Sulaa hulluutta, Osa 2: Sähkölinjaa länteen

Tiivistelmä: Kertomus yhden pöhkönkuuloisen idean toteuttamisesta, kävelystä halki Etelä-Suomen maisemien sähkölinjan johdatuksella. Sadekelistä piittaamatta. Moinen hölmöily tarjosi uudenlaisia näkökulmia ja kokemuksia jopa enemmän, kuin odottaa osasi.

Huomio: Juttujen järjestys tässä ”Sulaa hulluutta” –sarjassa ei välttämättä mene tapahtumien järjestyksen mukaan, sen enempää kuin koko Lähierä-blogissakaan. Vaan pääosin kirjoittajan ajatusten perusteella sopivasta julkistusjärjestyksestä ja erilaisten juttujen rytmittämisestä keskenään. Ja joskus vähän senkin mukaan, miten eri tarinat kypsyvät ja valmistuvat.

DSC01009
Tämän hienon kasvin varmaan jokainen tuntee tuoksusta, mutta entä kukasta?

Lue loppuun

Sulaa hulluutta: Hobittikävely Sammattiin

Tapahtui 26.09.2014

Tiivistelmä: Kahden vanhan, tutun eräveijarin pitkähkö patikkamatka mökille saunomaan, eteläisen Suomen tienvarsia myöten, Tolkienin hobittitunnelmiin virittäytyen.

Varoitus: Tämä tarina sisältää kummallista kieltä ja kummallisia tyyppejä oudoissa ympäristöissä. Lisäksi se sisältää kaikkea mahdollista aivan kauhean paljon, koska se on alunperin kirjoitettu vain ”eräveljien sisäiseen käyttöön”. Tällaisiin sisälle sukeltaminen siis tapahtukoon aivan jokaisen omalla vastuulla! Tarina on yksi osa kirjoitussarjaa ”Sulaa Hulluutta”, missä tehdään erinäisiä, pieniä irtiottoja kaikkein tavallisimmasta arjesta.

Paikoillenne! (tuumailu)

Taustoina tämmöisten ajatusten kypsymiselle ovat ainakin seuraavat kaksi. Minun kiinnostukseni kokeilla, harjoitella ja testata pitempiä kävelyjä kovilla alustoilla, valmistautumisena ensi kevään pyhiinvaellukselle Portosta Santiago de Compostelaan. Ja eräkamuni Vesan kanssa keväällä sovittu juttu mennä syksyllä saunomaan rauhassa järven rannalla Sammatissa olevalle erämökillemme. Eihän ollut suurikaan keksintö koettaa yhdistää nämä kaksi asiaa – ja saada siinä kaupanpäälle samalla vielä kaksi muutakin juttua. Pitkä marssi halki Etelä-Suomen hienon syksyisen luonnon, katsellen maisemia ja ikivanhoja ihmisen asuinseutuja yhdessä samanhenkisen, hyvän eräkaverin kanssa.

Niinkuin tarinan otsikkokin kertoo, moinen taivallus ristittiin hetipaikalla Hobittikävelyksi. Koska se vaan jostain syystä sekä minun, että Vesan mielissä herätti jotain yhtäläisyyksiä erinäisiin J.R.R. Tolkienin klassisiin tarinoihin. Joiden suuria faneja me molemmat ikuisesti olemme. Mekin olimme lähdössä kauas, tuntemattomille taipaleille, pitkin polkuja ja teitä, kevyin varustein.

Syksyn huimaa kauneutta maantien penkoilla.
Syksyn huimaa kauneutta maantien penkoilla.

Lue loppuun