Tiivistelmä: Pitkäkestoisessa ja monipolvisessa allekirjoittaneen pivipussien käyttöön liittyvien kokemusten sarjassa on nyt vuorossa sellainen yhteenveto, missä käyn läpi kaikki ne erilaiset tavat, joilla noita mainioita varusteita voi luontoretkillä käyttää. Tai oikeammin vain kaikki ne tavat, joita olen joko itse päätynyt tähän mennessä käyttämään – tai saanut kavereilta vinkkejä.
Niin paljon niitä erilaisia tapoja jo kertyi, että päätin jakaa tämän yhteenvedon kolmen artikkelin sarjaksi. Tässä sarjan viimeisessä osassa käsitellään ensin pivipussin käyttöä majoitteena ja sen jälkeen vielä jokusia muita käyttötapoja.
10. YHDEN HENGEN MAJOITE (10%)
Tämä on ainakin meikäläisen kohdalla ollut taukosuojan jälkeen se toiseksi yleisin pivipussin käyttötapa. Silloin vaan pussi asetetaan sopivaan kohtaan maastoon, otetaan rinkka tai reppu selästä, kaivetaan esiin makuualusta ja makuupussi, jonka jälkeen kömmitään sisään pivipussiin makuuvarusteiden kanssa. Rinkka asetellaan maahan pääpuolen viereen ja peitetään vaikkapa sen omassa sadesuojalla. Tällaisen yöleirin tekemiseen menee vain aivan muutama minuutti sen jälkeen, kun on kuviot muutaman kerran juuri itselleen sopiviksi harjoitellut. Makuualustan täyttäminen on koko prosessin hitain asia, joka kannattaa hoitaa ulkona, jos keli mokoman vaan sallii. Meikäläisen ison (220×140) pivipussin sisässä jopa sekin onnistuu, mutta on aikamoista painiskelua kyllä.
Ilta- ja aamutoimet
Jollei ole sateinen tai tosi kylmä keli, silloin sitä voi tietenkin hääräillä siinä leirissään miten tykkää, valmistaa ja nauttia iltapalat, ynnä muuta. Mutta huonolla kelillä tai oikein uupuneena, sitä vaan kömmitään heti sinne pussin sisään suojaan ulkoilmalta ja luonnonvoimilta. Kokeneella pivimiehellä tai naisella on tällaisia yöpymisiä varten repussa valmiiksi pakattuna yksi pussi, pikkureppu, tai mikä vaan, sisältäen juuri itselle sopivimmat ja/tai tarpeelliset ”yöpymisvarusteet”. Semmoisia voivat olla esimerkiksi: Vesipullo, kännykkä, vara-akku, otsavalo, lääkkeet, lukulasit ja valmiit eväsleivät paketissa. Jottei tarvitsisi ryhtyä mitään ulkona olevasta rinkasta kaivelemaan. Parhaimmiten ei illalla, yöllä, eikä edes aamulla.
Yön vietto
Pivipussin, makuupussin ja makuualustan yhdistelmä on aivan ihastuttavan mukava nukkumisen tapa! Sen totaalisemmin luontoon sulautuneena ei voi olla, muuten kuin ehkä priimakeleillä, paljaan taivaan alla, ilman mitään peittoa. Sivu- tai päätyvetoketjua pidät vähäsen auki niin, ettet hengitä sinne pivipussin sisään. Näet, kuulet ja koet luonnon siellä aivan sen sisässä! Mustikanvarvut heiluvat tuulessa siinä aivan silmiesi edessä, myrsky humisee metsän puissa joka puolella ympärillä, sade ropisee pivipeitteen pintaan. Jos haluat ja jaksat, voit tietysti kuluttaa iltaasi lueskellen asioita tai kirjoitellen viestejä kännykällä. Minä olen joskus hetken jotain sellaistakin pivipussin sisässä tehnyt, mutta noin yleisesti ottaen sellaiset eivät ole juuri kiinnostavalta niissä tilanteissa tuntuneet, vaan olen pelkästään nauttinut siitä luonnon sisällä olemisesta kaikin aistein! Mutten koskaan pitkään, sillä tuollaiset olosuhteet ovat sen kaliiperin ”unimusiikkia”, joka meikäläisen tainnuttaa suorastaan harmillisen nopeasti 😊.
Varsinainen nukkuminen pivipussileirissä on myös useimmiten pelkkää herkuttelua. Lähtien jo siitä, että nukkumapaikan pelkästään yhdelle henkilölle – ja vielä itselleen – pystyy aina valitsemaan suorastaan ideallisesti. Moninkertaisesti helpommin, kuin esimerkiksi pienenkin teltan kanssa. Ainakin minulle on joka ainoan kerran löytynyt supermukava nukkumisen paikka. Jopa juuri sopiva pieni monttu peffalle ja lantiolle, sekä ehkä vielä kohouma pääpuolelle.
Lämpö on hyve, mutta haasteitakin löytyy
Makuupussi plus pivipeite on selkeästi lämpimämpi yhdistelmä, kuin esimerkiksi sama makuupussi parhaankin teltan sisässä. Johtuen vain peitteen eristeestä ja lämmön heijastamisesta, sekä ennen kaikkea sisään jäävästä vähäisestä ilmatilasta, joka toimii kuin mikä tahansa eristävä ilmakerros. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että pussin sisään ei hengitetä, koska muuten sisään kertyvä kosteus aika nopeasti romahduttaa kaikkien lämpöeristeiden toiminnan.
Ainakin meikäläinen on nukkunut tavattoman mukavasti pivissä vähintään aina silloin, kun säätilat ovat olleet ”helpot”. Näissä kuvioissa niitä helppoja kelejä ovat ihan kaikki poutasäät, kovimmat pakkasetkin mukaan lukien. Erilaiset sateet ja joskus myös itikat aiheuttavat sen sijaan haasteita tai harmia pivissä leiriytyvälle.
11. DUKE PLUS TARPPI (2%)
Jos pelkän pivipeitteen sisässä päätyy nukkumaan sadekelillä, silloin täytyy ihmisen pitää huoli kahdesta vähän ristiriitaisesta asiasta yhtäaikaa. Siitä, ettei uloshengitys päädy sinne pussin sisään ja samalla, ettei myöskään sade sinne sisälle pääse. Itselläni ovat nuokin kuviot aina hyvin järjestyneet, muttei ilman ”kustannuksia”. Ne kustannukset tulevat esiin aika huonona nukkumisena, sekä kipeytyneinä jäseninä aamulla. Koska nukkua voi ainoastaan toisella kyljellään!
Kun sadekeleillä myös ilta- ja aamutoimet menevät pelkän pivin kanssa touhutessa aika vaivaisiksi, tuo joku yksinkertainen laavu taikka sadekangas kokonaismukavuuteen huiman parannuksen. Niinpä juuri tuollaiset kombinaatiot ovat hyvin suosittuja norjalaisten retkeilijöiden piirissä, missä pivipeitteiden käyttö on yleisempää kuin ehkä missään muualla tällä pallolla.
Meikäläinen on tällaisia leirejä myös aika monesti harrastanut erilaisissa paikoissa ja eri vuodenaikoina. Aina silloin, kun: A) Olen kertakaikkiaan halunnut yöpyä niin ”ulkona”, kuin suinkin mahdollista. Ja B) Taivas on tarjonnut vallan muita antimia, kuin auringon tai kuun säteitä.
Laavukankaana on minulla silloin ollut joko joku varsinaisista, aika kevyistä laavukankaistani, tai joskus myös joku kevytpeite.
Nämä leirit ovat aina olleet varsin mukavia myös aamu- ja iltatoimien, sekä varusteiden säilyttämisen kannalta. Kovat tuulet asettavat kyllä joskus aikamoisia vaatimuksia riittävän suojaavan rakenteen aikaan saamiselle, useimmiten varsin pienestä tarpista.
12. TOUKKAPUSSI (0)
Tämäkin on kerrassaan hauska leirinteon tapa, jota en ole itse vielä kokeillut. Pivipussi kiinnitetään naruilla vaikka kahden puun väliin niin, että pitkä sivuvetoketju on ylöspäin. Leiriytyjä sitten kömpii sisään sinne toukkapussiin vaikkapa päätyvetoketjua ovena käyttäen. Makuualusta ja makuupussi mahtuvat sinne kuulemma mainiosti, samoin kuin pienet illanvieton tarvikkeetkin. Kaverini Harrin yhden summauksen tähän suoraan lainaten:
”Tää on kiva! Makuualusta mahtuu sisään. Tuuletuksetkin toimii vetskareiden avulla. On lämmintä, pimeää ja tuulensuojaista. Tykkään laittaa ison sivun vetskarin kohti taivasta: sen kautta sisään/uloskäynnit. Kuminyörit joustavat sen verran että kankeampikin siinä onnistuu. Maavaate suojaa kallista Jerveniä. Sateellahan tuo vetskaripuoli on huono noin.”
Toukkapussileirejä on kuulemma nähty tehtynä myös toisinpäin, ainakin norjalaisten retkeilijöiden toimesta. Siis niin, että pitkä vetoketju on alapuolella, jolloin sateen pitävyyskin on täydellinen.
13. HARJATELTTA – LISÄOSIEN AVULLA (0%)
Norjalaisiin Fjellduken -tuotteisiin saa nykyään myös lisäosia, joiden kanssa arvokasta pivipeitettä voi käyttää retkillä taas erilaisilla tavoilla. Kaverini Harri meni joskus hankkimaan sellaisen setin, missä on kaksi päätykappaletta ja kaksi helmanlevennysosaa. Niiden reunoissa on samat YKK:n vetoketjut, kuin Fjellduken -peitteissä, joten kiinnittyvät näppärästi peitteen sopiviin reunoihin. Ja Voila’, pian onkin kasassa ihan täysiverinen harjateltta! Toki se on ainoastaan päälliteltta, jonka kankaat tosin ovat kestävät, eristetyt ja lämpöä heijastavat.
Minä pääsin kerran tuotakin konstruktiota testailemaan yhdellä syysretkellä Kirkkonummen Linlon ulkoilusaarella. Ja tuo teltta oli kyllä kerrassaan tilava, suojaten sisällä olijan täydellisesti niin tuulilta, kuin sateiltakin. Lisäksi se muuttui tavattoman kätevästi päädyillä ja katoksella varustetuksi laavuksi, missä oli ihana istuskella auringonlaskua ihailemassa! Kääntöpuoli oli se, että hyttyset osasivat yöaikaan jostain sisälle. Minä en ollut varmaan tiivistänyt reunoja riittävän hyvin mustikkavarvikkoon. Joku mukana oleva riittävän suuri pohjakangas tietenkin hoitaisi tuon ongelman näppärästi pois päiviltä.
14. PEITTEESTÄ KUPOLITELTTA (0)
Kun virittää avatun pivipussin – tai minkä tahansa kankaan – sisään jotkut joustavat kaaret kulmasta kulmaan, siitä syntyy kupoliteltta! Hyvin matala sellainen toki, mutta juuri tällaisen täydellisesti sään kestävän kankaan kanssa sekin on aivan täydellinen suoja ainakin sateelta. Amerikkalaisissa ulkoilupiireissä tällaisesta rakennelmasta käytetään useasti nimeä ”Alpha Model”.
Kaarina voi käyttää vaikka jonkun vanhan Sopu-teltan kaaria sopivasti lyhennettyinä, jos sellaisia sattuisi nurkista löytymään. Erittäin hyvin ne saa tehtyä metsästä löytyvistä ohuista lepän, haavan tai pajun rungoista – mutta sellainen on toki luvallista vain omassa metsässä! Tai metsänomistajalta mahdollisesti saadulla luvalla. EI KUULU JOKAMIEHENOIKEUKSIIN!
Tuollainen ”kupoliteltta” on tosiaan pakosta hyvin matala, eikä sen alla mitään juhlia pidetä. Ei edes istuta, vaan ollaan pelkästään makuuasennossa tai kyynärpään varassa. Mutta erinomaisen suojan se voi luonnonvoimilta tarjota, etenkin jos vielä tavalla tai toisella pystyy teltan reunojen ja maan väliin jäävää rakoa tilkitsemään. Vähintään niiltä reunoilta, mistä tuuli puhaltaa. Talvella moinen onnistuu tietenkin useammallakin tavalla lumen kanssa. Sulan kelin aikoina voi asiaa diilata esimerkiksi jonkun pienen pohjakankaan reunojen kanssa, sekä majoitteen sijoittamisella sopivaan paikkaan ja maastoon. Vaikkapa tiheän mustikkavarvikon läpi ei mikään tuuli enää kovin merkittävästi puhalla.
Tämän majoiteversion käytöstä on Harrillakin takana vasta aivan ensimmäisiä kokemuksia, joten yllä olevat asiat saa asettaa vielä ainakin osittain sellaiseen ”vahvoja arveluita” –kategoriaan. Mutta nämäkin asiat selviävät ja varmentuvat tässä tulevilla retkillä ja juuri tästä käyttötavasta saattaa vielä aivan oma retkitarinansa joskus syntyä!
15. RIIPPUMATON SUOJA (0)
Ne, jotka tykkäävät yöpyä riippumatossa ulkona, pystyvät virittämään itselleen aika hyvän sadesuojan pivipeitteestä parin narun, köyden tai joustavan ”mustekalan lonkeron” avulla.
Siinäpä kohtalainen kokoelma erilaisia tapoja, joilla noita Suomenmaassa yhä vieläkin aika huonosti tunnettuja kerrassaan mainioita retkeilyvarusteita voi käyttää ilokseen tuolla ulkona luonnossa!
–Kari
Lähierä™ 