Tiivistelmä: Ylös kirjailtuja asioita yhdestä tammikuisesta seikkailusta läpi Etelä-Suomen umpihankien. Osana Lähierä-blogin sarjaa ”Sulaa hulluutta”.

Tiivistelmä: Ylös kirjailtuja asioita yhdestä tammikuisesta seikkailusta läpi Etelä-Suomen umpihankien. Osana Lähierä-blogin sarjaa ”Sulaa hulluutta”.
Tiivistelmä: Tämä perjantai oli ihan oikeasti pitkä ainakin allekirjoittaneelle. Koska sen aikana tuli patikoitua 40 kilometrin ja 10 tunnin taival pitkin Espoon ja Kirkkonummen hienoja reittejä sekä tien vieriä. Muttei se tuntunut vähääkän pitkälle ainakaan ajan kulumisen puolesta.
Tiivistelmä: Kertomus yhdestä testirutistuksesta oman maantiekiitäjän uran alkukiihdytysvaiheissa. Siis jalkojen, kehon ja mielen opettamisessa kulkemaan pitkiä taipaleita myös asfaltilla ja muilla kovilla alustoilla.
Tiivistelmä: Kertomus siitä, miten vanhan kaverin lähtö kerta kaikkiaan omille teilleen – isoille valtamerille ja maailman ääriin – sai jokaisen katsojan ja rannalle jääneen herkistymään.
Tiivistelmä: Kertomus yhden pöhkönkuuloisen idean toteuttamisesta, kävelystä halki Etelä-Suomen maisemien sähkölinjan johdatuksella. Sadekelistä piittaamatta. Moinen hölmöily tarjosi uudenlaisia näkökulmia ja kokemuksia jopa enemmän, kuin odottaa osasi.
Huomio: Juttujen järjestys tässä ”Sulaa hulluutta” –sarjassa ei välttämättä mene tapahtumien järjestyksen mukaan, sen enempää kuin koko Lähierä-blogissakaan. Vaan pääosin kirjoittajan ajatusten perusteella sopivasta julkistusjärjestyksestä ja erilaisten juttujen rytmittämisestä keskenään. Ja joskus vähän senkin mukaan, miten eri tarinat kypsyvät ja valmistuvat.
Tapahtui 26.09.2014
Tiivistelmä: Kahden vanhan, tutun eräveijarin pitkähkö patikkamatka mökille saunomaan, eteläisen Suomen tienvarsia myöten, Tolkienin hobittitunnelmiin virittäytyen.
Varoitus: Tämä tarina sisältää kummallista kieltä ja kummallisia tyyppejä oudoissa ympäristöissä. Lisäksi se sisältää kaikkea mahdollista aivan kauhean paljon, koska se on alunperin kirjoitettu vain ”eräveljien sisäiseen käyttöön”. Tällaisiin sisälle sukeltaminen siis tapahtukoon aivan jokaisen omalla vastuulla! Tarina on yksi osa kirjoitussarjaa ”Sulaa Hulluutta”, missä tehdään erinäisiä, pieniä irtiottoja kaikkein tavallisimmasta arjesta.
Paikoillenne! (tuumailu)
Taustoina tämmöisten ajatusten kypsymiselle ovat ainakin seuraavat kaksi. Minun kiinnostukseni kokeilla, harjoitella ja testata pitempiä kävelyjä kovilla alustoilla, valmistautumisena ensi kevään pyhiinvaellukselle Portosta Santiago de Compostelaan. Ja eräkamuni Vesan kanssa keväällä sovittu juttu mennä syksyllä saunomaan rauhassa järven rannalla Sammatissa olevalle erämökillemme. Eihän ollut suurikaan keksintö koettaa yhdistää nämä kaksi asiaa – ja saada siinä kaupanpäälle samalla vielä kaksi muutakin juttua. Pitkä marssi halki Etelä-Suomen hienon syksyisen luonnon, katsellen maisemia ja ikivanhoja ihmisen asuinseutuja yhdessä samanhenkisen, hyvän eräkaverin kanssa.
Niinkuin tarinan otsikkokin kertoo, moinen taivallus ristittiin hetipaikalla Hobittikävelyksi. Koska se vaan jostain syystä sekä minun, että Vesan mielissä herätti jotain yhtäläisyyksiä erinäisiin J.R.R. Tolkienin klassisiin tarinoihin. Joiden suuria faneja me molemmat ikuisesti olemme. Mekin olimme lähdössä kauas, tuntemattomille taipaleille, pitkin polkuja ja teitä, kevyin varustein.