Sukellusretki Meijerfeltin tykkilaveteille

Tiivistelmä: Hieno elokuinen luontoretki aivan Hangon länsisataman edustalla olevalle luodolle. Sukellusretki siis oli kyseessä, mutta sellaiseen sisältyy aina NIIN paljon muutakin!

enh IMG_3536
Hienoja ovat monet asiat ja tunnelmat pinnan alla! Kuva: Pekka Tuuri.

 

 

Retki 26.8.2011.

 

Lukijalle: Tässä Lähierä-blogiin seitsemäs poiminta minun sukellusreissujeni noin tuhannen tarinan joukosta. Näitäkin tarinoita haluan ehdottomasti aina välillä tänne laittaa, koska vedenalainen maailma ja luonto on yhtälailla hienoa, kuin pinnan päällinenkin. Toki se on kovin erilaista ja paljon harvempien ihmisten ihasteltavissa ihan omin silmin. Muttei kylläkään minkään erityisen ison kynnyksen takana kenellekään, sillä sukellusharrastukseenkin pääsee sisälle oikeastaan kuka tahansa, joka vaan haluaa!

Nämä tarinat toivottavasti tuovat esiin myös sen, että sukeltaminen on hyvin kokonaisvaltaista retkeilyä ja ulkoilua, missä se pinnan alla vietetty aika on toki tärkeää, mutta silti vain aika pikkuinen osa kokonaisuutta.

Tämän tarinan valkkasin suuresta joukosta jossain määrin sattuman kaupalla. Tuon epämääräisen ilmaisun tullessa siitä, että ennen nopanheittoa tislasin lokitiedostoistani esiin ne, joissa olen sukeltanut ja retkeillyt yhdessä Pekka Tuurin kanssa. Ja sitten sain taas kerran ruinattua Pekalta joitain vedenalaisia valokuvia artikkelia koristamaan. Kiitos Pekka!

 

Artikkelin rakenne

Tämä elokuussa 2011 tapahtunut retki sisälsi kaksi sukellusta tuon pienen, Hangon Meijeriniemen edustalla sijaitsevan luodon rannalla. Siksi tässä on peräkkäin minun kahden sukelluslokini materiaalit. Pienet hiput lisätietoa kohteesta löytyy ainakin paikasta Hylyt.net.

 

Karin sukelluslokin #850 dataosa

  • #850 08.2011      Hanko, Meijerfelt, tykkilavetit
  • Type: Oppaana, mallina ja kaverina Pekan katsellessa ja kuvatessa tykkilavetteja
  • Gear: Arctic 1/2, Beuchat, SeeMann 2/2, Taskuvyö, V12, 12/200, 7.2kg, AirZ, Omer50
  • Weather: Fantastisen hieno loppukesän päivä, aurinkoa ja kevyttä tuulta, t= 18 C
  • Down/Surf: 11:32 – 12:23
  • Depth/Time: 6m / 51 min (AirZ)
  • Visib/Temp: 5m / 18 C
  • Gas: (200 – 75) * 15 = 1875 ltr
  • Buddy: Pekka Tuuri
  • Hours tot: 560h02

 

Sukelluksen profiili

KRdive850

 

Kaveri pitää meikäläisen sukellusharrastusta yhä yllä

Pekka se taas sai minutkin lähtemään sukeltamaan. Ja upeaa niin, koska muuten en näköjään minnekään enää pääsekään. Lähdettiin aamuvarhaisella kohti Hankoa, Pekka tuli hakemaan minut ja tavarani Neidonkalliolta, missä olin aamuaskareiden jälkeen kantanut jo kaikki valmiiksi pihalle. Liikkeellä oltiin vanhalla kunnon Voyagerilla taas kerran. Ja se oli melkoisen täynnä tavaraa, taas kerran. Tällä kertaa ei niinkään varsinaisten sukelluskamojen vuoksi, koska emme olleet liikkeellä minkään ”raskaan kaluston” kanssa. Vaan siksi, että autossa oli sisällä myös Pekan melko uusi, pieni kumivene moottoreineen! Matkalla nautimme kohtalaiset brunssit Karjaalla perinteiseen Hangonkeikka-tyyliin. Tosin nyt mentiinkin isompaan ja persoonattomampaan ABC:hen. Koska siellä oli myös kauppa, josta ostimme lähtiessä evästä saareen, sekä kertakäyttögrillin.

 

26082011534
Reissun kippari nautiskelee eväitä aurinkoisella luodolla.

 

Sukeltaminen on roudaamista!

Hangossa auto parkkiin yhdelle niin tutuista paikoista, länsisataman portin pieleen ja sitten katselemaan paikkoja. Nimenomaan veteenmenopaikkaa, mistä saataisiin kumivene ja kohtalaisen suuret tavaramäärät vietyä rantaan ilman vahinkoja. Vaikka kuvio ei alkuun näyttänyt maailman parhaalta siinä isossa louhikossa, aaltojen loiskuessa liukkaille kiville, ei kyllä sen parempaakaan paikkaa osattu keksiä. Niinpä vaan sitten roudaamaan. Vene, moottori, neljä paineilmapulloa, painovyöt ja kaikki muut sukekamat kertaa kaksi plus tietenkin Pekan kamera- ja salamavarustus päätyivät alas rantaan ja siitä piskuiseen kumiveneeseen, ilman kommelluksia. Ja sitten kohta pöristeltiin hiljakseen ehkä puolen kilometrin matka Meijerfeltin rantaan, mistä löytyi heti hyvä paikka veneelle – kunhan kaikki kamat oli taas ensin nostettu kallioille. Sitten varustauduimme ilman kiirettä ylempänä sileillä kallioilla, kunnes olimme valmiita veteen. Molemmat olimme siis liikkeellä varustautuneena märkäpuvuilla ja 15 sekä 12 litran teräspulloilla.

 

email enh IMG_3350
Miehet ja joku osa varusteista lähtöpaikalla. Kuva: Pekka Tuuri.

 

Pinnan alle

Vesi oli näyttänyt aika mukavan läpinäkyvältä jo veneestäkin katsellen ja suurinpiirtein samanlainen vaikutelma oli myös pinnan alla. Minä pudottelin hiljakseen alemmas kalliorinnettä edellä ja Pekka seurasi noin näköetäisyydellä. Ja samantien kun pääsin jonnekin 6 metrin syvyyteen, yhden tykkilavetin hahmo alkoi hahmottua alempana. Muistikuvani lavettien sijainnista aivan luodon itäkärjessä olivat siis ihan oikeat ja lisäksi vene- ja leiripaikkamme oli tarkalleen niiden kohdalla!

 

Ihmetellään vanhoja tykkilavetteja

Sinne sitten katselemaan niitä pitkästä aikaa. (Lokia kirjoittaessa tsekkasin edellisen kerran tapahtuneen vuonna 2005 Huostilan Riston kanssa ja aiemmat monet kerrat tapahtuivat kultaisella 90-luvulla). Lavetit ovat kaikki hiekkapohjalla, heti kalliorinteen alareunassa. Kallellaan ja nurinniskoin, jotkut vähän päällekkäinkin. Katseltiin niitä ensin hiukan ympäri ja Pekka alkoi sitten ottaa valokuvia kamerallaan, jossa oli ultralaajakulmainen objektiivi varustettuna tällä kertaa myös itse rakennetulla gradienttisuodattimella, tasaamaan pinnan liian kirkasta valoa. Pekalla oli tietynlaisia suunnitelmia kuvien ottoon, mistä oli muutama sana vaihdettu jo pinnalla. Minä koetin siis asettua yhden lavetin yläpuolelle, hyvin lähelle sitä ja Pekkaa. Monta kertaa. Ja lopulta se kuva vissiin onnistui. Jatkettiin lavettien tutkailua, katsellen ja laskien niitä pohjalta muistaakseni kahdeksan kappaletta. (Jukka Saari sanoo Hylyt.net -saitilla niitä kyllä olevan seitsemän).

 

enh IMG_3536
Veteen dumpattuja tykkilavetteja ja kanuunoita 1850-luvulta. Kuva: Pekka Tuuri.

 

Sukelluksen loppuosat yksin

En muista enää kovin tarkkaan mitä kaikkea tehtiin, mutta joskus reilun 35 minuutin sukelluksen jälkeen Pekka lähti ylemmäs rinteelle katselemaan. Minä seurasin ja sovittiin sitten käsimerkein sukeltavamme siitä eteenpäin omia reittejämme. Minä päätin sitten lähteä katselemaan hiekkapohjaa vähän kauempana luodon rannasta. Kiinnitin kelanarun yhteen lavettiin ja lähdin polkemaan ulospäin rannasta. Hiekkapohja laskeutui loivasti syvemmälle ja valo hämärtyi. Mitään erityistä kiinnostavaa en siellä nähnyt. Noin 16 metristä alkoi tosi synkkä pohja, jossa oli jotain mustaa möhnää – kuollutta levää ynnä muuta sellaista kai. Ja taisi siellä olla semmoisia ikäänkuin homematon peittämiä alueitakin. Ei todellakaan houkutteleva paikka. Muistin siinä samalla, että juuri sellainen surkea ”abyssi” oli ylitetty joskus kauan sitten, kun sukelsin jonkun kanssa Meijerfeltille suoraan Meijeriniemen rannasta. Eikun takaisin, narua kelaten, nousu kalliorinteelle 5 metriin pitämään piskuinen 2 minuutin turvapysähdys ja pintaan.

 

Pintaelämää luodolla

Pekka tuli pintaan juuri samoihin aikoihin ja nosteltiin siitä painavammat tavarat kalliohyllylle, kiiveten itse perässä.

 

26082011535
Taukoleireilyä Meijerfeltin luodolla.

 

Nyt oli vuorossa dyykkireisun kaikkein hienoin vaihe. Riisuttiin märkäpuvut, levitettiin ne kuivumaan kallioille, vedettiin kuivat vaatteet päälle ja ryhdyttiin nauttimaan eväitä upealla kallioluodolla, auringon paistaessa ja länsituulen puhallellessa. Kertakäyttögrillille löydettiin pieni kalliokuru, jonka pohjalla oli sen verran tuulensuojaa, että hiilet saatiin syttymään mukana tulleilla parilla pienellä tuohikierukalla. Yllättävän hyvä patentti! Grillimakkarat, voileivät ja muut eväät maistuivat aika mahtavilta siellä luodolla, sukelluksen jälkeen! Käveltiin myös luodon ympäri, ihmetellen maan tasalle tuhottuja linnoitus- tai muita rakenteita, sekä paikkoja mistä rakennusten kiviä oli louhittu irti. Ja rantoja tietenkin. Pari tuntia kaikkiaan nautiskeltiin piknikistä siellä meriluonnon keskellä, ennenkuin alettiin varustautua toiselle dyykille.

 

26082011536
Perusherkkuja yllättävän toimivalla kertakäyttögrillillä. 

 

Karin sukelluslokin #851 dataosa

  • #851 08.2011      Hanko, Meijerfelt, tykkilavetit
  • Type: Oppaana, mallina ja kaverina Pekan katsellessa ja kuvatessa tykkilavetteja
  • Gear: Arctic 1/2, Beuchat, SeeMann 2/2, Taskuvyö, V12, 12/200, 7.2kg, AirZ, Omer50
  • Weather: Fantastisen hieno loppukesän päivä, aurinkoa ja kevyttä tuulta, t= 18 C
  • Down/Surf: 14:38 – 15:23
  • Depth/Time: 3m / 43 min (AirZ)
  • Visib/Temp: 4m / 18 C
  • Gas: (200 – 60) * 12 = 1680 ltr
  • Buddy: Pekka Tuuri
  • Hours tot: 560h45

 

Sukelluksen profiili

KRdive851

 

Toinen sukellus jo enempi rutiinia

Tämäkin sukellus alkoi tietenkin menemällä alas tykkilavettien luo. Ja nytkin muistaakseni minä poseerasin hetken Pekan mallina. Sen jälkeen hän toteutti jotain muita lähikuvausjuttuja ja minä kiertelin tutkailemassa ympäristöä. Laskin lavetit, päätyen muistaakseni kahdeksaan. Silmiini osui myös säännöllinen muoto louhikkorinteessä, joka paljastui olevan iso kanuunan putki. Tutkimme sitä Pekan kanssa hyvän aikaa, rapsutellen esiin metallia sieltä ja täältä. Takaisin lavettien luo palattuamme, huomasin vielä toisenkin putken aivan siellä lavettien keskellä. Enempää en tuosta sukelluksesta muistakaan, muuta kuin sen, että Pekka tutkaili ja kuvaili jotain vielä sorarinteellä aivan matalassakin. Ja minä skannailin silläaikaa ympäristöä, löytämättä enää mitään mielenkiintoista.

 

Hyvä IMG_3606 – Kopio
Tykkilavetin pyörä vähän lähempää katseltuna. Kuva: Pekka Tuuri.

 

Luodolta takaisin mannermaalle

Dyykin jälkeen oli vuorossa tavaroiden purku ja pakkaus pieneen kumiveneeseen, joka tuli taas niin täyteen, että minun piti istua/maata pitkittäin ja poikittain tavaroiden päällä – aivan kuten tulomatkallakin. Mutta perin mukavahan siinä oli olla kun peffan alla oli kuitenkin kumiveneen pehmeä reuna. Pekka ajeli takaisin Meijeriniemen kärjen kautta, missä ihastelimme yhtä valtavaa kalliopaatta, jonka taakse melkein pääsi kumiveneellä. Rantautuminen ja suuren tavaramäärän roudaus sujuivat mainiosti samassa paikassa mistä lähdimme. Hiki siinä kyllä tuli ja sen vuoksi kävimme roudauksen päälle heittämässä pienen pikauinnin kumpikin. Vesi oli kylmää ja pohjakivet liukkaita, mutta kyllähän tuli hyvä olo sen jälkeen!

 

26082011538
Näkymä kohti ihan lähellä olevaa Hangon Meijeriniemeä.

 

Sukeharrastuksen sosiaalipuolta

Jäljellä oli paluumatka Kirkkonummelle. Se sujui perin mukavasti kaikenlaisista asioista jutellen ja niitä analysoiden – kuten me olemme aina tehneet Pekan kanssa. Näitä aiheita riittää jo pelkästään sukellusasioissa vaikka esimerkiksi 60 tunnin debattiin – kaikista muista jutuista puhumattakaan.

AIVAN KERTAKAIKKIAAN LOISTAVA KEIKKA JOKA AINOALTA KANTILTA ERIKSEEN – SAATI SITTEN KOKONAISUUTENA!

–Kari

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s