Tiivistelmä: Pitkäkestoisessa ja monipolvisessa allekirjoittaneen pivipussien käyttöön liittyvien kokemusten sarjassa on nyt vuorossa sellainen yhteenveto, missä käyn läpi kaikki ne erilaiset tavat, joilla noita mainioita varusteita voi luontoretkillä käyttää. Tai oikeammin vain kaikki ne tavat, joita olen joko itse päätynyt tähän mennessä käyttämään – tai saanut kavereilta vinkkejä.
Niin paljon niitä erilaisia tapoja jo kertyi, että päätin jakaa tämän yhteenvedon kolmen artikkelin sarjaksi. Tässä sen ensimmäinen osa, joka käsittelee vain pivivaatteiden kaikkein yleisintä ja hyödyllisintä käyttötapaa.
Menneitä metkuja piisaa
”Herttuan tarinat” on juttusarja, missä meikäläinen kertoilee niistä monenmoisista tavoista, joilla on päätynyt niin kutsuttuja pivipeitteitä käyttämään noin menneiden 35 vuoden aikana, jolloin sellaiset varusteet ovat omassa retkeily- ja vaellusarsenaalissani olleet.
Vaikka nämä mahdottoman näppärät ja monikäyttöiset vermeet ovat monissa maissa olleet jo tosi pitkään erilaisten erikoisjoukkojen, pelastuspalveluiden, vuorikiipeilijöiden, metsästäjien ja retkelijöidenkin käytössä, täällä Suomen saloilla ne ovat yhäkin vain hyvin harvojen ihmisten tiedossa.
Lyhyen kuvauksen näiden mainioiden välineiden taustasta voi lukea tästä blogista tämän linkin takaa.
Ja siitä eteenpäin tuosta Lähierä-blogin kategoriasta ”Herttuan tarinat” löytyy tähän hetkeen mennessä 22 pientä tarinaa mitä erilaisimmista kokemuksista, mitä allekirjoittanut on noiden varusteiden kanssa päätynyt kokemaan. Nuo tarinat kertovat siis valtaosin erilaisista tilanteista, joissa meikäläisen lyhyesti Duke -nimellä kutsumat varusteet ovat olleet mukana ja usein hyvin merkittävässä roolissakin.
Nyt vedetään yhteen erilaiset käyttötavat
Nyt on vuorossa tämän tarinasarjan kahdeskymmenesneljäs osa, kun numerointi tuli silloin joskus nollasta aloitettua. Tähän kootaan nyt mahdollisimman kattavasti ne kaikki erilaiset pivipeitteen tai -pussin käyttötavat, jotka ovat itselleni tähän mennessä tutuiksi taikka tietoon tulleet. Tämän yhteenvedon pääsen tekemään yhdessä kaverini Harrin kanssa, joka joskus viitisen vuotta sitten joltain tämmöisistä varusteista kuulemaan päätyi ja hankki sitten pian yhden itselleenkin. Ja toisen …. ja kolmannen. Siitä lähtien hän onkin näitä välineitä käyttänyt niin mahdottoman monet kerrat ja monenlaisilla tavoilla, että meikäläisen paljon pidempi käyttöhistoria on jo aikaa sitten jäänyt tummaan varjoon. Kun nuo sadat käyttökerrat ovat sisältäneet myös vaikka millaisia kokeiluita ja testailuita, en malttanut olla kysymättä Harrilta hänen kiinnostustaan koettaa tehdä yhdessä tällainen yhteenveto.
Tässä sitä sitten mennään!
Artikkeleissa on erilaisia käyttötapoja kuvaavien otsikoiden perässä aina yksi prosenttiluku. Se pyrkii kuvaamaan, kuinka suuri osa juuri meikäläisen pivipeitteen käytöistä on kuhunkin kategoriaan menneiden noin 35 vuoden aikana osunut. Nolla prosenttia ei tässä tarkoita sitä, ettenkö olisi kerran taikka pari jotain variaatiota tuostakin käyttötavasta kokeillut. Vaan kertoo pelkästään siitä, että niitä kertoja on kovin harvoja, verrattuna kaikkeen muuhun pivin käyttöön. Niiden käyttötapojen perään, joita en ole itse vielä ikinä ehtinyt edes kokeilla, mutta kaverini Harri sen sijaan on, laitan nollan ilman prosenttimerkkiä. Niissä kohdissa olen sitten myös kokemukset, hyödyt ja haittapuolet kysellyt Harrilta.
Mitään oikeaa kirjanpitoa en ole omista likilaskuisista pivitouhuistani kuitenkaan koskaan harrastanut, joten pelkästään hihasta ravistamalla nuo numerot olen saanut. Tai ehkäpä peffatuntuma on kuitenkin paljon parempi termi juuri tässä 😁.
Alla luettelo koko artikkelisarjan käsittelemistä pivipeitteiden käyttötavoista.
- ISTU KOKONAAN PUSSIN SUOJASSA
- VIITTA SUOJANA SINUN JA KUMPPANISI HARTEILLA
- PASSISSA
- SADEVAATE
- PIKNIK-ALUSTA
- TUULENSUOJA
- PUKUKOPPI
- LAAVUKANGAS
- LOUEVAATE
- YHDEN HENGEN MAJOITE
- DUKE PLUS TARPPI
- TOUKKAPUSSI
- HARJATELTTA – LISÄOSIEN AVULLA
- PEITTEESTÄ KUPOLITELTTA
- RIIPPUMATON SUOJA
- ISTU KOKONAAN PUSSIN SUOJASSA (75%)
Tämä on se pivipussin kaikkein loistavin käyttötapa, ainakin meikäläisen kokemusten piirissä! Käyttö tapahtuu siis niin, että pivipussista avataan toinen päätyvetoketju kokonaan ja sen jälkeen retkeilijä sujahtaa sinne pussin sisään, reppuineen kaikkineen. Reppu kannattaa ehkä ottaa pois selästä ensin, mutta onnistuu se siellä pussin sisälläkin. Pivipussin mitoista riippuen joko helposti, tai sitten aikamoisen ähellyksen tuloksena. Seuraavaksi avataan pitkää sivuvetoketjua yläpäästä vähän, niin että kulkuri näkee sieltä hiukan uslos ja ennen kaikkea sisään pääsee valoa. Seuraavaksi kulkuri avaa reppunsa, ottaa sieltä esiin pienen istuma-alustan, katsastaa sopivan paikan ja istahtaa siihen.
Täydellinen suoja kahdessa minuutissa!
Tällainen taukoleiri valmistuu tavallisimmin noin 2 – 3 minuutissa, riippuen eniten siitä, kuinka näppärästi pivipussin saa repustaan irti tai ulos ja kuinka tarkkaan haluaa sen istumapaikkansa valita.
Eikä näitä seuraavia asioita usko kukaan sellainen, joka ei ole itse vielä kokemaan päässyt. Nimittäin tuo parin minuutin leiri on AIVAN TÄYDELLINEN suoja kaikilta luonnonvoimilta! Tavallisimmin sateilta ja tuulilta, mutta yhtälailla myös kylmiltä lämpötiloilta. Sillä sekunnilla kun sinne pussin sisään sukellat, siirryt mukaviin sisätiloihin. Siellä ei ole enää tuulta eikä sadetta ja lämpötilakin nousee mukavaksi aivan heti. Johtuen luonnonvoimien pois sulkemisesta ja oman kehon lämmöstä, joka heijastuu peitteen pinnoitteesta takaisin sisällä olevaan hyvin pieneen ilmatilaan.
Nautiskelun kokemuksia
Siellä sinä sitten istut ikiomassa rauhassasi, kaivelet herkulliset eväät repustasi ja kertakaikkiaan nautisket siitä, kuinka luonnonvoimat ympärilläsi ärjyvät. Yläosan vetoketjua pidät auki juuri sen verran, että pystyt sopivassa määrin katselemaan sinne ulos, silloin kun haluat. Mutta vain sen verran, ettei tuuli eikä sade pääse nautiskeluasi häiritsemään. Otsavalon fiksu retkuilija on ottanut heti käyttöön, jotta näkee touhuta eväidensä kanssa, eikä kaada kahvimukiaan sinne leirin sisään. Toiset oppivat tällaiset pikkuniksit heti, jotkut ainoastaan kantapään, pyykkituvan ja muiden sellaisten kautta 😉.
Minulla on juuri tällaisia pieniä, nautinnollisia evästelyn- ja luonnon keskellä istumisen kokemuksia varmasti monia satoja menneiden vuosikymmenten ajalta, enkä vieläkään useimmiten mahda mitään sille, että heti tauolle istahdettuani typerä hymy alkaa levitä kasvoilleni. Sen varmemmin, mitä ”surkeampi” keli ulkona vallitsee, noin kansankielellä ilmaistuna. Sen uskomattomammalta tuommoinen luonnon sisässä vietetty nautiskeluhetki tuntuu tajutessaan, ettei evästaukoa olisi noissa olosuhteissa ja tuossa paikassa viitsinyt ollenkaan edes pitää. Ja jos vaikka esimerkiksi energian tankkauksen vuoksi olisi päätynyt pitämäänkin, kovin toisenlainen se tauko olisi sitten luonteeltaan ollut.
Toimii 100% myös tosi pakkasissa
Myrskyisillä, märillä ja viileillä keleillä tuollaisten vaikutusten saaminen lienee sentään vähän helpommin uskottavissa myös näitä välineitä kokeilemattomille. Mutta entäpä sitten 20 – 35 asteen pakkasilla? Minä olen toki ehtinyt saada mokomastakin erinäisiä positiivisia kokemuksia vuosikymmenten aikana, mutta eräänlaisen huipun pääsin saavuttamaan tammikuun lopulla 2020, ollessani kahden kaverini kanssa latvalintujen perässä hiihtelemässä Tulppion laajoissa erämaissa, missä pakkaslukemat alkoivat -20 asteesta, parantuen siitä sitten tasaista vauhtia kohti viikon loppupuolen -35 astetta. Yksin kuljimme noissa maastoissa jokainen, joka ikisen päivän. Enkä minä vielä koskaan tuota ennen ollut suurempaa apua ja riemua mukana kulkeneesta Dukesta saanut!
Jos joku haluaa niistä kokemuksista lukea, niin jotain löytyy tuosta huimasta talviretkestä kertovasta artikkelisarjasta, jonka ensimmäiseen osaan linkki tässä. Latvalintua kohti 1(5). Noita kylmän kelin pivileirikokemuksia löytyy osista 2, 3, 4.
Pivivaatteiden erilaisten käyttötapojen läpi käynti jatkuu sarjan seuraavassa osassa 2(3).
–Kari
Lähierä™ 