Tiivistelmä: Tämä pakina kertoo sellaisesta mielikuvaleikistä, joka on juuri minulle tarjonnut mukavan tavan rentoutua lepäämään ja päätymään myös unten maille. Ilman vielä poikkeuksen poikkeusta tähän ikään.
Tapahtui: Lukemattomat kerrat vuosikymmenten aikana.
Nukahtamisen haasteista
Lähierä-blogin artikkeleita edes kohtalaisen usein lukevat jo varmasti tietävät sen, että meikäläinen katselee luontoa, retkeilyä, vaeltamista ja kaikkia noita sfäärejä lähellä olevia asioita hyvin monenlaisista perspektiiveistä. Tässä tulee taas yksi uusi. Käsitellen ihmisen nukahtamista ja siihen joskus liittyviä haasteita. Sekä kertoen yhden erinomaisen konstin, joka ei ole allekirjoittanutta vielä yhtään ainutta kertaa pettänyt!
En ollenkaan tiedä, olenko minä nyt edes kelvollinen nukahtamisen haasteista mitään kertomaan, koska taidan olla sellainen helppo tapaus, joka oikeastaan aina yönsä riittävän hyvin nukkuu – tai ainakin lepää. Ja tuo viimeinen sana saattaakin olla yksi minun oman yöunisiunaukseni tärkeimmistä avaimista!
Joka tapauksessa olen minäkin kuitenkin varmasti vähintään monet sadat kerrat elämäni aikana sängyssä maannut ja ruvennut sitä unen tulemista jo vähän odottelemaankin. Kokien myös sen, että jos tuota asiaa alkaa odottamaan, se ei hyvää ennusta!
Oma ihmelääke
Mutta minullapa on aina tyynyn päällä jemmassa tämä konsti! Minä ryhdyn ajattelemaan olevani vaeltamassa jossain. Nimenomaan yksin. Kuvittelen takanani olevan pitkän ja hienon patikointipäivän, sekä sen jälkeen kaikki mukavat leirin tekemisen askareet, iltamuonan nauttimiset ja muut. Kaikkien noiden jälkeen olen sitten päässyt lopulta kömpimään lämpimään makuupussiini, missä kuuntelen tuulen huminaa metsän puissa joka puolella ympärilläni. Olen nyt pitkälläni mukavan makuualustan päällä, oman telttani ihanassa suojassa kaikilta luonnon ilmiöiltä ja saan LEVÄTÄ rauhassa aina aamuun saakka! Minulle on aivan yksi ja sama se, nukunko vaiko vain lepään ja nautin tästä olotilasta! Jälkimmäinenhän voi olla vielä nukkumistakin parempaa, koska voin tiedostaa ja nauttia tästä.
Noin minä sitten ryhdyn tuota yötä viettämään, välittämättä vähääkään siitä, vaivunko jossain vaiheessa uneen vai en. Mitä ilmeisimmin niinkin sitten usein tapahtuu.
Toivottavasti tätä voi soveltaa!
Ehkei juuri pilkulleen tämä sama konsti voi toimia kaikilla ihmisillä, tai edes kovin monilla. Tämä on kuitenkin sillä tavoin täydellinen, että se vie öiset ajatukset joidenkin miellyttävien asioiden ja muistojen ääreen. Ja nimenomaan sellaisten, missä se pelkkä mukavasti lepäämään pääseminen on kerrassaan ihanaa! Ehkäpä noin jokainen ihminen voisi pystyä jonkun vastaavanlaisen löytämään, itselleen tutuista ja mukavista asioista?
–Kari
Lähierä™ 
Kotosalla nukkumaanmennessäni kuvittelen kääriytyväni makuupss lämpöön-sillä tapaa minä olen harjoitellut rentoutumista & unesta kiinni saamista viimeiset kk:t.
Toki unilääkkeellä on osansa mutta .. 😉
TykkääTykkää