulki silloin joitain satoja metrejä etelämpänä. Hvittorpin tie on joskus rakennettu kulkemaan suoraan yli noiden pienellä harjanteella sijainneiden poteroiden, mutta niitä on jäljellä vielä molemmin puolin tietä. Ja siellä on myös kyltti, sekä Masalan Polun pystyttämä pieni infotaulu.

 

DSC03007
Parenteesiajan suomalaisen vahtipaikan kyltti Hvittorpin tien sillan vieressä.

 

4. Bråtaträsket

Jos Jolkbyån kulkua haluaa lähteä näiltä kulmilta seurailemaan alaspäin, se kannattaa sitten tehdä luoteen puolella, eli siellä Hvittorpin ja Vitträsk-järven puolella. Ei siellä mitään varsinaisia polkuja noilla main kulje, mutta siellä pääsee oikein mukavasti kävelemään sekalaisten lehtimetsiköiden sisällä. Voi olla hauska ajatella mielessään kulkevansa entisen järven pohjalla. Sillä näillä alueilla tosiaan sijaitsi ennen Bråtaträsket-niminen järvi, joka joskus menneisyydessä kuivattiin pois kuleksimasta. Tai siis varmaankin haluttiin saada sekin maa tuottamaan jotain omistajalleen. Kaikenmoiset soiden ja järvien kuivatustoimethan olivat suuresti suosittuja koko Suomenmaassa joskus 1960- ja 70-luvuilla. Myöhemmin tehtyjen tutkimusten mukaan äärimmäisen harvoista silloin kuivatuista alueista saatiin koskaan mitään hyötyä kenellekään, mutta ehkä asiaa ei pidä pelkästään sillä tavoin katsella. Nimittäin niillä toimilla saatiin mielekästä – tai ainakin sen tuntuista – työtä sadoille tuhansille suomalaisille silloin sotien jälkeisinä aikoina.

 

DSC08004
Rehevää jokivartta entisen Bråtaträsketin alueella. 

 

Osittain pusikoitunutta lepikkoa tuo maasto on nykyään, mutta toisaalta aikamoista lehtoa myös. Ja varsinkin entisen järven loivat rantarinteet ovat hyvin reheviä ja kauniita paikkoja kesäaikaan. Pian lähestytään pientä harjannetta, jonka yli sähkölinjakin kulkee. Sen läpi on silloin aikanaan täytynyt kaivaa huomattavasti aiempaa syvempi uoma, jotta järvi on saatu kuivattua. Niinpä Jolkbyån kulkee siellä aikamoisen syvässä kaivannossa. Kolme tai neljäkin metriä on vissiin pitänyt kaivaa. Kaivuutyöstä jääneitä maavallejakin on vielä näkyvissä siellä täällä ja joen luoteispuolella kulkee yhä selvän näköinen kärrytie, jota pitkin koneet ovat silloin kulkeneet. Poluntapainen siinä kulkee nykyään. Näillä main kaivetun uoman reunat eivät ehkä ole viehkoimmillaan, vaan sellaista vähän karua kuusikkoryteikköä. Mutta siis helppokulkuista ainakin tuota kärrypolkua myöten.

 

DSC07997
Sieltä löytyy paljon myös aivan viehkon tuntuisia, lehtomaisia paikkoja.

 

5. Haastavat maastot

Sitten kun maasto madaltuu, päädytään kyllä aika huimaan eteläsuomalaiseen jokivarren lehtometsään, missä erilaiset heinäkasvit rehottavat kuin eteläisemmillä mailla ikään ja paikka paikoin on aivan upeita ”Kotkansiipimetsiköitä”!

Sitten joki kulkee viistosti poikki sähkölinjan aukean, missä ei ole helppo kulkea ainakaan kesällä ja alkusyksyllä tavattoman runsaan kasvuston vuoksi. Tässä kohtaa voi ehkä myös sanoa jonkun sanan joen toisen puolen (kaakko) maastoista. Ne olivat ainakin kesällä 2017 aika helkkarin vaikeakulkuisia. Melko  veteliäkin soita siellä vanhoilla järven pohjilla ja melkein joka paikassa lisäksi harvennushakkuiden tuottamia rankaesteratoja. Ja sähkölinjalla tosiaan sai raivata tietään sellaisissa kasvustoissa, ettei tällainen naftisti 180-senttinen hemmo usein nähnyt yhtään mihin (monttuun) oli seuraavaksi astumassa. Mutta vastapainoksi sitten sielläkin oli kyllä yllättävän kauniita metsiköitä ja joku pieni kalliokin! Sähkölinjojen risteyskohdassa pääsin lisäksi nauttimaan aivan ihanasta kahvitauosta järeän kannon päällä istuskellen ja neljän kurkinuorukaisen taipaleelle lähtöä (ties minne) seuraillen. Sen jälkeen toki taistellen taas tietäni läpi ehkä pahimman esteradan, mihin olen pitkiin aikoihin joutunut!

 

DSC08031
Eipä tuo vissiin hankalalta maastolta näytä, mutta oli kyllä sellaista ainakin 6.8.2017.

 

6. Villi joki

Päästyään taas sähkölinjan kaakkoispuolelle, joki kulkee läpi aika hienojen lehtomaisemien. Sellaisten pellon tai niityn reunalla olevien valoisten ja vaihtelevan kasvuston alueiden, missä meikäläisen silmä näki vaikka suorastaan ihastuttavia leirin pidon paikkojakin. Ja vaikkeivät nuo paikat ole kuin parin kivenheiton päässä aika vilkkaasti liikennöidystä Veklahden tiestä, välissä oleva korkea, metsän peittämä kukkula hävittää sen tien kokonaan olemasta!

 

DSC07934
Erilaisia kauniita paikkoja piisaa vehmaan luonnon keskellä.

 

Tuon mäen lounaan puolelta joki sitten kaartaa kohti tietä aikamoisessa pienessä rotkolaaksossa, joka on saanut olla ihmiskäden koskematta aika kauan, päätellen vaikka vanhoista tuulenkaatokeloista. Kuten muutamissa paikoissa aiemminkin, siinä oli myös keloista ja risuista muodostuneita pieniä patoja, jotka pitivät yllä runsasta ja korkeaa vedenpintaa siellä ylemmissä ”lehtolaaksoissa”.

 

DSC07949
Jopa erämaisia spotteja alle sadan metrin päässä Veklahden tiestä!

Peltotaipaleet – Veklahdentieltä Gesterbyhyn

 

7. Vehmautta yllin kyllin

Veklahdentien ali joki kulkee aika pientä aaltopeltiputkea pitkin ja sellaisessa paikassa, missä minä en usko edes pienen murto-osan autoilijoista tai muistakaan kulkijoista tajuavan ollenkaan mitään jokea tai edes ojaa ylittävänsä.

Tien toisella puolen joki jatkaa kulkuaan aivan mahdottoman vehmaan leppämetsikön sisässä, kunnes sukeltaa sieltä taas kerran sähkölinjan alle, päivänvaloon. Ja siinä sähkölinjan reunoilla, pusikoiden keskellä,  joen varret ovat mahdottoman vehmaita ja kukkien koristamia vielä elokuussakin!

 

DSC08067
Tällaisia ovat jokien varret usein vehmaassa Etelä-Suomessa.

 

8. Storängarna

Noiden paikkojen jälkeen alkaakin sitten joen pitkän pitkä kulku halki tasaisten peltomaiden. Ensin läpi alueen, jolla on peruskartassa nimi Storängarna. Vehreitä peltoja nykyään. Olleet sellaisia ehkä jo aika pitkäänkin, mutta korkeuskäyriä katsellen ovat kyllä nekin luultavimmin olleet joskus osana Hemträsket –järveä. Joka nykyään on merkitty peruskarttaan saman nimiseksi suoksi. Tuo järvi kuivattiin myös joskus pois haittaamasta maanviljelystoimia.

 

DSC08111
Yksi kaunis, kesäinen jokivarren näkymä Storängarna-pelloilta.

 

9. Hemträsket

Nykyään tuo suo-alue, jonka läpi Jolkbyån virtaa kaivettua ja suoraa uomaansa myöten, on tiheää- ja pienikasvuista koivikkoa sekä lepikkoa. Märkinä vuodenaikoina paikka paikoin kosteaakin, mutta suurimmaksi osaksi ihan kuljettavaa maastoa, jos nyt haluaa sellaisessa ”viidakossa” taivaltaa. Minä olen joskus kulkenut siellä kevättalvella lumikengillä, jolloin on voinut huoletta mennä aivan mistä vaan. Samoin kyllä myös kuivina kesäaikoina.

 

DSC08135
Hemträsketin eteläreunoilta löytyy runsasta kesäluontoa lukemattomina variaatioina.

 

Alueen lounaisreunalla on kuitenkin oikein helppo kulkea milloin vaan ja siellä on perin juurin kaunista, lehtomaista seutua metsän ja entisen järven reunalla. Ihan vaikka paikkoja, mihin voisi jäädä leiriin iltaa ja yötä viettämään, taas kerran. Siinä reunalla ollaan myös Hemträsketin luonnonsuojelualueen sisällä.  Tästä alueesta on vähän enemmän tietoa blogin artikkelissa ”Kirkkonummen keskuspuisto”. Täällä sen aivan länsireunoilla on myös monia tosi hienoja paikkoja!

 

DSC04676
Järven viimeisimmät pohja-alueet ovat sitten vielä melko kostean oloista lehtometsikköä.

 

10. Ihanat reunakalliot

Alueen lehtomaisten reunojen lisäksi kannattaa nousta pienelle kalliolle aivan entisen järven reunassa. Sieltä näkee jo yli ”järven” peittävän metsikön ja se on mitä makein kahvitauon tai muun sellaisen paikka! Heti tuon pienen kallion takana, sen itäpuolella, on metka suojaisa ”kattilalaakso”, jonka reunalla on joskus jotain leiriäkin pidetty jäljistä päätellen. Siitä etelään päin jatkuu sitten aikamoisten kallioiden jono, jotka ovat paljon korkeampia, kuin sieltä alhaalta osaa edes arvailla. Ja niiden eteläisimmältä huipulta avautuu pidempiäkin näkymiä yli tämän vanhan järvilaakson, aina Gesterbyhyn ja Kirkkonummen keskustaan saakka, jos osaa maamerkkejä tulkita. Siellä meikäläinen vietti ihanan, kiireettömän evästauon yhdellä jokitutkimusretkellään 8.8.2017.

 

DSC08147
Tämmöisiä kimaltavia näkymiä tarjoutuu kallioilta mm. lännen suuntiin.

 

Sellaisena elokuun päivänä, kun lämpötila oli jotain 22 astetta ja leppeän navakka lounaistuuli pyyhki kasvoilta niin hiet kuin mahdolliset itikatkin tietymättömiin. Silloin oli vaan pakko vetää pitkäkseen kallion jäkäläpeitteen päälle ja nauttia kesästä!

 

DSC08192
Muuta ei kulkuri voinut!

 

Seuraavaksi joki virtaa ohi Gruvböleängen –nimisen niittyalueen, joka on keskuspuiston kallioiden sisään työntyvä ”lahti”. Se on perin juurin ojitettu ja siltikin yhä joskus aika kostea niitty. On tietenkin ollut entisen ”Kotijärven” lahti aikanaan. Sen nurkilla joen reunat eivät ole maailman helpoimpia kuljettavia.

 

Peruskartta, joen alaosat - with POI
Siirrytäänpä seuraavalle karttalehdelle merkintöineen. Ote palvelusta Retkikartta.fi.

 

11. Peltoaukeat

Ison pelto-ojan muotoon päätynyt joki jatkaa kulkuaan Storängen –nimisten viljelysmaiden ja Gruvböle –nimisen mäen reunalla ja siellä on taas yksi tukeva silta maatalouskoneiden yli pääsemistä varten. Tuonne johtaa peltotie läheiseltä Sepänkyläntieltä ja samoin molemmin puolin joen vartta kulkevat polut lounaan suunnalta. Tämä onkin yksi kääntöpiste erittäin paljon käytetyille poluille Gesterbyn alueelta. Osa niistä kulkee myös metsikön reunassa, kuten myös siellä sisempänä. Mutta ne nyt kuuluvat taas siihen Keskuspuisto-asiaan. Osa näistä pelloista on viljelyskäytössä, osa välillä pitkäänkin ollut kesantoniittynä – tai mikä nyt oikea termi nykyään olisikaan? Joka tapauksessa ne ovat semmoisinaan ihastuttavia, avoimia ulkoilualueita kaikille lähiseudun ihmisille! Koirineen tai ilman.

 

DSC08225
Yksi elokuinen näkymä yli noiden peltojen. Onko kaunista, mitä?

 

Esikaupunkijakso – Gesterbystä Kyrkvallaan

12. Solan läpi

Åkärr -nimeä kantavan pellon osan lounaisnurkassa joki sukeltaa sisälle tiheään lehtimetsikköön, jonka suojissa se kulkee läpi kahden kallion muodostaman solan. Silläkin taipaleella joen uoma on joskus silloin järviä kuivattaessa aika suoraksi ja syväksi kaivettu ja sen yli johtaa paljon käytetyn polun silta.

 

DSC08274
Monille ulkoilijoille niin tuttu silta yli Jolkbyån.

 

13. Jokiniitty

Tuon solan jälkeen joki kulkee kohti lounasta läpi kapean autioniityn, kääntyen sitten länteen. Juuri siinä kohdassa sen ylittää kevyen liikenteen väylän silta. Seuraavaksi kaarretaan Kyrkvallan mäen ja asuinalueen ympäri, Jokiniitty -nimisen pellon reunassa. Nuo joen rannat olivat vielä muutama vuosi sitten hyvinkin rauhallisia ja suorastaan syrjäisen tuntuisia paikkoja, missä ei kyllä pahemmin ihmisiä koskaan näkynyt. Mitä nyt pikku palstojen viljelijät joskus kävivät hakemassa kasteluvettä. Sen jälkeen kun pellon reunaan rakennettiin kevariväylä joskus vuoden 2017 aikana, tuo osa joen vartta on aika paljon jo ”urbanisoitunut”. Itse joen varret eivät toki ole ainakaan vielä miksikään muuttuneet, muttei siellä enää tunne yhtään syrjässä ja rauhassa olevansa.

Juuri tätä kyseistä niittyä Kirkkonummi on kaavaillut uuden sotekeskuksensa paikaksi – jos jotain semmoista nyt sitten joskus kenties rakennettaisiin. Mieli tekisi NIIN laittaa tähän jotain yleisempää sotekommenttia, mutta käsi täristen hillitsin itseni 😊.

 

DSC08309
Siinäpä se uusi kevyen liikenteen väylä. Joki virtailee piilossa tuolla vasemmalla.

 

14. Snake River

Alitettuaan Kyrkvallaan johtavan ajotien, Jolkbyån siirtyy kulkemaan sille nimensä antaneen Jolkbyn talon pellon reunaan. Ja nykyään myös aivan uimahallin viereen. Juuri tuolla taipaleella joki virtaa yhä aivan alkuperäisessä uomassaan, juuri sellaisessa ”käärmeformaatissa”, kuin joet tasamailla pruukaavat! Tällaista hienoutta on Kirkkonummen kaksoisvirran jokijärjestelmässä nähtävissä enää vain tässä, sekä Kvarnbyån peltotaipaleilla, rantaradan varressa.

 

DSC08486
Siellä menee käärmejoki aivan makkaroilla, muttei häntä helppoa ole katsomaan päästä.

 

Noin uimahallille saakka joki kiemurtelee niin tiheiden pajupusikoiden keskellä, ettei sen ääreen ole helppo ihmisen päästä. Samalla sen varret ovat runsaan kasvuston valtaamat. Itään päin katselevilla pellon reunoilla voi ihailla erilaista kukkaloistoa keväästä myöhäiseen syksyyn saakka. Joen itäpuolella ovat auenneet kauniit maalaismaisemat Jolkbyn kartanon pelloille.

 

DSC08501
Elokuun puolivälin vehmautta joen varsilla. Vähän vierastakin kyllä.

 

Mutta niin vaan oli kirjoitettava pluskvamperfekti aikamuoto tuohon edelliseen lauseeseen vielä tämän artikkelin kirjoittamisen ja julkaisemisen välissä :-(. Sillä nyt tuokin pelto näkyy jo olevan uuden asuinalueen kunnallistekniikan rakentamisen työmaa.

 

15. Lehtometsä kylän ytimessä

Urheilukentän kohdalla joki virtaa puolestaan haapapuustoisen lehtometsän sisällä ja reunalla. Aika erikoinen ja hieno luontotasku sekin, aivan kylämme keskustassa!

 

DSC08522
Tällaista, eikä se aivan noin pienikään metsikkö ole.

 

16. Lampi ja silta

Yhä Jolkbyn peltojen reunoilla virraten ohitetaan lämmitetyt jalkapallokentät, joiden kohdilla joen reunat ovat yhä tiheiden pensaiden kätkemät ja uoma hienon mutkainen, ei tosin enää aivan käärmetyyliin, kuten uimahallin kohdilla. Futiskenttien ja Kuninkaantien väliin jää pieni lehtipuumetsikkö, missä Jolkbynjoki muodostaa peräti pikkuisen lampareen – ihan peruskarttaankin merkityn. Juuri sen eteläpuolelta kulkee joen yli vanha kävelysilta. Se lienee joskus ollut osana jotain kunnollista kevytväylää, joka on kuitenkin jäänyt paitsioon ja kuihtunut pois. Sillan kansivanerit alkavat jo olla vähän heikossa kunnossa, kantavat rakenteet vaikuttivat ihan lujilta ainakin vielä syksyllä 2017.

 

DSC08549
Kävelysilta yli Jolkbyn joen aivan Kuninkaantien lähellä.

 

Finaali läpi keskustan

 

17. Kirkonkylän puisto

Sukellettuaan Kuninkaan tien ali, joki putkahtaa varsinaisesti nykyaikaan. Entiselle kirkon vierustan pellolle, joka on nykyään puleerattu kaupunkipuistoksi – sikäli kuin semmoisia voi kirkonkylissä olla. Ja ainakin minä jaksan joka ainoan kerran tuolla kävellessäni tai pyöräillessäni ihastella tätä puistoa! Erityisesti sitä, miten vanha joenuoma on jaksettu niin kauniisti entistää. Monine mutkineen, levennyksineen, kavennuksineen ja jopa yhden sumpun (lampareen) kera. Vähän Monreposin tyyliä jäljittelevien siltojen sopivuudesta noihin maisemiin voi varmasti olla montaa mieltä, mutta minusta nekin ovat kivoja.

 

DSC08645
Täällä Jolkbyån tulee näkyväksi ja tutuksi suuremmalle osalle ihmisiä.

 

18. Salainen tunneli

Rantaradan Jolkbynjoki alittaa melko kunnollisen kokoisessa betonipalkeista tehdyssä tunnelissa. Sellaisessa, jonkalaisia olisi toivonut tehdyn myös joka paikkaan, missä vanha ja kuuluisa Sundetin väylä alittaa kaikenmoisia viime vuosikymmeninä tehtyjä maanteitä. Mutta mitä uudempi tie, sitä surkeampi putki ☹. Noista lisää toisessa artikkelissa myöhemmin.

Tämä jokitunneli toimii kuitenkin samalla myös oivallisena väylänä jalankulkijoille kahden aivan vierekkäisen, mutta radan toisistaan kokonaan erottaman suuren ostoskeskuksen välillä. Varmasti moinen toiminta voisi aiheuttaa närästystä ties mille kunnan viranomaisille, jotka toivottavasti eivät siis tätä juttua lue. Muuten asia vaatisi varmaan jotain estäviä toimenpiteitä. Jotka ”nuoriso” sitten oikopäätä rikkoisi, saataisiin taas yksi rutinan aihe face-ryhmiin, jne, jne.

 

DSC08702
Kirkkonummen ”keskustatunnelin” ja Jolkbyn joen tila elokuun lopulla 2017.

 

19. Vaihtelevat vedet

Lohdutukseksi närästykseen kuitenkin tieto, että väylää voi käyttää ainoastaan kuivina aikoina. Jolkbyån on sellainen jokijärjestelmä, joka ei sisällä enää mitään puskuroivia altaita, joita myös järviksi on ollut tapana kutsua. Ja vähät suotkin ovat huolella ojitetut. Näistä johtuen joen virtaamat vaihtelevat erittäin paljon sen mukaan, kuinka paljon vettä maastoissa milloinkin on. Kuivina aikoina koko joki on lähes vedetön ja kevättulvien sekä märkien syksyjen aikoina vettä virtaa tosi paljon. Niin paljon, ettei kyseiseen ratatunneliinkaan ole mitään asiaa.

 

20171010_163559
Sama paikka 10.10.2017. Ja vesi kulkee kovaa!

 

20. Villiniitty

Rantaradan ja Viisykkösen välissä joki kiertää Prisman parkkipaikat idän puolelta. Vai olisikohan kuitenkin käynyt niin, että ne parkkipaikat on rakennettu vain melkein jokeen saakka. Joka tapauksessa tuolla on vielä jäljellä yksi pieni, mutta mukavan ”villi” joen jakso, kun se virtaa poikki ikiaikoja sitten pusikoituneen peltokaistaleen. Se on melkoinen villiniitty kukkamerineen ja olen melkoisen varma, että jos menisin ja leiriytyisin tuon piskuisen pellon keskelle, ei minua kukaan huomaisi viikkojen tai kuukausienkaan aikana! Se Prisman parkkipaikka sekä varsinkin tuore ABC-kylmäasema ovat toki siinä ihan vieressä, mutta jollei noiden anna pilata tunnelmiaan, löytyy tuolta luonnonkauneutta ihailtavaksi monina vuodenaikoina.

 

DSC08712
Roskien vähän pilaama näkymä kohti ”villiniittyä”.

 

21 Kaikki vedet yhtykää

Aivan viimeiset henkosensa omana villinä ja vapaana itsenään Jolkbyån vetäisee – moottoritien alla. Tämä on niin nykyaikaa ☹. Samoin kuin sisarjokensa vastaava alitus vain parisensataa metriä lännempänä, tämä tapahtuu sen kokoista aaltopeltiputkea pitkin, että monesti on tehnyt mieli mennä katselemaan vielä tuokin osa joenvarresta! Kanootilla taikka kuivapuvussa sen voisi hyvin tehdä – ja eiköhän tule vielä joskus tehtyäkin.

 

DSC08727
Houkutteleva näkymä ”etelän maille” suoraan motarin ali, eikö vaan?

 

Siellä moottoritien liittymärampin vierellä Kirkkonummen kaksoisvirrat sitten yhdistävät voimansa yksöisvirraksi nimeltä Estbyån. Näistä linkeistä pääsee hyppäämään suoraan artikkelisarjan muihin osiin, jolleivät vielä ole tuttuja.

 

–Kari

 

LÄHTEET:

  1. Rosberg-Fleege: Kyrkslätt socken, osa III, HISTORIA
  2. Backman: Kirkkonummen rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema

One thought on “Kaksoisvirran maa, osa 3 – Jolkbyån

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s