Tiivistelmä: Vanhan maatalon pihapiiriin täytyi rakentaa saunamökki, koska alkuperäinen oli joissain menneissä lohkomisissa joutunut toisten maalle. Semmoisestakin pikku hankkeesta syntyy nykyaikana näköjään mitä massiivisin rakennusprojekti – joka ei kuitenkaan ole tämän tarinan aihe. Vaan ne monet voiton hetket, jotka sitkeää rakennuttajaa kaikkien vaikeuksien ja rahanmenojen jälkeen lopulta odottavat.
Tapahtui 28. joulukuuta 2021.
Tarinan raamit
Maatalotarinoita –sarjaan tämän kirjoitan. Ajatellen, että näissä minun kokemissani tuntemuksissa olisi vähintään kohtalaisesti sellaisia elementtejä, jotka voisivat resonoida monien muidenkin eri tavoilla luontoon ja perinteiseen maalaiselämään ainakin henkisesti tykästyneiden ihmisten piirissä.
Vaimoni kanssa me lopulta onnistuimme hankkimaan itsellemme pienen vanhan maatalon eteläisestä Suomesta reilun kuuden vuoden etsinnän jälkeen. Siis juuri sellaisen, joka osui lähes sataprosenttisesti meidän makuumme. Niihin melkein insinööritieteellisesti asetettuihin kriteereihin, jotka pitkäjänteistä ja strategista etsintäämme ohjasivat. Heti paikan hankkimisen jälkeen me sitten molemmat aivan suorastaan rakastuimme tähän melkein satavuotiseen taloon ja pieneen tilaan kaikkine moninaisine aspekteineen.
Vanhan maatalon kehitysprojektit
Kaikista talon ja tilan lukemattomista mielenkiintoisista korjaus- ja kehitysprojekteista ei tässä sen enempää, kuin saunasta. Sellaista kun ei talossa ole – enää. Talon vanha sauna näkyy kyllä koko ajan tuvan ikkunasta, mutta se on jo aika pitkään kuulunut naapurille, tästä pikkutilasta aikanaan lohkotulle mökkitontille. Niinpä yhtenä tämän talon merkittävimpänä muutoksena on alusta alkaen ollut saunan rakentaminen.
Sen paikka haarukoitiin ison tontin pihapiiriin pitkän harkinnan tuloksena ja sen jälkeen käytiin läpi lupaprosessi, joka oli ehkä noin 400% hurjempi, työläämpi ja pidempi, kuin mihin tällainen vain yhden omakotitalon aikanaan rakentanut fyysikko-insinööri oli varautunut! Kuinka paljon on kyse lupabyrokratian kaikkinaisesta turpoamisesta Suomenmaassa, tai paikkakuntakohtaisista asioista, sen selvittämisen jätän muille – koska en itse jaksa.
Saunamökin rakentaminenkin on sitten ollut aikalailla arveltua isompi työmaa, mutta on loppusuoralle kuitenkin tässä vuodenvaihteessa edennyt. Ja niihin asioihin tämä juttu varsinaisesti liittyy.
Ensimmäiset saunakahvit
Joulun ja uudenvuoden välipäiviksi me tämän rakkaan maatalomme piiriin taas elämään tulimme ja niistä monista hienon hienoista kokemuksista minä voisin ja suorastaan haluaisin kokemuksiani jakaa! Muttei tässä, muista kuin seuraavasta.
Aamupäivän aikana minä kävin vähän siivoilemassa saunamökkiämme, ihan tarkoituksella. Siirtelemässä varusteita ja työkaluja, imuroimassa roskia, jne. Kun meikäläisten melkein vakioksi muodostunut iltapäivän kahvihetki alkoi lähestyä, kannoin paikalle kevyen puutarhapöydän sekä tuolit ja kerroin vaimolle, että nyt lopulta kahvittelemme ekan kerran tulevassa saunamökissämme.
Niin teimme ja vallan mukavaa se olikin! Äänimaailma oli toki omanlaisensa, kun tuvassa pöhisi vielä iso rakennuslämmitin, pitäen huolta piipun ja palomuurien viimeisten tasoitusten kuivumisesta. Keskellä tupaa tönötti myös parikin rakennustelinettä, mutta ikkunoista aukesivat kuitenkin juuri ne maisemat vanhan maatalon pihapiiriin, jotka sieltä tulevaisuudessakin näemme. Mahdottoman kivaa oli myös katsella näin ensimmäisen kerran tulevaa saunatupaa ihan rauhassa ja sellaisesta perspektiivistä, joka yksi tavallisimmista tulee joskus olemaan. Tuvan pöydän äärestä.
Seuraavia piisaa!
Meikäläinen on kai jonkunlainen merkillinen kahviratti, mitä moninaisimmilla tavoilla. Tärkein niistä on ehkä se, että minulle kahvitauot ovat AINA mitä mukavimpia kokemuksia. Vaelluksilla ja erilaisilla luontoretkillä tietenkin, mutta myös aivan missä tahansa muiden elämän askareiden keskellä. Sen vuoksi niitä sitten tulee myös usein järjesteltyä ja välillä aivan suorastaan suunniteltuakin. Tuossa ihka ensimmäisillä kaffeilla uuden saunan tuvassa, en taas mahtanut mitään näille ajatuksen juoksuilleni. Ainakin seuraavanlaisia juhlimisen hetkiä meillä on edessä tämän uuden saunamökkimme tiimoilla:
- 1. valmistujaiskahvit – kun timpurit ovat kaikki hommansa tehneet.
- 2. valmistujaiskahvit – kun sisämaalauksetkin ovat valmiit.
- Ensimmäiset saunakahvit – kun sauna on ekan kerran korkattu.
- Kamiinan käyttöönottokahvit – kun tuvan kamiina on ekan kerran lämmitetty.
- Aamukahvit oman ensimmäisen parvella yöpymisen jälkeen.
- 3. valmistujaiskahvit naapureille.
- 4. valmistujaiskahvit lähisuvulle. Näitä tulee ehdottomasti useampia!
- Juhlakahvit rakennuksen lopputarkastuksen jälkeen.
- Kahvit yhdessä ensimmäisten tuvassa asuvien vieraiden kanssa.
- Tervetulokahvit Eräveljet –seurakunnan jäsenille.
Aivan varma olen siitä, etten ole sinnepäinkään kaikkia mainioita juhlimisen mahdollisuuksia vielä tässä muistanut – mutta se virhe on oikein helppo ja mukava korjata 😊.
–Kari
Lähierä™ 