Tiivistelmä: Tämä perjantai oli ihan oikeasti pitkä ainakin allekirjoittaneelle. Koska sen aikana tuli patikoitua 40 kilometrin ja 10 tunnin taival pitkin Espoon ja Kirkkonummen hienoja reittejä sekä tien vieriä. Muttei se tuntunut vähääkän pitkälle ainakaan ajan kulumisen puolesta.
Tiivistelmä: Kertomus yhdestä testirutistuksesta oman maantiekiitäjän uran alkukiihdytysvaiheissa. Siis jalkojen, kehon ja mielen opettamisessa kulkemaan pitkiä taipaleita myös asfaltilla ja muilla kovilla alustoilla.
Tiivistelmä: Neljäs osa tarinaan kymmenen päivän pyhiinvaelluksesta Portosta Santiago de Compostelaan keväällä 2015. Kertoen vaelluksen kertakaikkiaan matoperspektiivistä, niin kuin asiat siellä oikeasti tapahtuivat. Siinä on aurinkoa, merenrantoja, kukkaloistoa, vuorten rinteitä, viinitarhoja, kirkkoja, portviinilasillisia, ikivanhaa kulttuuria ja mukavia ihmisiä. Myös vesisadetta, märkiä kenkiä ja vaatteita, rakkoja, kipeytyneitä jäseniä, flunssaa, ärtymystä ja hiertäviä ihmissuhteitakin. Kaikkea, mitä Camino kulkijoilleen eteen tuo.
Tämä neljäs osa kertoo taipaleesta väleillä Redondela – Ponte Vedra – Caldas de Reis. Säät ovat sitä sun tätä ja jalat valittavat kurjaa osaansa.
Tiivistelmä: Kolmas osa tarinaan kymmenen päivän pyhiinvaelluksesta Portosta Santiago de Compostelaan keväällä 2015. Kertoen vaelluksen kertakaikkiaan matoperspektiivistä, niin kuin asiat siellä oikeasti tapahtuivat. Siinä on aurinkoa, merenrantoja, kukkaloistoa, vuorten rinteitä, viinitarhoja, kirkkoja, portviinilasillisia, ikivanhaa kulttuuria ja mukavia ihmisiä. Myös vesisadetta, märkiä kenkiä ja vaatteita, rakkoja, kipeytyneitä jäseniä, flunssaa, ärtymystä ja hiertäviä ihmissuhteitakin. Kaikkea, mitä Camino kulkijoilleen eteen tuo.
Tämä kolmas osa kertoo taipaleesta välillä Rubiaes – Valenca – Redondela. Siirrytään siis Espanjan puolelle, missä Galician maakunta näyttelee vähän hampaitaankin vaeltajille pelkän hymyn lisäksi.
Tiivistelmä: Toinen osa tarinaan kymmenen päivän pyhiinvaelluksesta Portosta Santiago de Compostelaan keväällä 2015. Kertoen vaelluksen kertakaikkiaan matoperspektiivistä, niin kuin asiat siellä oikeasti tapahtuivat. Siinä on aurinkoa, merenrantoja, kukkaloistoa, vuorten rinteitä, viinitarhoja, kirkkoja, portviinilasillisia, ikivanhaa kulttuuria ja mukavia ihmisiä. Myös vesisadetta, märkiä kenkiä ja vaatteita, rakkoja, kipeytyneitä jäseniä, flunssaa, ärtymystä ja hiertäviä ihmissuhteitakin. Kaikkea, mitä Camino kulkijoilleen eteen tuo.
Tämä toinen osa kertoo taipaleesta välillä Barcelos – Rubiaes. Kaikenlaisia haasteitakin alkaa jo kasautua vaeltajille.
Tiivistelmä: Tästä alkaa tarina kymmenen päivän pyhiinvaelluksesta keväällä 2015. Se kertoo yhden tällaisen vaelluksen kerta kaikkiaan matoperspektiivistä, tavattoman monine tapahtumineen, joiden kudelman kautta kirjoittaja kuvittelee olevan lukijallekin mahdollista päästä sisään tuollaisen vaelluksen todellisuuteen. Siinä on auringonpaistetta, hiekkarantoja, kukkaloistoa, vuorten rinteitä, viinitarhoja, kirkkoja, portviinilasillisia, ikivanhaa kulttuuria ja mukavia ihmisiä. Samoin kuin vesisadetta, märkiä kenkiä ja vaatteita, rakkoja, kipeytyneitä jäseniä, flunssaa, ärtymystä ja hiertäviä ihmissuhteitakin. Uskomattoman paljon asioiden ja tapahtumien vyöryä, minkä vuoksi julkaisen tarinan viisiosaisena jatkokertomuksena.
Tämä ensimmäinen osa kertoo lähtöpaikasta Portosta, sekä kahdesta vaelluspäivästä sieltä kaupunkiin nimeltä Barcelos.
Kirjoitettu alustavasti 28.2.2015
Yhteenveto: Kertomus siitä, miten kirjoittaja löysi innostuksen myös kävelyyn muuallakin kuin metsissä, kallioilla, poluilla ja tuntureilla. Valmistautuessaan pyhiinvaellukseen. Ja mitä kaikkea siitä oikein seurasikaan? Paljon uutta oppimista taas, josta monet asiat kantavat kaikkeen liikkumiseen. Tähän on koetettu koota ja tiivistää kaikki noin vuoden aikana kyseisestä liikkumisen lajista saadut opit.
Huomautus ja varoitus: Tätä artikkelia ei ole kevennetty valokuvilla. Se on siltikin pitkä, yhteensä noin seitsemän niinkutsuttua konekirjoitussivua.
Miksikä tällaisesta kirjoitan? Minähän olen luonnossa liikkuja henkeen ja vereen. Niin ehdottomasti olen, eikä kaduilla, maanteillä, kevyen liikenteen väylillä tai edes pururadoilla liikkuminen ole koskaan saanut minua innostumaan, eikä vetänyt puoleensa. Toki kaikkia noitakin on tullut tallattua erilaisilla lenkeillä ja retkillä, eikä siinä mitään. Liikunta on mukavaa ja ulkona liikkuminen vielä mukavampaa. Mutta että oikein varsinaisesti kävelemään tai juoksemaan valmiilla baanoilla, kun hienoa luontoakin on aina tarjolla samoihin tarkoituksiin joka paikassa. Tarjoten liikkumisen riemujen lisäksi huikeasti näkemistä ja kokemista samalla, ilman mitään lisähintaa.
Tapahtui 26.09.2014
Tiivistelmä: Kahden vanhan, tutun eräveijarin pitkähkö patikkamatka mökille saunomaan, eteläisen Suomen tienvarsia myöten, Tolkienin hobittitunnelmiin virittäytyen.
Varoitus: Tämä tarina sisältää kummallista kieltä ja kummallisia tyyppejä oudoissa ympäristöissä. Lisäksi se sisältää kaikkea mahdollista aivan kauhean paljon, koska se on alunperin kirjoitettu vain ”eräveljien sisäiseen käyttöön”. Tällaisiin sisälle sukeltaminen siis tapahtukoon aivan jokaisen omalla vastuulla! Tarina on yksi osa kirjoitussarjaa ”Sulaa Hulluutta”, missä tehdään erinäisiä, pieniä irtiottoja kaikkein tavallisimmasta arjesta.
Paikoillenne! (tuumailu)
Taustoina tämmöisten ajatusten kypsymiselle ovat ainakin seuraavat kaksi. Minun kiinnostukseni kokeilla, harjoitella ja testata pitempiä kävelyjä kovilla alustoilla, valmistautumisena ensi kevään pyhiinvaellukselle Portosta Santiago de Compostelaan. Ja eräkamuni Vesan kanssa keväällä sovittu juttu mennä syksyllä saunomaan rauhassa järven rannalla Sammatissa olevalle erämökillemme. Eihän ollut suurikaan keksintö koettaa yhdistää nämä kaksi asiaa – ja saada siinä kaupanpäälle samalla vielä kaksi muutakin juttua. Pitkä marssi halki Etelä-Suomen hienon syksyisen luonnon, katsellen maisemia ja ikivanhoja ihmisen asuinseutuja yhdessä samanhenkisen, hyvän eräkaverin kanssa.
Niinkuin tarinan otsikkokin kertoo, moinen taivallus ristittiin hetipaikalla Hobittikävelyksi. Koska se vaan jostain syystä sekä minun, että Vesan mielissä herätti jotain yhtäläisyyksiä erinäisiin J.R.R. Tolkienin klassisiin tarinoihin. Joiden suuria faneja me molemmat ikuisesti olemme. Mekin olimme lähdössä kauas, tuntemattomille taipaleille, pitkin polkuja ja teitä, kevyin varustein.
Tiivistelmä: Tämä on minitarina pienestä, kesäisestä pikalähdöstä hiukan erilaiselle kävelylle, kuin mitä kirjoittaja on yleensä harrastanut.
Retki 16.7.2014
Tämmöisen taustalla häämöttää Aikojen Kulkijat II -kurssin huipennus ensi keväänä, pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan. Sekä se, että vaikka itselläni on vähintään kohtalaisesti kokemusta ja maileja takana jalkaisin monenlaisissa maastoissa, eipä ole kuitenkaan pitkistä kävelymatkoista maanteillä, kovilla alustoilla. Niinpä olen päättänyt noita kuvioita ryhtyä hiukan testailemaan. Jotta tiedän miten kenkä-jalka-yhdistelmäni toimivat ja osaan mitoittaa kulkumatkani sopivasti niin, että saan sitten nauttia tuosta vaelluksesta ja kaikesta siitä erilaisesta, mitä se eteeni tuoneekaan.
Lähierä™ 