Tiivistelmä: Lisäksi blogin ”Eräinsinöörin erikoiset” -kategoriaan tulee nyt pieni kuvaus teräsuojien tekemisestä isoon pokasahaan ja kirveeseen.
Tämä projekti tapahtui joskus vuonna 2005, noin muistin mukaan.
Askareita tiettömien taipaleiden takana
Tämmöiset jutut eivät varmaan ole relevantteja elefantteja kovinkaan monelle retkeilijälle tai metsien kulkijalle. Mutta semmoisille ehkä kuitenkin, jotka päätyvät tekemään erilaisia metsien hoitamiseen liittyviä askareita vähän syrjemmäksi, tiettömien taipaleiden taakse. Siis esimerkiksi tekemään jotain huolella suunniteltuja harvennustöitä suojelualueilla, ynnä muissa sen kaltaisissa paikoissa.
Semmoisiinkin kun meikäläinen joskus päätyi, oli ensimmäinen ratkaisu pakata mukaan sellaiset vähän pienemmät vehkeet. Joku pikkukirves ja hyvin lyhykäinen kaarisaha (pokasaha). Ja saatiinhan sitä niidenkin kanssa toki jotain aikaan, mutta kovin vähän ja suurella vaivalla. Niinpä seuraavaa keikkaa varten päätin ottaa mukaan sellaiset aivan täysikokoiset vehkeet, joiden kanssa hommat sujuvat juuri niin hyvin kuin pelkällä kauramoottorin voimalla on mahdollista.
Tosi rinkka hoitaa ihan kaikki hommat
Sinällään sen paremmin ison kirveen kuin pokasahankaan kiinnittäminen vanhaan kunnon Savotta 906 -rinkkaan ei minkäänlainen haaste ollut, koska semmoiset saa helposti ja tukevasti remmeillä kiinnitettyä rinkan tukevaan putkirunkoon. Kuten siihen sai sitten joskus myöhemmin kiinnitettyä jopa moottorisahankin – mutta niistä savotoista kerron ehkä joskus toiste. Kunnon kirveen ja sahan helppoa kuljettamista varten tarvitsi vain tehdä kumpaankin teräsuojat. Muuten joku vaate tai muu varuste olisi ennen pitkää risana.
Näin ne askarreltiin, yhdessä vaimon kanssa
Pokasahaan hyvä teräsuoja syntyi helposti jostain nurkista löytyneestä muovisesta uralistasta, jonka kiinnitin paikalleen parilla tarranauhan pätkällä. Pätevän ja kompaktin teräsuojan tekeminen isolle kirveelle vaati sen sijaan hetken tuumailuita ja sitten vielä erinomaisen ompelutaitoisen vaimon apua. Jostain löytyi epämääräisiä palasia paksua, sinistä nahkaa. Peräisin jostain vanhasta nahkatakista kuulemma. Niistä suunniteltiin ja leikeltiin sitten sellainen avattava ja kahdella nepparilla suljettava teräsuoja, missä on vielä tuplakerros nahkaa terää vasten.
Pitkään käyttöön
Molemmat yksinkertaiset kapineet ovat toimineet siitä lähtien hienosti jokusillakin keikoilla. Tusinoittain juuri semmoisia kuljetustarpeita ei ole sentään minun uralleni ainakaan tähän mennessä osunut. Mutta paljon useammin ne ovat tuottaneet iloa – tai paremminkin olleet estämässä harmeja – kun noita työkaluja on auton peräkontissa kuljeteltu.
–Kari
Lähierä™ 
Mikä kotikonsteilla ei onnistu, ei ole tarpeenkaan!
Vaan vähän pokasahoista, niissä on kumma juttu ja taikansa, terä (omaan, mutta pitkään kokemukseeni) menee poikki järjestään kauemmasta päästä, ei välttämättä juuri ja just tapin kohdalta, mutta läheltä. Ruoste ei nykyteräksillä ehtine raiskata vaikka tämä se märkä pää onkin (saha hetken poissa kädestä, se nojaa tämä maata vasten pystyssä, kerää likaa ja kuivuu huonoon). Syy voipi olla terän ’fleksaus’ edestakaisella liikkellä, veto ja työntö eivät ole peilikuvia eli terä ja kaari elävät ei- symmetrisesti. Tiedä häntä, systemaattiset viat askarruttavat ihan omiaan , kun mieleen juolahtavat . Unta ei ole mennyt.
TykkääTykkää
Hmmm, mielenkiintoista! Nimittäin nyt kun rupesin miettimään, niin en muista itseltäni menneen vielä poikki yhtä ainúttakaan pokasahan terää tähän ikään. Huonoon terään ja puoltaviksi, sekä sitämyöten käyttökelvottomiksi vähänkään paksumpien puiden sahaamiseen olen kyllä monia saattanut. Joko osumalla tai hipaisemalla johonkin metallinkappaleeseen, tai kenties ihan vaan sahaamalla jotenkin toispuoleisella otteella.
Pitää toki tunnustaa, että mitenkään hurjan massiivisesti minä en ole pokasahoja menneinä vuosikymmeninä käytellyt, valtaosa sahaamisista kun tapahtuu erilaisten moottorien pyörittämillä ketjusahoilla.
TykkääTykkää